Ehkä jotenkin yllä oleviin viesteihin liittyen, tosin melko heppoisen pohdinnan jälkeen, tuli mieleen, mitä pohdin eilen illalla luettuani lisää kirjasta mikä käsittelee Korean historiaa. Olen yrittänyt aina silloin tällöin lukea lehtistä minkä mieheni sai kun oli Koreassa katolisessa kirkossa pääsiäisenä 2023. Olen yrittänyt saada siitä selvää Google tekstin kääntäjän avulla, mutta sitäkään en ole tehnyt kovin sinnikkäästi.
Mutta se mitä olen lukenut, on minulle ikäänkuin todella vierasta tekstiä eli en ole aivan saanut kiinni siitä mitä siinä yritetään sanoa. Olen ihmetellyt, että mistä se johtuu.
Olen kummastellut sitä ja mieleeni on tullut ajatus, että onko meidän evankelinen tapa puhua asioista jotenkin sekin kulttuurin säätelemää? Sama tuli mieleen sitten, kun luin Korean historian kirjaa.
Konfutselaisuus on historiallisesti ollut heillä ajattelun johtotähti vuosituhansia. Se ei ole itse asiassa uskonto, koska siinä ei viitata jumaluuteen, vaan on enemmänkin filosofinen oppi, missä korkea moraalisuus on ihanteena.
Jotenkin tuli mieleen, että minkähänlaista olisi evankelioida korealaisia, jotka eivät ole olleet tekemisissä kristinuskon kanssa.
Tää tietty tulee aina esille lähetystyössä.
Tietty tuli myös mieleen, että mitä he kuulevat kristinuskosta, kun katolinen kirkko levittää kristinuskoa. Löytyykö siitä evankeliumi? Toivottavasti.
Katolinen kirkko teki siellä lähetystyötä enemmän kuin muut kristilliset kirkot. Heitä tapettiin paljon 1800 luvulla.
Tässä viestissä ei välttämättä ole päätä eikä häntää.

Mutta jotenkin vaan tiedostin, miten erilainen kaukoidän kulttuuri on kuin se mihin on itse tottunut.