Noin voi olla kuin kirjoitit tai Bailay opetti, mutta Raamattu ei opeta, että tuhlaajapoika tuli mielenmuutokseen vasta juhlia valmisteltaessa tai juhlissa.
Yhdessä asiassa olemme lienee samaa mieltä (kaikki toistemme kanssa), että Raamatun vertauksille löytyy useita käypiä selityksiä eri aikakausilla niitä tutukittaessa.
Raamattu ei mielestäni myöskään suoraan kerro, että tuhlaajapoika olisi tehnyt parannuksen tai tullut sitä vastaavaan mielenmuutokseen jo vieraalla maalla.
Vertauksia voi ja on tosiaan hyvä pohtia eri näkökulmista. Varmaan olemme yhtämieltä siitäkin, ettei niiden tulkitsemisessa kuitenkaan saa laittaa liikaa painoa omalla mielikuvitukselle. Eikä jokaista yksityiskohtaa voida sovittaa yksi yhteen kuvaamaan ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta. Niissä on aina jokin tietty tähtäyspiste. Tuhlaajapoika vertauksessa ennen kaikkea vastaus kysymykseen, voiko ihmisten mielestä erityisen syntinen, kaikkensa tuhlannut, vielä saada armon? Ja että onko tunnolliselta vaikuttavan mielenlaatu ja asenne kuitenkaan välttämättä oikea? Ja ennen kaikkea se kertoo Jumalan mielenlaadusta meitä kurjia syntisiä kohtaan.
Siitä tuhlaajapojan parannuksesta.
Nuorempi poika siis suunniteli puhetta isälleen siellä sikakaukaloiden ääressä:"Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' "
Oliko siis kyse aidosta katumuksesta ja parannuksen teosta?
Emme tietysti pääse varmuudella näkemään hänen päänsä sisään. Asiayhteydessään näyttää pikemminkin siltä, että suunnilteltu puhe oli osa omaa nälänhädästä ja kurjuudesta pääsemisen strategiaa. Suunnitelmaa edelsi karu tosiasia:"mutta minä kuolen täällä nälkään!"
Esim. kunigas Saul näytti osoittaneen katumusta kun Daavid oli säästänyt hänen henkensä:"Niin Saul sanoi: "Minä olen tehnyt syntiä. Tule takaisin, poikani Daavid; sillä minä en enää tee sinulle pahaa, koska minun henkeni tänä päivänä on ollut kallis sinun silmissäsi. Katso, minä olen tehnyt tyhmästi ja erehtynyt kovin pahoin."(1:Sam. 26) Tuliko Saulus kääntymykseen tuossa kohtaa?
Kansanlähetuksen raamattukouluttaja TT
Vesa Ollilainen on väitellyt tuhlaajapoikavertauksesta. Muutama ote hänen kirjastaan "
Jeesuksen vertaukset":
"Meni itseensä". Tämän ilmaisun merkitys on aiheuttanut vertausta selittäville päänvaivaa. Joidenkin mielestä se kuvaa kääntymystä. Vertauksen viitekehyksestä onkin helppo ajatella näin.
--
Toisaalta on vaikea saada otetta pojan kääntymisen todellisesta laadusta.
--
Mutta pojan omien sanojen mukaan hänen suurin ongelmansa oli nälkä. Hän ei viesti näkevänsä tähänastisessa elämässään mitään vääryyttä. - - Toki hän mielessään suunnittelee sanovansa tehneensä syntiä ja kertovansa olevansa kelvoton isänsä pojaksi, mutta tietoisuus omista rikkomuksista ei ensisijaisesti aja häntä kotiin. Hän lähtee saadakseen vatsansa täyteen.
Lukijassa herättää myös ihmetystä pojan synnintunnustuksen liitämä tarjous ryhtyä isän palkkalaiseksi. - - Nuorempi veli toimii ikäänkuin nälkä olisi päälimmäinen motiivi syntien tunnustamiseen ja vieläpä liittää siihen työtarjouksen. Näinkö syntisen tulisi toimia? On vaikea kuvitella, että kääntymistä seikkaperäisesti evankeliumissaan käsittelevä luukas vertauksessa tarjoaisi lukijoilleen kuvan oikeanlaisesta kääntymyksestä. Pikemminkin poika näyttäisi lähteneen liikkeelle harkitusti laskelmoiden. Vasta isän vastaanotto näyttäisi poistavan pojan luulot itsestään. Hän ei enää etsi omia ratkaisujaan."
