Kirjoittaja Aihe: Jumalan läsnäolo  (Luettu 19964 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5394
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #15 : 02.03.14 - klo:13:49 »
Kun otsikkona on Jumalan läsnäolo, niin asiaa voi katsoa monelta puolelta.

Itselleni Jumalan läsnäolo merkitsee ensisijaisesti Jumalan rauhaa. Sekin voi olla kokemus, jossa ei ole mitään "kokemusta". Sen on mielestäni kokonaisvaltainen olotila ja mikä tahansa aktiviteetti sen saamiseksi, vaikuttaa täysin päinvastaista. Arvelen, että monet ovat tästä kanssani eri mieltä, vaikka ei ehkä tällä foorumilla.
« Viimeksi muokattu: 04.05.14 - klo:11:10 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Adina

  • Viestejä: 425
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #16 : 02.03.14 - klo:14:25 »
Jumala taitaa olla läsnä, vaikkei siltä tunnukaan = tunnetilamme ei ole
Jumalan läsnäolon mittari.

Mutta kyllä rukous on hyvä asia muistuttamaan itseämme läsnäolosta,
se voi rauhoittaa meitä ja muuttaa myös tunnetilaamme, ainakin vähän
paremmaksi  ;)

Nimenomaan, itse voin rukoilla, kiittää vaikka töitä tehdessäni ja
hankalana päivänä varsinkin tarvitsee vahvistusta.
Uskon että Jumala on kokoajan läsnä pyhän henkensä kautta, vaikka tunteet välillä heittelisikin;

Joh.14: 16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
17 totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
Kol. 3:2
   
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.

Paikalla Mice

  • Viestejä: 1664
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #17 : 02.03.14 - klo:22:39 »
Herran on varmasti kyllä läsnä sielläkin, missä ihminen yksin rukoilee tai lukee Herran sanaa.
Onko Herra läsnä myös siellä, kun korjaan autoa niin että makaan auton alla,
kädet kyynärpäitä myöten rasvassa, hiki otsalla ja olo on tuskastunut kun
hommasta ei oikein meinaa tulla mitään?

Näin uskon.
En välttämättä tarkoittanut rukoilulla sitä, että erottautuu kammioonsa. Jumalan yksi lupaus on kuitenkin se, että Hän ei hylkää meitä. Uskon siis, että meillä on ns. linja auki koko ajan.
Ihmisroska

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4225
  • Matkalla
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #18 : 03.03.14 - klo:00:12 »
Ymmärtääkseni luterilaisuudessa opetetaan, että Jumala on läsnä Sanan ja sakramenttien kautta. Koska vapaissa suunnissa ei ole sakramentteja, varmaankin siksi on tullut korostettu halu tuoda Sanan rinnalle jotain muuta, jonka kautta Jumalan voi sanoa olevan läsnä. Se jotain ovat erilaiset kokemukset. Äärikarismaatisuudessa Sanan paikalle on vaihdettu jutut.
« Viimeksi muokattu: 03.03.14 - klo:00:14 kirjoittanut KnutL »

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5394
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #19 : 03.03.14 - klo:04:26 »
Ymmärtääkseni luterilaisuudessa opetetaan, että Jumala on läsnä Sanan ja sakramenttien kautta. Koska vapaissa suunnissa ei ole sakramentteja, varmaankin siksi on tullut korostettu halu tuoda Sanan rinnalle jotain muuta, jonka kautta Jumalan voi sanoa olevan läsnä. Se jotain ovat erilaiset kokemukset. Äärikarismaatisuudessa Sanan paikalle on vaihdettu jutut.

Jännä juttu, mutta katolisuudessa avioliitto on sakramentti. Eikä avioliitossakaan olla siten, että tänään ollaan ja huomenna taas ei. Vaikka siihen suuntaan ollaankin menossa.

Suotta ei Raamattu vertaa jumalasuhdetta avioliittoon. Siinä ollaan aina "läsnä", riippumatta siitä, mitkä ovat tunteet.
« Viimeksi muokattu: 03.03.14 - klo:04:28 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Saldo

  • Vieras
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #20 : 03.03.14 - klo:13:00 »
Ymmärtääkseni luterilaisuudessa opetetaan, että Jumala on läsnä Sanan ja sakramenttien kautta. Koska vapaissa suunnissa ei ole sakramentteja, varmaankin siksi on tullut korostettu halu tuoda Sanan rinnalle jotain muuta, jonka kautta Jumalan voi sanoa olevan läsnä. Se jotain ovat erilaiset kokemukset. Äärikarismaatisuudessa Sanan paikalle on vaihdettu jutut.

