Lain noudattaminen ja vapaus laista

[Taisto]

Lakia voi rikkoa vasta, kun on tullut tietoiseksi siitä.

Menepä vaikka Venäjälle ja elä siellä Suomen lakien mukaan. Jossain vaiheessa rikot tietämättäsi Venäjän lakia ja joudut syytettyjen penkille. Tunnet pian nahoissasi, että tuollaiset väitteet ovat kestämättömiä.

Mitähän Jeesus sitten tarkoitti, kun sanoi: "Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä;
mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat." _{Joh 15:22}

[Paulus]

Lakia voi rikkoa vasta, kun on tullut tietoiseksi siitä.

Menepä vaikka Venäjälle ja elä siellä Suomen lakien mukaan. Jossain vaiheessa rikot tietämättäsi Venäjän lakia ja joudut syytettyjen penkille. Tunnet pian nahoissasi, että tuollaiset väitteet ovat kestämättömiä.

Mitähän Jeesus sitten tarkoitti, kun sanoi: "Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä;
mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat." _{Joh 15:22}

En tiedä. Mutta tuskin ainakaan sitä, että ihmiset olisivat ennen olleet synnittömiä.

[NanoK]

"Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä;
mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat." Joh 15:22

Liittäisin tuon ihan vaan synnintuntoon. Syntinen ihminen on ennen tuota erityistä tuntoa, mutta Jeesuksen sanat herättivät elävän tunnon synnistä. Eikös Raamatussa puhuta pakanoista joille tuomio on eri kuin niille jotka ovat kuulleet evankeliumin?

[Paulus]

"Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä;
mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat." Joh 15:22

Liittäisin tuon ihan vaan synnintuntoon. Syntinen ihminen on ennen tuota erityistä tuntoa, mutta Jeesuksen sanat herättivät elävän tunnon synnistä. Eikös Raamatussa puhuta pakanoista joille tuomio on eri kuin niille jotka ovat kuulleet evankeliumin?

Ajattelen samoin. Eräs Raamatun ymmärtämisen perusperiaate on se, että tulee huomioida asiayhteys ja tässä sen voidaan katsoa alkavan jakeesta 18  ja päättyvän jakeeseen 25. Nähdäkseni Jeesus viittaa erilliseen syntiin (Jumala-viha), ei suinkaan synnittömyyteen.

[kalamos]

Palattaisiinko ketjun varsinaiseen aiheeseen:
Lain noudattaminen ja vapaus laista.

Minä kirjoitin tuolla alkupuolella yhden kohdan Raamatusta,
jossa esiintyy tuo ilmaisu vapaus laista.

Elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on
vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista.

Ja tämä Jumalan Sanan kohta sitten tuntuikin olevan se,
josta meidän tässä ketjussa pitäisi keskustella.

Vihdoin päästiin asiaan. On siis kaksi lakia, mutta kovin harvoin puhutaan siitä, kuinka eri tavoin ne toimivat. Lisää valaistusta saa tuosta mainitsemastasi Room. 8 luvusta ja 2. Kor. 3. luvusta.

Minä sitten jo aika paljon olen tuonut esiin sitä,
mitä nuo lait minun mielestäni ovat, 
ja miten Raamatun ilmoituksen mukaan
Elämän Hengen laki on vapauttanut meidät synnin ja kuoleman laista.

Kertoisitko sinä nyt oman näkemyksesi asiasta!
Mitä Raamattu tarkoittaa Elämän Hengen lailla
ja toisaalta synnin ja kuoleman lailla,
ja miten tuo ensin mainittu laki
on vapauttanut meidät jälkimmäisenä mainitusta.

[Jopo]

Aiemmin tuolla oltiin sitä mieltä, että silloin kun ihminen ensi kertaa VALITSEE synnin, niin vasta silloin synti tulee ihmiseen. Nyt mennään vielä paljon pidemmälle, JOS ymmärretään tuo Jeesuksen sana niin, että fariseukset olisivat olleet synnittömiä ennen Jeesuksen tuloa, puheita ja ihmetekoja. Ja olihan heillä, lain tuntijoilla, myös tiedossa laki!

