Ketjun otsikon kysymys kuului "Onko kuuliaisuus lain teko vai Hengen hedelmää?"
Mielestäni kuuliaisuus, sen verran mitä ihminen yleensä siihen kykenee, on Hengen hedelmää. Siinä juuri tarvitaankin Pyhää Henkeä, että ihminen saa motivaation noudattaa Raamatun opetuksia. Jos tätä motivaatiota ei ole, koko tämä "kuuliaisuus" alkaa tuntua lain noudattamiselta.
Jumala voi vaikuttaa ihmisessä halun noudattaa Raamatun opetuksia ihan vapaaehtoisesti ja ilman tunnetta, että on "pakko totella" jotain Raamatun ohjetta. Kuitenkaan tämä kuuliaisuus ei ole täydellistä, uskovakin tekee syntiä vaikka olisikin edellisenä päivänä päättänyt, että "Huomenna en kyllä syntiä tee!" En usko, että on ketään täysin synnitöntä uskovaa olemassakaan.
Kun puhutaan "kilvoittelusta" tarkoitetaan kai sitä, että ihminen pyrkii elämään Raamatun opetusten mukaan, vaikkakin "erehtyy" välillä. Sana "erehtyy" kuulostaa siivommalta kuin, että sanottaisiin "tekee syntiä". Kuitenkin mielestäni on niin, ettei uskova voi piileskellä Jumalan selän takana vaan on vastuussa tekemisistään. Synti on sanottava synniksi, eikä peitettävä sitä muilla ilmauksilla.
Eräs helluntailainen puhuja kerran totesi puheessaan, että hänenkin täytyy päivittäin pyytää syntejään anteeksi ja että Pyhä Henki oli muistuttanut häntä siitä, että näin täytyy tehdä, jos on syntiä tehnyt.
Joka on katsonut himoiten, on jo sydämessään tehnyt huorin. Tässä tuo jo Pauluksen aiemmin esiin tuoma hyvä esimerkki siitä, miten ankara on Jumalan vaatimus täydellisyydestä. Jumala ei katso läpi sormien kenenkään syntejä, ei edes uskovien tekemiä syntejä. Siksi uskovaisenkin täytyy päivittäin pyytää syntejään anteeksi.
Jos uskovalla ei ole Jumalan antamaa motivaatiota noudattaa Raamatun opetusta, hän voi kuitenkin pyrkiä noudattamaan sitä rangaistuksen pelosta. Hän voi noudattaa niitä samoja ohjeita kuin se, jolla on oma motivaatio niitä noudattaa, mutta elämä voi olla ilotonta suorittamista ja voi olla sellainen tunne, että "on pakko" tehdä tai olla tekemättä jotain. Mielestäni Pyhä Henki voi vaikuttaa sen, ettei jonkin käskyn noudattaminen tunnu vastentahtoiselta.