Jännä juttu, mutta katolisuudessa avioliitto on sakramentti. Eikä avioliitossakaan olla siten, että tänään ollaan ja huomenna taas ei. Vaikka siihen suuntaan ollaankin menossa.

Suotta ei Raamattu vertaa jumalasuhdetta avioliittoon. Siinä ollaan aina "läsnä", riippumatta siitä, mitkä ovat tunteet.

Katolisuus - sakramentit!
Ensimmäisessä on yhtä paljon harhoja kuin mormoonikirkon opeissa. Sen tuominen keskusteluun, kun ja jos Jumalan Seurakunnasta puhutaan, on väärin.
Toista ei Raamatussa ole.

Ei kaikkea väärää vastaan tarvi taistella, on vain pysyttävä niistä erossa.



Poissa Paulus

  • Viestejä: 5394
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #21 : 03.03.14 - klo:13:21 »
Katolisuus - sakramentit!
Ensimmäisessä on yhtä paljon harhoja kuin mormoonikirkon opeissa. Sen tuominen keskusteluun, kun ja jos Jumalan Seurakunnasta puhutaan, on väärin.
Toista ei Raamatussa ole.

Ei kaikkea väärää vastaan tarvi taistella, on vain pysyttävä niistä erossa.

Mainintaani sakramentista ei pidä käsittää niin, että se olisi kannanotto sakramentin puolesta tai vastaan. Mutta mitä katolisuuteen tulee, siellä ei kaikki ole väärin, eikä helluntailaisuudessa (jos sitä voidaan jotenkin määritellä) kaikki ole oikein.

Olen kuullut väitteitä, että helluntailaisuus olisi kaukana katolisuudesta ja luterilaisuus lähellä katolisuutta. Niin onkin, jos katsotaan ainoastaan ulkonaista puolta. Mutta jos katsotaan sisäistä ydintä, niin asetelma kääntyy toisinpäin. Siksi karismaattisella liikkeelläkin pyhkii hyvin katolisuuden kanssa.

Tämä oli hämmästyttävä havainto, kun luin, mitä katolisen kirkon katekismus opettaa.
Se on nyt netissäkin luettavissa:
http://katolinen.fi/?page_id=7279
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Saldo

  • Vieras
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #22 : 03.03.14 - klo:15:01 »
Katolisuus - sakramentit!
Ensimmäisessä on yhtä paljon harhoja kuin mormoonikirkon opeissa. Sen tuominen keskusteluun, kun ja jos Jumalan Seurakunnasta puhutaan, on väärin.
Toista ei Raamatussa ole.

Ei kaikkea väärää vastaan tarvi taistella, on vain pysyttävä niistä erossa.

Mainintaani sakramentista ei pidä käsittää niin, että se olisi kannanotto sakramentin puolesta tai vastaan. Mutta mitä katolisuuteen tulee, siellä ei kaikki ole väärin, eikä helluntailaisuudessa (jos sitä voidaan jotenkin määritellä) kaikki ole oikein.

Olen kuullut väitteitä, että helluntailaisuus olisi kaukana katolisuudesta ja luterilaisuus lähellä katolisuutta. Niin onkin, jos katsotaan ainoastaan ulkonaista puolta. Mutta jos katsotaan sisäistä ydintä, niin asetelma kääntyy toisinpäin. Siksi karismaattisella liikkeelläkin pyhkii hyvin katolisuuden kanssa.

Tämä oli hämmästyttävä havainto, kun luin, mitä katolisen kirkon katekismus opettaa.
Se on nyt netissäkin luettavissa:
http://katolinen.fi/?page_id=7279

Seurakunnassani oli katolisesta karismaattisesta liikkeestä (uudistusliike) tulleita ja sieltä tulossa olevia. Siis olen tämän kysymyksen kanssa elänyt vuosikausia.
Olen myöskin selvittänyt usein, mitä katolinen karismaattisuus pitää sisällään, eli minulla on aikaisempia perusteluja asialle. Mitä sinä siitä tiedät, tai mihin "hyvin pyyhkii"-kantasi perustuu?
Mikä sinua siinä "hämmästyttää", tarkoitan RKK'n katekismusta?

