Alistua Jumalan vanhurskauden alle

[Paulus]

Odotan vielä sitä sydäntoimenpidettä. Olin tänään vihoviimeisissä tutkimuksissa Meilahden sairaalassa ja tutkimuksen tuloksia arvioidaan siellä lähipäivinä. Olen käsittänyt, että tavalla tai toisella aortaläppä vaihdetaan syksyn aikana. Jos leikkaus onnistuu niin minulla on kuulema lupa odottaa laadultaan huomattavasti parempia elämän jatkopäiviä.

Taivaallinen Isä. Pidä Oloneuvosta kämmenelläsi niin, että tämä sydänvika tavalla tai toisella korjaantuu kirurgisella toimenpiteellä tai ilman. Tarvitsemme täällä Oloneuvosta, koska olet opettanut hänelle monia asioita, joista olemme saaneet yhdessä rakentua. Kiitos, että pidät häntä hoidossasi tavallasi ja ajallasi.

Paulus pyytää tätä Jeesuksen nimessä. Aamen.

[Jopo]

No, minä uskon Raamatun ilmoitukseen,
joka laittaa asiat tähän järjestykseen:
Kääntykää ja uskokaa evankeliumi!

Natanael sai kuulla Jeesuksesta,
mutta ei uskonut, että Nasaretista voisi tulla mitään hyvää.
Hän kuitenkin epäuskostaan huolimatta tuli Filippuksen kanssa Jeesuksen tykö.
Ja tuossa kohtaamisessa Natanaelissa syntyi usko,
jonka hän kajautti samantien ilmoille:
"Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas".

Siis me nimenomaan tulemme Jeesuksen tykö
koska Jumala Henki vetää meitä.
Mutta ei meillä tuossa hetkessä vielä mitään uskoa ole.

Usko on kääntymisen seuraus.
Ja sitten tuo usko saa meissä aikaan tekoja.

Siis Hebrealaiskirjeen kirjoittaja jatkaa lainaamaasi kohtaa
kertoen uskonsankareista, mitä he tekivät.
Uskon kautta Nooa rakensi arkin
mutta toki oli uskonut Jumalaan jo sitä ennen.

Tuo esimerkki Natanaelista ei mielestäni kerro, että hän olisi "kääntynyt" tai "tehnyt parannuksen" mennessään Filippuksen mukana katsomaan mikä mies Jeesus mahtaisi olla. Vai uskotko niin?

"Kääntykää ja uskokaa evankeliumi" tai " tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi"

Mielestäni sanojen järjestys tuossa ei kerro, että asioiden välttämätön järjestys voitaisiin lukea siitä. Tai että ne olisivat toisistaan erillään. Ja-sana pikemminkin liittää ne yhteen. Ei toista ilman toista. Usko saa uskovankin tulemaan jatkuvasti Jeesuksen tykö  - sitähän usko myös on.
 
Esim. "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut". Siinä mainitaan ensin suulla tunnustaminen ja sitten usko. Uskoisin kuitenkin, että Jeesuksen tunnustaminen Herraksi seuraa uskosta, eikä toisinpäin.

Jos joku tulee vaikka uteliaisuuttaan kirkkoon tai telttakoukseen, en pitäsi häntä välttämättä 'kääntyneenä'. Siellä kuultu sana voi synnyttää uskon, niin että hän tulee mielenmuutokseen, synnintuntoon ja kääntyy sydämessään Jeesuksen tykö. Niin päin itse pikemminkin ajattelisin asioiden kulun. Vaikka emme voi mitään kaavaa tehdäkään. Uskon kuitenkin, että kääntymykseen, parannuksen tekemiseen, mielen muutokseen - mitä ilmaisua sitten tahdotaankaan käyttää - kuuluu usko. Eikä oikeata kääntymystä ole ilman uskoa.

Vai oletko Kalamos tosiaan sitä mieltä, että ihminen voi olla aidosti "kääntynyt" - toista Raamatun ilmaisua käyttäen "tehnyt parannuksen" - ilman uskoa Jeesukseen?

