Kirjoittaja Aihe: Miten tulkita Raamattua oikein?  (Luettu 8401 kertaa)

Poissa evlutkristitty

  • Viestejä: 509
Vs: Miten tulkita Raamattua oikein?
« Vastaus #150 : 23.10.16 - klo:02:18 »
Jaa-a  :o  en ole eläimenä elänyt, en osaa sanoa eläimen sielunelämästä muuta kuin havantoni.

Uskon kuitenkin että esim. koira on hyvin viisas eläin. Pojan ja tyttöystävänsä koira on tosi symppis. Kun hän kuulee vain sanan "ulos", niin heti alkaa vilkas toiminta ja ääntely joka tähtää mahdollisimman nopeaan uloslähtöön. Uskon että eläimet ovat viisaampia monessa suhteessa kun ihmiset olettavat.

Alunperin Jumala on antanut ihmiselle tehtäväksi elää kaikessa elämässään hänen yhteydessään. Näin ei käynyt. Vaikeata on heittäytyä kaikessa Jumalan lahjojen varaan.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 313
Vs: Miten tulkita Raamattua oikein?
« Vastaus #151 : 23.10.16 - klo:02:55 »
Jaa-a  :o  en ole eläimenä elänyt, en osaa sanoa eläimen sielunelämästä muuta kuin havantoni.

Uskon kuitenkin että esim. koira on hyvin viisas eläin. Pojan ja tyttöystävänsä koira on tosi symppis. Kun hän kuulee vain sanan "ulos", niin heti alkaa vilkas toiminta ja ääntely joka tähtää mahdollisimman nopeaan uloslähtöön. Uskon että eläimet ovat viisaampia monessa suhteessa kun ihmiset olettavat.

Alunperin Jumala on antanut ihmiselle tehtäväksi elää kaikessa elämässään hänen yhteydessään. Näin ei käynyt. Vaikeata on heittäytyä kaikessa Jumalan lahjojen varaan.

Eläin (esim. sohvalla kehräävä katti) on niin kadehdittavan leppoisan levollinen siitä syystä, että ajatukset eivät piinaa sitä, tulevaisuuteen liittyvät huolet ajatuksissa eivät ahdista sitä. Eläin on juuri siitä syystä, että abstraktit ajatukset eivät sitä piinaa, kuin inkarnoitunut täydellinen läsnäolo pelkässä nykyhetkessä vailla huolia.

Esim. koira kyllä tunnistaa entisen isäntänsä vuosien näkemistauon jälkeenkin, mutta kyse on tottumuksen jättämästä muistijäljestä, joka viriää jälleennäkemisen yhteydessä. Mutta koira ei liitele ajatuksissaan menneisyydessä tai tulevaisuudessa, eikä sillä siksi ole myöskään ajantajua niin kuin ihmisellä, joka ajatuksissaan läsnä olevan tulevaisuuden ja menneisyyden tähden elää piinatummassa ja levottomammassa olotilassa kuin vain nykyhetkessä elävä eläin.

Se, että eläin reagoi tietyllä tavalla kuullessaan tietyn sanan, tarkoittaa sitä, että se on ehdollistettu aikaisemmin siihen, että tietyn asian ilmetessä ilmenee tietty toinen asia. Pavlovin koirat ovat tuttu esimerkki tästä. Kyse ei ole siitä, että eläin osaisi ajatella käsitteellisesti tai kykenisi pohtimaan menneisyyttään tai tulevaisuuttaan.

Ilman muuta eläimet ovat älykkäitä esim. ruoanhankinta-, pesänteko- ja taistelumielessä. Jos ne olisivat täysin älyttömiä, ne kuolisivat sangen pian. Äly luomakunnassa ei rajoitu abstraktien käsitteiden hallintaan tai sellaiseen inhimilliseen ajatteluun, joka ei rajoitu nykyhetkeen, vaan käsittää menneisyyden ja tulevaisuuden, josta johtuen ihminen kykenee tekemään suunnitelmia, jotka pohjautuvat käsitteisiin tai käsitteellisiin malleihin, jotka eivät pohjaudu pelkkiin välittömiin vaistomaisiin reaktioihin tai selviytymisstrategioihin, jotka pakottavat eläimen toimimaan tässä ja nyt esim. vihollisen ahdistaessa viidakossa ilman käsitteiden, ohjekirjojen tai sanallisen opetuksen neuvoja. Esim. norsut ja delfiinit ovat eläinkunnan älykkäimpiä eläimiä. Sen älyn, joka eläimillä on, on tarkoitus mahdollistaa riittävä selviytyminen vaarallisessa luonnossa.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5205
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Miten tulkita Raamattua oikein?
« Vastaus #152 : 23.10.16 - klo:06:10 »
Mielenkiintoista turinaa. Mutta mitä mieltä olette siitä, onko eläimellä omaatuntoa? Koirien kanssa puuhatessa olen huomannut, että jotain siihen viittaavaa on. Syyllisyyden tuntoa on selvästikin, jos eläimen käyttäytymistä tarkastelee lyhyellä aikavälillä. Jotain harkittua oveluutta olen myös ollut huomaavinani.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Taisto

