Toronton siunauksesta 20 vuotta

[Soltero]

Minäkin kuulin torontolaisuus-nimisestä ilmiöstä ensimmäisen kerran Netmissionin keskustelupalstalla muutama vuosi sitten.
1990-luvulla osallistuin vähän hengellisiin tapahtumiin, ja silloinkin vain luterilaisiin,
ja koska eikä ollut internettiä,
jäin tietämättömäksi koko torontolaisuudesta.
Luulin sen olleen jokin pieni juttu, mutta olen saanut myöhemmin käsityksen, että se vaikutti laajemminkin.
Kehenkähän se lähinnä vaikutti,
ja esiintyikö se ainoastaan helluntaiseurakunnissa?

[Paulus]

Tässä on ainakin yksi linkki, josta saa laajempaa tietoa:
http://www.kristitynfoorumi.fi/torontoneksytys.pdf

On jo kauan siitä, kun olen linkissä olleen tekstin lukenut. Arvioikoon kukin itse sisällön.

[sandia]

En ollenkaan epäile ilmiön epäraamatullisuutta. Ja siitähän on keskusteltu foorumeilla hyvinkin paljon vuosien varrella.
Mutta siis minulla ei ole käytännön kosketusta siihen.
Ja kyllähän hurmahenkisyyden vaara on ihan todellinen ihan yleisesti. Minusta on hyvä tiedostaa se aina kun on karismaattisista ilmiöistä kyse. Itsessänikin huomasin rukouspiirissä ollessani, että ihminen voi alkaa jotenkin jumaloida jotain itsessään.  Jokin kokemus alkaa tuntua jotenkin pyhältä ja sen jotenkin assosioi itseensä. Huomasin vaarallisen ajatuksen, että minussa on jokin pyhyyden taso.  Siitä alkaa kehittää väärää minäkuvaa ja se johtaa lopulta pimeyteen. Ja Kerran yritin kirjoittaa siitä netmissionissa mutta se ei onnistunut.

Jumala kyllä tehokkaasti ravisteli minut sellaisista pyhyyden illuusioista maan tasalle. Kovan kiusauksessa olemisen ja lähes lankeamisen kautta.  Oli siinä itselle selvittämistä että mä oon näin pyhiä kokenut ja silti näen itsessäni silkkaa syntiin haluamista. Sitä kautta tajusin, tuon pyhyydin illuusion vaaran ja näin miten vihollinen voi käyttää sitä johdattaakseen ihmisen epätoivoon.

Jeesuksen opettama rukous:" älä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidän pahasti" tuli erittäin ajankohtaiseksi. Ja laittoi oman näkemykseni itsestäni realistiseen mittakaavaan.

[Taisto]

Sandia, sanoit tärkeitä asioita jotka kolahtivat minuun. Osasit nimetä asiat, joita olen joskus kokenut itsessäni, ja joita on ilmennyt tuntemieni uskovien piirissä. Se on aika paljon sanottu, että "siitä alkaa kehittää väärää minäkuvaa ja se johtaa lopulta pimeyteen", mutta enpä voi vastaankaan väittää.

Kiitos että toit nämä asiat esille.

[Soltero]

Pyhittyminen ei ole aina hurmahenkistä pöyhkeilyä.

Pyhitys on yksi raamatullisista termeistä, joilla on eri merkitys eri yhteyksissä.

- Puhutaan Jeesuksen uhrityön ansiosta uskoville lahjoitetusta kertakaikkisesta pyhityksestä:

"Te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä."
(1. Kor. 6:11)

- Uskovissa toivotaan myös tapahtuvan oman elämän pyhittymistä:

"Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte,
vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.
Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä".
(1. Piet. 1: 14-16)
"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa."
(Hepr. 12:14)

- Joskus pyhittymisellä tarkoitetaan erityisiä Pyhän Hengen vahvan läsnäolon kokemuksia.
Raamattu kehoittaakin uskovia siihen, että saisivat käyttöönsä Hengen armolahjoja.
   
"Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien."
(1. Kor. 12:31)

[sandia]

Juu ymmärrän pyhittymisen olevan jotain muuta kuin "hurmahenkistä pöyhkeilyä".

Mutta miten siinä käykin niin, että jossain kohdassa alkaa ajattelemaan omasta hengellisyydestään jotenkin vääränlaisesti, juuri kokemuksiin perustuen, ja voi kehittää illuusion, että oon jotenkin pyhä kun olen kokenut jotain erikoista. Ja ehkä ainakin osaksi se "erikoinen" voi tietty olla ihan oikeaakin hengellisyyttä.

Kolossalaiskirjeen 2. luvussa mielestäni Paavali on itse asiassa kuvaillut juuri tuollaisen "hurmahenkisen pöyhkeilyn", ja se saattaa tulla, yllätys, yllätys, NÔYRYYDEN muodossa.

Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
19 eikä pitäydy häneen, joka on pää ....

[sandia]

Sandia, sanoit tärkeitä asioita jotka kolahtivat minuun. Osasit nimetä asiat, joita olen joskus kokenut itsessäni, ja joita on ilmennyt tuntemieni uskovien piirissä. Se on aika paljon sanottu, että "siitä alkaa kehittää väärää minäkuvaa ja se johtaa lopulta pimeyteen", mutta enpä voi vastaankaan väittää.

Kiitos että toit nämä asiat esille.

Kiva kun joku havainnoi juttuja samaan suuntaan.
Se pimeyteen meneminen kai lopultakin lähtee siitä että luottaa väärällä tavalla omaan hengellisyyteensä. Ajallaan sitten sellainen illuusio pamahtaa rikki kuin kupla.

Tuosta tuli mieleen mm. eräs nuori seurakunnan perustaja, siis Tiainen.