Kun Jumala lupaa, mutta sitten kaikki ei toteudukaan

[Mice]

Joku tahto meillä ihmisillä on kuitenkin kertoa niitä mitä meille on profetoitu. Osa kertoo, että eivät ne toteutunutkaan ja osa kertoo, että toteutuihan ne.

Oliko Jumala uskollisempi toisille?

Ja toisille tulee profetioita solkenaan.

Joillekin ei yhtä ainutta koko elämän aikana.
No, eipähän silloin tarvitse arvioida mistä lähteestä sanoma on.

Itse asiassa ei niitä tule jatkuvasti, jos ei niitä hae. Seuransa kun voi valita.
Tietysti on niitä joiden omaan mieleen tulee koko ajan toteutumattomia varmoja sanoja Jumalalta.

[Mice]

Mutta jos sana on Herralta, niin kyllä se toteutuu. Ja jos jokin inhimillinen piirteemme sitä pidättää, niin eipä se Kaikkivaltiaalle ole lopullinen ongelma. En usko Jumalan lupauksien olevan arpapeliä ja heikkouksistamme kiinni.

Herra auttaa meitä epäuskossamme ja epävarmuuksiissamme. On jo rohkeaa tuoda asioita julki. Herra näkee sen mistä on kyse. Lukenee kirjoituksemmekin tänne, ennen kuin olemme näppäilleet ne.

[Natanael]

Sattui jännä juttu tänään. Jännä sattumus siksi,  että en ole tästä aiheesta tainnut puhua aikoihin ennen kuin tässä ketjussa.
Kävin hakemassa uudet kiikarit nenälleni ja menin sitten jäätelön kanssa istumaan kävelykadun varrelle.
Istuin penkille ja noteerasin, että viereisellä penkillä istuu mua vanhempi ukko. Hetken kuluttua siihen tuli joku hänen ystävänsä.
En voinut olla kuulematta heidän äänekästä keskusteluaan.

Keskustelun aiheena oli sen maan kieli ja kulttuuri mihin en koskaan mennyt. Ilmi tuli sellaisia asioita ja hankaluuksia, jotka olisivat ehkä tulleet minullekin vastaan.

[hanski]

Mutta jos sana on Herralta, niin kyllä se toteutuu. Ja jos jokin inhimillinen piirteemme sitä pidättää, niin eipä se Kaikkivaltiaalle ole lopullinen ongelma. En usko Jumalan lupauksien olevan arpapeliä ja heikkouksistamme kiinni.

Joo, kyllä minun mielestäni, kun Raamatusta lukee Jumalan palvelijoiden ja palvelijattarien elämänvaiheita, aika selvästi tulee esille se, että Jumala kyllä vie suunnitelmansa eteenpäin ja loppuun asti. En nyt lähde spekuloimaan sillä, mitä ihmisen pitää tehdä, että hän kertakaikkiaan putoaa pois kutsumuksestaan, kaipa sekin mahdollista on ja tällaisessa yhteydessä kai on tapana viitata Juudas Iskariotiin. Mutta itse näkisin asian niin, että Jumala on niissä suunnitelmissaan kyllä huomioinut kaikki inhimilliset piirteemme ja myös mahdolliset rimpuilumme ja tässä kohtaa kai on tapana viitata esim. Joonaan. Menikö Joona myöhässä Niiniveen, kun teki ensin merimatkansa, vai menikö hän sinne juuri sinä ajankohtana kuin pitikin, vai eikö ajankohdalla ollut niin suurta merkitystä? En tiedä, mutta ainakin hänen sanomansa otettiin vastaan silloin, kun hän sinne meni.

[Natanael]

Muistui tuosta, että on joskus tullut kirjoitettua Joonasta.

"Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana", vaan ei ehkä tilaamatta

http://puimatanner.net/index.php?topic=136.msg2019#msg2019

[Natanael]

Joskus tulee sellaisia päiviä, jolloin haluaa kirota kaiken karismaattisuuden ja kaiken sen mikä siinä on eri tavoin minuun vaikuttanut alimpaan helvettiin.

Tämä on yksi niistä.


Luulottelut. Niistä johtuneet väärät päätökset.
Ohi menneet mahdollisuudet muka hengellisempien valintojen seurauksena.
Elämättä jäänyt elämä.

[Paulus]

Nyt olen kiitollinen siitä, että varhaisessa lapsuudessa sain rokotteen "hengellistä" melskaamista vastaan. Nyt näyttää siltä, että sain elinikäisen immuniteetin.

