Kirjoittaja Aihe: Jumalan rauha  (Luettu 12847 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6036
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #45 : 31.10.15 - klo:12:41 »
Viestissä 39 oli linkki Jaakko Pirttiahon opetukseen. Lainaan siitä pari kappaletta:

"Kristitty alkaa siis etsiä tapaa, jolla Jumalan siunaus voitaisiin saavuttaa. Kristitty yrittää vakuuttaa Jumalan siitä, että hän on arvollinen saamaan Häneltä enemmän. Huomaatko tässä mitään erikoista? Huomio kiinnittyy omaan rukouselämään, Raamatun tutkimiseen, antautumiseen, rakastamiseen, hyviin päätöksiin ja niin edelleen. Ihminen alkaa siis kiinnittää huomiotaan itseensä, uskonelämä alkaa pyöriä ihmisen itsensä ympärillä.

Tämä on kiertotie, koska se vie kauemmaksi Jumalasta. Miksi? Siinä ihminen joutuu lain alle. Kristitty alkaa kuvitella, että hänen täytyy tehdä jotain Jumalalle, hänen täytyy ansaita Jumalan siunaus. Kristitty yrittää siis teoillaan ansaita Jumalan huomiota. Tällöin ihminen joutuu pois armosta ja samalla pois Kristuksesta (Gal. 5:4). Tämä on nykyisen kristillisyyden suuri ongelma!"


Ehkä joku tunnistaa tuosta ylläolevasta itsensä.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6036
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #46 : 05.07.17 - klo:09:06 »
Tämä asia on ollut näinä päivinä mielessäni siinä määrin, että nostan tämän pintaan. En vielä ehtinyt käydä läpi, mitä on kirjoitettu, mutta paljon hyviä asioita ketju sisältää. Suosittelen kertaamista.

Jumalan rauhaa itse kullekin!
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6036
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #47 : 18.07.17 - klo:10:32 »
Nuorena minulla oli ystävä, jonka kanssa kuljimme kokouksissa ja tiedän hänen käyneen yksinkin. Sitten tiemme erkanivat ja sattumoisin kohtasin hänet 40 vuoden jälkeen. Tiesin, että hän oli kääntänyt selkänsä Jumalalle ja siksi kysyin asiaa häneltä: "Miksi jätit koko uskon asian?" Vastaus oli selkeä: "Minulle tuli selväksi, ettei minusta ole siihen."

Tämä vanha asia muistui mieleen tuon kalvinismi-keskustelun myötä. Oletan tämän ystävän olleen kalvinistisena pitämämme julistuksen äärellä. Armon evankeliumi ei siis saanut valloittaa häntä.

Ei ole samantekevää, millaisissa tilaisuuksissa käy. Harhaopit ovat aina vaarallsisia.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Mice

  • Viestejä: 1618
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #48 : 18.07.17 - klo:10:49 »
Minulle voisi käydä (ja tavallaan kävikin) noin, jos olisin kuullut vain armoa ja ihmisen tekoja yhdistelevää sekasotkua. Sitä mitä karismaattisissa ja muissakin "löyhäteologisissa" piireissä usein julistetaan. "Jumala sitä, mutta minä tätä". Ei ole minusta siihen. Ahdistavaa.

Onneksi sain kuulla oikeaa evankeliumia ahdistuksissani. Sitä tarvitsen päivittäin.

Jos pelastus ei ole yksin armosta, niin mitään mahdollisuutta ei ole ainakaan minulla. Enkä sano tätä sen vuoksi, että esittäisin nöyrää. Asia on käynyt selväksi tutkailemalla omaa elämää ja sitä kuinka paha riippuu minussa kiinni. Sen todellisuuden keskellä ei jää muuta toivoa kuin armo.
Ihmisroska

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6036
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #49 : 18.07.17 - klo:10:51 »
Jos pelastus ei ole yksin armosta, niin mitään mahdollisuutta ei ole ainakaan minulla. Enkä sano tätä sen vuoksi, että esittäisin nöyrää. Asia on käynyt selväksi tutkailemalla omaa elämää ja sitä kuinka paha riippuu minussa kiinni. Sen todellisuuden keskellä ei jää muuta toivoa kuin armo.

