Kirjoittaja Aihe: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?  (Luettu 2533 kertaa)

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2350
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #90 : 04.11.20 - klo:20:03 »
Itsemurha on ihmisen murhaamista.  Jumala kieltää jo 10 käskyssään
ihmishengen riistämisen.
Itsemurhan jälkeen ei voi enää katua ja pyytää anteeksi tekoaan,
koska on kuollut.

Ajatteletko, että jos jotain muuta syntiä kuin itsemurhaa ei ehdi pyytää anteeksi ennen kuolemaansa, joutuu (myös) kadotukseen, vai ajatteletko, että itsemurha on ainoa synti, joka kadottaa, jos tai kun sitä ei ehdi ennen kuolemaansa pyytää anteeksi? Kristitytkin ovat tehneet itsemurhia. Sovellan kysymykseni kristittyihin.
Tästä asiasta ei kukaan voi sanoa mitään varmaa.
En tiedä, onko itsemurha kuolemansynti.
Raamatussahan ainoaksi synniksi, jota ei anneta anteeksi, on Pyhän
Hengen pilkkaaminen. (Luuk. 12:10)

Itsemurha on joka tapauksessa tietoinen rikkomus Jumalan 10 käskyä vastaan, koska silloin tapetaan ihminen.
Mutta toisen ihmisen murhaaminen on synti, joka ei johda kadotukseen,
jos murhaaja katuu tekoaan, pyytää sitä rehellisesti anteeksi
Jumalan ja ihmisten edessä, eikä enää syyllisty samaan.
Murha ja tappo ovat syntejä lukemattomien muiden ihmisen pahuuden osoitusten joukossa.
Ne saa anteeksi turvautumalla Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemallaan ansaitsemaan lunastukseen.

Mutta itsemurhan tekee suureksi kysymysmerkiksi juuri se, että sitä ei voi enää katua eikä pyytää Herran armahdusta, koska aika on päättynyt.

Jos olettaisimme, että joku, jolla ei olisi lähiomaisia, joista hänen pitäisi pitää huolta, eikä hänellä muutenkaan olisi vastuullaan ihmisten hyvinvointi sillä tavalla kuin monilla muilla ihmisillä, ja hän kärsisi vakavasta masennuksesta tai jostain muusta vastaavasta kauheasta vaivasta, joka on tehnyt hänen elämästään kirjaimellisesti helvettiä, ja hän tekee itsemurhan, vaikka on kristitty, niin olettaisitko, että hän kuolemansa jälkeen ei haluaisi katua "kauheaa" syntiään, vaikka saisi siihen mahdollisuuden, joutuen näin ikuiseen tuskaan, tai jos hän haluaisi, hän ei saisi anteeksi, koska armahtamisella on rajansa? Itse en ajattelisi, että jos joku hirvittävästi kärsinyt ihminen tappaisi itsensä, hän juuri sen tähden olisi ansainnut ikuisesti hirvittävää kärsimystä lisää. Sellaisesta asenteesta ja ajattelusta tulee mieleen vain sadistinen asenne, ei oikeamielinen ja hyvä tuomio.

Jos taas useita murhannut ja/tai muilla tavoin muille ihmisille ja eläimille valtavasti kärsimystä tuottanut toisaalta saa anteeksi, vaikka se kärsimyksen ja kauhun määrä, mitä hän on muille aiheuttanut, on lähes mittaamaton, jos hän ehtii vain katua ja pyytää anteeksi, niin miltä tämän kaiken anteeksiantava jumalolento vaikuttaa inhimillisestä näkökulmasta, jos samalla pidetään mielessä, ettei hän ensin mainitulle ihmiselle antaisi anteeksi, vaikka oman elämänsä päättänyt haluaisi pyytää anteeksi kuolemansa jälkeen?
Mihin perustat näkemyksesi, että ihminen voi vielä kuolemansa jälkeen katua syntejään ja anoa armoa?
Ajatushan on täysin epäkristillinen eli Raamatun vastainen.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 335
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #91 : 04.11.20 - klo:22:17 »
Itsemurha on ihmisen murhaamista.  Jumala kieltää jo 10 käskyssään
ihmishengen riistämisen.
Itsemurhan jälkeen ei voi enää katua ja pyytää anteeksi tekoaan,
koska on kuollut.

