Puitua Puhetta ja Ajatusta Herättäviä Sanontoja

[sandia]

Tämän postauksen löysin otsikolla kristillistä huumoria.
Tottahan se on, mutta en minä ainakaan taida oikein pystyä siihen:

Daniel slept in a lion's den. Peter slept in prison. Jesus slept in a storm. Remember, no matter your circumstances, you can take a nap.

Suomeksi: Daniel nukkui Leijonan luolassa. Pietari nukkui vankilassa. Jeesus nukkui myrskyssä. Muista, että olkoot olosuhteet mitkä vain, voit ottaa nokkoset.

 

Minulla on tälläkin hetkellä "olosuhde" mikä rassaa ja tekis mieli painaa paniikkinappulaa.
 

Yritän jättää asian Herralla ja luottaa Häneen. Uskon, että Hän pitää huolen, mutta kyllä se paniikki tulee minulla helpommin kuin uni.
Kuten opetuslapset veneessä, kun Jeesus nukkui.

[sandia]

No, eiliseen stressaavaan tilanteeseen sain vastauksen. Pyysin Herraa, että hän antaisi ymmärtää missä asiat menee.
Eräs henkilö sitten soitti ja kertoi. Minulle aivan tuntematon henkilö.
En voi oikein kertoa yksityiskohtia tämän enempää, mutta siis vastauksen sain, eikä ollut kyse siitä mitä pelkäsin.

[sandia]

MInulle tuli eilen kirkkoon ajaessani idea, mikä ilahdutti minua.
Koin, että se oli Jumalasta.
Satuin kuuntelemaan biisiä nimeltä Keep Talking. Siinä todetaan se tosiasia, että ihminen sai kyvyn puhua. Jäin jotenkin miettimään, että niin miksiköhän saimme puhelahjan, toisin kuin eläimet. 

Sitten tajusin, että se johtuu siitä, että Jumala halusi puhua meille.
Tulin hyvin iloiseksi, kun ajattelin tuota.

[Korpima]

Hyvä huomio!  Ajattelin myös äskettäin, että olisinhan mikä tahansa keskustelupalsta hyvin erilainen, jos se korvattaisiin vain ihmisperustajan monologilla. Ei olisi keskustelua, vain yksinpuhelua.

Nyt on viestintää, korvat, suu, sun muu.

[sandia]

Minulle hahmottui toinenkin ajatus.
Kirjoittaessani toisessa ketjussa, tajusin, että joskus ihmisen on vaikea luopua sellaisesta mitä hänellä ei edes ole. 

[HelenaM]

Mutta hei, onhan sulla sandia se kaikki edelleen. Olet elänyt sen kaiken, kokenut todellisena jokapäiväisenä elämänä. Esim. Suomessa eletty menneisyys on sinun. Suomen kielikin on edelleen, siitä ei tarvi luopua.

Takertuminen mielessään johonkin on tietty eri asia. Sellaiseen, jonka on jo taakseen jättänyt. Tällaisesta olen löytänyt itseni tietyssä vaiheessa. Siinä auttoi tuon ajatteleminen, että se kaikki taakse jäänyt on edelleen omaa menneisyyttä, elämänrikkautta ja lahjaa, johdatusta elämänjuoksussa.

[sandia]

No en mä tietty muistoista ja taustastani luovu. Nehän ovat osa minua.
Tarkoitin tuota takertumista johonkin mitä ei enää ole.
Joskus ihmiset takertuvat sellaiseen mitä heillä ei ikinä ole edes ollut. Se on onneton olotila.

[pax]

Mulle on on ollut raskasta luopua ja luovuttaa kun perhe hajosi, siinä on niin monta osa-aluetta ettei minun ikäni riitä niiden selvittämiseen päässäni ja edes jonkinlaiseen hyväksymiseen.
Elämä vaan on tällaista tässä synnin maassa.

[HelenaM]

Tarkoitin tuota takertumista johonkin mitä ei enää ole.

En ehkä ymmärtänyt oikein mitä tarkoitit. Mutta tätä tarkoitin myös kun viittasin omaan kokemukseeni takertumisesta. Kunnes oivalsin, että se kaikki menneisyydessä tärkeä ja merkityksellinen on minun edelleen, koettu ja eletty, vaikka tänään on peruuttamattomasti taakse jäänyttä. Itselleni tuli siinä tilanteessa jonkun sortin hätääntyminen, että nyt tapahtuu peruuttamaton asia, minulta riistetään pois elämän perustusta. Tämän tasapainottui nopeasti tuon oivalluksen myötä. Sitäkin ajattelin, että koko tämä maailma voi muuttua nopeasti, läheiset kuolla, talous romahtaa, sota syttyä...mitä tahansa. Ja jos itse sattuu olemaan vielä elossa, sama perustus on Jumalassa, lupaukset voimassa, suuri armo kannattelee elämässä ja kuolemassa. Sitä on niin pieni ja rajoittunut ihmisenä, tuota kokemusta kun taaksepäin katsoo, ei paljoa tarvita, kun hauras ihmisyyteni vapisee.