  • Viestejä: 1578
Vs: Miten tulkita Raamattua oikein?
« Vastaus #153 : 23.10.16 - klo:12:28 »
Ilman muuta eläimet ovat älykkäitä esim. ruoanhankinta-, pesänteko- ja taistelumielessä.
Meidän koiralla oli viime talvena yksi pentu. Kerran kun se oli talossa sisällä, sille annettiin pieni koiran herkkuluu pureskeltavaksi.
Seurasin mielenkiinnolla, mitä se teki: syömisen sijaan se vei luun olohuoneen nurkkaan, kaapi etujaloillaan lakattua puulattiaa
ikäänkuin olisi kaivanut siihen kuoppaa, laittoi luun "kuoppaan" ja sitten oli peittävinään sen mullalla tai hiekalla - eli teki samaa
liikettä kuin aikuinen koira joka työntää kuonollaan maata kätketyn herkkupalan päälle.

Mielestäni pennulla ei ollut mitään älyä, niin että se olisi itse keksinyt miten peitellään talteen ruoka, jota ei heti halua syödä.
Kukaan ei ollut pennulle opettanut tai näyttänyt, miten ruoka piilotetaan - oli talvi, eikä emo ollut pennun nähden tehnyt
tällaista piilottelua ulkona. Eli pentu vain teki sen, mitä Jumala on "ohjelmoinut sen päähän". Minusta on hämmästyttävää,
että pennulla on tällainen luontainen kyky. Ehkä sitä voi kutsua myös älyksi - mutta se ei ole opittua vaan perittyä, eikä koira
taida olla tietoinen tästä kyvystään. Se vain tekee niin.

Olisiko niin, että eläimillä on monenlaisia loistavia taitoja synnynnäisesti, kun taas ihmisen on opeteltava kaikki vaivaa nähden.
Siinäpä sitä vaivaa riittääkin, sekä opettajalle että oppilaalle.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 1578
Vs: Miten tulkita Raamattua oikein?
« Vastaus #154 : 23.10.16 - klo:12:40 »
Mielenkiintoista turinaa. Mutta mitä mieltä olette siitä, onko eläimellä omaatuntoa? Koirien kanssa puuhatessa olen huomannut, että jotain siihen viittaavaa on. Syyllisyyden tuntoa on selvästikin, jos eläimen käyttäytymistä tarkastelee lyhyellä aikavälillä. Jotain harkittua oveluutta olen myös ollut huomaavinani.
Koira taitaa näyttää syylliseltä vasta silloin, kun isännästä voi lukea, että nyt tuo isäntä on vihainen tms.
Eli koiran syyllisyys onkin auktoriteetin kunnioitusta tai pelkoa, ja siinä tilanteessa koira luontaisesti osoittaa alistumista - jota me nimitämme syyllisyydeksi?