Ajatteletko, että jos jotain muuta syntiä kuin itsemurhaa ei ehdi pyytää anteeksi ennen kuolemaansa, joutuu (myös) kadotukseen, vai ajatteletko, että itsemurha on ainoa synti, joka kadottaa, jos tai kun sitä ei ehdi ennen kuolemaansa pyytää anteeksi? Kristitytkin ovat tehneet itsemurhia. Sovellan kysymykseni kristittyihin.
Tästä asiasta ei kukaan voi sanoa mitään varmaa.
En tiedä, onko itsemurha kuolemansynti.
Raamatussahan ainoaksi synniksi, jota ei anneta anteeksi, on Pyhän
Hengen pilkkaaminen. (Luuk. 12:10)

Itsemurha on joka tapauksessa tietoinen rikkomus Jumalan 10 käskyä vastaan, koska silloin tapetaan ihminen.
Mutta toisen ihmisen murhaaminen on synti, joka ei johda kadotukseen,
jos murhaaja katuu tekoaan, pyytää sitä rehellisesti anteeksi
Jumalan ja ihmisten edessä, eikä enää syyllisty samaan.
Murha ja tappo ovat syntejä lukemattomien muiden ihmisen pahuuden osoitusten joukossa.
Ne saa anteeksi turvautumalla Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemallaan ansaitsemaan lunastukseen.

Mutta itsemurhan tekee suureksi kysymysmerkiksi juuri se, että sitä ei voi enää katua eikä pyytää Herran armahdusta, koska aika on päättynyt.

Jos olettaisimme, että joku, jolla ei olisi lähiomaisia, joista hänen pitäisi pitää huolta, eikä hänellä muutenkaan olisi vastuullaan ihmisten hyvinvointi sillä tavalla kuin monilla muilla ihmisillä, ja hän kärsisi vakavasta masennuksesta tai jostain muusta vastaavasta kauheasta vaivasta, joka on tehnyt hänen elämästään kirjaimellisesti helvettiä, ja hän tekee itsemurhan, vaikka on kristitty, niin olettaisitko, että hän kuolemansa jälkeen ei haluaisi katua "kauheaa" syntiään, vaikka saisi siihen mahdollisuuden, joutuen näin ikuiseen tuskaan, tai jos hän haluaisi, hän ei saisi anteeksi, koska armahtamisella on rajansa? Itse en ajattelisi, että jos joku hirvittävästi kärsinyt ihminen tappaisi itsensä, hän juuri sen tähden olisi ansainnut ikuisesti hirvittävää kärsimystä lisää. Sellaisesta asenteesta ja ajattelusta tulee mieleen vain sadistinen asenne, ei oikeamielinen ja hyvä tuomio.

Jos taas useita murhannut ja/tai muilla tavoin muille ihmisille ja eläimille valtavasti kärsimystä tuottanut toisaalta saa anteeksi, vaikka se kärsimyksen ja kauhun määrä, mitä hän on muille aiheuttanut, on lähes mittaamaton, jos hän ehtii vain katua ja pyytää anteeksi, niin miltä tämän kaiken anteeksiantava jumalolento vaikuttaa inhimillisestä näkökulmasta, jos samalla pidetään mielessä, ettei hän ensin mainitulle ihmiselle antaisi anteeksi, vaikka oman elämänsä päättänyt haluaisi pyytää anteeksi kuolemansa jälkeen?
Mihin perustat näkemyksesi, että ihminen voi vielä kuolemansa jälkeen katua syntejään ja anoa armoa?
Ajatushan on täysin epäkristillinen eli Raamatun vastainen.

Ei minulla ole vakaumusta esim. siitä, että synnit voi saada anteeksi kuoleman jälkeen, mutta haluaisin tietää, miten itse kukin uskova perustelee jonkin uskomansa oikeudenmukaisuuden piiriin kuuluvan asian moraalisen oikeutuksen.

