Kirjoittaja Aihe: Palvelutehtävä  (Luettu 1116 kertaa)

Poissa Ifa

  • Viestejä: 372
Palvelutehtävä
« : 08.11.16 - klo:23:49 »
Miten olet käytännön työssä mukana seurakunnassasi? Tai haluaisit olla ja ehkä etsit rukoillen, miten voisit osallistua ja tehdä kutsumuksesi mukaista työtä.

Itse olen mukana vapaaehtois-diakoniatyössä (vierailemme laitoksissa) ja haluaisin osallistua siihen vielä nykyistä laajemminkin. Diakonia-työ on laaja-alaista ja on hyvin ihmisläheistä ja sydämellä tehtävää työtä. Pelkästään yksinäisiä on paljon ja muita tarpeita on myös laajasti. Ihmisiä kohdattaessa voi viedä evankeliumia samalla kun auttaa muissa asioissa. Aitous auttamishalussa ja lähimmäisen huomioimisessa ovat jo itsessään Kristuksen kirjeenä olemista.

Poissa pax

  • Viestejä: 273
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #1 : 09.11.16 - klo:19:13 »
Olen mukana parissakin käytännän työssä seurakunnassa, toisesta päävastuu.
Kaikki mitä tehdään, tehdään se kuin Jeesukselle.

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4225
  • Matkalla
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #2 : 01.08.18 - klo:18:52 »
Tällä videolla hieman erilainen näkemys palvelutehtävistä seurakunnassa:

Kutsuni seurakunnassa 1/2
https://youtu.be/hoG0L6m6PPw

Suosittelen saarnan kuuntelemista erityisesti sellaiselle, joka etsii paikkaansa. Ei kannata lopettaa kuuntelemista vielä siihen, kun on nähnyt ensimmäisen fläppisivun.


Poissa sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 996
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #3 : 02.08.18 - klo:19:43 »
Kuuntelen tuota puhetta. Itse olen huomannut että siellä karismaattisessa katolisessa rukouspiirissä Herra käytti minua siten että sain ikään kuin llmestyksen tai mielikuvan jostain Raamatusta ja sen kohdan opetus ikään kuin laskettiin minulle syliin ja kerroin sen kuvan toisille. Ne olivat itsellekin hyvin rakentavia ja yhä ne ovat niin kuin opetuspaketteja mielessäni.

Tässä seurakunnassa juuri olen ihmetellyt miten minun tulisi siellä palvella. Siellä on tupsahtanut tilanteita missä näen että hei mä voin jelpata tässä. Autoin yhtä perhettä saattamaan autistisen adoptiopoikansa työkuntoutukseen ja hän on nyt sijoitettu työhön missä saa palkkaa ja missä kokee olevansa itsenäinen. Samalla tavalla tupsahti syliin toinen tilanne missä kanssa olin ikään kuin resurssi erään perheen nuorelle. En kerro sen tarkemmin. Sitten tapahtui kummallinen juttu.  Pastori oli päättänyt palkata erään henkilön apupastorikseen ja nuorisuotyön tekijäksi ja kysyi julkisesti onko jollain jokin syy miksi tää ei ole hyvä idea. Olin ihan uusi silloin siinä seurakunnassa. Olin sivusilmällä tytärtä tuodessani nuortenryhmään tehnyt havainnon että se kaveri oli jotenkin hiukan huolestuttavan "fyysinen" toiminnoissaan ja näin vihaa hänen silmissään.

Kerroin tuon pastorille ja hän otti sen vastaan ihan okei, mutta silti palkkasi tän henkilön.
Noin reilu vuosi sen jälkeen tää kaveri oli ilman mitään syystä mennyt pastorin toimistoon ja fyysisesti hyökkäsi pastorin kimppuun.  Pastori on hyvin kiltti ja armahtava ihminen, mutta kertoi joutuneensa puolustaneensa itseään tosi paljon ettei siinä olisi käynyt tosi pahasti.

Tää mies sitten joutui sairaalaan ja sitä kautta viralta. Eikä ole enää tässä osavaltiossa.

Opettelen antamaan omastani sieltä.

Noi tilanteet ovat tupsahtaneet eteeni, mutta ne on niinkuin Herralta.

Ai joo sitt tapahtui jännä juttu eräs nuori henkilö otti sunnuntaiaamuna yhteyttä minuun Arizonasta, ja halusi että jaan FBssä Jeesuksen sanat: Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."