Esim. meidän koiralla oli ehdoton kielto, että sisällä ollessaan se ei saa mennä keittiöön. Joskus se kuitenkin vaivihkaa hiipi sinne,
haistelemaan olisiko lattialla jotakin syötäviä muruja. Eikä näyttänyt yhtään syylliseltä. Vasta sitten, kun se jämäkästi komennettiin pois
sieltä, se tuli syyllisen näköisenä takaisin sille rajalle, joka sille oli opetettu. Rajana oli yksi tietty matto, ja joskus koira tuli takaperin
pois keittiöstä ja asettui rajamatolle makaamaan.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5205
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Miten tulkita Raamattua oikein?
« Vastaus #155 : 23.10.16 - klo:12:56 »
Kerroin niistä kahdesta synnittömästä, jotka ovat olleet meillä täysihoidossa jo toista viikkoa. Kolme lastenlastakin oli ja siksi minun oli muutettava toiseen huoneeseen retkisänkyyn, jossa muuten Oloneuvoskin on koisinut pari yötä. Liekö päässyt kertomaan koirille, kuinka hyvä siinä oli nukkua, koska toinen koira yritti päästä siihen parikin kertaa. Mutta toimitin sille äkkilähdön, koirilla on meillä toisaalla omat ja hyvät nukkumapaikat. Vein jo sängyn pois, joten en enää pääse tsekkaamaan, josko otus olisi saanut "piston sydämeensä", kun karkoitin sen pois. Oletan, että koiran halutessa vielä sänkyyn, se olisi todennäköisesti vilkaissut minuun päin ennen kolmatta kertaa. Tämä ele olisi kertonut vähäisestä syyllisyyden häivähdyksestä.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Oloneuvos

  • Vieras
Vs: Miten tulkita Raamattua oikein?
« Vastaus #156 : 23.10.16 - klo:13:19 »
Kerroin niistä kahdesta synnittömästä, jotka ovat olleet meillä täysihoidossa jo toista viikkoa. Kolme lastenlastakin oli ja siksi minun oli muutettava toiseen huoneeseen retkisänkyyn, jossa muuten Oloneuvoskin on koisinut pari yötä. Liekö päässyt kertomaan koirille, kuinka hyvä siinä oli nukkua, koska toinen koira yritti päästä siihen parikin kertaa. Mutta toimitin sille äkkilähdön, koirilla on meillä toisaalla omat ja hyvät nukkumapaikat. Vein jo sängyn pois, joten en enää pääse tsekkaamaan, josko otus olisi saanut "piston sydämeensä", kun karkoitin sen pois. Oletan, että koiran halutessa vielä sänkyyn, se olisi todennäköisesti vilkaissut minuun päin ennen kolmatta kertaa. Tämä ele olisi kertonut vähäisestä syyllisyyden häivähdyksestä.

"Vein jo sängyn pois..."

Oi ja voi  :'(, siinä meni taas yksi ilmainen yöpymispaikka (jossa lisäksi palvelukin oli erinomaista).

Sänky on viety pois! The bed is taken away! Το κρεβάτι έχει ληφθεί μακριά! Noh, pää pystyyn vaan; kyllä kai suomalaisella sisulla ja hurttishuumorilla tästäkin yli päästään  ;) 

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5205
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Miten tulkita Raamattua oikein?
« Vastaus #157 : 23.10.16 - klo:13:25 »

"Vein jo sängyn pois..."

Oi ja voi  :'(, siinä meni taas yksi ilmainen yöpymispaikka (jossa lisäksi palvelukin oli erinomaista).

Ehei, veliseni. Sänky löytyy edelleen tuolta ulkorakennuksesta. Sieltä sen saa tarvittaessa.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Oloneuvos

  • Vieras
Vs: Miten tulkita Raamattua oikein?
« Vastaus #158 : 23.10.16 - klo:13:52 »

"Vein jo sängyn pois..."

Oi ja voi  :'(, siinä meni taas yksi ilmainen yöpymispaikka (jossa lisäksi palvelukin oli erinomaista).

Ehei, veliseni. Sänky löytyy edelleen tuolta ulkorakennuksesta. Sieltä sen saa tarvittaessa.

Ihania lohdutuksen sanoja. Kun en tiedä oletko lintu (hellari) vai kala (lutteri) kiitän heidän kummankin tavalla.
Lutterilaisittain: Kiitos
Hellarilaisittain : Kiii`iii`toosh3 (alku äännetään kimakasti, viimeisiä i-kirjaimia kohden ääntä korottaen ja toinen tavu "tooss" löysästi, loppua kohden miehekkäästi ääntä madaltaen ja lopuksi kuin humalainen sanassa toos(h)a eli toosh, viimeinen vokaali ei äänny vaan se niellään). Tämä luonnollisesti toistetaan useamman kerran josta syystä korotin sen potenssiin 3.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 313
Vs: Miten tulkita Raamattua oikein?
« Vastaus #159 : 23.10.16 - klo:22:03 »
Mielenkiintoista turinaa. Mutta mitä mieltä olette siitä, onko eläimellä omaatuntoa? Koirien kanssa puuhatessa olen huomannut, että jotain siihen viittaavaa on. Syyllisyyden tuntoa on selvästikin, jos eläimen käyttäytymistä tarkastelee lyhyellä aikavälillä. Jotain harkittua oveluutta olen myös ollut huomaavinani.

