Kirjoittaja Aihe: Usko ja uskonnollisuus  (Luettu 7812 kertaa)

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1645
Vs: Usko ja uskonnollisuus
« Vastaus #135 : 29.07.19 - klo:22:54 »
Toisekseen jos hyva teko aiheuttaisi automaattisesti aivokemiallisen reaktion, mika johtaa hyvanolon tunteeseen, voisi ajatella, etta olisi paljon ihmisia jotka olisivat addiktioituneita hyviin tekoihin.

Koska niin ei nayta olevan, oletan, etta siina valissa on valiintuleva muuttuja:ajattelu.Ja ajatteluun vaikuttaa moni juttu.

Menee vahan kummallisiksi naa jutut. Lopetan tahan etten enaa edesauta tata kehitysta.

Lykkya tyko kaikille meille hyvien tekojen tekemisessa tai niiden yrittamisessa.
« Viimeksi muokattu: 29.07.19 - klo:23:18 kirjoittanut sandia »

Poissa Taisto

  • Viestejä: 1439
Vs: Usko ja uskonnollisuus
« Vastaus #136 : 29.07.19 - klo:23:09 »
Mutta uskovakaan ei ihmisenä ole yhtään vanhurskaampi
kuin ateistinen murhaaja, vaikka olisikin erittäin hurskas.
Malakia 3:18:

Ja te näette jälleen,
mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä,
sen välillä, joka palvelee Jumalaa,
ja sen, joka ei häntä palvele.

Soltero: voitko tarkentaa suomenkielisillä, nykyään käytössä olevilla yleissanoilla, mitä itse asiassa tarkoittavat käyttämäsi sanat hurskas ja vanhurskas?
Tarkoitan hurskaalla yksilöä, joka pyrkii toiminaan ja näyttämään ulospäin
niin kuin yleensä uskovaiselta odotetaan.

Vanhurskas on Jeesuksen sovitustyön kautta puhdas ja viaton Jumalan silmissä.
Hän on Jeesuksessa vanhurskas, ei ihmisenä itsenään.

"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."
(Room. 3: 21-24)
Mielenkiintoista on, että kun Raamattua aikanaan käännettiin suomeksi, niin sinne valittiin nämä sanat: hurskas ja vanhurskas. Nykyisin niille taitaa yksi sun toinen uskova antaa omat merkitykset, tietämättä mitä ne oikeastaan tarkoittavat.

Silloin jokunen sata vuotta sitten ne tarkoittivat: hurskas = viisas, vanhurskas = va'an viisas. Tuo va'an on siis vaka- sanan genetiivi, ja nykyisin vaka on muutunut sanaksi vakaa. Eli Raamatussa vanhurskas = vakaan viisas. Miksi sitten alkukielen sana käännettiin sanaksi viisas? Siksi että suomenkielessä ei ole sanaa, joka tarkoittaisi samaa kuin alkukielen sana. Aika lähellä oikeaa voisi olla käännös "oikeamielinen", mutta hepreassa sillä on tietääkseni sekä oikeudellinen että hengellinen merkitys. Sellaista sanaa ei ole suomenkielessä.

Summa summarum: kun puhumme hurskaasta ja vanhurskaasta, niin emme taida edes tietää mistä puhumme  ;)

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 1645
Vs: Usko ja uskonnollisuus
« Vastaus #137 : 29.07.19 - klo:23:16 »
Mutta uskovakaan ei ihmisenä ole yhtään vanhurskaampi
kuin ateistinen murhaaja, vaikka olisikin erittäin hurskas.
Malakia 3:18:

Ja te näette jälleen,
mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä,
sen välillä, joka palvelee Jumalaa,
ja sen, joka ei häntä palvele.

Soltero: voitko tarkentaa suomenkielisillä, nykyään käytössä olevilla yleissanoilla, mitä itse asiassa tarkoittavat käyttämäsi sanat hurskas ja vanhurskas?
Tarkoitan hurskaalla yksilöä, joka pyrkii toiminaan ja näyttämään ulospäin
niin kuin yleensä uskovaiselta odotetaan.

Vanhurskas on Jeesuksen sovitustyön kautta puhdas ja viaton Jumalan silmissä.
Hän on Jeesuksessa vanhurskas, ei ihmisenä itsenään.

"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."
(Room. 3: 21-24)
Mielenkiintoista on, että kun Raamattua aikanaan käännettiin suomeksi, niin sinne valittiin nämä sanat: hurskas ja vanhurskas. Nykyisin niille taitaa yksi sun toinen uskova antaa omat merkitykset, tietämättä mitä ne oikeastaan tarkoittavat.