Sinä aamuna pastori piti pienen kokouksen evankelioimisesta näillä kotinurkilla.
Koin että tuo sana oli pastorille vahvistaa hänen ajatuksiaan.

Eli vähäistä mun palveluni on. En ole sen seurakunnan virallinen jäsen. En ole koskaan eronnut ev. lut. kirkosta enkä ole koskaan liittynyt mihinkään muuhun seurakuntaan.

 

Poissa sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 996
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #4 : 02.08.18 - klo:19:46 »
Juttelin pastorin kanssa aiheesta itse asiassa kerran, ja hän sanoi että täällä on toinenkin joka tekee ihmisen parissa töitä koko viikon. Pastori sanoi tää henkilö on seurakunnassa vaan vahvistumassa palvellessaan ihmisiä koko viikon. Hän ikäänkui ajatteli mun rooliani tuosta samasta vinkkelistä.

Poissa Ifa

  • Viestejä: 372
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #5 : 03.08.18 - klo:14:19 »
Tällä videolla hieman erilainen näkemys palvelutehtävistä seurakunnassa:

Kutsuni seurakunnassa 1/2
https://youtu.be/hoG0L6m6PPw

Suosittelen saarnan kuuntelemista erityisesti sellaiselle, joka etsii paikkaansa. Ei kannata lopettaa kuuntelemista vielä siihen, kun on nähnyt ensimmäisen fläppisivun.
Tämä on ihan hyvä perusopetus. Toinen osa vielä kuuntelematta. Ovat ne lumityöt ja kahvinkeittämisetkin arvokasta seurakunnan rakentamista.

Poissa sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 996
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #6 : 03.08.18 - klo:16:05 »
Lumitöihin minäkin kykenisin. Kahvikeittäjäksi en ala. Olen tosi kömpelö keittiöhommissa, että julkiseksi keittiötyöntekijäksi, paitsi ehkä siivoojaksi, en rupea.

Muistan kun nuorena koin syyllisyyttä että en oo kovin aktviinen palvelutehtävissä. Olin ujo ja kömpelö. Se oli ihan kauhee kun olin abiaktiossa mukana ja oli minun keittiövuoroni :(
Minulta paloi mainopohjainen velli pohjaan ja se maistui ihan palaneelta.
Nykyinen kirkkoneuvos vai mikä se titteli olikaan oli jo silloin fiksu ja kiltti tyyppi ja keksi että ajatellaan että se on paahtopähkinävelliä :)


Samoja traumaattisia tilateita oli jo 16 kesäisenä aivan uskoon tulon jälkeen. Kysymättä minulta minut laitettiin tyttökerhon vetäjäksi. Inhoan askartelua !! Kaikki tarvikkeet joko tarttuvat sormiin kiinni ja/tai sitten leviävät pöydälle kaaoksessa ja osa tippuu lattialle. Ja sitt mun pitää yrittää tykätä kaikesta siitä ! Se oli ihan kauheeta.

USAssakin minua kerran pyydettiin lasten ryhmän vetäjäksi kesäraamattukoulussa. Samoja kokemuksia kuin tuo tyttökerhojuttu.

Huh, ei mun heiniä noi jutut ollenkaan.
« Viimeksi muokattu: 03.08.18 - klo:16:19 kirjoittanut sandia »

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4225
  • Matkalla
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #7 : 03.08.18 - klo:16:42 »
Mietin mitä olen ammatissa toimiessani tehnyt evankeliumin eteen tehnyt. Yhden riittävän vanhan jutun ajattelin kertoa.

Olin yhteen aikaan teknisissä hommissa sairaalassa.
Niihin aikoihin oli jo ensimmäiset merkit ilmassa siitä, että joudun silloisesta seurakunnasta lähtemään. Olin aiemmin vetänyt erästä srk:n työmuotoa vanhimmiston suostumuksella. Sitten seurakuntaan tuli uusi johtava pastori ja hän lopetti tuon työmuodon ymmärtääkseni siksi, että se ei ollut hänen kontrollissaan. Hän yritti lopettaa toistakin missä olin mukana, mutta siinä oli vastuussa eräs toinen niin kova luu, ettei se onnistunut.

Sairaalassa minulla oli monien hommien lisäksi vastuussa keskusradiojärjestelmän asennusten laajennus ja uudistus. Se ulottui myös uuteen aulatilaan, jossa eri seurakunnat, pääasiassa silloisen oman seurakunnan edustajat, kävivät laulamassa ja hartaushetkiä pitämässä.