[Jopo]

Odotan vielä sitä sydäntoimenpidettä. Olin tänään vihoviimeisissä tutkimuksissa Meilahden sairaalassa ja tutkimuksen tuloksia arvioidaan siellä lähipäivinä. Olen käsittänyt, että tavalla tai toisella aortaläppä vaihdetaan syksyn aikana. Jos leikkaus onnistuu niin minulla on kuulema lupa odottaa laadultaan huomattavasti parempia elämän jatkopäiviä.

Taivaallinen Isä. Pidä Oloneuvosta kämmenelläsi niin, että tämä sydänvika tavalla tai toisella korjaantuu kirurgisella toimenpiteellä tai ilman. Tarvitsemme täällä Oloneuvosta, koska olet opettanut hänelle monia asioita, joista olemme saaneet yhdessä rakentua. Kiitos, että pidät häntä hoidossasi tavallasi ja ajallasi.

Paulus pyytää tätä Jeesuksen nimessä. Aamen.

Tahdon yhtyä tuohon rukoukseen.

Isoja asioita tuollaset sydänjutut. Siunausta ja voimia Oloneuvokselle.

[Jopo]

Jos palataan vielä tuohon palstan aloituksen kysymykseen.

Olisikohan se niin, että Jumalan vanhurskauden alle alistuminen tapahtuu vasta sitten kun huomataan oma mahdottomuutensa täyttää Jumalan tahtoa? Jeesus sanoi fariseuksille - niille jotka koettivat tehdä kaikkensa pitääkseen Jumalan käskyt - että "publikaanit ja portot menevät ennnen teitä Jumalan valtakuntaan". Niin kauan kuin ihmisellä on kuvitelma tulla omilla ponnisteluillaan Jumalalle kelvolliseksi, lahjavanhurskautta ei tarvita tai sen välttämättömyyttä ei ymmärretä.

Kun lain sana sai kunnolla murskata ihmisen omat mahdollisuudet kestää Jumalan pyhyyden ja vanhurskauden edessä, joudutaan turvautumaan ulkopuolisen apuun. Armoon ja sitä kautta evankeliumin ilmoittamaan Kristuksen vanhurskauteen.

"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!"

Kyllä ihminen niin kovapäinen on, että yleensä se tapahtuu vasta pakon edessä. Antautuminen sodassakin tulee yleensä siinä vaiheessa, kun vastustaja osoittatuu ylivoimaiseksi. Kun katsotaan, että enää ei selvitä.

[JPK]

Keskustelu on ollut tässä asiallista ja mielestäni hyvin rakentavaa.

Edellä vähän pohdittiin ihmisen tahdonvalintaa suhteessa pelastukseen, ja siihen miten Jumala vaikuttaa meissä kääntymisen, uskossa pysymisen sekä pelastukseen tarttumisen, uskossa Jeesukseen.

Olennaista Raamatussa on Pyhän Hengen työ, josta sanotaan "Hän osoittaa maailmalle todeksi, synnin, vanhurskauden ja tuomion." Vaikka siis ihminen kykeneekin osaltaan uskonnolliseen itsensä parantelemiseen, eihän kykene itsessään aikaan saamaan synnintuntoa. Tässähän ei ole kysymys normaalista omantunnon kivusta, vaan syvällisestä ihmisen syntisyyden paljastumisesta Jumalan pyhän ja vanhurskaan lain kautta.

Jumalan laki tuomitsee ihmisen tekoja, ja saa aikaan vihaa jumalattomassa ihmisessä. Tämä on luonnollinen reaktio ihmisessä, vastustaa Jumalan tahtoa. Tämäkin osoittaa, että emme kykene itsessämme taipumaan Jumalan lain syntiä osoittavan voiman edessä, vaan ihminen vastustaa sitä synninvallan alaisena.

Siksi kääntyminen on täysin Jumalan armoteko, jossa Pyhä Henki vaikuttaa ihmiselle itselleen mahdottoman synnintunnon, sekä tästä käsin Jumalan evankeliumin ja pelastuksen näkemisen Kristuksessa.

Jeesus sanoi: "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Hän on lähettänyt".

