Rahan käyttö on syntiä

[Paulus]

Minulla on käsitys, että "vieraat" ovat ihan oikeita ihmisiä kysymyksineen ja mielipiteineen. Osa ehkä niitä, jotka aikoinaan saivat "meistä" tarpeekseen. Mutta on sanottava, että usko on heikoilla, mikäli se ei kestä asioiden avointa arviointia sillä tavoin kuin täällä nykyisin tehdään.

Kirjoitin aikaisemman tekstini viimeisen kappaleen ajatellen niitä, jotka poikkeavat palstalle ja lukevat, että "rahan käyttö on syntiä". Itse olisin ennen uskoon tuloani hylännyt sellaisen palstan ja väittämät samantien. Ei kai tässä asiassa uskovilla ole ongelmia jos on Raamatun tutkimisessa sisälukutaitoa. Tuollainen väite (rahan käyttö on syntiä) nousee Jumalaa ohjeita vastaan, joka Sanassaan eräissä tilanteissa kehotti käyttämään rahaa  ja Jeesusta vastaan, joka käytti rahaa.

Tästä tuli mielleyhtymä toiseen asiaan. Esim. niin, että kirjoittelu (yleensä) ei ole syntiä, mutta vastuuton kirjoittelu on. Jos vastuutonta kirjoittelua sallitaan, niin käy juuri tuolla tavalla, eli foorumi ohitetaan siksi, että ajatellaan kaikkien olevan vastuuttomia.

[Pökkelö]

Elämme langenneessa mailmassa langenneen luontomme kanssa. Kaikki siis on loppupeleissä syntiä.
Meissä synti synnyttää himon, joka aiheuttaa vääriä asioita.

Mielestäni sanot tässä asioita hieman väärin.

"Elämme langenneessa mailmassa langenneen luontomme kanssa. Kaikki siis on loppupeleissä syntiä.

Tämä on yksi puoli asiasta, tavallaan puolitotuus. Ja puolitotuudet ovat vaarallisia valheita,
jos niiden ajatellaan olevan kattava käsitys kyseisestä asiasta. Toinen puoli asiasta on esim. se, mitä 2. Kor 5 sanoo:
"jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."

Meissä synti synnyttää himon, joka aiheuttaa vääriä asioita.

Jaakobin kirjeessä (1.luku) asiasta sanotaan:
13. Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.
14. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
15. kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.


Siis himo synnyttää synnin, eikä toisinpäin.
Anteeksi, jos olen liian pikkutarkka, mutta en oikein voi sille mitään että asiat "häiritsevät" minua
jos muistan että Sana sanoo asiasta toisin.

Lupasin vastata sinulle Taisto.
Jumalan maailmassa, josta saamme Raamatusta lukea on paljon paradokseja.

Jeesus on 100 % Jumala.
Jeesus luopui kirkkaudestaan, ja otti orjan muodon. Hän tuli 100 % ihmiseksi.
Kumpikaan ei ole puolitotuus, vaan 100 % totta.

Syntiinlankeemuksessa maailma kirottiin. Meistä tuli syntisiä. Jokaisesta. Me kaikki olimme ensimmäisen Adamin kupeessa, ja näin osalliset synnistä.
Mikä tässä on puolitotuus ?

Jeesus Kristus lunasti kadotustuomiolta meidät, jotka uskomme Hänen sovitustyöhönsä Golgatan keskimmäisellä ristillä.
Tämäkin on faktaa !

Silti me elämme edelleen kuoleman ruumiissa. Syntisinä, vaikka meissä uudestisyntyneissä on Pyhän Hengen sinetti.
Paavali opettaa tästä Room. 8.

 Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.

Me elämme siis edelleen syntiinlankeemuksen todellisuudessa, vaikka meillä on jo lupaus vapautuksesta.
Vapautus on vasta edessäpäin. Nyt meillä on toivo. Kerran kaikki muuttuu, ja meidät vapautetaan katoavaisuudesta ja synnin alaisuudesta.