Esim. roomalaiskatolisessa uskonnollisuudessa on kuolleiden puolesta rukoilemista, jota on perusteltu Vanhan testamentin kohdilla. (Heillä on osittain eri Vanha testamentti kuin uskonpuhdistuksen perillisillä.)

Jeesus sanoo yhdessä kohtaa, ettei tiettyä syntiä anneta anteeksi tässä ajassa eikä tulevassa (Matt. 12:32). Näistä Jeesuksen sanoista itsestään ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että jotkut muut synnit voitaisiin antaa anteeksi kuoleman jälkeen, mutta ne sanat itsessään eivät myöskään kiellä sitä ajatusta, että jotkut synnit voitaisiin antaa anteeksi kuoleman jälkeen.

Ajatteletko, että jos joku kristitty joutuisi kokemaan jotain sellaista kuin Junko Furuta, mutta hän ei kestäisi sitä pidemmän päälle ja tappaisi itsensä ennen kuin sadistiset ihmiset ennättäisivät hänet tappaa hitaasti kiduttaen kuoliaaksi, niin hän joutuisi helvettiin, ja se helvetintuomio olisi oikeudenmukainen?

https://en.wikipedia.org/wiki/Murder_of_Junko_Furuta

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 335
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #92 : 04.11.20 - klo:22:41 »
Liittyen siihen ajatukseen, että taivaaseen ei kristitty pääse, jos hän ei ehdi ennen kuolemaansa tunnustaa jotain syntiään, katua tai pyytää anteeksi. Mitä jos joku ei ole esim. muistanut pyytä anteeksi joitain pahoja ajatuksiaan tai sanojaan, ennen kuin kuolee? Mitä jos jollakulla on koko päivän synnit tunnustamatta ja hän kuolee salamannopeasti auto-onnettomuudessa?

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 335
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #93 : 05.11.20 - klo:00:47 »
Miten tulkitsette muuten "älä tapa"-käskyn valossa seuraavan raamatunkohdan:

Lainaus
"Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt! Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!" (Ps. 137:8-9)

Tarkoitan lähinnä sellaisten kristittyjen tulkintaa, joiden mukaan pienet lapset ovat viattomia. Jos tai kun ne ovat viattomia, mikä hyvä moraalinen syy antaisi oikeutuksen murskata ne kallioon?

Tämä ei liity varsinaisesti itsemurha-aiheeseen, mutta kun esillä on ollut "älä tapa"-perustelu sille, että edes syntistä ihmistä eli itseään (ei siis viatonta) ei saa tappaa missään tilanteessa, ei luultavasti monien mielestä edes tilanteessa, jossa joutuisi pitkäkestoisen kidutuksen alaiseksi, niin mikä antaisi oikeuden tai moraalisen perustelun tappaa viattomia lapsia, tai miksi niitä pitäisi tappaa sillä tavalla kuin yllä olevassa jakeessa sanotaan?

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2350
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #94 : 05.11.20 - klo:14:27 »
Liittyen siihen ajatukseen, että taivaaseen ei kristitty pääse, jos hän ei ehdi ennen kuolemaansa tunnustaa jotain syntiään, katua tai pyytää anteeksi. Mitä jos joku ei ole esim. muistanut pyytä anteeksi joitain pahoja ajatuksiaan tai sanojaan, ennen kuin kuolee? Mitä jos jollakulla on koko päivän synnit tunnustamatta ja hän kuolee salamannopeasti auto-onnettomuudessa?
Ihmisen iankaikkisuus ei määräydy sen mukaan, onko hänellä kuollessaan tunnustamattomia syntejä.
Usko Raamatun Jumalaan ei ole magiaa eikä taikauskoa, jossa joillain tempuilla saataisiin itselle etuja.
Uudestisyntyneen kristityn synnit on pois pyyhitty, koska Hän on Jeesuksen veren lunastama.
Tätä ansaitsematonta armoa ei tee tyhjäksi mikään ihmisen osaamattomuus tai muistamattomuus, kuten jonkin synnin tunnustamisen unohtaminen.
Uskovalla on Jumalan edessä armahdetun ja lunastetun asema.
Eri asia on, jos uskova alkaa leikitellä synneillä ja tekee tietoisesti asioita, joiden tietää olevan Jumalan tahdon vastaisia.

"Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon,
niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus,
joka on kuluttava vastustajat.

Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan,
joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren,
jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!"
(Hepr. 10: 26-29)

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 335
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #95 : 05.11.20 - klo:15:24 »
Liittyen siihen ajatukseen, että taivaaseen ei kristitty pääse, jos hän ei ehdi ennen kuolemaansa tunnustaa jotain syntiään, katua tai pyytää anteeksi. Mitä jos joku ei ole esim. muistanut pyytä anteeksi joitain pahoja ajatuksiaan tai sanojaan, ennen kuin kuolee? Mitä jos jollakulla on koko päivän synnit tunnustamatta ja hän kuolee salamannopeasti auto-onnettomuudessa?
Ihmisen iankaikkisuus ei määräydy sen mukaan, onko hänellä kuollessaan tunnustamattomia syntejä.
Usko Raamatun Jumalaan ei ole magiaa eikä taikauskoa, jossa joillain tempuilla saataisiin itselle etuja.
Uudestisyntyneen kristityn synnit on pois pyyhitty, koska Hän on Jeesuksen veren lunastama.
Tätä ansaitsematonta armoa ei tee tyhjäksi mikään ihmisen osaamattomuus tai muistamattomuus, kuten jonkin synnin tunnustamisen unohtaminen.
Uskovalla on Jumalan edessä armahdetun ja lunastetun asema.
Eri asia on, jos uskova alkaa leikitellä synneillä ja tekee tietoisesti asioita, joiden tietää olevan Jumalan tahdon vastaisia.

"Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon,
niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus,
joka on kuluttava vastustajat.

Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan,
joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren,
jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!"
(Hepr. 10: 26-29)

Kun olet aikaisemmin kirjoittanut, että itsemurhaa ei voi saada anteeksi, kun sitä ei ehdi katua ajallisuudessa (ainakin seuraavan tekstisi voi tulkita niin: "Itsemurhan jälkeen ei voi enää katua ja pyytää anteeksi tekoaan, koska on kuollut."), niin onko itsemurha sinun mielestäsi aikuisen oikeasti lisäksi tahallinen synti, johon laittamasi Heprealaiskirjeen kohta myös viittaisi (tai sisällyttäisi tahallisen synnin tekemisen piiriinsä)? Erotatko itsemurhan muista "tahattomimmista" synneistä, jotka eivät kadota, vaikka niitä ei ehtisi pyytää anteeksi ennen kuolemaa? Jos olisi näin, perusteena ei voisi esittää mielestäni itse asiassa sitä, ettei itsemurhan syntiä voi saada anteeksi, koska sitä ei ehdi katua, koska jos se on tahallinen, ja Heprealaiskirjeen kohta viittaisi myös itsemurhaan, kun se puhuu tahallisesta synnin tekemisestä, jota ei voi saada anteeksi, niin silloin itsemurhaa ei saa anteeksi, vaikka olisi aikaa sen katumiseen, koska Heprealaiskirjeen kohdan mukaan tahallista synnin tekemistä ei voi saada anteeksi, vaikka aikaa katumiseen periaatteessa olisi.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2350
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #96 : 05.11.20 - klo:16:05 »
Liittyen siihen ajatukseen, että taivaaseen ei kristitty pääse, jos hän ei ehdi ennen kuolemaansa tunnustaa jotain syntiään, katua tai pyytää anteeksi. Mitä jos joku ei ole esim. muistanut pyytä anteeksi joitain pahoja ajatuksiaan tai sanojaan, ennen kuin kuolee? Mitä jos jollakulla on koko päivän synnit tunnustamatta ja hän kuolee salamannopeasti auto-onnettomuudessa?
Ihmisen iankaikkisuus ei määräydy sen mukaan, onko hänellä kuollessaan tunnustamattomia syntejä.
Usko Raamatun Jumalaan ei ole magiaa eikä taikauskoa, jossa joillain tempuilla saataisiin itselle etuja.
Uudestisyntyneen kristityn synnit on pois pyyhitty, koska Hän on Jeesuksen veren lunastama.
Tätä ansaitsematonta armoa ei tee tyhjäksi mikään ihmisen osaamattomuus tai muistamattomuus, kuten jonkin synnin tunnustamisen unohtaminen.
Uskovalla on Jumalan edessä armahdetun ja lunastetun asema.
Eri asia on, jos uskova alkaa leikitellä synneillä ja tekee tietoisesti asioita, joiden tietää olevan Jumalan tahdon vastaisia.

"Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon,
niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus,
joka on kuluttava vastustajat.

Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan,
joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren,
jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!"
(Hepr. 10: 26-29)

Kun olet aikaisemmin kirjoittanut, että itsemurhaa ei voi saada anteeksi, kun sitä ei ehdi katua ajallisuudessa (ainakin seuraavan tekstisi voi tulkita niin: "Itsemurhan jälkeen ei voi enää katua ja pyytää anteeksi tekoaan, koska on kuollut."), niin onko itsemurha sinun mielestäsi aikuisen oikeasti lisäksi tahallinen synti, johon laittamasi Heprealaiskirjeen kohta myös viittaisi (tai sisällyttäisi tahallisen synnin tekemisen piiriinsä)? Erotatko itsemurhan muista "tahattomimmista" synneistä, jotka eivät kadota, vaikka niitä ei ehtisi pyytää anteeksi ennen kuolemaa? Jos olisi näin, perusteena ei voisi esittää mielestäni itse asiassa sitä, ettei itsemurhan syntiä voi saada anteeksi, koska sitä ei ehdi katua, koska jos se on tahallinen, ja Heprealaiskirjeen kohta viittaisi myös itsemurhaan, kun se puhuu tahallisesta synnin tekemisestä, jota ei voi saada anteeksi, niin silloin itsemurhaa ei saa anteeksi, vaikka olisi aikaa sen katumiseen, koska Heprealaiskirjeen kohdan mukaan tahallista synnin tekemistä ei voi saada anteeksi, vaikka aikaa katumiseen periaatteessa olisi.
Kirjoitin jo aikaisemmassa viestissä, että itsemurhaa ei ole Raamatussa erikseen käsitelty, vaan se jää kysymysmerkiksi.
Mielestäni Raamatun kokonaisilmoituksen perusteella itsemurha on Jumalan tahdon vastainen teko eli synti.
Silti kukaan ei voi tietää, mitä tapahtuu itsemurhaajalle aikanaan,
kun Jeesuksen omille julistetaan vapautus synnin laista ja pääsy Taivaaseen,
ja muut joutuvat tuomittavaksi ja rangaistavaksi syntiensä seurauksista.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 335
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #97 : 05.11.20 - klo:18:08 »
Nähdäkseni Uuden testamentin valossa on mahdollista tehdä erottelu paitsi Pyhän Hengen pilkkaamisen ja muiden syntien välille, myös vakavien ja vähemmän vakavien syntien välille.

"Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan." (1 Joh. 5:16) Tässä raamatunkohdassa "kuolemaan johtavalla synnillä" ei tarkoiteta itsemurhaa, mutta se viittaa siihen, että on syntiä, jota ei voi saada anteeksi.

Miten itse kukin määrittelee syntien vakavuuden? Jotkut sanovat, että kaikki synti kadottaa ja on siinä mielessä yhtä vakavaa ja tuomittavaa, mutta seurausten valossa tai mitä tulee kärsimyksen ja tuhon aiheuttamiseen muille, eri teoilla on selvästi eri vakavuusasteensa.

Lukuisia murhanneen ja kiduttaneen syntien vakavuus on järjen mukaan suurempi kuin esim. lapsen makeisen varastaminen kaupasta, kun häntä toverien taholta siihen yllytetään (jos huomioon otetaan tekojen seuraukset ja kärsimyksen määrä). Mahtaako monikaan uskovainen ajatella, että Jumalan viha kaikkia syntejä kohtaan on yhtäläinen eli ettei ole erotusta rikkomusten välillä Jumalan silmien edessä (jos pois lasketaan kuvioista synti Pyhää Henkeä vastaan)?