"Tämän kaiken he tekevät teille minun nimeni tähden, koska eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.
Ellen minä olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä. Mutta nyt he eivät voi mitenkään puolustella syntiään.
Joka vihaa minua, vihaa myös minun Isääni.
Ellen olisi tehnyt heidän keskuudessaan sellaisia tekoja, joita kukaan muu ei ole tehnyt, ei heillä olisi syntiä. Nyt he ovat nähneet minun tekoni ja kuitenkin vihaavat sekä minua että minun Isääni"

Edellä mainittu johtopäätös ei mitenkään voi olla oikea - maailma ja ihmiset ovat olleet syntiä täynnä kaiket ajat. Jopa aivan karkeimpia syntejä.

Mitä Jeesus sitten tarkoittaa?

Vastauksen suhteen joutuu olemaan varovainen. Tuossa yhteydessä kuitenkin viitataan kahteenkin kertaan Jeesuksen, ja samalla Jumalan "vihaamiseen".

Vaikka kuultiin Jeesuksen puheet ja todistelut, Hänen ihmeelliset, suorastaan vastaansanomattomat ihmetekonsa, joissa täyttyi VT:n messiasennustukset, Jeesusta ei silti uskottu, vaan suorastaan vihattiin. Sitä syntiä he eivät voineet mitenkään puolustella, olihan todisteet silmiensä edessä.

[kalamos]

Siis fariseukset olivat kyllä kuulleet Moosesta,
ja toimivat niin hyvin kuin taisivat Mooseksen lain mukaan.

Mutta nyt tuon synnin ja kuoleman lain sijaan tuli toinen laki,
joka toi tarjolle armon ja elämän. Siis Elämän Hengen laki
ja vanhurskauden laki.
Ja tämän Jeesuksessa tarjolla olleen Elämän he hylkäsivät.
Ja näin hyljätessään Jumalan Valtakunnan Kuninkaan,
he hylkäsivät Jumalan Valtakunnan.

PS
Tässä ketjussa mennään nyt kiusallisesti koko ajan
ketjun aiheen ulkopuolelle.
Mutta totean silti tämän,
että aiemmin esille ottamasi kohta siitä,
kuinka kaikki ihmiset kuolevat Aadamissa
ja tehdääm eläviksi Kristuksessa,
tarkoittaa yksinkertaisesti sitä,
että jokainen ihminen tulee kokemaan ruumiillisen kuoleman.
Siis me synnymme tähän maailmaan kuolevaisessa ruumiissa.
Ja kerran jokainen tulee kokemaan myöskin ruumiin ylösnousemisen.
Ja tämä, että me synnymme tähän maailmaan kuolevaisessa ruumiissa,
ei ole suinkaan meille rangaistus vaan pelastus.

[Jopo]

Aivan samaa mietin, että poikettiin hieman aiheesta. Tuohon on kyllä jo vastattukin.

Nyt omasta puolesta vaikkapa näin: Jumalan ikuisesti pysyvä laki, joka on tiivistettynä rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin, vaatii ehdotonta täyttämistä. Jos rikotaan yhdessäkin kohdassa ollaan syypäitä kaikkien käskyjen rikkomiseen (Jaak.) - koska silloin ei ole täytetty tuota rakkauden kaksoiskäskyä.

Synnin, eli lain rikkomisen, palkka on kuolema. On kysymys synnin ja kuoleman laista. Se on samalla tuon itsessään hyvän lain tuoma kirous syntiturmeluksen alaiselle ihmiselle. Koska kukaan ei pysty tuota lakia täyttämään. "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee."