Sama vika rahikaisella.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 696
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #50 : 18.07.17 - klo:21:50 »
Kuin myös. Kaikki me tarvimme painin Jumalan kanssa, ja sen jälkeen onnumme iskun saaneena yksin armosta.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 361
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #51 : 17.11.20 - klo:00:12 »
Viestissä 39 oli linkki Jaakko Pirttiahon opetukseen. Lainaan siitä pari kappaletta:

"Kristitty alkaa siis etsiä tapaa, jolla Jumalan siunaus voitaisiin saavuttaa. Kristitty yrittää vakuuttaa Jumalan siitä, että hän on arvollinen saamaan Häneltä enemmän. Huomaatko tässä mitään erikoista? Huomio kiinnittyy omaan rukouselämään, Raamatun tutkimiseen, antautumiseen, rakastamiseen, hyviin päätöksiin ja niin edelleen. Ihminen alkaa siis kiinnittää huomiotaan itseensä, uskonelämä alkaa pyöriä ihmisen itsensä ympärillä.

Tämä on kiertotie, koska se vie kauemmaksi Jumalasta. Miksi? Siinä ihminen joutuu lain alle. Kristitty alkaa kuvitella, että hänen täytyy tehdä jotain Jumalalle, hänen täytyy ansaita Jumalan siunaus. Kristitty yrittää siis teoillaan ansaita Jumalan huomiota. Tällöin ihminen joutuu pois armosta ja samalla pois Kristuksesta (Gal. 5:4). Tämä on nykyisen kristillisyyden suuri ongelma!"


Ehkä joku tunnistaa tuosta ylläolevasta itsensä.

Ajatuksesta, että on keskityttävä armoon tai siihen, mitä Jumala on tehnyt kristityn ulkopuolella kristityn hyväksi ja tekee kristityssä nykyhetkessä, on ehkä tullut jollekulle kristitylle kuin lain vaatimus. En väitä, että esim. Pirttiaho olisi asettanut paradoksaalista vaatimusta, jonka mukaan kristityn täytyy keskittyä armoon ja Jumalan toimintaan, mutta joissakin yhteyksissä Jumalan armoa ja siihen suhtautumista on mielestäni korostettu sillä tavalla, että ei ole ihme, jos tai kun joku on alkanut tarkata sitä, että hän osaisi suhtautua juuri oikealla tavalla armoon ja Jumalan toimintaan nykyhetkessä, jolloin eletään jälleen vaatimuksen alaisena.

Jos sanoisi sellaiselle kristitylle, joka kokee uskon tai keskittymisen armoonkin vaatimuksena, että saa keskittyä tai luottaa Jumalan armoon (esim. ristiinnaulittuun Vapahtajaan), jos tai kun kokee tarvetta siihen, silloin ei olisi minkäänlaista vaatimusta. Olisiko tällöin teidän mielestänne kyse uskonelämästä, joka ei pyörisi kristityn ympärillä vaan Jumalan ympärillä?

Mistä kristitty tietää, milloin esim. hänen raamatunlukunsa ja rukoilemisensa on "ihmiskeskeistä" uskonelämää ja milloin puolestaan "jumalakeskeistä" uskonelämää?

Poissa Taisto

  • Viestejä: 1866
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #52 : 17.11.20 - klo:01:39 »
Mistä kristitty tietää, milloin esim. hänen raamatunlukunsa ja rukoilemisensa on "ihmiskeskeistä" uskonelämää ja milloin puolestaan "jumalakeskeistä" uskonelämää?
Miksi tuo pitäisi tietää, tai siis miksi ajattelet että nämä tekemiset ovat joko ihmiskeskeisiä tai jumalakeskeisiä? Raamattu on tavattoman laaja ja rikas, suorastaan aarreaitta, ei sen lukemista voi rajoittaa ihmis- tai jumalakeskeiseksi suorittamiseksi. Mielestäni se on paljon enemmän: enemmän kuin suorittamista, enemmän kuin pelkästään ihmiskeskeistä tai pelkästään jumalakeskeistä. Saman voi sanoa rukoilemisesta: se on hyvin monenlainen ja monitahoinen asia, jossa on inhimillisiä, sielullisia, hengellisiä, jumalallista puolia.