Silloin jokunen sata vuotta sitten ne tarkoittivat: hurskas = viisas, vanhurskas = va'an viisas. Tuo va'an on siis vaka- sanan genetiivi, ja nykyisin vaka on muutunut sanaksi vakaa. Eli Raamatussa vanhurskas = vakaan viisas. Miksi sitten alkukielen sana käännettiin sanaksi viisas? Siksi että suomenkielessä ei ole sanaa, joka tarkoittaisi samaa kuin alkukielen sana. Aika lähellä oikeaa voisi olla käännös "oikeamielinen", mutta hepreassa sillä on tietääkseni sekä oikeudellinen että hengellinen merkitys. Sellaista sanaa ei ole suomenkielessä.

Summa summarum: kun puhumme hurskaasta ja vanhurskaasta, niin emme taida edes tietää mistä puhumme  ;)

Tosin Solteronhan antoi omat määritelmänsä selvästi ymmärrettävästi. ;) ;)

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 590
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Usko ja uskonnollisuus
« Vastaus #138 : 30.07.19 - klo:09:15 »
Summa summarum: kun puhumme hurskaasta ja vanhurskaasta, niin emme taida edes tietää mistä puhumme  ;)

Ymmärrän tuon että ihminen ei omin avuin voi ymmärtää mitä termiin vanhurskas sisältyy. Sen ymmärtäminen lienee vaatii Vanhurskaan kohtaamista. Sen jälkeen voi tulla Jumalan itsensä opettamaksi.

Mitä tulee ihmisen vanhurskauteen (oikeamielisyyteen ja kelvollisuuteen) niin Jumala ilmoittaa, että "ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,  ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään" (Rm. 3:10-12).

Lohdullinen puoli tässä syntiselle on se, että "Jumala on se joka vanhurskauttaa jumalattoman Jeesuksen Kristuksen lunastustyön tähden". Vanhurskautetulta ihmiseltä ei tule vaatia inhimillistä täydellisyyttä, koska synti yhä asuu hänen kuolevaisessa ruumiissa. Tämä ei voi muutta sitä tosiasiaa, että Jumala hyväksyy vajavaisen ihmisen Jeesuksen vanhurskauden tähden. Olen teksteilläni pyrkinyt sanomaan, ettei meissä ihmisissä ole sellaista hyvää, joka kestäisi Vanhurskaan ja Pyhän edessä. Jos on jotain pysyväistä niin sen ihminen on tehnyt Kristuksessa, Hänen hyvän Henkensä vaikutuksesta.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 1997
Vs: Usko ja uskonnollisuus
« Vastaus #139 : 30.07.19 - klo:13:04 »
Mutta uskovakaan ei ihmisenä ole yhtään vanhurskaampi
kuin ateistinen murhaaja, vaikka olisikin erittäin hurskas.
Malakia 3:18:

Ja te näette jälleen,
mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä,
sen välillä, joka palvelee Jumalaa,
ja sen, joka ei häntä palvele.

Soltero: voitko tarkentaa suomenkielisillä, nykyään käytössä olevilla yleissanoilla, mitä itse asiassa tarkoittavat käyttämäsi sanat hurskas ja vanhurskas?
Tarkoitan hurskaalla yksilöä, joka pyrkii toiminaan ja näyttämään ulospäin
niin kuin yleensä uskovaiselta odotetaan.

Vanhurskas on Jeesuksen sovitustyön kautta puhdas ja viaton Jumalan silmissä.
Hän on Jeesuksessa vanhurskas, ei ihmisenä itsenään.

"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."
(Room. 3: 21-24)
Mielenkiintoista on, että kun Raamattua aikanaan käännettiin suomeksi, niin sinne valittiin nämä sanat: hurskas ja vanhurskas. Nykyisin niille taitaa yksi sun toinen uskova antaa omat merkitykset, tietämättä mitä ne oikeastaan tarkoittavat.

Silloin jokunen sata vuotta sitten ne tarkoittivat: hurskas = viisas, vanhurskas = va'an viisas. Tuo va'an on siis vaka- sanan genetiivi, ja nykyisin vaka on muutunut sanaksi vakaa. Eli Raamatussa vanhurskas = vakaan viisas. Miksi sitten alkukielen sana käännettiin sanaksi viisas? Siksi että suomenkielessä ei ole sanaa, joka tarkoittaisi samaa kuin alkukielen sana. Aika lähellä oikeaa voisi olla käännös "oikeamielinen", mutta hepreassa sillä on tietääkseni sekä oikeudellinen että hengellinen merkitys. Sellaista sanaa ei ole suomenkielessä.

