Kristilliset kirjat (hartaus, teologia, kommentaarit yms.)

[HelenaM]

Ajattelisin, että on syvempi syy sille, miksi rikoksia tai yleensä syntiä tehdään. Jos ajatellaan, että jonkun mielestä on hyvä idea tehdä rikos tai syntiä ylipäätään, pitäisi löytää vastaus kysymykseen, miksi hän kokee sen hyvänä ideana. Ja edelleen syventää siitä jatkokysymyksillä, jos henkilö ei saa selvää omista vaikuttimistaan. Jos siis on todellinen tarve selvittää vaikuttimet ja myös se, miten esim. rikoksentekijää voidaan lähteä auttamaan hänen itsensä niin halutessa. Olen olettanut, että näin myös toimitaan.

Joskus kuulee henkirikoksen tekijältä, että hän teki sen mustasukkaisuudesta. Vaikuttaa siltä, että todellinen syy on paljon syvemmällä. Yleensä ottaen synnit kai nousevat itsekkyydestä, joka versoo lukuisia versioita ja tekojen kirjoa. Ja on heitä, joiden ainut kanssakäymisen muoto suhteessa toisiin on hyökkääminen, mikä tehdään tiedostamatta sitä, että puolustetaan omaa pahoin haavoittunutta sisintä. Tämä hyökkäämisen elämäntapa saa joillakin ammattirikollisuuden muodon.

Sitten on Jumalan mahdollisuudet. Joidenkin kerrontaa olen kuullut, kun vankilassa on ollut aikaa miettiä. Ja vuosien varrella on osallistuttu hengellisiin vankilan tilaisuuksiin. Ja kohdattu Jumalan voima, armo ja anteeksiantamus.

Tää on kyllä nyt väärässä ketjussa, saa tietenkin poistaa. Tulvahti vaan mieleen ihmiselämän syvätkin karikot ja lähtökohdat, joista niihin on jouduttu.

[sandia]

Ajattelen että lopulta silti kuitenkin aina jää käteen minä ja minun huono valintani. Ja huonon valintani seuraukset. Kun on siis synnistä ja rikoksesta kyse. Tuli  mieleen Chigago PD tv sarjan kohta, missä joku,  joka oli tehnyt rikoksen sanoi detective Voight'lle:"Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta." Voight sanoi tiukasti toisen kasvoihin katsoen: "aina on muu mahdollisuus!"
Mainitsin sen vankilassa vankien ryhmässä. Tai itse asiassa kerroin tilanteen ja kysyin, arvasivatko ryhmän jäsenet mitä Voight vastasi. Arvasivat tai muistivat oikein.

Moni näytti hiljalleen pohtivan sitä. Yksi kaveri tosin riemastui ja sanoi, että kyllähän Voight itsekin teki välillä melko kieroja  valintoja. Hoksasin ai joo niin tekikin ja sitten oikeutti sen itselleen

[HelenaM]

Samoin ajattelen, että ovat omia valintoja ja jokainen kantaa niistä vastuun. Pohdin edellä sitä, että mikä vaikuttaa näiden valintojen taustalla.

[HelenaM]

Vähän mietin tuota, mistä syystä joku voisi ajatella, että minulla on oikeus tähän tekoon, eli oikeuttaa rikollisen teon tai yleensä synnin itselleen. Voisiko olla taustalla jotain rankkaa vaillejäämistä, hylkäämistä, räikeä epäoikeudenmukaisuus, häntä henkilöön kohdistunut syvä satuttaminen. Tästä johtuen ihmisessä nousee ehkä uho, viha ja kostonhalu ja siksi "ottaa takaisin" häneen kohdistunutta vääryyttä. Hänelle voi olla pitkään turha mainita, että on vastuussa teoistaan. Toinen ihminen ei voi nähdä hänen tuskansa määrää, joka on aikanaan mennyt kenties yli kestokyvyn ja jonka on ehkä haudannut kaikkeen kovuuteen ja turruttanut sen myös itseltään.

[sandia]

Olen tehnyt vuodesta 1987 töitä epäsosiaalisten, rikollisten poikien ja miesten parissa ja pohtinut asiaa tosi paljon vuodesta 1993. Jäin silloin äitiyslomalle adoptoituamme ensimmäisen vauvamme ja oli siis aikaa kotona pohtia. Sitä pohdintaa jatkui 11 vuotta, jonka jälkeen menin taas töihin.