Sairaalateologi oli sitä mieltä, ettei tuollaista teknistä mahdollisuutta uuteen paikkaan järjestetä. Hän oli vastahankaan vapaiden suuntien toimintaa kohtaan.

Muistan vieläkin elävästi minkälaisen kamppailun kävin mielessäni. En olisi halunnut antaa em. johtavalle pastorille suunvuoroa ja mitenkään edistää hänen tekemisiään.

Sitten ajattelin niitä sairaita, jotka aikansa kuluksi kuuntelivat radiota. Kännyjä ei ollut ja pienet kasettinauhuritkin oli harvassa.
Siihen sairaalan keskusradiossa oli vain muutama kanava ja niitä kuunneltiin korvatyynyn avulla.

Ajateltuani asiaa päätin jyrätä sairaalateologin mielipiteet ja rakennutin järjestelmän hartaushetkienkin osalta kuntoon.
Sairaalateologin ei koskaan tullut tietämään taustaani eikä seurakunnassakaan tiedetty miten lähellä katkeamista ko. työmuoto oli.

Poissa sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 996
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #8 : 04.08.18 - klo:18:54 »
En saanut ihan selville miten tuossa kävi. Siis tuliko siihen aulatilaan keskusradiojärjestelmä?

Luin Natanaelin viestin alun aikaisemmin ja jäin vähän naurahtaen miettimään että mites on mun Jumalan palveleminen työssäni. Vähän pessimistisesti sitä ajattelin.

Hetki sen päästä sain viestin asiakkaaltani että hän aikoo tehdä itsemurhan ja otin yhteyttä perheeseen ja sitä ennen olin jo soittanut hälytysnumeroon. Eli kai siinä jotain palvelua oli. Tää henkilö ainakin nyt on turvassa itseltään.

Se toi mieleeni profetian minkä sain erään suomalaisen helluntailaisen henkilön kautta jo kauan sitten, juuri ennen kuin palasin takaisin työelämään oltuani kotiäitinä 11 vuotta.
Siinä oli että Herra tuo luokseni ihmisiä jotka kärsivät toivottomuudesta ja minun tehtäväni on ikään kuin nostaa heitä.
No se kyllä on yksi mun "tuotemerkki"..ollut jo kauan. Uskovien ja eiuskovien keskellä.
Rukouspiirissä sitten sain jo kanssa yli 10 vuotta sitten tiedon ja viisauden sanat ihmiseltä joka ei ollut edes ennen nähnyt minua. Häneltä kuulin kuulin että minut on KUTSUTTU ULOS, siis srkn ulkopuolelle ja että mun palvelutehtävä on pitkälti miesten parissa. Ja hän sanoi että mun rooli tulemaan olemaan ikäänkuin olla sellainen perustuki vaikeissa tilanteissa.

No sitä olen tehnyt jo tosi kauan. Asiakkaani ovat usein hyvin traumatisoituneita , toivottomia ja voimattomuutta kokevia.

Eli ilmeisesti Herra on siinä kaikessa mukana.

Jännä juttu on se että praktiikan molemmat omistajat ovat myös uskovia. Heillä on samantapainen kutsumus.
Luin lähes samat sanat toisen omistajan esittelystä hänen seurakuntansa sivuilla. Hän on anglikaani. Hän on tosin diakoni, mutta hän myös kuvasi olevansa kutsuttu "ulos".

Poissa Soltero

  • Viestejä: 1662
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #9 : 04.08.18 - klo:19:52 »
Onpa ihmisillä jaloja tehtäviä.
Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia.
En ole touhukas enkä esiintyöntyvä. 
Istun aina takapenkeillä ja hiippailen heti ulos,
kun jokin kokoontuminen päättyy.

Onneksi tämä pitää paikkansa:
"Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten?"
(Room. 9:21)

Olen aina tiennyt, että kun muut ovat kultaisia, hopeisia tai vähintään hienosta keramiikasta muotoiltuja ammennuskulhoja, meikäläinen on muovipönttö.
Olen tilanteeseen aivan tyytyväinen.

Olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat pontevasti pyrkineet esille ja pätemään.
Heistä tulee joko kiusallisia tapauksia, joita on hyssyteltävä, tai sitten he
päätyvät johtaviin tehtäviin, joissa osoittautuvat despooteiksi.
Luultavasti olisin jälkimmäisiä, jos kuuluisin eteenpäin suuntautuviin.