Jopo jo aiemmin vastasi ansiokkaasti kuningas Daavidia ja Batsebaa esimerkkinä käyttäen.
Kuten Jeesus jo opettaa;
   
Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset

Ihmisen sydämestä syntyvät himot, jotka sitten saavat aikaan synnin hedelmän, ja jopa paaduttavat ihmisen, kuten Jaakobin lainauksessa toteaa.
Meidän paha sydämemme, jonka me olemme perineet Adamilta: synnyttää kaikenlaisia himoja meissä.
Sydämemme on syntinen. Siitä lähtevät himot ovat syntiä. Ei pelkästään näkyvät teot. Ne ovat synnin hedelmä.

Meissä on 100 % uusi elämä Kristuksessa
Ikävä kyllä uusi elämä meissä ei poista tätä tosiasiaa. Olemme edelleen 100 % syntisiä.
Kuitenkin pelastetut kadotustuomiolta lopullista lunastusta odottaen.

Jos käytämme edelleen Daavidia esimerkkinä, kuten Jopo.
Daavid rukoilee Ps. 51 yhdyttyään Batsebaan ja murhautettuaan tämän aviomiehen
Jumalan sanojen osuttua häneen Profeetta Naatanin nuhtelun jälkeen.

Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.
Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.

Kuten huomaat. Daavidilla oli Pyhä Henki. Siitä huolimatta hän teki nuo hirmuteot.
Ja samasta miehestä toisaalla jumalan sanoo Davidin olevan hänen mielensä mukainen mies.
Kyllä. Koska Daavid näki syntisytensä ja Jumalan Armosta 100 % riippuvaisuutensa.

[Taisto]

Lupasin vastata sinulle Taisto.
Jumalan maailmassa, josta saamme Raamatusta lukea on paljon paradokseja.

Jeesus on 100 % Jumala.
Jeesus luopui kirkkaudestaan, ja otti orjan muodon. Hän tuli 100 % ihmiseksi.
Kumpikaan ei ole puolitotuus, vaan 100 % totta.

Syntiinlankeemuksessa maailma kirottiin. Meistä tuli syntisiä. Jokaisesta. Me kaikki olimme ensimmäisen Adamin kupeessa, ja näin osalliset synnistä.
Mikä tässä on puolitotuus ?

Jos asialla on kaksi puolta, niin toki kumpikin puoli on totta. Mutta jos tuodaan asiasta esille vain toinen puoli,
niin puhutaan puolitotuuksia. Jos asian molempien puolien sanotaan olevan sataprosenttisia, niin se on tavallaan
matemaattista kikkailua. Kyllä sata on puolet kahdestasadasta, yhtä hyvin kuin 50 on puolet sadasta.

Jos oikeudenkäynnissä joku todistaja kertoo asiasta valikoivasti, eli kertoo puolet asiasta, hänen todistuksensa
ei täytä oikeuden vaatimuksia. "Puhu totuus, koko totuus ja ainoastaan totuus!"

Sydämemme on syntinen. Siitä lähtevät himot ovat syntiä. Ei pelkästään näkyvät teot. Ne ovat synnin hedelmä.

Meissä on 100 % uusi elämä Kristuksessa
Ikävä kyllä uusi elämä meissä ei poista tätä tosiasiaa. Olemme edelleen 100 % syntisiä.
Kuitenkin pelastetut kadotustuomiolta lopullista lunastusta odottaen.

Jos sanotaan vain se, että olemme syntisiä, niin se on puolitotuus jos toinen puoli asiaa
jätetään sanomatta. Kun sanot että vapautus on vasta edessäpäin, niin sanot puolitotuuden.
En tarkoita että "vapautus on vasta edessäpäin" ei olisi täysin totta - lopullinen vapautus
todellakin tapahtuu vasta sitten kun ruumiimme kuolee.

Mutta jos et sano asiasta muuta kuin tämän, niin jotakin jää kertomatta. Ja se jokin on myös
suuri asia ja koskee jokapäiväistä elämäämme: "synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi".

Lainaan tässä vähän Paavalin tekstiä (Room. 5), asian eri puolet tulevat siinä selvästi esille. Toinen puoli ei ole koko
totuus ilman toista puolta. Olkoon ne puolet yhteensä sitten 100 tai 200 prosenttia.

12. Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet -

15. Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi.
16. Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.
17. Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. -
18. Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
19. sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.

[Pökkelö]

Aivan.
Olemmeko kuitenkin nyt samaa mieltä. Olemme yhä 100 % syntisiä ja 100 % vanhurskaita Kristuksen työn kautta ?