Se mitä kirjoitit viestissäsi yllä on kyllä juuri rikollisuuden kanssa tekemisissä melko suuressa määrin, olettaisin. Lähes kaikki nuoret ja aikuiset jotka olen tavannut vuosikymmenien kuluessa noissa merkeissä ovat tulleet todella vaikeista kotiolosuhteista. Melko suureksi osaksi tosin siten, että perheessä oli jo rikollisuutta. Eräs kaveri, itse asiassa juuri se joka huomautti minulle tuosta tv rikossarjan sankarista, kertoi, että alkoi myydä 10 vuotiaana huumeita kadulla. Ja kuka oli hänen työnantajansa? Oma äiti. Ja huumetoiminnan myötä hyvin usein tulee väkivaltaa.

Minulle tuli pohdintani seurauksena kotiäitinä kaksi tekijää mieleen: trauma ja mallioppiminen.
Eli siis lapsi oppii tietty mitä näkee ympäristössä. Ja jos kotona on väkivaltaa, lapsi kauhistuu sitä, mutta samalla poika oppii katsomalla roolimalleja, että he kuitenkin näyttävät saavan vallan ja voiman tuntoja väkivallasta. Väkivallan kohteeksi tai sen näkeminen aiheuttaa pelkoa, voimattomuutta, minkä sitten voi korvata samoin kuin iskä yms.: olemalla itse väkivaltainen.

Ja ikävä kyllä se toimii ja samalla vahvistaa sitä, että väkivallalla voi korvata voimattomuuden tunnetta ja saada jopa statusta.

Siinä on sitten soppa jo valmis. 

Eli ei ole enää kysymys jostain yksittäisestä rikoksesta, vaan se on ajattelutottumus ja lähestymistapa elämään.
Siis epäsosiaalinen sellainen. Toiset ihmiset nähdään manipuloinnin ja hyväksikäytön kohteena.  Ja usein viha on se tapa myös millä kontrolloidaan toisia.

[sandia]

Mutta sitten kun pohtii laajemmin synnin alkuperää Raamatusta, voi todeta, että Aatamilla ja Eevalla oli kaikki hyvin elämässään, mutta käärme alkoi syöttää heille ajatusta, että syömällä hyvän ja pahan tiedon puusta vastoin Jumalan kieltoa toisi elämälle uusia ulottuvuuksia ja miellyttäviä kokemuksia. 
Idea hyvän ja pahan tiedon puusta oli siis Eevalle erittäin houkutteleva, näytti makoisalta, oli kaunis katsella sitä ja jostain syystä hän uskoi valheen,että  se myös syventää tiedon ja ymmärryksen määrää.

Kun Jumala otti heidät kiínni tekosistaan, jostain syystä kaikki tuo oli täysin menettänyt merkityksensä. 
Jäljelle jäi vain kova moraalinen krapula ja häpeä.

Luulisi, että Kainillakin oli asiat melko hyvin elämässä. Mutta kateus oli hänelle riittävä syy murhata veljensä.

[Korpima]

Noista edellisistä Eevasta ja Kainista tulee mieleen, että on todellakin hyvä, että Pyhän Hengen hedelmistä yksi on itsehillintä. Sitä voi tarvita, ettei ole täysin impulssiensa - tai ensimmäisen huonon idean - vietävissä. Usein tarvitaan kykyä hidastaa ja harkita, mitä onkaan tekemässä.

[Korpima]

Luin toisen TV7:n kirjaohjelmassa esitellyn eli "TV:stä tutun" kirjailijan teoksen. Kyseessä oli Hannu Virran Taistelu sydämestä. Kokonaisuudessaan aika hyvä kirja, hyvin kirjoitettu ja sana hallussa selvästi. Mielenkiintoisia elävän elämän esimerkkejä, jotka jäivät mieleen (esim. näky siitä, kuinka paholainen johdatti ennen uskoa taistelulajin kautta tappamisen suuntaan ja lopun rohkea evankeliointiesimerkki, jossa kuolemassa ollut ja huonokuuloinen sukulainen uskoi evankeliumin).

Joitakin ajatuksia herättäviä kohtia: sivulla 90 esitetään, että sairaudet ovat pimeyden valtakunnasta. En nyt tiedä, pitääkö tämä yleensä paikkansa. Itse olisin pääasissa sitä mieltä, että enemmänkin langenneisuuden ja kirouksen seurausta, eli "luonnollista elämää". Ei vanheneminenkaan rappeutumisineen ole pimeyden valtakunnasta, vaan Jumalan määräämää täällä.