Tuon lain ja lain kirouksen alta Jeesus on lunastanut meidät vapaiksi. Täyttämällä lain ja kärsimällä lain vaatiman rangaistuksen puolestamme. Laki jää voimaan, mutta Jeesukseen uskova on siirretty pois sen alta.  "Emme ole lain alla, vaan armon alla". Paavali käyttää jopa niin voimakasta sanaa, että hän on "kuollut pois laista", "lain kautta kuollut pois laista"(Gal.2). Näin laki ei häntä tuomitse koska Hän on Kristuksessa, kadotustuomio ei häntä kohtaa (Room8)

Tuota ilmoitusta, voisi sanoa evankeliumia, Jeesuksen sovitustyöstä, sen merkityksestä ja vaikutuksesta, käsittääkseni Paavali kutsuu "elämän Hengen laiksi". Huomattava sanat "elämän Hengen" laki. Sehän ei ole lakia siinä mielessä, että se vaatisi jotakin suorittamista. Vaan se on "vapauden laki" joka vapauttaa lain tuomion alta. Koska siinä ilmoitetaan meille miten me voimme saada syntimme anteeksi, vanhurskauden ja iankaikkisen elämän.

Hieman vaikeaksi tuon asia tekee se, kun Paavali käyttää sanaa "laki" niin moninaisilla ilmauksilla erilaisissa asiayhteyksissä.

[Paulus]

Kertoisitko sinä nyt oman näkemyksesi asiasta!
Mitä Raamattu tarkoittaa Elämän Hengen lailla
ja toisaalta synnin ja kuoleman lailla,
ja miten tuo ensin mainittu laki
on vapauttanut meidät jälkimmäisenä mainitusta.

Oikeastaan kristityn uskon kilvoitus on kamppailua siitä, kumpi laki on elämässä voitolla. Onko se synnin ja kuoleman laki vai Elämän Hengen laki. Viimeksimainitusta käytetään muitakin nimityksiä: Kristuksen laki, Uskon laki, Vapauden laki ja Kuninkaallinen laki.

Paavali kirjoittaa näistä kahdesta laista hyvin selventävästi 2. Kor. 3. luvussa, johon äsken viitattiin. Tästä puhuessaan hän viittaa kivitauluihin, jotka Mooses sai Siinailla; niissä oli ne kymmenen käskyä, joissa sanottiin "älä tee" ja "tee". Tämä laki on kuin luotilanka, joka näyttää rakennuksen vinouden, mutta jolla ei ole voimaa korjata asiaa. Paavali sanoo tästä laista, että sillä oli kadotustuomion virka, mutta että jo sekin edusti kirkkautta (2. Kor. 3:9), mutta että vanhurskauden virka (Elämän Hengen laki) edustaa ylenpalttista kirkkautta siinä määrin, että kuoleman virka on sen rinnalla kirkkautta vailla.

Jopa ns. kristitytkin kuuluvat jompaan kumpaan joukkoon suhteessa näihin kahteen lakiin. Tästä jaosta riippuu kuitenkin ihmisen iankaikkinen kohtalo. Toiset koettavat pelastaa itse itsensä elämällä "kunnollisesti ja lainkuuliaisesti", toiset ovat menettäneet itseluottamuksensa ja turvaavat Kristukseen.

"…mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi" (Room. 4:5).

Jotkut näkevät tämän vääränä oppina, joka johtaa laittomuuteen. He eivät luota armon kasvattavaan vaikutukseen, joka tosiasiassa on ainoa, mikä varjelee jumalattomuudelta (Tiit. 2:11-14).

[Adina]

Oiskohan tuolla ymmärrettävästi selitetty..?  https://www.youtube.com/watch?v=tdocQ_0f2a0&list=PLoe6G8Xn-9g8i4KAjv0zUkSMsZY80r6Ck

[Jopo]

Jos katselemme sielumme silmin ylös Jumalaan ja Hänen valtakuntaansa pääsemistä, ja näemme siellä 'yläpuolellamme' jotain, minkä tahansa lain vaatimuksia - vaikkapa käskyt "rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseämme" - niin, miten voisimme kestää? Missä olisi toivomme iankaikkisesta elämästä?