[Taisto]

Aivan.
Olemmeko kuitenkin nyt samaa mieltä. Olemme yhä 100 % syntisiä ja 100 % vanhurskaita Kristuksen työn kautta ?

Olemme varmaankin samaa mieltä siitä, että syntiilankeemuksen vuoksi olemme olleet syntisiä
uskoontuloomme saakka.  Ja siitä, että lopullinen vapaus synnistä tapahtuu tulevaisuudessa.

Tämänhetkinen elämämme - siis ajallinen vaelluksemme uskoontulon jälkeen - on sitten asia
joka on ainakin minulle hieman ongelmallinen asia. Siitä on niin "monentasoista" näkemystä,
kuinka syntisiä ja millä tavoin syntisiä uskovat ovat.

Minulle ei oikein hyvin kolahda se näkemys, että uskova olisi edelleenkin 100% syntinen, eli
kaikki evankeliumin siunaus tulisi ihmisen elämään synnin päälle, syntien lisäksi, synnin sekaan.
Että sataprosenttisen syntiseen elämään tulisi vielä lisänä 10 tai 50 tai 100 prosenttia hengellisyyttä.

Onko oikeampi näkemys tämä: "te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu".

Oma kokemuksemme uskonvaelluksesta voi todellakin olla vähän heikonpuoleista. Mutta kumpi
on vahvempi perustelu: se mitä olemme kokeneet (miten olemme rämpineet),
vai se mitä Sana kertoo asiasta ja mitä se lupaa meille?

[Pökkelö]

Kyllä kyllä.

Vastasin ihan ensimmäisenä keskusteluun synnistä. Onko rahan käyttö jne.
Olen pahoillani. Ei tullut mielenkään, että olisi samalla pitänyt sitten selittää se toinenkin puoli.
Koko totuus. vastasin vain keskustelun sisältöön.

Jos olemme siis Hengen vallassa, niin ettemme enää ole syntisiä.
Mihin me tarvitsemme sitten Jeesusta enää ?

Oletko huomannut peilistä miten aika jättää jälkensä ?
Vertaa vaikka vuosien takaisiin valokuviin.
Kuolema tekee työtä meissä. Se valmistaa meitä kuolemaan. vanheneme ja tulee sairauksia.
Miksi ?

Jos olemme synnittömiä, niin miksi kuoleman valta silloin on yhä meissä ?

Aivan. Viimeisenä kukistetaan kuolema.
Synti on voitettu. Ja olessamme Kristuksessa meidät on vapautettu Jumalan vihasta ja kadotustuomiosta.
Fyysisesti olemme syntiinlangennessa mailmassa syntisinä ihmisinä.
Vasta kuolemassa meidät vapautetaan tästä tomumajasta. Kuoleman ruumiista.

[Taisto]

Jos olemme siis Hengen vallassa, niin ettemme enää ole syntisiä.
Mihin me tarvitsemme sitten Jeesusta enää ?

Samantapainen kysymys olisi tämä: jos olemme jo naimisissa, niin mihin tarvitsemme puolisoa enää?

Ja sanon tämän hyvässä tarkoituksessa, en keljuuttani

[Jopo]

Hieman sotkennuun veljien keskusteluun omalla kommentillani (launtaista asti kuumeessa, niin aikaa kirjoittaa välillä jos vain jaksaa, kun ei voi olla töissäkään)

Kirjeiden aloituksissa Paavali puhuttelee seurakuntalaisia pyhiksi. Toistuvasti:
"kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille"
"Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät"
"Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa"
jne.

Mm. Heb.10 kertoo mihin se perustuu:"Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan". Samaanhan Paavali viittaa 2.kor. kirjeen alkusanoissa:"Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille"

1.Kor.1:"hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi"

Vanhurskaus, lunastus, pyhitys - kaikki on Kristuksessa lahjoitettu. Voisi sanoa, että Jeesuksen uskovana, Hänen lahjoittamastaan vanhurskaudesta osallinen on 100% vanhurskas ja pyhä. Mitenpä kukaan voisikaan ajatella jotakin lisäävänsä Jeesuksen hankkimaan ja lahjoittamaan vanhurskauteen?