[hanski]

Joskus tulee sellaisia päiviä, jolloin haluaa kirota kaiken karismaattisuuden ja kaiken sen mikä siinä on eri tavoin minuun vaikuttanut alimpaan helvettiin.

Tämä on yksi niistä.


Luulottelut. Niistä johtuneet väärät päätökset.
Ohi menneet mahdollisuudet muka hengellisempien valintojen seurauksena.
Elämättä jäänyt elämä.

Niin, tietysti, jos kokee että tällaisia on ollut, niin niitä saa surra. Samalla kannattaa pitää kuitenkin silmät auki niiden tänä päivänä avoinna olevien mahdollisuuksien suhteen.

[Natanael]

Joona sanoi merimiehille:

Minä olen hebrealainen, ja minä pelkään Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan".
Niin miehet peljästyivät suuresti ja sanoivat hänelle: "Miksi olet tehnyt näin?" Sillä miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa Herran kasvojen edestä; hän oli näet ilmaissut sen heille.


Nuo jakeet tuovat mieleen toisen tapauksen, jossa pakanat ihmettelevät missä hebrealaiset (uskovat) joskus elämässään oikein ovat

1.Sam.29
filistealaisten päälliköt kyselevät Daavidiin ja hänen joukkoihinsa  liittyen "Mitä nuo hebrealaiset täällä tekevät?"
Daavid asui silloin filistealaisten maassa.

Seuraavassa luvussa Daavid on elämänsä katastrofissa Siklakissa , mutta saa tehdä uuden valinnan
1.Sam. 30
3 Kun Daavid miehinensä tuli kaupunkiin, niin katso, se oli tulella poltettu, ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli otettu vangiksi.
4 Silloin Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä.


Se aiemmin tehty väärä valinta oli tämä
1.Sam.21:9
Pappi vastasi: "On, sen filistealaisen Goljatin miekka, jonka sinä surmasit Tammilaaksossa; katso, se on vaippaan käärittynä tuolla kasukan takana. Jos tahdot ottaa itsellesi sen, niin ota; sillä muuta kuin se ei täällä ole." Daavid sanoi: "Ei ole toista sen vertaista; anna se minulle".


Daavidille ei kelvannut Saulin asusteet hänen mennessään Goljattia vastaan. Tuossa hän otti kuitenkin aseekseen Goljatin miekan ja siirsi kasukan syrjään. Kasukka on ylimmäisen papin asu ja viittaa tietysti Jeesukseen.

Ja oikea valinta tämä

1.Sam.30
7 Ja Daavid sanoi pappi Ebjatarille, Ahimelekin pojalle: "Tuo minulle kasukka". Niin Ebjatar toi kasukan Daavidille.
8 Ja Daavid kysyi Herralta: "Ajanko takaa tuota rosvojoukkoa? Saavutanko minä sen?" Hän vastasi hänelle: "Aja, sillä sinä saavutat sen ja pelastat pelastettavat".

[Natanael]

Nuo Adullamin luolan miesten seikkailut ovat lohduttaneet joskus suuresti.

Daavid toimii tuossa luvussa 1.Sam.30 uudesta valinnasta alkaen Jeesuksen esikuvana ja siinä on harvinaisen monta kertomusta päällekkäin ja lomittain.

Yhden sellaisen lopputulema on riemastuttava.

18 Ja Daavid pelasti kaikki, mitä amalekilaiset olivat ottaneet; myös molemmat vaimonsa Daavid pelasti.
19 Ei ketään puuttunut, ei pientä eikä suurta, ei kenenkään poikaa eikä kenenkään tytärtä eikä saalista tai muuta, mitä he olivat ottaneet itsellensä; kaiken Daavid toi takaisin.

[Natanael]

Joo, oleellinen kysymys on tietysti se, mitä Jumala on oikeasti luvannut ja mitä ei.

Valinnat, jotka perustuvat johonkin muuhun ovat ..hmm.. jotain muita juttuja.

[pax]

Joskus voi käydä niin että lupaamme jotakin sellaista Jumalalle jota hän ei meiltä odota, aivan kuin haluaisimme suorittaa jotakin tai maksaa velkaa Jumalalle. Uskon että levosta käsin voimme mennä eteenpäin niissä teoissa jotka Jumala itse on meille valmistanut ja hän antaa kaiken siihen mitä tarvitsemme tehtävän suorittamiseen.
Itsellänikin on kokemusta näistä asioista ja se mitä teen Herralle onkin ihan muuta mitä olisin omassa mielessäni halunnut. Mutta hyvä näin, kaikki hyvin.