Eläimet ovat avoimia ja teeskentelemättömiä. Kun koira osoittaa kiintymystä isännälleen, se ei teeskentele. Ihmisten kyky käsitteelliseen ajatteluun mahdollistaa teeskentelyn. Koira tai mikään eläin ei voi nauraa, koska eläimet eivät ymmärrä käsitteitä eivätkä kykene siis ajatteluun ja sen myötä naurua synnyttävien ristiriitojen käsittämiseen. Mutta taatusti eläimet ovat tyytyväisiä (esim. kissa osoittaa sen kehräämisellä ja koira hännän heilutuksella). Ehkä eläimet ovat jopa iloisia jossain määrin samalla tavalla kuin ihmiset (esim. lehmät, kun pääsevät laitumelle)? Olisi hyvä tosin välttää inhimillisten ominaisuuksien siirtämistä eläimiin. Toisaalta ihmiset projisoivat myös toisiin ihmisiin ajatuksia tai mielentiloja, joita heissä ei kuitenkaan ole.

Kun isäntä ärähtää koiralle, ilman muuta koira säikähtää tai pelästyy. Jos ärähtäminen tapahtuu aina tietyn koiran käyttäytymisen yhteydessä, koira lopulta ymmärtää, että ärähtämisen aiheuttaa tietynlainen käyttäytyminen. Siksi koira voi varmaan jopa isännän poissa ollessa pelästyä, kun tekee sellaista, joka on saanut isännän ärähtämään.

Koirat ovat erinomaisia ihmisten tunteiden lukijoita. Kerran naapurin miehen susikoira jo kaukaa aisti pelkoni suhteessa itseensä; siitä syystä koira muuttui aggressiiviseksi suhteessa minuun. Pelkoni viestitti ilmeisesti koiralle siitä, että olisin sille uhka, siitä syystä, kun en suhtautunut siihen levollisen tyynesti, vaan ikään kuin koiralta jotain kätkien?

Eläimillä on omissa ryhmissään ihmisryhmiin rinnastettavia käyttäytymisilmiöitä (esim. apinalaumat, kanojen nokkimisjärjestykset, eläinvanhempien uhrautuminen lastensa puolesta jopa henkensä menettämiseen asti jne.).  Sukupuolivietti aiheuttaa äärettömän kiivasta taistelua eläinkunnassa, samoin ihmisten keskuudessa. Kyse on siitä, että eläin ja usein myös ihminen on lähinnä vain lajinsa sätkynukke, joka toteuttaa yliyksilöllistä tehtävää nimeltä lajin säilyttäminen suvunjatkamisen välityksellä. Ihminen on siis monessa suhteessa kuin eläin. Ajattelukykynsä ja suuremman älykkyytensä ansiosta ihminen varsinaisesti eroaa eläimistä. Puhumattakaan tietenkään siitä, että ihminen on Jumalan kuva, jos olemme kristittyjä ajatusmaailmaltamme.  :)

Elefantti voi kostaa sitä vuosia aikaisemmin vain hetkellisesti kiusanneelle ihmiselle jopa tappamalla kyseisen ihmisen, jos sattuu näkemään hänet uudestaan. Norsulla on siis hyvä muisti, kuin myös kostonhimolta vaikuttavaa tunnelatausta, joka tuo mieleen ihmisen kostonhimoisen käytöksen.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 313
Vs: Miten tulkita Raamattua oikein?
« Vastaus #160 : 23.10.16 - klo:22:35 »
Ilman muuta eläimet ovat älykkäitä esim. ruoanhankinta-, pesänteko- ja taistelumielessä.
Meidän koiralla oli viime talvena yksi pentu. Kerran kun se oli talossa sisällä, sille annettiin pieni koiran herkkuluu pureskeltavaksi.
Seurasin mielenkiinnolla, mitä se teki: syömisen sijaan se vei luun olohuoneen nurkkaan, kaapi etujaloillaan lakattua puulattiaa
ikäänkuin olisi kaivanut siihen kuoppaa, laittoi luun "kuoppaan" ja sitten oli peittävinään sen mullalla tai hiekalla - eli teki samaa
liikettä kuin aikuinen koira joka työntää kuonollaan maata kätketyn herkkupalan päälle.