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4225
  • Matkalla
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #23 : 03.03.14 - klo:16:17 »
Ymmärtääkseni luterilaisuudessa opetetaan, että Jumala on läsnä Sanan ja sakramenttien kautta. Koska vapaissa suunnissa ei ole sakramentteja, varmaankin siksi on tullut korostettu halu tuoda Sanan rinnalle jotain muuta, jonka kautta Jumalan voi sanoa olevan läsnä. Se jotain ovat erilaiset kokemukset. Äärikarismaatisuudessa Sanan paikalle on vaihdettu jutut.

Jännä juttu, mutta katolisuudessa avioliitto on sakramentti. Eikä avioliitossakaan olla siten, että tänään ollaan ja huomenna taas ei. Vaikka siihen suuntaan ollaankin menossa.

Suotta ei Raamattu vertaa jumalasuhdetta avioliittoon. Siinä ollaan aina "läsnä", riippumatta siitä, mitkä ovat tunteet.

Katolisuus - sakramentit!
Ensimmäisessä on yhtä paljon harhoja kuin mormoonikirkon opeissa. Sen tuominen keskusteluun, kun ja jos Jumalan Seurakunnasta puhutaan, on väärin.
Toista ei Raamatussa ole.

Ei kaikkea väärää vastaan tarvi taistella, on vain pysyttävä niistä erossa.

Et tainnut huomata kommenttini ydintä. En ajatellut keskustella sakramenteista, vaan siitä, että sillä kohtaa Sanan lisäksi on jotain muuta: erilaiset kokemukset

Jumalan läsnäolo vapaissa suunnissa havaitaan siis Sanan ja erilaisten kokemusten kautta.

Sanoisin, että enenevässä määrin se menee juuri niin, että ellei ole erilaisia tunnekokemuksia, ei uskota, että Jumala on läsnä.
Olen ollut lukuisissa sekä perinteisemmän, että uudemman tyyppisissä vapaiden suuntien kokouksissa, joissa on sanottu olevan Jumalan olevan läsnä, vaikka Sanan osuus on ollut aika pientä.

Mielestäni joku omalle yhteisölle ominaisen jutun esiintyminen sekoitetaan Jumalan läsnäoloon tai niin kuin vapaissa suunnissa enenevästi sanotaan 'Pyhän Hengen läsnäoloon'

Se yhteisölle ominainen juttu on usein jotain tietyntyyppistä musiikkia (toisissa seurakunnissa vanhoja lauluja, toisissa ylistyslauluja) tai jotain aiemmin opitun kaltaista kokousmenoa (tietyt puheenparret, huudahdukset, kokouksen yleinen ohjelmarunko, tietyin painotuksin esiin tuodut ja nimenomaan tietyt asiat).


Nostalgia ei ole Jumalan läsnäoloa.
« Viimeksi muokattu: 03.03.14 - klo:16:19 kirjoittanut KnutL »

Taisto

  • Vieras
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #24 : 03.03.14 - klo:17:27 »
Se yhteisölle ominainen juttu on usein jotain tietyntyyppistä musiikkia (toisissa seurakunnissa vanhoja lauluja, toisissa ylistyslauluja) tai jotain aiemmin opitun kaltaista kokousmenoa (tietyt puheenparret, huudahdukset, kokouksen yleinen ohjelmarunko, tietyin painotuksin esiin tuodut ja nimenomaan tietyt asiat).

Nostalgia ei ole Jumalan läsnäoloa.
Tämä on hyvin sanottu!

Saldo

  • Vieras
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #25 : 03.03.14 - klo:17:49 »
Et tainnut huomata kommenttini ydintä. En ajatellut keskustella sakramenteista, vaan siitä, että sillä kohtaa Sanan lisäksi on jotain muuta: erilaiset kokemukset

Jumalan läsnäolo vapaissa suunnissa havaitaan siis Sanan ja erilaisten kokemusten kautta.

