Lain ja evankeliumin erottamisesta

[Taisto]

Lainalaisuuteen opettaminen on myös vallankäytön yksi muoto.

Hmm... tuolla tavalla ajatellen voisi ymmärtää sen, miksi ehdottoman armon
opettaminen on seurakunnille vaarallista. Silloinhan uskovat eivät enää olisi
sen lain alaisia, että srk:n kokouksissa täytyy käydä uskollisesti,
ollakseen kelpo uskova. Kokouksistahan tulee helposti anteeksiantoautomaatti:
kun käyn kokouksessa, olen ikäänkuin suorittanut velvollisuuteni ja olen osallinen
anteeksiannosta ja voin taas helpottuneena jatkaa elämääni (seuraavaan
kokoukseen saakka).

Jos seurakuntalaisille ruvettaisiinkin opettamaan ehdotonta armoa ja
opetettaisiin että jokaisen tulee, että jokainen saa  itse kasvaa Kristuksen
armossa ja tuntemisessa, niin jäsenet eivät enää olisikaan kokousarmoautomaatista riippuvaisia.
Hui, silloinhan jäsenet eivät enää tarvisisikaan sitä että pappi tai saarnamies
sanelee miten asiat ovat ja miten tulee elää...

Mutta eihän tällaista vapautta sovi rahvaalle antaa...?

[Paulus]

Lainalaisuuteen opettaminen on myös vallankäytön yksi muoto.

Tuossa on mielestäni suurta viisautta. En ole tullut tuntemaan ainoaakaan yhteisöä, jossa Jumalan armo saisi sille kuuluvan arvostuksen ja josta ihmistekoiset vaatimukset olisivat tuntemattomia. Tämäkin asia näyttää koskevan ainoastaan yksilöitä. Armo on valtarakenteille tosiaan vaarallista.

[Soltero]

Olisiko ev.lut. kirkon jäsenkato ja heikkeneminen seurausta ylettömästä rajattoman armon
julistamisesta viime vuosikymmenien aikana?

Kirkon auktoriteettiasema vallankäyttäjänä on mennyttä maailmaa
- ja samalla sen uskottavuus instituutiona on kyseenalaistettu.

Kyseenalaistajina ovat sekä uudestisyntyneet Raamattuun uskovat Jeesuksen seuraajat että
varsinkin uskontoa ja Jumalaa vastustavat.

[Lydia]

Armon kokeminen tai lain ruoska liittyy mielestäni paljonkin ihmisen persoonallisuuteen joka taas on saanut vahvasti vaikutteet varhaislapsuudesta. Vanhepmien osuus ja rooli on merkittävä. Myös ihmisen luonne ja herkkyys vaikuttavat. Kukaan ei ilkeyttään ole ahdistuksessa oman huonoutensa ja riittämättömyytensä kanssa.

[Soltero]

Se on aika omituista, että ne henkilöt ja ryhmittymät, jotka opettavat Sanaa sillä tavalla,
että se vaikuttaa lakihenkiseltä,
väittävät aina itse, että he eivät ole lainkaan lakihenkisiä.

Itseään ja omaa viiteryhmäänsä on kai aika hankala arvioida.
Jos saa hiukan etäisyyttä jostakin "porukasta",  saatta laki ja armo
kirkastua uudella tavalla.

[Paulus]

Olisiko ev.lut. kirkon jäsenkato ja heikkeneminen seurausta ylettömästä rajattoman armon
julistamisesta viime vuosikymmenien aikana?

Kirkkolaiva vuotaa kummastakin päästä. Toisaalta ei-uskovat lähtevät ja sehän on ainoastaan myönteinen asia. Toisaalta aidosti uskovat lähtevät siksi, että kaikki kelpaa ja kaikki on hyväksyttävää. Mielestäni kirkon armojulistus ei aina ole kohdallaan siksi, ettei kuulijalle selviä se, miten päästä armon alle. Toki tästäkin on poikkeuksia.

[Paulus]

Se on aika omituista, että ne henkilöt ja ryhmittymät, jotka opettavat Sanaa sillä tavalla,
että se vaikuttaa lakihenkiseltä, väittävät aina itse, että he eivät ole lainkaan lakihenkisiä.

Omat havaintoni vahvistavat tämän.

Itseään ja omaa viiteryhmäänsä on kai aika hankala arvioida.
Jos saa hiukan etäisyyttä jostakin "porukasta",  saattaa laki ja armo
kirkastua uudella tavalla.

