Ilmaisen asian toisin:
Me pelastumme yksin armosta.
Mutta kun olemme pelastetut uudestisyntymisen kautta,
jolloin meistä tuli uusia luomuksia,
joihin on vuodatettu Jumalan agape-rakkaus
ja joiden sydämiin on kirjoitettu Rakkauden laki,
meillä on etuoikeus ...
Jos emme käytä tuota etuoikeutta hyväksemme
ja kerää aarretta taivaisiin, sitä ei siellä ole.
Vastaavasti, kun me kerran seisomme Kristuksn palkintotuomioistuimen edessä,
niin kaikkia ei kruunata eikä kaikille ojenneta voittopalkintoa.
Rikkaalla nuorukaisella oli etuoikeus olla täydellinen ja jakaa koko omaisuutensa köyhille.
Hän ei käyttänyt tätä etuoikeuta hvyäksensä.
Yksikään ihminen ei mene Kristuksen palkintotuomioistuimen edestä kadotukseen,
mutta kaikkia ei palkita.
Tuohan olisi kuin koulun kevätjuhlissa, jossa kaikki kuulee pääsevänsä luokalta, mutta vain muutama opettajan suosikki saa stipendin.
Tietenkin kaikki uskovat kruunataan taivaassa. Sitähän ollaan jo nyt osa kuninkaallista papistoa.
-
Rikkaalla nuorukaisella ei tuossa vaiheessa ollut mitään etuoikeutta.
Ei hän ollut uskovainen. En tiedä tuliko sellaiseksi.
Pelastus ei suinkaan ole luokalta pääsyyn verrattava asia.
Luokalta pääsy edellyttää hyväksyttyjä arvosanoja.
Mutta ei kaikkia pelastettuja kruunata.
Vain voittajat kruunataan eli seppelöidään.
Näitä kruunuja/seppeleitä on erilaisia.
Esimerkiksi elämänkruunu ojennetaan niille,
joiden osana on kuolla Kristuksen tähden.
Ei meitä myöskään palkita sen perusteella, mitä olemme,
vaan sen perusteella, mitä teemme.
Esimerkiksi meitä ei palkita sen tähden, että olemme pyhää papistoa,
vaan sen perusteella, että julistamme Hänen jaloja tekojaan.
Mitä rikkaaseen nuorukaiseen tulee,
niin sen uskovaisempaa ihmistä on vaikea löytää.
Ainakaan minä en sellainen ole.
