Kirjoittaja Aihe: Palvelutehtävä  (Luettu 943 kertaa)

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4057
  • Matkalla
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #15 : 04.08.18 - klo:23:17 »
Juttelin tänään kahdessa eri keskustelussa kolmen ennestään minulle tuntemattoman ns. seurakunnattoman uskovan kanssa.
Uskovien yhteydessä palvelutehtävää tehdään toinen toisillemme.

Poissa sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 765
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #16 : 05.08.18 - klo:01:03 »
Juu Herra on "lennättänyt" minulle ennestään täysin tuntemattomia omiaan tilanteisiin missä olen ollut ja johtanut jommankumman puhumaan toiselle. Kerran se tapahtui Helsingin Saalemissa. Rouva joka sanoi ettei yleensä käy siellä vain kristillisten liikemiesten jossain jutussa, joutuneensa tulemaan Saalemiin sinä iltana. Ja sitten oli jotenkin löytänyt minut ja antoi minulle tiedon sanat.

USAssa sitten venäläoinen uskova koki että Herra neuvoi häntä tulemaan pieneen vihanneskojuun missä kävin lasten ollessa pieniä. Hän ihmetteli että miksi sinne kun hänellä ei ollut penniäkään rahaa. Mutta sitten Herran Henki osoitti tämän henkilön minulle ja menin juttelemaan. Siitä eteenpäin rukoilimme minun raskaan tilanteen takia joka viikko puolentoista vuoden ajan. Sitten Herra antoi voiton. :)

Poissa Jano

  • Viestejä: 222
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #17 : 05.08.18 - klo:10:04 »
Minä tein ennen kaikenlaista seurakunnan järjestäytyneen toiminnan kehyksissä, opetin sanaa ja vedin aktioryhmiä ja johdin ylistyslaulua jne. Nykyisin en edes käy missään kokouksissa. Pyrin palvelemaan Herraa joka hetki missä ikinä liikunkin, erityisesti jokaisen kohtaamani ihmisen suhteen. Olen kokenut tämän ”työmuodon” hedelmällisempänä kuin tuon aiemman. Me ollaan seurakunta, me Jeesuksen opetuslapset, ja meidän elämä tapahtuu pääasiallisesti kokoussalien ulkopuolella. Toki niissäKIN voi Jumalan valtakunnan hyväksi ehkä jotain tehdä, mutta hirveän surullista jos se jää vaan sinne.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 1679
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #18 : 05.08.18 - klo:11:42 »
Minä tein ennen kaikenlaista seurakunnan järjestäytyneen toiminnan kehyksissä, opetin sanaa ja vedin aktioryhmiä ja johdin ylistyslaulua jne. Nykyisin en edes käy missään kokouksissa. Pyrin palvelemaan Herraa joka hetki missä ikinä liikunkin, erityisesti jokaisen kohtaamani ihmisen suhteen. Olen kokenut tämän ”työmuodon” hedelmällisempänä kuin tuon aiemman. Me ollaan seurakunta, me Jeesuksen opetuslapset, ja meidän elämä tapahtuu pääasiallisesti kokoussalien ulkopuolella. Toki niissäKIN voi Jumalan valtakunnan hyväksi ehkä jotain tehdä, mutta hirveän surullista jos se jää vaan sinne.
Onko sinulla "seurakunnattomia" kavereita, joita tapaat silloin tällöin? Tai entiseen seurakuntaasi kuuluvia?
Siis suomeksi tarkoitan: kuinka erakoksi koet jääneesi?

Minulle kävi aikoinaan niin, että kun vetäydyin eroon seurakunnastani, niin ystäväksi luulemistani sen seurakunnan jäsenistä kukaan ei ottanut minuun yhteyttä moniin moniin vuosiin. Sellaista oli uskovien yhteys ja toisista välittäminen.
(Tai no: yksi otti yhteyttä, mutta vain siksi että hän tarvitsi lainalleen takaajia ...)

Poissa Jano

  • Viestejä: 222
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #19 : 05.08.18 - klo:11:54 »
Taisto, aika vähiin on jääneet yhteydenotot tuon seurakunnan jäseniltä. Vähän enemmän on ”seurakunnattomia” tuttavia tai ystäviä, tai toisiin seurakuntiin kuuluvia jotka kuitenkin ovat avarasydämisiä ja näkevät Hengen yhteyden tärkeimpänä. Olen miettinyt miksi ”entisen seurakuntani” jäsenet eivät paljon pidä yhteyttä, ja luulen että moni saattaa luulla että minulla on jotain heitä vastaan henkilökohtaisesti kun lakkasin siellä palvelemasta ja pitkälti myös käymästä.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 1679
Vs: Palvelutehtävä
« Vastaus #20 : 05.08.18 - klo:14:06 »
Taisto, aika vähiin on jääneet yhteydenotot tuon seurakunnan jäseniltä. Vähän enemmän on ”seurakunnattomia” tuttavia tai ystäviä, tai toisiin seurakuntiin kuuluvia jotka kuitenkin ovat avarasydämisiä ja näkevät Hengen yhteyden tärkeimpänä. Olen miettinyt miksi ”entisen seurakuntani” jäsenet eivät paljon pidä yhteyttä, ja luulen että moni saattaa luulla että minulla on jotain heitä vastaan henkilökohtaisesti kun lakkasin siellä palvelemasta ja pitkälti myös käymästä.
Omissa mietteissäni olen tullut siihen tulokseen, että yksi syy yhteydenottojen vähyyteen saattaa olla se, että seurakuntalaiset eivät kykene käsittämään ja käsittelemään sellaista asiaa, että joku jää pois heidän mielestään oikeasta seurakunnasta. Pois lähteneellä täytyy olla jotakin ongelmia (kenties syntiä), ja hänestä tulee seurakuntalaisten silmissä toisarvoinen uskova, tai kenties täysin luopio. Voi olla että tällaista asiaa ei edes uskalleta avoimesti käsitellä, ajatellaan vain että "no, usko ei ole joka miehen", ja sitten asia vain koetetaan unohtaa. Asian unohtaminen kylläkin tarkoittaa tällaisessa tapauksessa ihmisen tarkoituksellista hylkäämistä, mikä ei ole lainkaan oikein.

En tiedä, onko sinun tapauksessasi asia näin, mutta tällaista olen ajatellut. Vieläkin, pitkän ajan kuluttua, asian ajatteleminen tuntuu kipeältä sielussa.