Summa summarum: kun puhumme hurskaasta ja vanhurskaasta, niin emme taida edes tietää mistä puhumme  ;)
Ei-uskovat eivät tietenkään voi ymmärtää,
mitä raamatullinen vanhurskaus merkitsee.
Hurskaus on tutumpi käsite, ja sillä on kai yleensä kielteinen lisämerkitys,
joka usein liittyy farisealaisuuteen.

Myös eri uskovaisryhmittymissä näitä sanoja käytetään jonkin verran eri tavoilla.
Mutta jokainen henkilökohtaisesti Raamattuun syventyvä oppii varmasti,
mitä on Jumalan vanhurskaus ja miksi myös ihminen voi saada
sitä lainaksi Jeesuksen uhrin ansiosta.

Herran vanhurskauttamassa asemassa oleva uskova elää todennäköisesti
myös hurskaammin kuin uskosta osattomat.
Silloin hurskaus ei ole oman uskovaisuutensa ylevää esittelemistä,
vaan nöyryyttä Herran edessä ja
hiljaista kuuliaisuutta sille elämäntavalle,
johon Jumala ohjaa Sanassaan.

Poissa Mice

  • Viestejä: 1522
Vs: Usko ja uskonnollisuus
« Vastaus #140 : 30.07.19 - klo:14:09 »
Ehkä aavistuksen ohi aiheesta, mutta silti tätä ketjua lueskellessa tuli mieleeni tällainen asia:

Pyhittyminen on synnintunnon lisääntymistä, ei sen lisääntymistä, että kokee tekevänsä yhä enemmän ja enemmän hyviä tekoja. Ja oikea synnintunto ei taas aja tekemään lisää hyviä tekoja, vaan Kristuksen ristin juurelle. Ja Hän on pyhityksemme. Hyvät teotkin ovat Jumalan edeltäpäin valmistamia, joista saamme tulla osallisiksi Kristuksessa.

Kaikki se mikä ohjaa ihmistä lähemmäksi Jeesusta ja ristiä on totuutta, koska Jeesus on Totuus.

Jeesuksessa Kristuksessa on kaikki. Siksi riippuvaisuus Hänestä on todellista vapautta. Vapautta itsestämme ja omista teoistamme.
Ihmisroska

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5439
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Usko ja uskonnollisuus
« Vastaus #141 : 30.07.19 - klo:14:23 »
Ehkä aavistuksen ohi aiheesta, mutta silti tätä ketjua lueskellessa tuli mieleeni tällainen asia:

Pyhittyminen on synnintunnon lisääntymistä, ei sen lisääntymistä, että kokee tekevänsä yhä enemmän ja enemmän hyviä tekoja. Ja oikea synnintunto ei taas aja tekemään lisää hyviä tekoja, vaan Kristuksen ristin juurelle. Ja Hän on pyhityksemme. Hyvät teotkin ovat Jumalan edeltäpäin valmistamia, joista saamme tulla osallisiksi Kristuksessa.

Kaikki se mikä ohjaa ihmistä lähemmäksi Jeesusta ja ristiä on totuutta, koska Jeesus on Totuus.

Jeesuksessa Kristuksessa on kaikki. Siksi riippuvaisuus Hänestä on todellista vapautta. Vapautta itsestämme ja omista teoistamme.

Iso AAMEN tähän! :)
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 590
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Usko ja uskonnollisuus
« Vastaus #142 : 30.07.19 - klo:16:42 »
Ehkä aavistuksen ohi aiheesta, mutta silti tätä ketjua lueskellessa tuli mieleeni tällainen asia:

Pyhittyminen on synnintunnon lisääntymistä, ei sen lisääntymistä, että kokee tekevänsä yhä enemmän ja enemmän hyviä tekoja. Ja oikea synnintunto ei taas aja tekemään lisää hyviä tekoja, vaan Kristuksen ristin juurelle. Ja Hän on pyhityksemme. Hyvät teotkin ovat Jumalan edeltäpäin valmistamia, joista saamme tulla osallisiksi Kristuksessa.

Kaikki se mikä ohjaa ihmistä lähemmäksi Jeesusta ja ristiä on totuutta, koska Jeesus on Totuus.