Sanoisin, että enenevässä määrin se menee juuri niin, että ellei ole erilaisia tunnekokemuksia, ei uskota, että Jumala on läsnä.
Olen ollut lukuisissa sekä perinteisemmän, että uudemman tyyppisissä vapaiden suuntien kokouksissa, joissa on sanottu olevan Jumalan olevan läsnä, vaikka Sanan osuus on ollut aika pientä.

Mielestäni joku omalle yhteisölle ominaisen jutun esiintyminen sekoitetaan Jumalan läsnäoloon tai niin kuin vapaissa suunnissa enenevästi sanotaan 'Pyhän Hengen läsnäoloon'

Se yhteisölle ominainen juttu on usein jotain tietyntyyppistä musiikkia (toisissa seurakunnissa vanhoja lauluja, toisissa ylistyslauluja) tai jotain aiemmin opitun kaltaista kokousmenoa (tietyt puheenparret, huudahdukset, kokouksen yleinen ohjelmarunko, tietyin painotuksin esiin tuodut ja nimenomaan tietyt asiat).


Nostalgia ei ole Jumalan läsnäoloa.

En kommentoinnut sinun kommenttiisi, vaikken sitä poistanut, kun Paulukselle kommentoin.
Sinua siis edelleenkin ärsyttää helluntalaiset tavat ja käytännöt. Niiden perkaaminen on mielestäni hyödytön savotta. Tarpeeton alkaa saada vähemmän sijaa, kun "se Ihte" täyttää uskovan ja kokouksen. Jeesus on siellä, heidän keskellään, missä kaksi tai kolme kokoontuu hänen nimessään. Lisäksi Hän on niissä vähintään kahdessa sisäisesti. En koe rakentavaksi, että väheksyvästi puhut toteamuksesta "Pyhän Hengen läsnäolo".  Se on nimittäin tarkka määrittely, Jeesuksen läsnäolosta, sillä, Jeesus on Itse läsnä, Pyhän Hengen välityksellä. Jotkut tunteet esiintulevat tuntemuksensa toistenkin kuulla. Jotkut ei tunne juuri mitään, mutta tiedon tai uskon kautta huudahtavat, vaikka "kiitos Jeesus". Kun ja jos tällainen ääneen lausuttu kommentointi häiritsee, voi aina hakeutua "autuaammille metsästysmaille".

Olen omassa seurakunnassani kokenut jatkuvasti kokous kokoukselta Pyhän Hengen läsnäolon. Joskus se esiintyy aivan luonnollisesti, mutta joskus yliluonnollisesti. Pyhän Hengen täyteyden ja läsnäolon tarpeen voi tukahduttaa ja alkaa edustaa liikettä "Vastustakaa aina Pyhää Henkeä". Siihen sisältyy kuullun ja nähdyn väheksyminen. Ei kumise tyhjät eikä täydet tynnyrit.

Paljon voimme kaikki tuoda esille esimerkkejä yli- ja alilyönneistä. Niitä esiintyy ja tulee esiintymään. Kuitenkin voit luottaa, että Herra pitää hulluistaan ja heikoistaan huolen, joskus kovalla kädellä joskus armahtaen heitä (meitä).

Ymmärrän, että kirkollisuuteen, helluntaliseenkin, kuuluu niiden ilmiöiden halveksunta, mitkä esiintyivät jo vuonna 33 Jerusalemissa. Nk. helluntalaisuus alkoi tuolloin, ja työntyi yleisemmin tietoisuuteen 1906 Azusa kadulla. Sitten sama "huudahtelu" ja nostalgia vuoteen 33 jatkui, ja vyöryi nk. helluntalaisuutena ympäri maailman. On makukysymys podenko esimerkiksi minä nostalgiaa vuoteen 33, vai 1906 vai 30 vuoden takaisiin huudahduksiin ja puheenparsiin. Näitä kaikkia yritetään nyt tehdä naurettaviksi tällä palstalla ja tässä ketjussa.
« Viimeksi muokattu: 03.03.14 - klo:18:20 kirjoittanut Saldo »

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4225
  • Matkalla
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #26 : 03.03.14 - klo:18:46 »