Jaakobin kirjeen kohta (2:10), jossa sanotaan, että joka pitää (lähes) koko lain, mutta rikkoo yhdessä ainoassa kohdassa, on syypää kaikissa kohdin, on inhimillisen oikeustajun vastainen, jos raamatunkohta otetaan tietyllä tavalla kirjaimellisesti, sillä ei ole oikeudenmukaista kohdella taaperoa, joka varastaa makeisen, samalla tavalla kuin vaikkapa John Wayne Gaycea. Joka tapauksessa kyseisen raamatunkohdan valossa joku voisi väittää, että kaikki synti on yhtä ja samaa ikuisen kidutuksen tai helvetin ansainnutta syntiä.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 3118
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #98 : 05.11.20 - klo:18:35 »
Onko ihminen kuollessaan tiedostanut ja pyytänyt anteeksi KAIKKI syntinsä ennen kuolemaa? Entä jos yksi unohtui?

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 335
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #99 : 05.11.20 - klo:20:10 »
Onko ihminen kuollessaan tiedostanut ja pyytänyt anteeksi KAIKKI syntinsä ennen kuolemaa? Entä jos yksi unohtui?

Melkoista oman elämän ja sisäisten motiivien jatkuvaa tarkkailua uskonelämästä tulisi, jos ehdoksi pelastumiselle laitettaisiin se, että taivaaseen pääsee vain jos on viimeisenä päivänään tai aikana jolloin on vielä järjenvoimissaan tunnustanut nimeltä mainiten kaikki syntinsä.

Psalmin mukaan on niin, että ihminen ei ole edes aina tietoinen kaikista rikkomuksistaan: "Kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe." (Ps. 19.12)

Muissakin yhteyksissä kuin uskonelämässä on todellisuutta se, että ihminen värittää tietynlaiseksi käsityksensä itsestään ja toimistaan itselleen, esim. oikeuttaa julmat tekonsa moraalisin perustein, joita kuitenkin useiden muiden on vaikea nähdä moraalisesti oikeutettuina tekoina. Esim. kansanmurhiin osallistuneet tavalliset ihmiset ovat ajatelleet tehneensä oikein julmia tekoja tehdessään.

Poissa papi

  • Viestejä: 32
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #100 : 06.11.20 - klo:11:26 »
En ole jaksanut tätä ketjua lukea, mutta sanonpa vaan oman ajatuksen.

Itse sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja nämä puheenaolleet ajatukset ovat olleet joskus mielessä.
Sairaushan on sairaus ja sitä ei voi ymmärtää muut kuin se joka sitä sairastaa.
On monia eri mielentilaan vaikuttavia sairauksia jotka saavat mielen vaipumaan sellaiseen sekavaan horrokseen,ettei tiedä mitä on tekemässä.

Joskus olen syvässä depressiossa, kun ajan autoa tulee ikäänkuin sellainen raskas paino koko kehon päälle, ajatukset puuroutuu, eikä millään ole mitään väliä. Siinä on vähän samaa sekavuutta kuin olisi nukahtamassa rattiin, vaikka ei olisikaan väsynyt. Ei sitä tilaa osaa kuvata toisille.
Silloin tulee ajatus, etten jaksa enään elää ja ajaa, vaan annan auton ajautua kuin vahingossa johonkin mistä ei ole tietä edes teho-osastolle. Samalla rukoillen, että Jumala armahda, en jaksa enää.

Onneksi mitään ei ole sattunut, mutta olen mietttinyt näitä.
Siinähän ihminen on hetkellisesti täysin kyvytön hallitsemaan itseään.
Ei tietenkään saisi mennä rattiin sellaisessa tilassa, mutta usein tila ei ole vielä paha kun lähtee, vaan kehittyy äkkiä kesken ajon.

Viime kesänä kun olin korkealla katon harjalla kattoremonttia tekemässä, ajattelin että täältähän voisi hypätä alas, eikä kävisi mitenkään. Tiedostin silloin, että olin tulossa maniaan ja hiivin äkkiä alas katolta.

