Tässä muutama ajatuksia herättävä lainaus, joita olen keräillyt itse. Huomasin, että useimmat itse keräämät kohtani ovat kyllä enemmän pitkiä kappaleita kuin sukkelia sanontoja.
***
Heidän (erityisesti perheenisien) olisi parempi nähdä itsensä tuhansien vuosien kirkkohistorian, auktoriteetin ja perinteen kautta jo vakiintuneen totuuden jakajina kuin painostaa itseään ”selvittämään se itse”.
Tekstissä ei ole mitään uutta opittavaa. Ainoastaan löytää uudelleen se, mitä meitä viisaammat, pyhemmät ja kurinalaisemmat ihmiset jo tekivät. (Suom. DeepL.com.)
***
Ole hyvin varovainen oletusten ja odotusten suhteen. Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä. Muilla ihmisillä on erilaisia asioita, jotka ovat tärkeitä elämässä. He eivät pidä siitä, että heitä oikaistaan, eivätkä he halua tuntea itseään uhatuksi. (Suom. DeepL.com.)
***
Ihmisen yleisenä taipumuksena on yrittää olla, kuten Eedenin puutarhan tarinassa sanotaan, ”Jumalan kaltainen” (1. Moos. 3:5), korottaen itsensä ylivertaiseksi, joka kuuluu oikeutetusti vain Jumalalle. Ylpeys on siis perussynti. Jotkut lisäisivät vielä, että synti juontaa juurensa ahdistuksesta ja ihmisen rajallisuuden aiheuttamasta turhautumisesta, kun ego yrittää kapinoida olemassaolomme asettamia rajoja vastaan.
Lunastus myönnetään, kun ihminen tulee tietoiseksi omasta ylimielisyydestään ja omahyväisyydestään, tekee nöyrästi parannuksen ja kääntyy uskossa Kristuksen puoleen. Silti synti jatkuu, sillä vaikka sen taakkaa kevennetään, sen ote ei koskaan hellitä. Ulkoisesti ihminen voi elää erittäin moraalista elämää, mutta sisäisesti hän jatkaa kapinointia Jumalaa vastaan ja pyrkii korottamaan itseään. Tämä kapinallinen ja tottelematon itsensä korottaminen on synnin ydin.
-
https://www.religion-online.org/book-chapter/chapter-5-god-sin-and-christian-character/ (Suom. DeepL.com.)
***
Hengellinen ilmapiiri, jossa elämme, vaikuttaa lähes kaikkeen, mitä ajattelemme tai teemme. Miten esimerkiksi puhumme toisillemme? Sarkastisesti ja ivallisesti, kuten ihmiset televisiokomedioissa puhuvat toisilleen, vai välittyykö sanoistamme rakkautta, rohkaisua ja myötätuntoa? Pukeudummeko vaikuttaaksemme (usein seksuaalisesti) vai pukeudummeko tarkoituksenamme antaa Kristuksen meissä loistaa elämässämme? [...]
Mikä on meille tärkeää? Onko se asioita, joilla on vankka juurensa Raamatussa, kuten toisten auttaminen ja siunaaminen, vai onko se sitä, että eristäydymme tuntikausiksi kerrallaan katsomaan televisiota tai pelaamaan videopelejä, jolloin loppujen lopuksi emme anna mitään merkityksellistä itsellemme tai yhteiskunnallemme?
***
Ristiriita arvoliberalismin ja kirkon välillä syntyy siitä, että uskonto on yksilön täydellistä vapautta rajoittava tekijä. Kristinusko rajoittaa yksilön identiteettiä täydellisesti, se rajaa sitä, määrittelee sitä ja antaa sille jopa täydellisesti uuden sisällön, muodon ja merkityksen. Kristinusko myös mielivaltaisesti määrittelee, milloin, miten ja missä (kenessä) ihminen on sen mukaan vapaa. Lisäksi kristinusko antaa vain yhden tien sen sijaan, että ihannoisi minun tietäni kaikkien muiden ”minun teiden” kanssa (vrt. Joh. 14:6).
-
https://hulluinhuonelainen.com/2018/11/11/minunkirkkoni-eiko-kirkko-olekaan-kristuksen/***
Vaikka omasta mielestäni olen kaikesta oikeassa, pidän erittäin, erittäin epätodennäköisenä sitä, että koko universumin luojalla olisi tismalleen samat arvot kuin minulla pienellä, keskeneräisellä ja kompleksisella simpanssilla.
[...] Uskonnossa ei pidäkään olla mitään loogista. Uskonto liittää ihmisen vuosituhansien ketjuun tässä monimutkaisessa maailmassa, jossa ei enää tiedä saako joogata tai pitää rastoja vai loukkaako se kenties jotakuta. Uskonnon rituaalien pointti on pysyvyys ja jatkuvuus. Onhan se helvetin absurdi ajatus, että Luoja kaikkivaltias muuttaisi arvojaan aina viimeisten vasemmistolaisten muotihömpötysten mukaan. Ja vielä jollain kansanäänestyksellä.
-
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d0e8d915-4b48-438f-b78c-5eeda6fb400a