Kirjoittaja Aihe: Tästä kaikki alkaa! (Uuden foorumin suuri tervetuloketju)  (Luettu 22900 kertaa)

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4237
  • Matkalla
Vs: Tästä kaikki alkaa! (Uuden foorumin suuri tervetuloketju)
« Vastaus #180 : 29.03.18 - klo:08:25 »
Osanottoni suruusi myös minulta.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5404
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Tästä kaikki alkaa! (Uuden foorumin suuri tervetuloketju)
« Vastaus #181 : 29.03.18 - klo:11:10 »
Kiitos sinullekin omakohtaisesta kertomuksesta. Itse olen ollut uskossa jo jotain 40 vuotta. Herra otti minut 16 kesäisenä ja laittoi sellaiseen mankeliin että se johti hengelliseen herätykseen ja siihen että uudestisynnyin.
Se on niin kuin lahja minkä saa.

Mielenkiintoista on, että suurin osa uskoontuloista näyttää ajoittuvan tuohon 16 ikävuoden paikkeille. Niin itsellänikin.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

albert1

  • Vieras
Vs: Tästä kaikki alkaa! (Uuden foorumin suuri tervetuloketju)
« Vastaus #182 : 29.03.18 - klo:11:21 »
Otan osaa suruusi, Pökkelö

Itse olen kokenut, ettei suruun ole oikeastaan muuta lääkettä kuin aika. Ja edesmenneeseen liittyneet muistot.

Albert Hangosta

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 596
Vs: Tästä kaikki alkaa! (Uuden foorumin suuri tervetuloketju)
« Vastaus #183 : 29.03.18 - klo:17:49 »
Kiitos Veljet.

Poissa saara

  • Viestejä: 22
  • Sana rististä on Jumalan voima 1 Kor 1 : 18
Vs: Tästä kaikki alkaa! (Uuden foorumin suuri tervetuloketju)
« Vastaus #184 : 30.08.18 - klo:22:41 »
Jostain syystä tajusin lukea tervetuloketjua vasta nyt. Luin sen läpi ja huomasin Pökkelön äidin kuolleen keväällä. Multakin osanotto suruun. Herra lohduttakoon sua kuten parhaiten osaa..., ja mahdollisesti muitakin jotka menettäneet rakkaitaan. Menetin omani ihan vähän aiemmin.  Hiljaista puurtajaa löytyi hänessäkin...ikävä musertaa yllättäen, ja on aseeton sen edessä. Kirkkauteen ylennys paperit, niin kirjoitin diagnoosikirjekuoren päälle. Taivaan todellisuus lohduttaa, ja  tietyt muistot. Hänellä oli kauniit kädet, ja lämmin, yksinkertainen sydän. Minun äidilläni. ❤Rukoukset kantavat. Puhui paljon Jeesuksen ristin työstä. Jätti jäljen sydämeeni, joka kantaa loppuelämän. Minusta vähän vielä: Kuulin jo lapsena Jeesuksesta. 16 v. herätyskokouksessa sain syntini anteeksi. Tajusinko oikein edes mitkä synnit? Liukastelin maailmaan, ja muutamassa vuodessa jo koin mielestäni lähes kaiken mihin voi sukeltaa. Jeesus virvelöi minua vuosikaupalla, ja pakenin. Luulin joutuvani tylsään hurskauteen, johon en kyennyt teeskentelijäksi. Jossain vaiheessa aloin lukea Raamattua itsekseni. Lopulta tosi nääntyneenä rukoilin yksin kotona syntejäni anteeksi. Pyhä veri puhdisti kaiken saastan. Jeesus on rauha, ja syntisten ystävä. Siksi jaksaa uskoa kotiin pääsyyn kerran😃 ihan lyhyesti näin.