Poissa NanoK

  • Viestejä: 286
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #101 : 08.11.20 - klo:19:20 »
Olen alkanut lukea tunnustuskirjoja, ja sieltä luin tekstiä joka mielestäni liippaa läheltä Crystalvoicen pohdintoihin synnin olemuksesta. "Salakalvinilainen" Jerome Zanchi piti kiinni siitä että kerran saatu usko ei voi kadota. Jumala antaa uskon vain kerran.[[ "Tällaisen käsityksen hylkää Luther Schmalkaldenin uskonkohdissa seuraavin sanoin: "On välttämätöntä tietää ja opettaa, että jos pyhät ihmiset, joissa vielä on perisynti ja jotka sitä tuntevat, sen joka päivä tuomitsevat ja sitä vastaan taistelevat, joskus lankeavat julkisyntiin, niinkuin esimerkiksi Daavid aviorikokseen, murhaan ja jumalanpilkkaan, heiltä silloin usko ja henki ovat olleet kadonneina. Ei Pyhä Henki salli synnin vallita ja päästä ylivaltaan, niin että se pääsee toteutumaan, vaan hän torjuu ja estää sitä, niin ettei se saa tehdä mitä haluaa. Jos se taas toimii tahtonsa mukaisesti, ei siinä silloin ole Pyhää Henkeä ja uskoa. Onhan kirjoitettu, niinkuin Pyhä Johannes sanoo: "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, eikä hän saata tehdä syntiä".  Melanchton kertoo että vuoden 1529 tienoilla eräät antinomilaiset väittivät, että koska synti pysyy pyhissä koko heidän elämänsä ajan, pysyvänsä pyhinä ja säilyttävänsä Pyhän Hengen ja autuuden vaikka rikkovatkin avion ja tekevät muitakin syntejä omaatuntoaan vastaan. " ]] (suora lainaus)

Seuraa mielenkiintoisia ajatuksia ennaltamääräämisopista.

Kyllä Raamatussa aika selkeä jako halutaan tehdä synnin ja pyhän elämän välille."Samasta suusta ei voi lähteä kiitos ja kirous". Silti lihassa vaikuttaa perisynnin vaikutus, minkä ei ole tarkoitus antaa hallita elämää. Jos lankeaa, voi nousta. Jumala on Pyhä ja Armollinen poikansa kautta, ja tuntee ihmisen ja sen heikkoudet. Ja voi auttaa kun ihminen pysyy hänessä. Kaikissa tiloissa voi pyytää apua, ja hän on luvannut auttaa.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 335
Vs: Onko oman elämän lopettaminen kuoleman synti ?
« Vastaus #102 : 09.11.20 - klo:16:26 »
Jos jossain kristillisessä seurakunnassa opetettaisiin, että ei ole mahdollista, että kristitty voisi omilla synneillä menettää pääsynsä taivaaseen, ja kristityt uskoisivat siihen opetukseen ilman epäilystä, se tarkoittaisi sitä, että ahdistus liittyen kadotukseen joutumisen mahdollisuuteen olisi poissuljettu, jos olettaisimme, että epäilyksetön varmuus käsittäisi myös uskovien tiedostamattoman mielen.

Jos kristityn on mahdollista joutua kadotukseen, jos hän tekee jotain, ja suurin osa kristityistä on sitä mieltä, että pelastus on mahdollista menettää, voisi ajatella, että kadotuksen mahdollisuus aika lailla hallitsisi useiden kristittyjen mieltä. Jos se taas ei käytännössä hallitse, vaikka opillisesti oltaisiin sitä mieltä, että kristitty voi menettää pelastuksensa, mihin "varmuus" tai tietynlainen pelottomuus kauhistuttavan mahdollisuuden edessä perustuu?

Kukaan ei voi tietää tulevaisuuttaan ajallisuudessa. Kun ihminen ei voi tietää sitä, mitä kaikkea hän tämän päivän aikana tulee ajattelemaan ja tekemään, kuinka hän voisi tietää, mitä kaikkea hän tulee ajattelemaan ja tekemään tulevaisuudessa?