Jeesuksessa Kristuksessa on kaikki. Siksi riippuvaisuus Hänestä on todellista vapautta. Vapautta itsestämme ja omista teoistamme.

Tuo teksti sai sydämeni laulamaan, totisesti.

Poissa Marjatta

  • Viestejä: 118
Vs: Usko ja uskonnollisuus
« Vastaus #143 : 30.07.19 - klo:17:01 »
Kyllä. Laulaa laulaa.
Riemuitsin ja ylistin Jumalaa luettuani Micen tekstin.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 1997
Vs: Usko ja uskonnollisuus
« Vastaus #144 : 30.07.19 - klo:19:30 »
Ehkä aavistuksen ohi aiheesta, mutta silti tätä ketjua lueskellessa tuli mieleeni tällainen asia:

Pyhittyminen on synnintunnon lisääntymistä, ei sen lisääntymistä, että kokee tekevänsä yhä enemmän ja enemmän hyviä tekoja. Ja oikea synnintunto ei taas aja tekemään lisää hyviä tekoja, vaan Kristuksen ristin juurelle. Ja Hän on pyhityksemme. Hyvät teotkin ovat Jumalan edeltäpäin valmistamia, joista saamme tulla osallisiksi Kristuksessa.

Kaikki se mikä ohjaa ihmistä lähemmäksi Jeesusta ja ristiä on totuutta, koska Jeesus on Totuus.

Jeesuksessa Kristuksessa on kaikki. Siksi riippuvaisuus Hänestä on todellista vapautta. Vapautta itsestämme ja omista teoistamme.
Raamatullista puhetta.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5439
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Usko ja uskonnollisuus
« Vastaus #145 : 30.07.19 - klo:21:04 »
Ehkä aavistuksen ohi aiheesta, mutta silti tätä ketjua lueskellessa tuli mieleeni tällainen asia:

Pyhittyminen on synnintunnon lisääntymistä, ei sen lisääntymistä, että kokee tekevänsä yhä enemmän ja enemmän hyviä tekoja. Ja oikea synnintunto ei taas aja tekemään lisää hyviä tekoja, vaan Kristuksen ristin juurelle. Ja Hän on pyhityksemme. Hyvät teotkin ovat Jumalan edeltäpäin valmistamia, joista saamme tulla osallisiksi Kristuksessa.

Kaikki se mikä ohjaa ihmistä lähemmäksi Jeesusta ja ristiä on totuutta, koska Jeesus on Totuus.

Jeesuksessa Kristuksessa on kaikki. Siksi riippuvaisuus Hänestä on todellista vapautta. Vapautta itsestämme ja omista teoistamme.
Raamatullista puhetta.

Iloitsen siitä, että Kristuksen tuoksu saa aikaan kristittyjen yhteyttä.  :)
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Usko ja uskonnollisuus
« Vastaus #146 : 31.07.19 - klo:05:58 »
Mielenkiintoinen näkökulma. Tarkoitat  kai että hyvä teko automaattisesti aiheuttaa aivokemiallisen reaktion mistä seuraa hyvän olon tunne. Onhan se melko erikoinen syyy. Aivoissa kun tapahtuu muunlaisiakin kemiallisia reaktioita.
Voihan tuota yrittää, mutta sen verran oon elämää katsellut ja kliinisenä sosiaalityöntekijänä sekä psykologina näen melko monta sudenkuoppaa tuossa.

En tarkoittanut yleistää ja yksinkertaistaa asiaa noin paljon. Aivokemiallinen hyvä olo ei ole välttämättä aina automaattinen reaktio hyvästä teosta, eikä hyvän olon tunne välttämättä aina ole ainakaan ainoa aivokemiallinen reaktio.

Mutta jonkun ihmisen kohdalla näin voi olla. Se riippuu pitkälti omasta maailmankatsomuksesta. Jos ihmisellä ei ole esimerkiksi vahvoja moraalisia näkemyksiä, vaan asiat nähdään enemmän aivokemialliselta tasolta, voi se johtaa siihen että hyviä tekoja tehdään ja niihin jopa jäädään ”koukkuun” ihan vaan hyvän olon tunteen ja oman hyvinvoinnin vuoksi. Mutta mitä enemmän moraalisia yms näkökulmia mukaan tulee, sitä vaikeammaksi asia menee. Erittäin yksinkertaistettuna skenaariona.

Toki silloin näkemys hyvästä ja pahasta voi olla mitä sattuu, mutta se on toinen asia.
« Viimeksi muokattu: 31.07.19 - klo:06:03 kirjoittanut Jano »