Onko uskovasta siis tullut kokonan synnitön - eihän 100%:n lisäksi voida laittaa muuta? Tiedämme, että ei ole.

Toinen puoli asiasta.

Vaikkapa korinton seurakunnasta, joita Paavali kutsuu aloituksessa pyhiksi:
"olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?"

Paavali kertoo itsestaan, Room.7:"Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää". Paavali ei tarkoittane hyvyyttä inhimillisessä mielessä. Kyllähän lihallinen ja uskosta osatonkin voi toimia 'tavallisen' ihmisen tavoin kelvollisesti ihmisten keskuudessa. Olematta suurin roisto ja terroristi. Vaan Jumalan edessä. Jossa punnitaan tekojen ja sanojen lisäksi motiivien ja salaisimpienkin vaikuttimien puhtaus. Hurskailtakaan vaikuttavat teot ilman rakkauden vaikutinta, eivät ihmistä hyödytä - tekijän kohdetta voi kyllä hyödyttää (1.Kor.13)

Kun sanotaan, ettei ole "mitään hyvää", eikö siinä tulla lähelle ajatusta 100% syntisyydestä?

Ja noiden kahden luonnon välillä jatkuu sota loppuun asti. "sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan"

Toki Jumalan tahto on, että uskova kasvaisi siihen suuntaan, että lihan hallinta vähentyisi. Ja Jumalan Henki saisi enemmän halintavaltaa ja tuottaa hedelmää. Ja jos rohkenee edes sanoa, 'vaellus' saisi parantua, eli 'elämänvanhurskaus' kasvaa.

Mutta lahjaksi saatu vanhurskaus on 100%, siihen ei voi mitään lisätä. Eikä lihan syntisyys itsessään vähene. Siinä kun ei ole, eikä tule mitään (Jumalan edessä kestävää) hyvää. Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan. Se ei alistu Jumalan lain alle, eikä voikaan! Vikaporosentti tasan sata. Joskus on sanottu, ettei Jumala ole lihanjalostaja.

Ymmärtäisimme Paavalin väärin jos ajatteleisimme, että saisimme olla välinpitämättömiä vaelluksessa. Siitä Paavali varoittaa vakavasti:"lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset". Uskovan elämä ei ole huvipurteen astumista, vaan sotalaivaan.

[Mice]

Käsi ylös ne, jotka pitävät omaa ilmiselvää syntisyyttään lupana tehdä syntiä?
Kyllä varmaan sellaisiakin on, mutta he harvoin pohtivat oman syntisyytensä seurauksia ja sitä jännitettä mikä on vanhurskauden ja syntisyyden välillä.

Itse en osaa olla Jeesuksessa kuin tunnustamalla olevani juuri syntisyyteni vuoksi hänen vanhurskautensa tarpeessa. Uskon sen, että jotka Jeesukseen turvaavat pelastuksensa suhteen, ovat pyhiä Isän silmissä. Se on yksin Jeesuksen ansiota.

Minusta he jotka tunnustavat olevansa jatkuvasti myös syntisiä, usein ottavat sen syntiongelman tosissaan. Se vaivaa heitä, siksi he siitä puhuvat. Se on todellisuutta heille, ei teoriaa. Silti se EI ole lupa tehdä syntiä. Mutta syntisyys ei katoa sillä, että puhutaan vaelluksen vanhurskaudesta. Juuri siinä vaelluksessa kun se syntisyys näkyy. Elämän vanhurskaudesta saa mainita ja siinä ei ole mitään väärää. Ei ole myöskään väärää mainita sitä ilmiselvää asiaa, että kovin vaillinaista se usein on.

[Oloneuvos]

Joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä.  Tämän mukaan työttömän olisi oltava syömättä.

Lueskelin näitä vanhempia tekstejä ja huomasin Pökkelön lainanneen yllä mainittua raamatunpaikkaa unohtaen siihen sisältyvän tärkeän sanan. Kohta kuuluu näin: "Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä" (2.Tess. 3:10). Työtömällä voi olla tahtoa tehdä töitä, mutta kun niitä töitä ei ole kaikille tarjolla. Se on sitten jo toinen asia, jos mieli kulkee sen protestilaulun latuja ... "vaimonkin pitäis saada töitä, ittellä ei oo niin väliä juu".