Mielestäni pennulla ei ollut mitään älyä, niin että se olisi itse keksinyt miten peitellään talteen ruoka, jota ei heti halua syödä.
Kukaan ei ollut pennulle opettanut tai näyttänyt, miten ruoka piilotetaan - oli talvi, eikä emo ollut pennun nähden tehnyt
tällaista piilottelua ulkona. Eli pentu vain teki sen, mitä Jumala on "ohjelmoinut sen päähän". Minusta on hämmästyttävää,
että pennulla on tällainen luontainen kyky. Ehkä sitä voi kutsua myös älyksi - mutta se ei ole opittua vaan perittyä, eikä koira
taida olla tietoinen tästä kyvystään. Se vain tekee niin.

Olisiko niin, että eläimillä on monenlaisia loistavia taitoja synnynnäisesti, kun taas ihmisen on opeteltava kaikki vaivaa nähden.
Siinäpä sitä vaivaa riittääkin, sekä opettajalle että oppilaalle.

Eläinkunnasta löytyy pilvin pimein ällistyttäviä esimerkkejä vaistotoiminnasta eläinten lapsuudesta lähtien. Se ei todellakaan siis perustu oppimiseen, puhumattakaan siitä, että se perustuisi siihen, että eläimet olisivat saaneet abstrakteihin käsitteisiin perustuvaa opetusta koulussa.  :)

Ihminen kasvaa hitaasti äitinsä helmassa. Toisaalta lopputulos on huomattavasti hämmästyttävämpi kuin yhdenkään eläimen kohdalla. Jotkut luontokappaleet osaavat välittömästi synnyttyään tähän maailmaan selviytyä jopa yksin. Mutta ihminen on pitkään täysin avuton rääpäle ilman vanhempiaan.

Olen joskus miettinyt, että olisivatko eläimet samalla tavalla lankeilevia syntisiä kuin ihmiset, jos niille luotaisiin kyky käsitteelliseen ajatteluun. Jos ihminen kasvaisi vauvasta lähtien ilman kieltä viidakossa eläinten keskuudessa, ja muiden ihmisten ulkopuolella kokonaan läpi elämänsä, eikö sellainen ihminen olisi viaton, vaikka eläisi satavuotiaaksi?

Mutta nyt on menty niin reippaasti ohi viestiketjun aiheen, joten lopetan tähän.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5205
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Miten tulkita Raamattua oikein?
« Vastaus #161 : 22.04.18 - klo:18:12 »
Jos taas ajattelisimme, että rakkaus totuuteen on ehto sille, että Pyhä Henki antaa oikean valaisun, niin onko niillä kristityillä, joilla on erilainen valaisu kristillisistä totuuksista kuin Pauluksella, vähemmän totuudenrakkautta?

Tämmöinen tuli vastaan lukiessani näitä vanhoja kirjoituksia. Mutta yritän vastata tuohon kysymykseen: Voi olla, että on. Toinen mahdollisuus on se, että Paulus on jossain erehtynyt.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa evlutkristitty

  • Viestejä: 509
Vs: Miten tulkita Raamattua oikein?
« Vastaus #162 : 23.04.18 - klo:00:44 »
Kovasti niitä mittareita ja merkkivaloja odotellaan ihmisten otsiin, joista toiset ihmiset voisivat sitten kontrolloida toisten uskoa tekoja ja rakkautta, - ja antaa niistä päteviä lausuntoja.

Jumala on kuitenkin järjestänyt asiat toisin. Hän antoi meille Jeesuksen Kristuksen siksi, että me USKON KAUTTA HÄNEEN pelastuisimme kadotuksesta.

Joku voima vain tekee ihmisestä kontrolloijan ja koordinaattorin lähimmäisilleen. Ei auta vaikka mitä Jumalan sanasta luemme tätä asiaa koskien. Meitä ei ole lunastettu siksi että toimisimme oikeudessa tuomareina, vaan siksi että me ITSE KUKIN Jeesuksessa Kristuksessa uskon kautta vanhurskautettuina pelastuisimme inakaikkiseen elämään.