Mutta, jos näemme sielumme silmin yksin Jeesuksen ja Hänen ristinsä ja verensä, jonka kautta meille on hankittu syntien anteeksiantamus ja vanhurskaus, niin eikö tilanne ole kokonaan toinen?

Pelastumisen toivossamme, vanhurskauttamisasiassa emme voi samaan aikaan katsoa noihin kahteen; lakiin ja armoon. Olemme joko lain alla tai armon alla. Joko lain kirouksen alla, tai irti laista Kristuksessa. Joka on lain täyttänyt ja lunastanut meidät lain kirouksesta.

Lain alla, mihin tahansa lakiin katsomalla, joka esittää meille vaatimuksia, joudumme väistämättä epätoivoon: milloin voisimme olla varmoja, että olisimme lain vaatimat ehdot täyttänet? Lain vaatimukset kääntäisivät katseemme itseemme ja omaan yrittämiseemme. Peittäisivät iankaikkisen elämän toivon ja Jumalan näkyvistä.

Mutta jos katsomme yksin Jeesukseen, Hänen ristiinsä ja vereensä, siinä meillä on anteeksiantamus, Jumalan edessä kestävä vanhurskaus, iankaikkisen elämän toivo. Tie auki Jumalan yhteyteen ja Hänen valtakuntaansa. Vain siinä.

"Laki ja profeetat" kyllä todistavat Jeesuksesta. "Jos te Moosesta uskoisitte, te uskoisitte minua", sanoi Jeesus. Koska "minusta hän on kirjoittanut". Mutta Jeesus itse ei ole 'laki', vaan elävä Jumalan Poika, syntisten Vapahtaja. Ei mikään laki, vaan Jeesus itse "on tie totuus ja elämä".

"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat"

"Kristus on näet lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo"

[Paulus]

Lain alla, mihin tahansa lakiin katsomalla, joka esittää meille vaatimuksia, joudumme väistämättä epätoivoon: milloin voisimme olla varmoja, että olisimme lain vaatimat ehdot täyttänet? Lain vaatimukset kääntäisivät katseemme itseemme ja omaan yrittämiseemme. Peittäisivät iankaikkisen elämän toivon ja Jumalan näkyvistä.

Mutta jos katsomme yksin Jeesukseen, Hänen ristiinsä ja vereensä, siinä meillä on anteeksiantamus, Jumalan edessä kestävä vanhurskaus, iankaikkisen elämän toivo. Tie auki Jumalan yhteyteen ja Hänen valtakuntaansa. Vain siinä.

"Laki ja profeetat" kyllä todistavat Jeesuksesta. "Jos te Moosesta uskoisitte, te uskoisitte minua", sanoi Jeesus. Koska "minusta hän on kirjoittanut". Mutta Jeesus itse ei ole 'laki', vaan elävä Jumalan Poika, syntisten Vapahtaja. Ei mikään laki, vaan Jeesus itse "on tie totuus ja elämä".

"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat"

"Kristus on näet lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo"

Edellä oli asia selvitetty mielestäni niin tyhjentävästi, ettei asiaa voi juuri paremmin ilmaista. Halusin vielä korostaa sinisellä tuota vanhurskaudeksi -sanaa, sillä se jää usein ikäänkuin tuon lain lopun "varjoon". Mutta se kattaa kuitenkin myös pyhityksen, jonka puuttumisesta niin monet huolta kantavat, kun ajattelevat, että noin "löysä" oppi johtaa laittomuuteen.

[kalamos]

"Kristus on näet lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo"

Ei laista ole kadonnut ainoakaan kirjain
eikä ainoakaan piirto (kahden kirjaimen välissä oleva pieni prikku)
eikä tule katoamaankaan ennenkuin taivas ja maa ovat kadonneet.