Mulla meni liki 40 vuotta sillä tavalla, etten tiedostanut sitä, mikä oli pielessä. Tiedostin ainoastaan pahan olon siitä, että tunsin olevani lähes koko ajan toisenlainen kuin minun olisi pitänyt olla. Vasta irtautuminen teki mahdolliseksi prosessin, jota on kestänyt jo 15 vuotta, ja taitaa jatkua loppuun asti.

[Soltero]

Monelle kirkko- eli kulttuurikristitylle on aivan epäselvää mm. se,
mihin armoa yleensä tarvitaan.

Tiedän henkilöitä, joiden mielestä esim. heidän kuollut puolisonsa pääsee joka tapauksessa Taivaaseen,
koska oli isänmaallinen, ahkera, rehellinen, lainkuuliainen, auttavainen ja lapsirakas.

Jumala on joku hieman piispojen yläpuolella oleva hahmo, jota varten kirkot on rakennettu ja
jota papit messuissa palvelevat.
Mutta Jeesuksen osuus on aika kiusallinen- paitsi tietysti seimessä makaava ihana Jeesus-lapsi.

Ja aivan kummalliseksi lahkolaisten keksinnöksi koetaan se,
että kunnollisen, työssäkäyvän, veronsa maksavan
ja perheestään huolehtivan kansalaisen pitäisi vielä "nöyrtyä Jeesuksen ristin juurelle tunnustamaan
syntisyytensä ja pyytämään armoa ja pelastusta".

[Vastavoima]

Armo ja rakkaus on sekoitettu ja se soppa maistuu kaikille.

Jumala on rakkaus ja siksi kaikki "paha" ei voi olla totta.

No Ilmestyskirjan jutut ovat ja ovat oven edessä / takana, ja tulevat tapahtumaan.
Kuten oli Vedenpaisumus.

Ja Herran Jeesuksen Ristin kuolema ja sovitus.

Jumala on edelleen ja jatkuvasti kovin vihainen mutta Jeesus on OVI mistä pääsemme "karkuun"  ja pois tuomion ja rangaistuksen alta.

Jokainen joka kulkee ovesta pelastuu ! ja se on vielä auki ja kaikki ovat tervetulleita.
Raskaat reput tulee jättää ristin juurelle. "Pietari" ei päästä sisään jos on omat reput eli teot mukana.
Sillä ihminen ei tee hyvää vaan pahaa, jo nuoruudesta lähtien, ja ihminen ei edes voi tehdä hyvää vaan tahto on pahaa.

[Taisto]

Mulla meni liki 40 vuotta sillä tavalla, etten tiedostanut sitä, mikä oli pielessä. Tiedostin ainoastaan pahan olon siitä, että tunsin olevani lähes koko ajan toisenlainen kuin minun olisi pitänyt olla. Vasta irtautuminen teki mahdolliseksi prosessin, jota on kestänyt jo 15 vuotta, ja taitaa jatkua loppuun asti.

Minulla helluntailaisuutta kesti 18-vuotiaasta 29-vuotiaaksi.
Irtautumiseni syynä oli minullakin paha olo ja ahdistus. Siitä alkoi prosessi, joka on välillä kivinen
ja yksinäinen tie (huolimatta siitä että olen aviomies ja perheenisä), ja sitä on nyt kestänyt noin 24 vuotta.

Paulus, jos suhtaudun välillä kriittisesti sinun viesteihisi, niin se taitaa johtua osaksi siitä,
että olen edelleen allerginen sille, että minua koetetaan saada jonkun näkemyksen
kannattajaksi. Toisin sanoen, jos koen että minua käännytetään.

Jokin tällainen trauma on jäänyt "vapaasta kristillisyydestä", pakko myöntää.

[Soltero]

Heti kun aletaan puhumaan "kehittymisestä", "puhdistumisesta", "voiteluista", "vihkimyksistä", "valaistuksista" ja "salatun tiedon avautumisesta", ollaan samal tiel kuin vappaamuurarit ja New Age mystikot.

Meilpäin voi olla oma ittesä ja pötköttää. Ei tartte kohkata portaita ees taas ja tavoitella kangastuksia.

Tarkoitatko, että olet kuullut jossakin kristillisessä seurakunnassa puhuttavan tuollaisista asioista?

Tietysti kaikki nuo ilmiöt kuuluvat jossakin muodossa kristittyjenkin vaellukseen
(paitsi vihkimyksestä en ole kuullut), mutta esim. valaistuminen tarkoittaa Raamatussa esim. sitä, että Pyhä Henki valaisee ihmiselle  Jumalan Sanaa. 
Silloin monet ei-uskovalta salatut asiat selviävät.
 Mitään mystiikkaa tai salatieteitä ei kristinuskoon liity.