[hanski]

Joona sanoi merimiehille:

Minä olen hebrealainen, ja minä pelkään Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan".
Niin miehet peljästyivät suuresti ja sanoivat hänelle: "Miksi olet tehnyt näin?" Sillä miehet tiesivät, että hän oli pakenemassa Herran kasvojen edestä; hän oli näet ilmaissut sen heille.


Nuo jakeet tuovat mieleen toisen tapauksen, jossa pakanat ihmettelevät missä hebrealaiset (uskovat) joskus elämässään oikein ovat

1.Sam.29
filistealaisten päälliköt kyselevät Daavidiin ja hänen joukkoihinsa  liittyen "Mitä nuo hebrealaiset täällä tekevät?"
Daavid asui silloin filistealaisten maassa.

Seuraavassa luvussa Daavid on elämänsä katastrofissa Siklakissa , mutta saa tehdä uuden valinnan
1.Sam. 30
3 Kun Daavid miehinensä tuli kaupunkiin, niin katso, se oli tulella poltettu, ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli otettu vangiksi.
4 Silloin Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä.


Se aiemmin tehty väärä valinta oli tämä
1.Sam.21:9
Pappi vastasi: "On, sen filistealaisen Goljatin miekka, jonka sinä surmasit Tammilaaksossa; katso, se on vaippaan käärittynä tuolla kasukan takana. Jos tahdot ottaa itsellesi sen, niin ota; sillä muuta kuin se ei täällä ole." Daavid sanoi: "Ei ole toista sen vertaista; anna se minulle".


Daavidille ei kelvannut Saulin asusteet hänen mennessään Goljattia vastaan. Tuossa hän otti kuitenkin aseekseen Goljatin miekan ja siirsi kasukan syrjään. Kasukka on ylimmäisen papin asu ja viittaa tietysti Jeesukseen.

Ja oikea valinta tämä

1.Sam.30
7 Ja Daavid sanoi pappi Ebjatarille, Ahimelekin pojalle: "Tuo minulle kasukka". Niin Ebjatar toi kasukan Daavidille.
8 Ja Daavid kysyi Herralta: "Ajanko takaa tuota rosvojoukkoa? Saavutanko minä sen?" Hän vastasi hänelle: "Aja, sillä sinä saavutat sen ja pelastat pelastettavat".

Hienon kohdan löysit tähän.

[Taisto]

Joskus voi käydä niin että lupaamme jotakin sellaista Jumalalle jota hän ei meiltä odota, aivan kuin haluaisimme suorittaa jotakin tai maksaa velkaa Jumalalle. Uskon että levosta käsin voimme mennä eteenpäin niissä teoissa jotka Jumala itse on meille valmistanut ja hän antaa kaiken siihen mitä tarvitsemme tehtävän suorittamiseen.
Itsellänikin on kokemusta näistä asioista ja se mitä teen Herralle onkin ihan muuta mitä olisin omassa mielessäni halunnut. Mutta hyvä näin, kaikki hyvin.

Asia todellakin voi olla niinpäin, että me lupaamme Jumalalle jotakin. Minulla on pieni epäilys, että siinä saattaa olla kyse kaupankäynnistä:  lupaamme Jumalalle jotakin (tai useitakin asioita), ja samalla toivomme tai uskomme, että Jumala sitten antaa meille sen mitä kovasti haluamme saada. Usein aivan maallisista asioista on kyse. Olemme kuin lapsi, joka lupaa siivota ja tiskata ja paljon muutakin, kunhan vain saa sen haluamansa kissanpennun. Mitenkähän noiden lupausten kanssa käy sitten kun kissanpentu on saatu... 

Eipä taida onnistua tällainen kaupankäynti Jumalan kanssa.

Entäpä kun Jumapa lupaa meille jotakin? Sisältyykö siihen kaupankäyntiä?

[Natanael]

Tässä ketjussa on mennyt jutut osittain toisin päin miten nykyään ajattelen tai olen ajatellut jo aika kauan.
Nuorena ehkä halusin jotain ja olin saavinani siihen vastauksen ja lupauksen.


Nyt en siis ehdottomasti halua jotain, mutta päässä ajoittain soi mitä soi.
Olo on siis välillä kuin Joonalla.

Taitaa olla karismanian jälkitauteja.