[sandia]

Juu samanlaisia kokemuksia. Kirjoitit:

Itselleni tuli siinä tilanteessa jonkun sortin hätääntyminen, että nyt tapahtuu peruuttamaton asia, minulta riistetään pois elämän perustusta.

Juuri tuo, että tuntuu kuin koko elämän perusta riistettäisiin.
 Tosi vaikea ilmaista, mutta kokemus oli hyvin totaalinen.
Erik Erikson, kuuluisa psykoanalyytikko kirjoitti paljon identiteetistä.
Hänen identiteetin määritelmänsä meni jotenkin näin: oman itsen samuuden ja jatkuvuuden tunne ajasta ja paikasta riippumatta.
Uhhuh, en oikein muista miten se meni.
Hän myöskin sanoi, että identiteettiin kuuluu se ympäristö missä elämämme. Se on ikäänkuin sisäisesti meissä.

Sitten kun aloin vapautua tuosta, oli kuin olisi ollut helpompi hengittää. 
On olemassa laulu mikä kuvaa kokemustani tästä. Minusta se on kaunis laulu.
Unwritten.
Laitankin se tähän.
https://youtu.be/vRQb_-mRcAc?si=D1j1sQ6Qfm5h3zsD

Sanoissa on mm. kuva kirjan tyhjästä sivusta, joita ei ole vielä kirjoitettu.
Myös kuva likaisen ikkunan avaamisesta ja auringon paistamisesta sisään.
Myös ilmaisu että sinä vain voit kokea sadepisaroiden tippumisen ihoosi.

[HelenaM]

Ajattelin, että tosiasiassa mitään ei riistetty, vaikka siinä hetkessä tuntui, että pohja olisi pudonnut. Hyvin nopeasti sain tasapainon takaisin. Avuksi tuli voimakkaasti se, että Jumala on johdattanut ja johdattaa, eikä ole mitään syytä surra sitä, mikä on lopullisesti sulkeutunut ja ohitse. Menneisyyden hyvistä ja merkityksellisistä asioista saa olla kiitollinen ja jatkaa eteenpäin. Elämän täyteys on Herrassa, Hänen läsnäolonsa kokemisessa ja eritoten Hänen voimassaan, joka nostaa ja kantaa. Hänessä en vajene, en romahda missään tilanteessa.

[HelenaM]

Jatkan juttuani, sitä oli tuo edellinenkin.  Oletan, että oma elämänkulkuni on ollut keskivertoisesta poikkeavaa. Siksi elämänasenteekseni on muodostunut se, ettei mikään ole omaa. Perhe, koti, työ, toimeentulo, läheiset, kaikki omaisuus, rauhantila Suomessa jne. voidaan ottaa pois minä hetkenä hyvänsä ja kun joku tällainen toteutuu, välittömästi alan elää "sopeutumismoodissa." Siinä katse ja koko elämä suuntautuu Jumalaan sillä ajatuksella, että tämä kaikki oli hänen tiedossaan alusta asti. Ja siksi oli miten oli, Hän on ajantasalla joka hetki, kannattelee ja on läsnä niin kuin aina ennenkin.

[Korpima]

Viisaita ajatuksia. Jumala on pysyvä, muu voi muuttua.

[sandia]

Helenan kokemus kuulostaa samanlaiselta kuin minun, siis ainakin kokemustasolla, vaikka minä en vapautunut siitä varmaan pariin vuoteen, mutta kyllä työstin elämääni tosi paljon ja vihdoin alkoi aueta. Tuo laulu Unwritten kuvaa hyvin, mikä oli mielenmaisemani kaiken sen jälkeen.

[sandia]

Jatkan juttuani, sitä oli tuo edellinenkin.  Oletan, että oma elämänkulkuni on ollut keskivertoisesta poikkeavaa. Siksi elämänasenteekseni on muodostunut se, ettei mikään ole omaa. Perhe, koti, työ, toimeentulo, läheiset, kaikki omaisuus, rauhantila Suomessa jne. voidaan ottaa pois minä hetkenä hyvänsä ja kun joku tällainen toteutuu, välittömästi alan elää "sopeutumismoodissa." Siinä katse ja koko elämä suuntautuu Jumalaan sillä ajatuksella, että tämä kaikki oli hänen tiedossaan alusta asti. Ja siksi oli miten oli, Hän on ajantasalla joka hetki, kannattelee ja on läsnä niin kuin aina ennenkin.

Juu Herra antoi minullekin selvän opetuksen tuosta että mikä tahansa elämässä voi mennä milloin tahansa ja siksi on parempi kiinnittää sielunsa Herraan. Mutta kompuroin sitten kuitenkin periaatteen sovelluksen kanssa melko pitkään tilanteessa kun vanhempani kuolivat ja ikäänkuin menetin kodin Suomessa.
Mutta Helenan lähestymistapa on hyvin samanlainen kuin itselläni, ja onhan se auttanut minua paljon vieraaseen maahan sopeutuessani. Se, että yleensä olen aktiivisesti sopeutunut on ollut valinta. Muuten olisi jo karannut takaisin Suomeen tai jotenkin täysin lopahtanut ihmisenä. Onneksi Herra on kantanut.