[Paulus]

Kohta kuuluu näin: "Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä" (2.Tess. 3:10). Työtömällä voi olla tahtoa tehdä töitä, mutta kun niitä töitä ei ole kaikille tarjolla. Se on sitten jo toinen asia, jos mieli kulkee sen protestilaulun latuja ... "vaimonkin pitäis saada töitä, ittellä ei oo niin väliä juu".

Tästä tuli mieleen eräs toinen väärin ymmärretty Raamatun kohta: "Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani" (Joh. 7.17).

Tämähän ymmärretään usein näin: "Jos joku tekee Jumalan tahdon, tulee hän tuntemaan…"

On kaksi eri asiaa, tahtoa tehdä ja tehdä. Jos tätä ei ymmärretä, tullaan täysin vääriin johtopäätöksiin. Jos tahdon tehdä, se ei vielä tarkoita sitä, että minulla on kyky siihen.

[Paulus]

Menee ohi aiheen, mutta jatkan tätä pohdintaa.

Jumalan tahdon tekeminen ei ole niin yksioikoista, kuten saatetaan ajatella. Jos todella tahdon tehdä Jumalan tahdon, niin  tulen tuntemaan, että minusta ei ole siihen. Jumalan tahtohan on, että rakastan Häntä yli kaiken ja lähimmäistäni niinkuin itseäni. Tosiasian rehellinen tunnustaminen saa aikaan ymmärryksen, että armo on ainoa mahdollisuuteni.

[Pökkelö]

Vietin pitkän sairaalassa. Alunperin 5-7 päivän käynti sairaalassa vaihtuikin 41 päivään.

Siellä sain katsella omassa erämaassani omaa jumalattomuuttani. Ei minussa ole mitään Jumalalle kelpavaa, ei mitään hyvää. Ei edes etsintää.
Omasta terveyden tilasta ja vapauden menetyksestä päällimmäinen huoli, ja kun en heti saanut rukousvastausta nopeasta toipumisesta heräsi epäilys kuuleko Herra minua ollenkaan ? Välittääkö HÄN ?

Eilen ajoin sairaalan ohi ja tunsin miten minulle sanottiin: "MInä oli kanssasi koko ajan , vaikka sinä olit kanssani vain harvoin":
Se oli totta. Tuli riemu Jumalan huolenpidosta.

Miten me täytämme Jumalan tahdon ? Siihen emme kykene, kun olemme melkoisen haluttomia tulemaan Hänen tykönsäkin.

[NanoK]

Otsikkoon liittyen, (tuohon alkuperäiseen; "rahan käyttö on syntiä") kuuntelin juuri aika hyvän saarnan Järviradiosta joka pohjautui päivän tekstiin, joka puolestaan pohjautui kertomukseen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. (kokeilin ensi kertaa tallentaa saarnaa älypuhelimen radiosta) Pienen oivalluksen synnytti se, että helposti kärjistetään ajatus: rikkaus on pahasta, köyhyys hyvästä. Toki on niin että rikkaus sitoo helposti sydämet maalliseen. Mutta Jeesus puhuu vuorisaarnassaan: "Autuaita ovat hengellisesti köyhät". Tärkeysjärjestyksessä ykköseksi nouseekin siis hengellisen vaurauden tila.

Toinen miete mikä nousi, oli miten vauraassa yhteiskunnassa saadaan elää, ja miten vähän sitä muistaa kiittää siitä hyvästä mitä on saanut. Kaikki on lahjaa ja armoa, sekin että vielä saa elää.

[Paulus]

Toinen miete mikä nousi, oli miten vauraassa yhteiskunnassa saadaan elää, ja miten vähän sitä muistaa kiittää siitä hyvästä mitä on saanut. Kaikki on lahjaa ja armoa, sekin että vielä saa elää.

Luonnollisena pidetyt asiat ovat meille itsestään selviä siihen asti, kunnes jonkun menettää. Lokakuussa sain aivotärähdyksen, josta jäi ilmeisen pysyvä haitta. Meni nimittäin maku- ja hajuaisti lähes kokonaan ja osittain vääristyi. On iso puute, kun ruoka ei maistu miltään tai maistuu ihan joltain muulta kuin pitäisi. Ja hajujen kanssa sama juttu.