[Paulus]

Paulus, jos suhtaudun välillä kriittisesti sinun viesteihisi, niin se taitaa johtua osaksi siitä, että olen edelleen allerginen sille, että minua koetetaan saada jonkun näkemyksen
kannattajaksi. Toisin sanoen, jos koen että minua käännytetään.

Jokin tällainen trauma on jäänyt "vapaasta kristillisyydestä", pakko myöntää.

Vaikka vastaankin joskus samalla mitalla, niin pohjimmiltaan pidän siitä, että kaikki arvioidaan. Myös minun sanomiseni. Oikeastaan mikään muu ei niin tehokkaasti saakaan tarkistamaan omia käsityksiään. Olen usein ilahtunut siitä, mitä kirjoitat.

Olen aika paksunahkainen, mikä johtuu siitä, että olen monessa sopassa keitetty. Ja muutamilla ns. kristillisillä foorumeillakin ollut yli 10 vuoden ajan. Eräältä foorumilta on jäänyt varsin mielenkiintoinen asia mieleen. Torontolaisuuden hullujen vuosien vielä ollessa lähimenneisyydessä olin mielipiteineni aika yksinäinen ja kovin outo lintu. Vuosien mittaan kävi kuitenkin niin, että ko. foorumilla ystävien määrä lisääntyi koko ajan ja meitä samanmielisiä oli lopulta jo huomattava osa aktiivikirjoittajista.

Täytyy sanoa, että olen erittäin allerginen kaikenlaiselle lakihengellisyydelle, mutta myös sille, että armoa käytetään keppihevosena oman lihallisuuden pönkittämiseksi. Totta kuitenkin on, että puhdas armon evankeliumi altistaa tälle väärinkäsitykselle.

[Paulus]

Mitään mystiikkaa tai salatieteitä ei kristinuskoon liity.

Tuo on totta, mutta silti kummallisia ihmemiehiä kutsutaan seurakuntiin varsin usein. Ja se ei voi olla vaikuttamatta.

On aika erikoista, että varsinkin Amerikasta tulee jatkuvasti "uuden ja terästetyn"evankeliumin julistajia. Kyllä siellä puhtaan evankeliuminkin julistajia on, mutta niillä ei ole tänne mitään asiaa, koska heillä ei ole mitään "uutta" annettavana.

[Saldo]

Täytyy sanoa, että olen erittäin allerginen kaikenlaisella lakihengellisyydelle, mutta myös sille, että armoa käytetään keppihevosena oman lihallisuuden pönkittämiseksi. Totta kuitenkin on, että puhdas armon evankeliumi altistaa tälle väärinkäsitykselle.

Yleensä mitä Armo on ja että vain sen turvin meillä on Elävä Toivo, on mielestäni käsitetty täysin oikein tälläkin foorumilla. Myös entisellä pitkäaikaisella foorumilla löysit mielestäni eroja, joita ei ollut, sen välillä mitä "vaadit" muilta.

Kohdistan tämän nyt sinuun henkilönä, koska teet sen itsekin. En näe kovin innostavana oman itsensä esittelyä, kun se tehdään ikäänkuin katsellen muita ymmärryksen ylemmistä kerroksista. Näin koen, vaikkei se sinun kantasi itsestäsi varmaankaan ole.

[Paulus]

Yleensä mitä Armo on ja että vain sen turvin meillä on Elävä Toivo, on mielestäni käsitetty täysin oikein tälläkin foorumilla. Myös entisellä pitkäaikaisella foorumilla löysit mielestäni eroja, joita ei ollut, sen välillä mitä "vaadit" muilta.

Vai ei ollut eroja? Armon evankeliumin käsittämisessä on ollut hirvittävän suuria eroja jo Paavalin päivistä alkaen. Hyvällä syyllä voi sanoa, että tuhansien kirkkokuntien ja suuntien syntyminen kertoo tästä karua kieltään.

Ja mitä "vaatimiseen" tulee, niin siitä voisin kirjoittaa vaikka kirjan, niin tutuksi se on tullut. Jos jotain olen "vaatinut", niin se on tarkoittanut koko ajan paluuta yksinkertaiseen evankeliumin sanomaan, sillä se on hukassa, vaikkakaan ei niin kovin suuresti tällä foorumilla.