Sinua siis edelleenkin ärsyttää helluntalaiset tavat ja käytännöt. Niiden perkaaminen on mielestäni hyödytön savotta.
Mielestäni on kysymys paljon vakavammasta asiasta kuin 'tavat ja käytännöt'. Jos tietyntyypistä tunnelmaa tai sen tavoittelua sanotaan Pyhän Hengen läsnäoloksi, ollaan vaarallisilla vesillä. Uskovien sielujen kiihottaminen tietyntyyppiseen uskonnolliseen tunnetilaan ei ole raitista oppia eikä käytäntöä tehdään se sitten haitarilla tai rummuilla tai minkä tahansa tyyppisellä hehkutuksella. Edellä taisin käyttää sanaa 'vapaat suunnat'. Olen ollut viimeisen viiden vuoden aikana enemmän muiden vapaiden suuntien kuin helluntailaisten kokouksissa.
Lainaus
Tarpeeton alkaa saada vähemmän sijaa, kun "se Ihte" täyttää uskovan ja kokouksen.
Ei näy sata vuotta riittäneen.
Lainaus
Jeesus on siellä, heidän keskellään, missä kaksi tai kolme kokoontuu hänen nimessään. Lisäksi Hän on niissä vähintään kahdessa sisäisesti. En koe rakentavaksi, että väheksyvästi puhut toteamuksesta "Pyhän Hengen läsnäolo".
En pidä läheskään kaikkea Pyhän Hengen läsnäoloksi sanottua oikeasti sellaisena. Kuitenkin, vaikka väärää pidetään oikeana, ei se poista sitä etteikö Jeesus olisi läsnä omissaan, vaikka heidän huomionsa olisikin sielullisissa.
Lainaus
Jotkut tunteet esiintulevat tuntemuksensa toistenkin kuulla. Jotkut ei tunne juuri mitään, mutta tiedon tai uskon kautta huudahtavat, vaikka "kiitos Jeesus". Kun ja jos tällainen ääneen lausuttu kommentointi häiritsee, voi aina hakeutua "autuaammille metsästysmaille".
No, en minä huuhdahduksen sisällöstä häiriinny, vaan niistä vääristä syistä miksi huudahdellaan aamenia ym. Aamenia kuulee esimerkiksi silloin kun joku osaa oikein tiukkaa lakia puhua ja erotella 'meidät' ja 'ne toiset'.
Lainaus
Ymmärrän, että kirkollisuuteen, helluntaliseenkin, kuuluu niiden ilmiöiden halveksunta, mitkä esiintyivät jo vuonna 33 Jerusalemissa. Nk. helluntalaisuus alkoi tuolloin, ja työntyi yleisemmin tietoisuuteen 1906 Azusa kadulla. Sitten sama "huudahtelu" ja nostalgia vuoteen 33 jatkui, ja vyöryi nk. helluntalaisuutena ympäri maailman.
Azusa-kadulta lähti kaksi liikettä alkuun. Toinen ja se enemmän esillä pidetty on se epäraitis. Mainintoja löytyy siitä esim. T.B.Barratin elämäkerroista.
« Viimeksi muokattu: 03.03.14 - klo:18:47 kirjoittanut KnutL »

Saldo

  • Vieras
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #27 : 03.03.14 - klo:19:06 »