Puhut uskonelämästä. Mielestäni elämästä ei kannata poimia erilleen "uskonelämää". Vaan elämä on... täyttä elämää. Elämää johon sisältyy täysi ihmisen elämä, ja toivottavasti myös yhteys Jumalaan. Ei lapsikaan elä suhteessa vanhempiinsa "uskonelämää" vaan täyttä elämää, tietoisena vanhempiensa rakkaudesta - johon sisältyy kaiken muun ohessa myös kasvatus ja kuri. Ja tietoisena (enemmän tai vähemmän tietoisena) omasta rakkaudestaan vanhempiaan kohtaan.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 361
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #53 : 17.11.20 - klo:02:13 »
Mistä kristitty tietää, milloin esim. hänen raamatunlukunsa ja rukoilemisensa on "ihmiskeskeistä" uskonelämää ja milloin puolestaan "jumalakeskeistä" uskonelämää?
Miksi tuo pitäisi tietää, tai siis miksi ajattelet että nämä tekemiset ovat joko ihmiskeskeisiä tai jumalakeskeisiä? Raamattu on tavattoman laaja ja rikas, suorastaan aarreaitta, ei sen lukemista voi rajoittaa ihmis- tai jumalakeskeiseksi suorittamiseksi. Mielestäni se on paljon enemmän: enemmän kuin suorittamista, enemmän kuin pelkästään ihmiskeskeistä tai pelkästään jumalakeskeistä. Saman voi sanoa rukoilemisesta: se on hyvin monenlainen ja monitahoinen asia, jossa on inhimillisiä, sielullisia, hengellisiä, jumalallista puolia.

Puhut uskonelämästä. Mielestäni elämästä ei kannata poimia erilleen "uskonelämää". Vaan elämä on... täyttä elämää. Elämää johon sisältyy täysi ihmisen elämä, ja toivottavasti myös yhteys Jumalaan. Ei lapsikaan elä suhteessa vanhempiinsa "uskonelämää" vaan täyttä elämää, tietoisena vanhempiensa rakkaudesta - johon sisältyy kaiken muun ohessa myös kasvatus ja kuri. Ja tietoisena (enemmän tai vähemmän tietoisena) omasta rakkaudestaan vanhempiaan kohtaan.

En oleta, että olisi eroa; mutta joidenkin kristittyjen tiukka lain ja evankeliumin erottaminen tai jako laki- tai "uskonnollishenkiseen" ja armo- tai Kristus-keskeiseen elämään antaisi olettaa, että heidän mielestään on ihmiskeskeistä tai paremminkin legalistista kristillisyyttä ja armokeskeistä tai Kristus-keskeistä kristillisyyttä.

Olen itse sitä mieltä, ettei ihmiskeskeistä voi erottaa "jumalakeskeisestä", eli tietyssä mielessä kaikki uskonnollinen tai hengellinen elämä on ihmiskeskeistä, mutta ei siitä sen enempää.

Sana uskonelämä on viittausta lainaamaani Pirttiahon tekstiin, jossa hän käyttää ilmausta uskonelämä. Hän kirjoittaa lainaamassani kohdassa: "Ihminen alkaa siis kiinnittää huomiotaan itseensä, uskonelämä alkaa pyöriä ihmisen itsensä ympärillä."
« Viimeksi muokattu: 17.11.20 - klo:02:20 kirjoittanut crystalvoice »

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 361
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #54 : 17.11.20 - klo:02:45 »

Mistä kristitty tietää, milloin esim. hänen raamatunlukunsa ja rukoilemisensa on "ihmiskeskeistä" uskonelämää ja milloin puolestaan "jumalakeskeistä" uskonelämää?

Mielestäni ei-legalistisesti motivoitu raamatunluku = tarve lukea Raamattua ilman ajatusta armon ansaitsemisesta tai sen säilyttämisestä lukemisen välityksellä omalla kohdalla.