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 5400
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #10 : 04.08.18 - klo:20:27 »
Olen aina tiennyt, että kun muut ovat kultaisia, hopeisia tai vähintään hienosta keramiikasta muotoiltuja ammennuskulhoja, meikäläinen on muovipönttö.
Olen tilanteeseen aivan tyytyväinen.

Olen pohtinut jonkinverran tätä "jonakin" olemista ja olen omalla kohdallani kokenut, että teen pieniä asioita, enkä niin paljon niitäkään, että niitä voisi jotenkin eritellä. Eli voin hyvinkin olla se muovipönttö. Mielestäni ei ole edes välttämätöntä tietää palvelustehtävää siten, että sen voisi jotenkin määritellä. Olen kertonut tädistäni, joka oli monelle hyödyllinen, mutta tuskin itse sitä edes tiedosti. Olen sitä mieltä, että ilman tuota tätiä tuskin itsekään täällä kirjoittelisin. Mutta mene ja tiedä, Jumalalla on monia keinoja, joista emme mitään tiedä, eikä ole tarpeenkaan.
« Viimeksi muokattu: 04.08.18 - klo:21:42 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Taisto

  • Viestejä: 1740
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #11 : 04.08.18 - klo:21:41 »
Eipä ole minullakaan selvää palvelutehtävää, sellaista jonka itsekin tietäisin. Pieniä asioita ehkä teen, kuten Pauluskin sanoi tekevänsä.


Poissa Ifa

  • Viestejä: 372
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #12 : 04.08.18 - klo:22:22 »
Seurakunnan hommissa yleensäkin olen havainnut, että väki tekee tehtäviään aralla mielellä, tai paremminkin ehkä nöyrällä mielellä. Pyrkyryys on vieras asia ja hommat tehdään yhteistyössä ja hyvässä hengessä. Alttius auttamiseen on minusta aitoa.

Seurakunnan johdostakin on oikein myönteistä sanottavaa, he palvelevat sydämellään. Tämä ei tarkoita, että olisin kaikesta seurakunnan toiminnallisuuksista ja esim. jumalanpalveluksen sisällöistä niin innoissani ja samalla aaltopituudella. En koe silti tarvetta alkaa kritisoimaan heitä, paras vaan olla omalla  paikallaan ja tehdä pienet palvelustehtävät Herraa palvellen. Koen iloa siitä, jos jotakin pystyy tekemään ihmisten ja evankeliumin hyväksi. Mitään ei voi tehdä ilman Herraa, näin koen. En edes arkista leipätyötäni.

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4225
  • Matkalla
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #13 : 04.08.18 - klo:22:23 »
En saanut ihan selville miten tuossa kävi. Siis tuliko siihen aulatilaan keskusradiojärjestelmä?

Kyllä tuli. Sitä myös käytettiin monet monet kerrat.
Myöhemmin sairaalaa uudelleen laajennettiin enkä tiedä miten siellä asiat nyt ovat tuon suhteen.

Poissa sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 996
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #14 : 04.08.18 - klo:22:35 »
Onpa ihmisillä jaloja tehtäviä.
Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia.
En ole touhukas enkä esiintyöntyvä. 
Istun aina takapenkeillä ja hiippailen heti ulos,
kun jokin kokoontuminen päättyy.

Onneksi tämä pitää paikkansa:
"Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten?"
(Room. 9:21)

Olen aina tiennyt, että kun muut ovat kultaisia, hopeisia tai vähintään hienosta keramiikasta muotoiltuja ammennuskulhoja, meikäläinen on muovipönttö.
Olen tilanteeseen aivan tyytyväinen.

Olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat pontevasti pyrkineet esille ja pätemään.
Heistä tulee joko kiusallisia tapauksia, joita on hyssyteltävä, tai sitten he
päätyvät johtaviin tehtäviin, joissa osoittautuvat despooteiksi.
Luultavasti olisin jälkimmäisiä, jos kuuluisin eteenpäin suuntautuviin.

Ei mun touhuista kukaan tiedä mitään. Paitsi te nyt täällä. Ja kahden nuoren vanhemmat seurakunnassa.
Jos en olisi tänä aamuna hankkinut sitä nuorta sairaalaan, olisin tod. näk. menettänyt ammattilisenssini ja sitä kautta työpaikan.