Sivulla 118 käsitellään Jumalan suunnitelmaa elämälle. En tiedä, miten tämä pitäisi ottaa. Jossakin täällä oli keskustelua aiheesta ja näkisin, että ihmisiä on erilaisia. Joillakin on "selvät sävelet", joihin Jumala kutsuu, toisilla ehkä ei. Sivulla 135 ja 136 puhutaan, että Jumala on "varannut suunnitelman" ja että on "Täydellinen suunnitelma A", mutta miten käytännössä? Useinhan ihmisen vaellus on kaikkea muuta kuin selvää, mutta armo voi kantaa. Raamatussa ei taida olla mitään suunnitelmapuhetta, kai?

Sivulla 126 sanotaan, että "kateellinen ihminen on paholaisen pettämä". Tästä tuli mieleen vanhat evoluutiopsykologian opit, eli selittäisin tätä usein enemmänkin ihmisen normaalilla rakenteella ja psykologialla/biologialla (kateellisuudesta on ollut hyötyä geneettisesti), ei välttämättä hengellisyydellä. Vaikka varmasti molemmat ovat mahdollisia. Tässä on ehkä ylihengellisyyden vaara, jossa "normaalit" (lihan) tunnereaktiot hengellistetään.

Sivulla 132 kirjoitetaan "emmekä luota omaan kykyymme hallita elämäämme", mistä mietin mitä tämä tarkoittaisi käytännössä ja miten se tarkemmin pitäisi ymmärtää? Käytännössähän elämänhallinta on varmaan uskovallekin tärkeää ja helposti luottaa omiin tekemisiinsä ja valintoihinsa, vaikka kaikki onkin myös korkeammassa kädessä.

Sivulla 150 oli vähän epäilyttävä ilmaisu "siirtyen aina vain suuremman kirkkauden tasoille". Usein on tullut vastaan muissa kirjoituksissa, että siirrytään vain suurempaan synnintuntoon.

Sivulla 165 oli minusta ajatuksen tasolla hieman hatusta vetäisty tulkinta, jossa sanotaan että "Jeesus kävi raskaimman sisäisen taistelun, jonka ihminen on milloinkaan käynyt" (ennen ristiä). Voihan näin olla (voin hyvin kuvitella että voisi olla), mutta ei kai tästä ole mitään varmaa tietoa. Kukapa tietää?

Sivulla 211 sanotaan: "Tulemme asettumaan loisteliaisiin asuntoihin, jotka Jeesus on meille valmistanut, ja meitä odottavat suunnattoman suuret nautinnot (Joh. 14:2-3)." Itse olisin vähän varovainen tuon nautintokysymyksen kanssa, onhan täälläkin tarkoitus hillitä himoja, ei mennä niiden perässä.

Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvin ja sujuvasti kirjoitettu ja monia uskovan elämän asioita käsittelevä kirja.

[Kahvipapu]

Ei nyt hirveästi tullut intoa lukea Hannu Virtaa  . Suurimpaan osaan noista Korpiman esiin nostamista opetuksista olen eri tilanteissa törmännyt, vaikka tätä kirjaa en ole lukenutkaan.

En oikein tiedä, miten suhtautua "turbouskovaisuuteen", jossa Jumala puhuu päivittäin ja jatkuvasti tapahtuu uskomattomia. Kai jotkut ihmiset sellaiseenkin on kutsuttu, ja mikäs siinä. Itse kaipaan rauhaa Herrassa ja selkeää ankkuroitumista Jumalan sanaan. Sellaista arkista Herrassa vaeltamista.

Eniten ehkä särähti tietty kunnian teologia, ja haluttomuus kantaa ristiä.

[Korpima]

Ei nyt hirveästi tullut intoa lukea Hannu Virtaa  .

No, tuossa viestissäni nostin esille lähinnä  vain kohtia, jotka jotenkin tökkäsivät lukiessani tai aiheuttivat pohdintaa. Kirjassa oli paljon hyvääkin ja tervettä opetusta (varmaankin valtaosa), mutta Sandia sanoi hyvin, että kristillisissä kirjoissa tulee vastaan kaikenkarvaisia omia hengellisiä näkemyksiä ja tulkintoja. Niin myös tässä.