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 113
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Tästä kaikki alkaa! (Uuden foorumin suuri tervetuloketju)
« Vastaus #185 : 11.10.18 - klo:14:01 »
Jostain syystä tajusin lukea tervetuloketjua vasta nyt. Luin sen läpi ja huomasin Pökkelön äidin kuolleen keväällä. Multakin osanotto suruun. Herra lohduttakoon sua kuten parhaiten osaa..., ja mahdollisesti muitakin jotka menettäneet rakkaitaan. Menetin omani ihan vähän aiemmin.  Hiljaista puurtajaa löytyi hänessäkin...ikävä musertaa yllättäen, ja on aseeton sen edessä. Kirkkauteen ylennys paperit, niin kirjoitin diagnoosikirjekuoren päälle. Taivaan todellisuus lohduttaa, ja  tietyt muistot. Hänellä oli kauniit kädet, ja lämmin, yksinkertainen sydän. Minun äidilläni. ❤Rukoukset kantavat. Puhui paljon Jeesuksen ristin työstä. Jätti jäljen sydämeeni, joka kantaa loppuelämän. Minusta vähän vielä: Kuulin jo lapsena Jeesuksesta. 16 v. herätyskokouksessa sain syntini anteeksi. Tajusinko oikein edes mitkä synnit? Liukastelin maailmaan, ja muutamassa vuodessa jo koin mielestäni lähes kaiken mihin voi sukeltaa. Jeesus virvelöi minua vuosikaupalla, ja pakenin. Luulin joutuvani tylsään hurskauteen, johon en kyennyt teeskentelijäksi. Jossain vaiheessa aloin lukea Raamattua itsekseni. Lopulta tosi nääntyneenä rukoilin yksin kotona syntejäni anteeksi. Pyhä veri puhdisti kaiken saastan. Jeesus on rauha, ja syntisten ystävä. Siksi jaksaa uskoa kotiin pääsyyn kerran😃 ihan lyhyesti näin.
Tuo oli hyvä kirjoitus/todistus, kiitos Saara.
Omat vanhempani eivät kotona puhuneet meille lapsille hengellisistä asioista. Isä tosin vuosien karttuessa rupesi käymään jumalanpalveluksissa isompina kirkkopyhinä ja joskus muulloinkin. Vanhempani kuitenkin vaativat, että minäkin kävisin rippikoulun, vaikka olinkin nuorena jumalankieltäjä. Muistan kuin eilisen päivän, kuinka pilkallisesti suhtauduin uskonasioihin ja kuinka säälin uskoon huiputettuja ihmisiä. Kaksi vuotta sain lykättyä rippikouluun menemistä, mutta sitten vanhempien painostuksesta menin ja keksin myös hyvän syyn mennä: todistaisin siellä kuinka ristiriitainen kirja Raamattu oli (Näin jälkikäteen ihmettelen mistä oli mieleeni tullut vakaumus Raamatun ristiriitaisuuksista, kun en ollut koskaan Raamattua edes avannut). No, elettiin vuotta 1971, kesällä täytin 17 vuotta ja ymmärsin elämästä jo kaiken, tai ainakin melkein. Nyt piti lukea vielä muutama sivu Raamatusta osoittaakseni sen olevan täynnä ristiriitoja ja satuja.  Niinpä otin kirjahyllystä vanhempieni vihkiraamatun, avasin summamutikassa sen ja ryhdyin lukemaan (tarkoituksena paljastaa ihmisille Raamatun typerät sadut ja valheet).

En osaa selittää mitä minulle tapahtui heti ensimmäisenä iltana, kun luin Raamattua. Joku evankeliumeista se oli, jossa Jeesusta sanottiin syntisten ystäväksi ja hän paransi kauan sairaana olleen ihmisen. Lukemani kohta sai minut 'aivan valtoihinsa' ja seuraavina päivinä luin sivukaupalla Raamattua. Kun pari kuukautta oli kulunut aloin kokea olevani syntinen ihminen. Raamatussa paikka toisensa jälkeen osoitti, että olin syntinen ja paljon Jumalaa vastaan rikkonut. Siinä välissä olin päässyt ripillekin 30.5.1971 ja siellä alttarilla rukoilin ihan vakavissani ja tosissani Jumalaa. Minulla oli vain yksi pyyntö: anna minulle minun syntini anteeksi. Mutta en saanut rauhaa ja aloin pelätä kohtaloani, sillä Raamatussa näytti joka sivulla olevan kirjoitettuna tuomio minulle: "Ihmisille on määrätty, että kerran heidän on kuoltava, mutta sen jälkeen tulee tuomio."

Sitten tapahtui ihmeellinen asia. Pikkuveljeni tuli uskoon ja lähdin hänen kanssaan KRS:n järjestämille nuorisopäiville Tampereelle. Istuin siellä Aleksanterin puistossa ja kuuntelin, kun joku luki raamatunpaikkoja. Niitä kuunnellessani aivan yhtäkkiä 'näin', että kaikki syntini oli pantu Jeesuksen päälle ja Hän kuoli niiden tähden ristillä. Voi mikä riemu ja rauha valtasi sisimpäni sillä hetkellä; Jumala on antanut kaikki syntini anteeksi, koska Jeesus on sovittanut ne ristillä. Oli 17.7.1971. Näin tulin uskoon, mutta luulen, etten osaa kertoa sitä kovinkaan ymmärrettävästi. Jokaisella lienee aivan omanlaisensa pelastuskokemus, mutta tätä tietä kulkevilla yksi kokemus on yhteinen: he ovat saaneet syntinsä anteeksi.

