Kirjoittaja Aihe: M. Luther: Mannaa Jumalan lapsille  (Luettu 635 kertaa)

Sofiina

  • Vieras
M. Luther: Mannaa Jumalan lapsille
« : 20.10.13 - klo:14:04 »
Päivän teksti Martti Lutherin hartauskirjasta Mannaa Jumalan lapsille

Jer. 12:1 - sunnuntai 20. lokakuuta

Miksi jumalattomain tie menestyy? Miksi kaikki uskottomat saavat elää rauhassa? Maan päällä ei näytä olevan kristittyjä viheliäisempää, kiusatumpaa ja onnettomampaa kansaa, jos asiaa katsotaan järjen näkökulmasta. Kun he uskovat Kristukseen ja tunnustavat häntä, maailma vainoaa ja perkele vaivaa heitä kaikenlaisella kurjuudella, hädällä ja onnettomuudella. Heistä itsestään varmasti näyttää siltä kuin Jumala olisi ennen muita unohtanut heidät, koskapa hän sallii heidän olla ristin alaisia, kun sitävastoin toisten, erityisesti heidän vainoojiensa, osaksi tulee kunnia, onni, valta ja rikkaus. Näin ei kuitenkaan aina jatku eikä Jumalan tarkoitus ole antaa kristittyjensä alituiseen näin kärsiä ja jäädä kuolemaan. Se ei olisi hänen jumalallisen kunniansa ja totuudellisuutensa mukaista, koska hän on sanassaan antanut heille mitä suurimmat lupaukset. Tästä johtuu, että hän on varmaan päättänyt antaa heille tämän elämän jälkeen jotakin aivan toista kuin tässä elämässä on nähtävänä. Tämä koskee sekä kristittyjä että sitä toista joukkoa.

Yksi syy, miksi hän sallii kristittyjensä kärsiä maailmassa on se, että hän tahtoo näyttää tekevänsä näille kummallekin joukolle aivan toisin kuin miltä nyt näyttää.

Sofiina

  • Vieras
Vs: M. Luther: Mannaa Jumalan lapsille
« Vastaus #1 : 21.10.13 - klo:11:07 »
     http://sley.fi/ :

Päivän teksti Martti Lutherin hartauskirjasta Mannaa Jumalan lapsille.
Sananl. 6:23 - maanantai 21. lokakuuta

Kurittava nuhde on elämän tie. Se joka tuntee Jumalan ei kyllästy hänen tuntemiseensa koskaan. Hän janoten kaipaa sitä aina vain enemmän. Sillä, joka ei kaivaten janoa kasvaakseen Jumalan tuntemisessa ja saadakseen katsella häntä iankaikkisesti toisessa elämässä, on vain tämän tuntemisen vaahtoa, joka ei voi ravita, ei lohduttaa eikä uudistaa häntä.

Jumala tekee oikein lähettäessään kristityilleen kaikenlaisia kärsimyksiä, että heräisimme yhä enemmän isoamaan ja janoamaan sekä pääsisimme yhä täydellisempään totuuden tuntemiseen. Nämä kärsimykset varjelevat meitä kyllääntymästä ja opettavat meitä etsimään Jumalalta lohtua ja apua. Näin Herra teki marttyyrien aikana. Hän salli miekan, tulen, veden ja petojen surmata heidät ja vei heidät näin siihen tosi kouluun, jossa he oppivat tuntemaan Jumalan tahdon. Tämä uskon koettelemus ja kokemus vahvisti heitä, niin että he kuolivat iloisesti ja mielellään.

Me sitävastoin emme tahdo kärsiä mitään sellaista. Siksi olemmekin heikkoja, vieläpä niin arkoja ja laiskoja, että jos hiukankin tulee savua silmiin, rohkeus ja ilo ovat tiessään.


Sofiina

  • Vieras
Vs: M. Luther: Mannaa Jumalan lapsille
« Vastaus #2 : 22.10.13 - klo:04:50 »

Päivän teksti Martti Lutherin hartauskirjasta Mannaa Jumalan lapsille.

1. Kor. 15:20 - tiistai 22. lokakuuta

Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Jos on totta, että Kristus on ylösnoussut, siinä on meidän ylösnousemuksemme parhain osa. Meidän ruumiimme ylösnousemusta haudasta ei ole pidettävä minkään arvoisena sen rinnalla. Mitä me ja koko maailma olisimme päämme Kristuksen rinnalla! Eipä niinkään paljon kuin pisara meressä tai tomuhiukkanen suuren vuoren rinnalla.

Kristus on meidän päämme, jossa meillä on elämä kaikkineen ja joka on niin suuri, että hän täyttää taivaan ja maan. Kun hän on noussut kuolleista kaiken valtiaana, meilläkin hänen jäseninään on yhteys ja osallisuus hänen ylösnousemukseensa, joka tapahtui meidän tähtemme. Koska näet päämme ja sydämemme jo ovat siellä ylhäällä, ylösnousemuksemme on enemmän kuin puoleksi tapahtunut. Vain se vähin osa on jäljellä, että ruumiimme peitetään multaan tullakseen uudistetuksi.

Tämän lisäksi on oleellista, että me olemme kasteen kautta uskossa hengellisesti ylösnousseet. Kun siis sielu jo uskossa elää uutta taivaallista elämää kuolematta ja hautaan joutumatta, saamme odottaa, että tämä vanha maja, ruumiimme niin ikään uudistetaan eikä enää huku.