Sinua siis edelleenkin ärsyttää helluntalaiset tavat ja käytännöt. Niiden perkaaminen on mielestäni hyödytön savotta.
Mielestäni on kysymys paljon vakavammasta asiasta kuin 'tavat ja käytännöt'. Jos tietyntyypistä tunnelmaa tai sen tavoittelua sanotaan Pyhän Hengen läsnäoloksi, ollaan vaarallisilla vesillä. Uskovien sielujen kiihottaminen tietyntyyppiseen uskonnolliseen tunnetilaan ei ole raitista oppia eikä käytäntöä tehdään se sitten haitarilla tai rummuilla tai minkä tahansa tyyppisellä hehkutuksella. Edellä taisin käyttää sanaa 'vapaat suunnat'. Olen ollut viimeisen viiden vuoden aikana enemmän muiden vapaiden suuntien kuin helluntailaisten kokouksissa.
Lainaus
Tarpeeton alkaa saada vähemmän sijaa, kun "se Ihte" täyttää uskovan ja kokouksen.
Ei näy sata vuotta riittäneen.
Lainaus
Jeesus on siellä, heidän keskellään, missä kaksi tai kolme kokoontuu hänen nimessään. Lisäksi Hän on niissä vähintään kahdessa sisäisesti. En koe rakentavaksi, että väheksyvästi puhut toteamuksesta "Pyhän Hengen läsnäolo".
En pidä läheskään kaikkea Pyhän Hengen läsnäoloksi sanottua oikeasti sellaisena. Kuitenkin, vaikka väärää pidetään oikeana, ei se poista sitä etteikö Jeesus olisi läsnä omissaan, vaikka heidän huomionsa olisikin sielullisissa.
Lainaus
Jotkut tunteet esiintulevat tuntemuksensa toistenkin kuulla. Jotkut ei tunne juuri mitään, mutta tiedon tai uskon kautta huudahtavat, vaikka "kiitos Jeesus". Kun ja jos tällainen ääneen lausuttu kommentointi häiritsee, voi aina hakeutua "autuaammille metsästysmaille".
No, en minä huuhdahduksen sisällöstä häiriinny, vaan niistä vääristä syistä miksi huudahdellaan aamenia ym. Aamenia kuulee esimerkiksi silloin kun joku osaa oikein tiukkaa lakia puhua ja erotella 'meidät' ja 'ne toiset'.
Lainaus
Ymmärrän, että kirkollisuuteen, helluntaliseenkin, kuuluu niiden ilmiöiden halveksunta, mitkä esiintyivät jo vuonna 33 Jerusalemissa. Nk. helluntalaisuus alkoi tuolloin, ja työntyi yleisemmin tietoisuuteen 1906 Azusa kadulla. Sitten sama "huudahtelu" ja nostalgia vuoteen 33 jatkui, ja vyöryi nk. helluntalaisuutena ympäri maailman.
Azusa-kadulta lähti kaksi liikettä alkuun. Toinen ja se enemmän esillä pidetty on se epäraitis. Mainintoja löytyy siitä esim. T.B.Barratin elämäkerroista.

Tässäkin on kantasi selvästi esillä!!, ja asenteesi! (unohdin tämän)
« Viimeksi muokattu: 03.03.14 - klo:20:00 kirjoittanut Saldo »

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4225
  • Matkalla
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #28 : 03.03.14 - klo:19:10 »

Ymmärrän, että kirkollisuuteen, helluntaliseenkin, kuuluu niiden ilmiöiden halveksunta, mitkä esiintyivät jo vuonna 33 Jerusalemissa. Nk. helluntalaisuus alkoi tuolloin, ja työntyi yleisemmin tietoisuuteen 1906 Azusa kadulla. Sitten sama "huudahtelu" ja nostalgia vuoteen 33 jatkui, ja vyöryi nk. helluntalaisuutena ympäri maailman.
En laittaisi yhtäläisyysmerkkejä alkuseurakunnan ja nykyisen helluntailaisuuden (edes sen perinteisemmän) välille. Juuri tuollaisilla heitoilla ilman mitään todellisuuspohjaa nostatetaan tunnelmaa omien kesken ja käsitystä oman liikeen erinomaisuudesta. En viitsi tässä ketjussa aloittaa käsitellä noita poikkeamia alkuseurakuntaan nähden.

Saldo

  • Vieras
Vs: Jumalan läsnäolo
« Vastaus #29 : 03.03.14 - klo:19:47 »

Ymmärrän, että kirkollisuuteen, helluntaliseenkin, kuuluu niiden ilmiöiden halveksunta, mitkä esiintyivät jo vuonna 33 Jerusalemissa. Nk. helluntalaisuus alkoi tuolloin, ja työntyi yleisemmin tietoisuuteen 1906 Azusa kadulla. Sitten sama "huudahtelu" ja nostalgia vuoteen 33 jatkui, ja vyöryi nk. helluntalaisuutena ympäri maailman.
En laittaisi yhtäläisyysmerkkejä alkuseurakunnan ja nykyisen helluntailaisuuden (edes sen perinteisemmän) välille. Juuri tuollaisilla heitoilla ilman mitään todellisuuspohjaa nostatetaan tunnelmaa omien kesken ja käsitystä oman liikeen erinomaisuudesta. En viitsi tässä ketjussa aloittaa käsitellä noita poikkeamia alkuseurakuntaan nähden.

Hyvä ettet viitsi!