(Korjasin kirjoitusvirheen 'ivan valtoihinsa', kuului olla 'aivan valtoihinsa'. Oloneuvos).
« Viimeksi muokattu: 12.10.18 - klo:05:19 kirjoittanut Oloneuvos »

Poissa saara

  • Viestejä: 22
  • Sana rististä on Jumalan voima 1 Kor 1 : 18
Vs: Tästä kaikki alkaa! (Uuden foorumin suuri tervetuloketju)
« Vastaus #186 : 12.10.18 - klo:11:17 »
Oli hyvä kirjoitus/todistus, kiitos Saara.


Kiitos Oloneuvos. Se oli pikakelausta.Pidin kovasti sinun todistuksestasi. Kirjoitit:


Omat vanhempani eivät kotona puhuneet meille lapsille hengellisistä asioista. Isä tosin vuosien karttuessa rupesi käymään jumalanpalveluksissa isompina kirkkopyhinä ja joskus muulloikin.
 Vanhempani kuitenkin vaativat, että minäkin kävisin rippikoulun, vaikka olinkin nuorena jumalankieltäjä. Muistan kuin eilisen päivän, kuinka pilkallisesti suhtauduin uskonasioihin ja kuinka säälin uskoon huiputettuja ihmisiä. Kaksi vuotta sain lykättyä rippikouluun menemistä, mutta sitten vanhempien painostuksesta menin ja keksin myös hyvän syyn mennä: todistaisin siellä kuinka ristiriitainen kirja Raamattu oli (Näin jälkikäteen ihmettelen mistä oli mieleeni tullut vakaumus Raamatun ristiriitaisuuksista, kun en ollut koskaan Raamattua edes avannut).


Hyvinpä O. kuvaat. Meillä monilla saattaa olla sitkeitä  vakaumuksia erityisesti Raamatun ristiriitaisuuden suhteen..lopulta Jumalan kanssa sylipainissa jää ihmettelemään, kuinka ristiriitainen onkaan oma sydän, ja kuinka monimutkainen.  Ja se tylsä hurskauskin taitaa olla oman tärkeyden napittamaa.😂😥😉

Kirjoitit O seuraavasti:

"En osaa selittää mitä minulle tapahtui heti ensimmäisenä iltana, kun luin Raamattua. Joku evankeliumeista se oli, jossa Jeesusta sanottiin syntisten ystäväksi..."


Tästä nousi ajatus, et on kamalan vaikeaa suostua olemaan likainen syntinen. Toisten ihmisten tuomioiden alla kokee usein kiukkua, koston halua yms. Pelkäämme alitajuisesti, että Jumala olisi samaa kuin me, eli pahansuopa, pikkumainen, kostonhaluinen jne. Mutta sitten löytyykin Jumala, joka onkin syntisten ystävä...

Kirjoitit O myös tuomiontunteesta vapautumisesta:

"Sitten tapahtui ihmeellinen asia. Pikkuveljeni tuli uskoon ja lähdin hänen kanssaan KRS:n järjestämille nuorisopäiville Tampereelle. Istuin siellä Aleksanterin puistossa ja kuuntelin, kun joku luki raamatunpaikkoja. Niitä kuunnellessani aivan yhtäkkiä 'näin', että kaikki syntini oli pantu Jeesuksen päälle ja Hän kuoli niiden tähden ristillä. Voi mikä riemu ja rauha valtasi sisimpäni sillä hetkellä; Jumala on antanut kaikki syntini anteeksi, koska Jeesus on sovittanut ne ristillä. Oli 17.7.1971. Näin tulin uskoon, mutta luulen, etten osaa kertoa sitä kovinkaan ymmärrettävästi. Jokaisella lienee aivan omanlaisensa pelastuskokemus, mutta tätä tietä kulkevilla yksi kokemus on yhteinen: he ovat saaneet syntinsä anteeksi.


Olen kiitollinen sinulle Oloneuvos ja muillekin jotka jakaa todistuksia elämästään❤