[kalamos]

Jos joku tulee vaikka uteliaisuuttaan kirkkoon tai telttakoukseen, en pitäsi häntä välttämättä 'kääntyneenä'. Siellä kuultu sana voi synnyttää uskon, niin että hän tulee mielenmuutokseen, synnintuntoon ja kääntyy sydämessään Jeesuksen tykö. Niin päin itse pikemminkin ajattelisin asioiden kulun. Vaikka emme voi mitään kaavaa tehdäkään. Uskon kuitenkin, että kääntymykseen, parannuksen tekemiseen, mielen muutokseen - mitä ilmaisua sitten tahdotaankaan käyttää - kuuluu usko. Eikä oikeata kääntymystä ole ilman uskoa.

Vai oletko Kalamos tosiaan sitä mieltä, että ihminen voi olla aidosti "kääntynyt" - toista Raamatun ilmaisua käyttäen "tehnyt parannuksen" - ilman uskoa Jeesukseen?

Ihminen, joka saa kuulla Pyhässä Hengessä julistettua Kristuksen Sanaa,
tulee kiinniotetuksi. Ja nyt hänellä on ratkaisun paikka.
Hänessä tapahtuu mielenmuutos - tai sitten ei.
Häntä vedetään Jeesuksen tykö, mutta ei pakoteta.

Jos hän ei käänny,
ei myöskään synny uskonsuhdetta Jeesukseen.
Jos hän kääntyy, hän saa lahjaksi uskon.

[Natanael]

Kääntyminen ja usko.
Noilla sanoilla on monta merkitystä.

Moni vapaan suunnan uskova on opetettu tarkoittamaan kääntymisellä sitä, että on alettava ensin uskoa Jumalaan ja sitten on tehtävä ns. ratkaisu elämässään tullakseen uskovaksi.
Pidän tuota ns. jumalattoman kohdalla mahdottomana, koska tällöin vaadittaisiin uskoa ennen sen syntymistä ja uskon tekoa ennen elämää.

Uskovaisen kodin lapsen kohdalla tilanne on erilainen. Hän syntyy keskelle elämää eikä tiedä muusta.

[JPK]

Mielestäni pelastumista mainostetaan useissa kokouksissa sanoen, että ihminen tulee onnelliseksi, terveeksi, avioliitto ehytyy, päihteiden käyttö loppuu. Tällainen todistus mielestäni ei tule Jumalan lain osoittaman synnintunnon kautta, vaan ihmisille myydään unelmia, evankeliumin nimellä.

Totta on, että Jumala vaikuttaa elämänmuutoksen, sekä päästää vapauteen riippuvuuksista, mutta tämä ei ole vielä Jumalan lain tehtävä suhteessa meihin. Jumalan lain tehtävä on synnintunto, jonka syvyys Pyhän Hengen tekemänä ulottuu niin alas, että ihminen ei voi mitenkään itseään pelastaa. Hänelle tähän kadotuksen hätään ja tietoisuuteen tulee usko Jeesukseen pelastukseksi.

Mikä siis tekee tänä päivänä uskovia? Kauniit lupaukset, menestys, terveys, rikkaus? Vaiko Pyhän Hengen aikaansaama synnintunto, jota ihminen, ei edes toinen ihminen, voi aikaansaada. Se on Jumalan teko. Kuten tätä seuraavaa pelastava usko.

[Paulus]

Mikä siis tekee tänä päivänä uskovia? Kauniit lupaukset, menestys, terveys, rikkaus? Vaiko Pyhän Hengen aikaansaama synnintunto, jota ihminen, ei edes toinen ihminen, voi aikaansaada. Se on Jumalan teko. Kuten tätä seuraavaa pelastava usko.

Minkä tahansa noiden mainittujen kautta voi syntyä ihan oikeaakin kaipausta Jumalan puoleen ja näiden välityksellä saattaa sitten tulla oikeakin usko. Mutta välttämättömiä ne eivät ole, ei edes synnintunto. Mutta katteettomien lupausten kääntöpuoli on se, että ne eivät pidä useinkaan paikkaansa ja ihminen voi pettyä niin, että saa elinikäisen immuniteetin uskonasiaa kohtaan.

Jumala vetää meitä niin monella tavalla, ettei tästä voida tehdä mitään sääntöä. Edes synnintunto ei ole välttämätön. Minun kohdallani sitä ei ollut, paremminkin Jumalan hyvyys veti puoleensa. Synnintuntoa on toki sittemmin ollut ihan riittämiin.