Tulee myös mieleen Mauno Mattilan näkemys TV7:stä suurimpana harhaanjohtajana ja yltiökarismaattisena toimijana. Näiden kahden TV7:n julkaiseman lukemani kirjan perusteella voisin olla alustavasti samoilla linjoilla. Vaikka huonon - tai vähän epäilyttävän - seassa on paljon hyvääkin, ja tietysti TV7:lla on täysin tervehenkisiä ohjelmia myös. Ehkä myös kirjoja?

Eniten ehkä särähti tietty kunnian teologia, ja haluttomuus kantaa ristiä.

Kirjassa on aika monta otsikkoa, joiden alla pohditaan kaikenlaista. Esim. miellyttämisen tarvetta, koettelemuksia, vääryyden kokemista ja suhdetta omaisuuteen. Pääasiassa ihan järkevää kuitenkin, vaikka tosiaan tuollainen "turbomeininki" kenties paistaa vähän läpi. Hyvä, että on intoa ja kilvoitteluhalua, mutta käytännön arkielämä voi olla usein aika kaukana täydellisestä uskonelämästä tai turbo-hyper-plus-vaelluksesta. Mutta joitakin asioita on kirjassa ilmaistu hyvin, jos osaa olla varuillaan tietyistä kohdista.

[Kahvipapu]

TV7 on kyllä melkoinen sillisalaatti. Hyviä opettajia ovat mielestäni esimerkiksi Leif Nummela (Cafe Raamattu) ja Petri Välimäki (Armon kalliolla). Sitten sieltä tulee välillä jotain käsittämätöntä amerikkalaista huttua, jääköön nyt nimet mainitsematta. Mutta siis TV7:ssa on minustakin paljon hyvää ja sitten jonkin verran pahaa, mutta en sitä kategorisesti tuomitsisi. Sama varmaan koskee TV7:n kustantamia kirjoja. Ainakin Välimäen Maailman tärkein tehtävä oli TV7:n kustantama, ja monella tapaa siunaava ja rakentava teos.

[Korpima]

Mutta siis TV7:ssa on minustakin paljon hyvää ja sitten jonkin verran pahaa, mutta en sitä kategorisesti tuomitsisi.

TV7 on varmaan vähän kuin tämän ketjun monet kristilliset kirjat, joista on keskustelua alkupuolella: ei pidä ottaa Jumalan sanana (paitsi tietenkin ne, jotka ovat Jumalan sanaa). Ja jos jonkun vaillinaisen ihmisen näkemyksen ottaa liian vakavasti, voi joutua jopa uskossaan ongelmiin (jonkinlainen varoitus voisi olla paikallaan).

Vaatinee siis tiettyä uskoon juurtumista ja arvostelukyvyn kehittymistä ennen kuin kannattaa lukea "ihmisten teoksia." Niistä kun voi tulla huonoja vaikutteita ja epämääräistä teologiaa.

Sama varmaan koskee TV7:n kustantamia kirjoja. Ainakin Välimäen Maailman tärkein tehtävä oli TV7:n kustantama, ja monella tapaa siunaava ja rakentava teos.

Kiitoksia vinkistä, varasin tuon Välimäen teoksen kirjastosta. Vain 132 sivua. Alaotsikko ja kuvaus on lupaava: "Maailman tärkein tehtävä: rakkauteen perustuvan evankelioinnin opas".

[Kahvipapu]

Juu, se on ohut kirja, mutta tiivistä asiaa. Olen lukenut useampia evankeliointikirjoja, ja tuo on parhaasta päästä - varsinkin, jos rajataan suomeksi käännettyihin.

[Opo]

Nyt minulla on kommentaariraamattu lainassa. Tulee sitä selaillessa sellainen kiltin koululaisen olo, joka kovasti parhaansa yrittää, mutta keskitasolle aina jää. Paljon olisi omaksuttavaa, mutta kiintolevyni on jo aika täynnä. Tulipahan nähtyä kirjaviisauden korkein hengellinen ilmentymä. Pidän sitä lainassa, kunnes karhutaan, jospa kuitenkin rohkaistun jonain päivänä pienen murusen siitä syömään ja sulattelemaan.

[Korpima]

Löysin tämän listan suomenkielisesta apologetiikasta eli uskon puolustamisesta: https://jurvanbaptistiseurakunta.fi/opetuksia/apologetiikka/suomenkielista-apologetiikkaa/

Aika paljon on julkaistu suomeksikin kirjallisuutta aiheesta.