Mielestäni ei-legalistisesti motivoitu rukoilu = tarve rukoilla ilman ajatusta armon ansaitsemisesta tai sen säilyttämisestä rukoilemisen välityksellä omalla kohdalla.

Kun raamatunlukuun tai rukoilemiseen tai lähimmäisen rakastamiseen ei liity ulkoisesti pakottavaa lakia ja ajatusta ansaitsemisesta ja armon säilyttämisestä, lukeminen, rukoilu ja auttaminen tapahtuvat tarpeesta käsin, jossa on mukana ajattelu tai järjen käyttö.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 3331
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #55 : 17.11.20 - klo:04:25 »
Ajattelusi kuulostaa mielestäni enemmän buddhalaisuudelta.

Poissa NanoK

  • Viestejä: 291
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #56 : 17.11.20 - klo:10:00 »
Yleisesti ottaen maailmassa on todella paljon pinnallista uskoa ja uskonnollisuutta. Oli se sitten laki- tai armokeskeistä. Kaikesta voi tulla kevyttä sisällyksetöntä hokemaa ilman syvällisempää asian ymmärtämistä. Pinnallinen lain tai armon korostaminen voi paaduttaa kuulijansa tai -koska Jumala voi käyttää jumalattomiakin sanan julistajia- johdattaa syvemmälle uskonelämän salaisuuksiin jos etsijälle on syttynyt tosi tarve.

Ehkä se pinnallisuus näkyy myös siinä että uskosta ja uskonelämästä tulee helpsti mekaanista, pidetään koneisto pyörimässä tietyin keinoin. Mutta tämä vaara on meissä jokaisessa, ihminen on siinä mielessä heikko ja haavoittuvainen että tuo epäraittiuden ja teennäisyyden uhka vaikuttaa kaikissa Jumalaa etsivissä. Mutta uskoontullessa voi saada hengellistä näkökykyä erottaa itsessään noita vaikutuksia. Syntyy rakkaus totuuteen.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2385
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #57 : 17.11.20 - klo:12:56 »
Kun ihminen tulee uskoon, hän uudestisyntyy Jumalan lapseuteen Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Ilmiö on yliluonnollinen, koska siinä alkuunpaneva jumalallinen voima työskentelee luonnonlakien, ihmisjärjen, ihmismielipiteiden ja tunteiden yläpuolella.

Pyhä Henki on Persoona, jonka läsnäolon Jeesus lahjoitti Häneen uskoville sovittaessaan ihmisten synnit ristintyöllään.
Uudestisyntymisen jälkeen alkaa uskonelämä eli tietoinen halu elää Herran yhteydessä ja halu tutustua Hänen tahtoonsa mm. rukoilemalla ja Raamattuun syventymällä.

Ihmisen persoonallisuus, taustat, elämänympäristö, seurakuntayhteys yms. vaikuttavat siihen, onko hän taipuvainen esim. painottamaan uskossaan armoa vai lakia, onko hän ns. suorittava tyyppi vai väljemmin elävä jne.
Kun uskova oppii enemmän Jumalan Sanasta, saa henkilökohtaista ohjausta suoraan Jumalalta ja hengellisestä opetuksesta,
eheytyy ja kasvaa ihmisenä
ja saa antaa elämäänsä yhä ehdottomammin Herran valtaan,
hän löytää tasapainon myös armon ja lain suhteen.

Jumala kehottaa Sanassaan uskovia pyhittymään.
Se on Jumalan hallintavallan ja voimavaikutusten lisääntymistä kaikilla elämänalueilla.
Vaikka jokaisella säilyy loppuun asti oma tahto, perusluonteenlaatu, kyvyt, heikkoudet, taipumukset, järki, tunnemaailma yms.,
ne eivät ensisijaisesti määrittele yksilön persoonaa eivätkä ratkaise hänen valintojaaan.
Jumala antaa ihmiselle yhä enemmän halua kysellä Hänen tahtoaan ja ohjaustaan ja olla Hänelle kuuliainen. 
Omaa tahtoa ja muita psyykkisiä voimia ei tarvitse omin kyvyin tukahduttaa eikä mitätöidä omaa älyään. 
Mutta vähitellen syvenee ja vahvistuu sen asian sisäistäminen, että kaikki olemassaoleva ja tapahtuva on Kaikkivaltiaan käsissä, Hänen säädös- ja päätösvallassaan.
Tämä kaikki perustuu Jumalan rakkauteen ja armoon, koska ilman Jeesuksen uhrityötä ihminen pysyisi saastaisena, eikä hänellä olisi mitään mahdolllisuuksia lähestyä Pyhää Jumalaa ja edes pyytää Hänen apuaan.
Jeesus Kristus on meidät vanhurskauttanut eli sovittanut Jumalan silmissä,
ja siksi saamme ottaa vastaan rauhan.



Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 361
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #58 : 17.11.20 - klo:14:02 »
Ajattelusi kuulostaa mielestäni enemmän buddhalaisuudelta.

Koska en ole perehtynyt erityisemmin buddhalaisuuteen, paitsi joskus aika kauan sitten ja silloin melko pinnallisesti, ja koska en tiedä, mihin tekstini kohtaan viittaat, ajatuksesi buddhalaisuudesta tämän viestiketjun teksteihini liittyen ei sano minulle ja tuskin muillekaan tässä yhteydessä toistaiseksi yhtään mitään.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 361
Vs: Jumalan rauha
« Vastaus #59 : 17.11.20 - klo:14:41 »
Viestissä 39 oli linkki Jaakko Pirttiahon opetukseen. Lainaan siitä pari kappaletta:

"Kristitty alkaa siis etsiä tapaa, jolla Jumalan siunaus voitaisiin saavuttaa. Kristitty yrittää vakuuttaa Jumalan siitä, että hän on arvollinen saamaan Häneltä enemmän. Huomaatko tässä mitään erikoista? Huomio kiinnittyy omaan rukouselämään, Raamatun tutkimiseen, antautumiseen, rakastamiseen, hyviin päätöksiin ja niin edelleen. Ihminen alkaa siis kiinnittää huomiotaan itseensä, uskonelämä alkaa pyöriä ihmisen itsensä ympärillä.

Tämä on kiertotie, koska se vie kauemmaksi Jumalasta. Miksi? Siinä ihminen joutuu lain alle. Kristitty alkaa kuvitella, että hänen täytyy tehdä jotain Jumalalle, hänen täytyy ansaita Jumalan siunaus. Kristitty yrittää siis teoillaan ansaita Jumalan huomiota. Tällöin ihminen joutuu pois armosta ja samalla pois Kristuksesta (Gal. 5:4). Tämä on nykyisen kristillisyyden suuri ongelma!"


Ehkä joku tunnistaa tuosta ylläolevasta itsensä.

Lainaan uudestaan lainaamaasi Pirttiahon tekstiä. Pirttiahon kirjoitus liittyy jossain määrin siihen, kun kirjoitin ei-lakihenkisyyttä sisältävästä motiivista, jossa ei ole mukana ajatusta armon ansaitsemisesta ja säilyttämisestä. Tarkoitan tässä yhteydessä nimenomaan ajatusta kristityn oman armon(tilan) säilyttämisestä. Moni kristitty on varmaan törmännyt kristilliseen julistukseen, josta on saanut ajatuksen, jonka mukaan pelastuksensa voi menettää, jos ei tee jotain riittävästi. Asiaa ei välttämättä sanota täysin suoraan, mutta kristitty alkaa ajatella (tai palaa luonnolliseen ajattelutapaansa), että omaa asemaa vanhurskautettuna Jumalan edessä pitää ylläpitää esimerkiksi rukoilemalla ja kirjoitusten lukemisella. Eli vaikka Jumalan lapseksi tai uskoon tultaisiinkin yksin armosta ja yksin uskon kautta, niin jatkossa kristityn vanhurskaaksi lukeminen Jumalan silmien edessä kristityn elämän tiellä tapahtuisi myös muiden ehtojen täyttämisen välityksellä. Kristitty ei pelastuisi siis uskoon tulemisen jälkeen enää yksin armosta ja yksin uskon kautta.