Ei Kristus siis suinkaan ole lain loppu. Vaan

Kristus on lain täyttymys/päämäärä,
vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

Synnin ja kuoleman laki on voimaton,
koska Jeesus täytti tämänkin lain. Ei suinkaan kumonnut sitä.
Hän kärsi synnin ja kuoleman lain meille säätämän tuomion.
Ja me Jeesuksen kuolemaan upotetut olemme Hänen kanssaan
nousseet kuolleista uuteen elämään,
jossa meitä ohjaa meidän sydämiimme kirjoitettu Elämän Hengen laki.

[Paulus]

"Kristus on näet lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo"

Ei laista ole kadonnut ainoakaan kirjain
eikä ainoakaan piirto (kahden kirjaimen välissä oleva pieni prikku)
eikä tule katoamaankaan ennenkuin taivas ja maa ovat kadonneet.

Ei Kristus siis suinkaan ole lain loppu. Vaan

Kristus on lain täyttymys/päämäärä,
vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

Kyllä se "loppu" on ihan oikea sana ja sitä käytetään lähes kaikissa käännöksissä. Raamattu kansalle -käännöksen alaviitteessä mainitaan nuo sanat täyttymys/päämäärä.

Mutta lain loppu ei tässä  yhteydessä suinkaan tarkoita sitä, että loppu koskisi kaikkia. Uskoville Kristus on lain loppu, sillä Paavali kirjoittaa Room. 3:19: "Mutta me tiedämme, että kaiken minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille…".

"Ovatko Jumalan lapset vapaita lain kirouksesta? - Tämänhän tosin kaikki tunnustavat. - Mutta ovatko he myös vapaita lain vaatimuksista, sen käskyistä ja kielloista? Paavali väitti näin olevan, mutta tässä hän kohtasi monia vastustajia, jotka esittivät sen näkökohdan, että jos julistetaan, että kristityt ovat vapaita lain siveyskäskyistä, heidät johdetaan suoranaiseen syntiin ja kevytmielisyyteen. Heille on opetettava, että heidät on tosin vapautettu lain kirouksesta, mutta lain käskyt ovat edelleen voimassa, sillä ilman niitä ei ole mitään turvaa syntiä ja maailmaa vastaan.

Tämä on ongelma, jonka jokainen sukupolvi kohtaa. Velvoittaako laki Jumalan lapsia vai ei? Paavali vastaa, että jos jätämme lain voimaan kristittyä koskevana, se ei varjele häntä synnistä, vaan vaikuttaa päinvastoin niin, että synti herää hänessä. Laki toisin sanoen johtaa siihen, minkä se kieltää. Synnin voima on laki (1. Kor. 15:56). Ne opettajat, jotka haluavat suojella Jumalan kansaa kevytmielisyydeltä johtamalla heidät lain alle, päätyvät siis päinvastaiseen tulokseen."

Poul Madsen, Hengen vapauteen, Uusi tie

[kalamos]

Uskoville Kristus on lain loppu, sillä Paavali kirjoittaa Room. 3:19: "Mutta me tiedämme, että kaiken minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille…".

Minulle Kristus on lain täyttymys,
kuten olen jo aiemmin kertonut: 

Helluntaita vietetään juutalaisuudessa lain antamisen juhlana.
Siis helluntaina juhlitaan lain antamista Moosekselle Siinain vuorella
seitsemän viikon kuluttua siitä, kun Israelin kansa lähti pois Egyptistä.

Mutta sitten tuli Uuden liiton helluntai.
Elämän Henki eli Pyhä Henki eli Kristuksen Henki,
jonka Jeesus oli luvannut omilleen, annettiin meille.

Ja nyt Uudessa liitossa Jumala on - siten kuin oli VT:ssa luvannut -
kirjoittanut täydellisen lakinsa meidän sydämiimme.

Ja niin meissä vaikuttaa nyt Elämän Hengen laki.
Jos emme ole Kristuksessa, niin tuo laki ei vaikuta meissä,
ja silloin me olemme edelleen synnin ja kuoleman lain alaisia.

Siis laki ei ole millään tavoin loppu.
Se on täytetty,
jos Kristus lain täyttäjänä asuu Henkensä kautta meissä.