Kuulostaa hyvin rikkaalta kerronnalta. Pitäisi ehkä yrittää. Aloin lukemaan jotain hänen kirjaansa opiskeluaikana, ja minusta se oli jollain tapaa jäykän persoonan kirjoittamaa. En tiedä onko jäykkä oikea, sana mutta ei tule mieleen mitään muuta sanaa.
Mutta toisaalta hänessä on tuo puoli, minkä Korpima kuvaili. Eli ehkä minulla on väärä kuva hänestä.
Itse toisaalta olen niin kuiva tyyppi, että en ymmärrä miksi hengellisiä kirjoja pitäisi kirjoittaa fantasiakirjoina.