[JPK]

En sanoisi kuitenkaan että synnintuntoa ei tarvita - sillä sehän on juuri Pyhän Hengen työtä kääntymisessä. Raamatussa sanotaan, että Jumalan hyvyys vetää parannukseen, joka toisalla on juuri synnin kautta pelastukseen tarttumista.

Jotkut sananjulistajat ovat kovin huolissaan siitä, että ihmisiä vedätetään "uskoon" monella tapaa. Todellinen uskoon tuleminen kyllä sitten todentuu ahdistuksissa ja koetuksissa, sillä pelkällä menestymisellä ja onnellisuudella, ei vielä kestetä koetuksia ja ahdistuksia.

Taitaa olla harvinainen asia tämä synnintunto - tai sitten sitä ihan tarkoituksella vältetään tai jopa halutaan poistaa se. Onhan keskuudessamme julistajia, jotka kieltävät puhumasta mitään synnistä, mutta rakkaudesta ja onnesta toki tulee puhua. Ihminen usein todistaa silloin oman elämän onnellisuuden löytymisestä, ei ristin evankeliumista.

[Paulus]

Näyttää siltä, että Jumalalla on monenlaisia keinoja ihmisen vetämiseksi puoleensa. Ja totta on, että usein julistajat maalailevat kuulijoille elämää, joka ei sitten toteudukaan. Mutta jos ihminen ihan oikeasti uudestisyntyy (mikä on pääasia), niin kyllä Jumala kukkonsa sitten aikanaan kynii.

[JPK]

Jeesuksen kylväjävertaus puhuu myös tästä (Matt.13. luku) - miten Sana pääsee vaikuttamaan ihmissydämessä. Tulenkatkuiset saarnat eivät ole se mitä tarkoitin, vaan edellä tarkoitin oikeaa lain ja evankeliumin merkitystä, pelastumisessa, ja siinä kasvamisessa.

[Paulus]

Jeesuksen kylväjävertaus puhuu myös tästä (Matt.13. luku) - miten Sana pääsee vaikuttamaan ihmissydämessä. Tulenkatkuiset saarnat eivät ole se mitä tarkoitin, vaan edellä tarkoitin oikeaa lain ja evankeliumin merkitystä, pelastumisessa, ja siinä kasvamisessa.

Tummensin vielä tuon tärkeimmän. Voi mennä hukkaan kymmeniä vuosia siitä syystä, että julistus on lainomaisesti vääristynyttä ja vaaditaan uskovia olemaan jotain muuta kuin ovat. Se johtaa joissakin tapauksissa näyttelemiseen tai kuten minun tapauksessani kyynisyyteen.

Mutta Jumalan armosta sain nähdä oman mahdottomuuteni, jolloin armon evankeliumi jäi ainoaksi mahdollisuudekseni. Pidän sitä uskonelämäni ehkä merkittävimpänä kokemuksena. Voi olla, että Jumala ei anna sellaista kokemusta ihan uskon alkutaipaleella, koska se on melkoisen rankka kokemus.

[kalamos]

Kääntyminen ja usko.
Noilla sanoilla on monta merkitystä.

Moni vapaan suunnan uskova on opetettu tarkoittamaan kääntymisellä sitä, että on alettava ensin uskoa Jumalaan ja sitten on tehtävä ns. ratkaisu elämässään tullakseen uskovaksi.
Pidän tuota ns. jumalattoman kohdalla mahdottomana, koska tällöin vaadittaisiin uskoa ennen sen syntymistä ja uskon tekoa ennen elämää.

Uskovaisen kodin lapsen kohdalla tilanne on erilainen. Hän syntyy keskelle elämää eikä tiedä muusta.

Ketjun aihetta ajatellen uskovan kodin lapsi voi olla
vaikeammassa asemassa kuin ns. jumalaton ihminen,
jolle Jumalan vanhurskauteen turvautuminen on luonnollista,
kun omaa vanhurskautta ei ole tarjota.

[Mice]

Ketjun aihetta ajatellen uskovan kodin lapsi voi olla
vaikeammassa asemassa kuin ns. jumalaton ihminen,
jolle Jumalan vanhurskauteen turvautuminen on luonnollista,
kun omaa vanhurskautta ei ole tarjota.

No ei se kyllä luonnollista ole kenellekään. Se on ihan varma.