Kirjoittaja Aihe: Uskon vaikeus  (Luettu 4035 kertaa)

Lydia

  • Vieras
Uskon vaikeus
« : 19.10.13 - klo:15:44 »
 Jeesus sanoi; Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teitä. Ja vuorenkin voisi heittää mereen. Jos vain olisi uskoa.
Monessa kohden Raamattu puhuu uskosta, uskossa anomisesta ja lupauksesta saada mitä on anottu.
Miksi usko on niin hankalasti omistettavissa sitten?
Voiko asialle tehdä jotakin?
Jos se on kokonaan Jumalan teko ihmisessä, mikä on este hurskaallekkin uskovalle, ettei uskoa paljoa ole?
« Viimeksi muokattu: 19.10.13 - klo:15:50 kirjoittanut Lydia »

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4393
  • Matkalla
Vs: Uskon vaikeus
« Vastaus #1 : 19.10.13 - klo:16:30 »
Jostain luin, että hepreankielessä ei olisi ollenkaan käsitettä epäusko.
Suomeksi käännettynä parempi sana olisi uskonpuute.

Näin ollen ihminen siis uskoo tai ei usko ja sitten se joka uskoo, voi kärsiä uskonpuutteesta.

Mark.9:24
Heti lapsen isä parahti: ‘Minä uskon! Auta minun epäuskoani!’”
vs.
“Minä uskon! Auta minua uskonpuutteessani!”



Charlotte

  • Vieras
Vs: Uskon vaikeus
« Vastaus #2 : 19.10.13 - klo:16:33 »
Roomalaiskirjeessä on mielenkiintoinen kohta luvussa 12, jakeessa 3:

3 Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.

Tuon kohdan jälkeen alkaa kuvaus armolahjoista ja tehtävistä.

Onko uskovilla eri määrä uskoa riippuen esim. annetusta kutsumuksesta? Esimerkiksi evankelistoilla tuntuisi olevan usein erikoisen "vahva" usko.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5502
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Uskon vaikeus
« Vastaus #3 : 19.10.13 - klo:17:35 »
Tulee äkkiä mieleen kaksi uskon lajia: Jumalattoman usko ja Jeesuksen usko. Jumalattoman uskoakin Jumala arvostaa niin paljon, että lahjoittaa Jeesuksen uskon. Korneliuksella oli mielestäni nimenomaan tuo ensinmainittu usko (Ap. t. 10. luku).
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Lydia

  • Vieras
Vs: Uskon vaikeus
« Vastaus #4 : 19.10.13 - klo:17:42 »
Ja sitten on armolahjana 'uskon lahja'.

Milloin oma usko on uskottelua?  ::)

Kuten Knut kirjoitti hänestä joka sanoi Jeesukselle, auta minun epäuskoani, samoin on hyvä viedä epäusko Jumalalle ja pyytää todellista uskoa jonka lähde on Jumalassa.


Lydia

  • Vieras
Vs: Uskon vaikeus
« Vastaus #5 : 19.10.13 - klo:17:53 »
Jeesus usein huomioi heidän uskon jotka pyysivät apua sairauksiinsa eli antoi palautetta..suuri on sinun uskosi.
« Viimeksi muokattu: 19.10.13 - klo:18:09 kirjoittanut Lydia »

Poissa Mice

  • Viestejä: 1712
Vs: Uskon vaikeus
« Vastaus #6 : 19.10.13 - klo:18:03 »
Käsittääkseni kristillinen usko on nimenomaan uskoa Jeesukseen ja hänen mahdollisuuksiinsa. Siinä ei siis "mitata" sitä, kuinka paljon minusta tuntuu, että uskon, vaan kuinka paljon luotan Jeesukseen.
Usko ei siten ole johonkin itsevarmaan tilaan pyrkimistä ja itsensä mentaalista psyykkaamista. Uskommekin on lopulta Herran käsissä.
Ihmisroska

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4393
  • Matkalla
Vs: Uskon vaikeus
« Vastaus #7 : 19.10.13 - klo:18:19 »
Käsittääkseni kristillinen usko on nimenomaan uskoa Jeesukseen ja hänen mahdollisuuksiinsa. Siinä ei siis "mitata" sitä, kuinka paljon minusta tuntuu, että uskon, vaan kuinka paljon luotan Jeesukseen.
Usko ei siten ole johonkin itsevarmaan tilaan pyrkimistä ja itsensä mentaalista psyykkaamista. Uskommekin on lopulta Herran käsissä.

Tuonne toiseen ketjuun laitoin Waltherin teesejä.
Yksi niistä oli tämä:

"Yhdeksänneksi ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos siten vaaditaan uskoa, kuin ihminen kykenisi sen itse ottamaan tai ainakin siihen myötävaikuttamaan, sen sijaan, että yritettäisiin saarnaamalla itse evankeliumin armolupauksia saada se sydämessä syntymään."


Joku voisi tuosta sanoa, että ei pidä itse psyykata, mutta saarnaajan pitää tehdä sitä.


Ei se taida ihan väärin mennä Raamatun mukaan:

" Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin."

Poissa Mice

  • Viestejä: 1712
Vs: Uskon vaikeus
« Vastaus #8 : 19.10.13 - klo:19:06 »
Käsittääkseni kristillinen usko on nimenomaan uskoa Jeesukseen ja hänen mahdollisuuksiinsa. Siinä ei siis "mitata" sitä, kuinka paljon minusta tuntuu, että uskon, vaan kuinka paljon luotan Jeesukseen.
Usko ei siten ole johonkin itsevarmaan tilaan pyrkimistä ja itsensä mentaalista psyykkaamista. Uskommekin on lopulta Herran käsissä.

Tuonne toiseen ketjuun laitoin Waltherin teesejä.
Yksi niistä oli tämä:

"Yhdeksänneksi ei Jumalan sanaa jaeta oikein, jos siten vaaditaan uskoa, kuin ihminen kykenisi sen itse ottamaan tai ainakin siihen myötävaikuttamaan, sen sijaan, että yritettäisiin saarnaamalla itse evankeliumin armolupauksia saada se sydämessä syntymään."


Joku voisi tuosta sanoa, että ei pidä itse psyykata, mutta saarnaajan pitää tehdä sitä.


Ei se taida ihan väärin mennä Raamatun mukaan:

" Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin."

Tuosta olen samaa mieltä, että yhdessä tulisi rakentua ja kehoittaminen/rohkaiseminen on ihan oikein.
Itselläni oli mielessä sellainen itsensä täyteen varmuutta puhkunut rantapallo, mikä pomppii sinne tänne, kunnes ensimmäinen ohdakkeen piikki lässäyttää koko jutun.

Itse ajattelen myös niin, että uskoa ei tarvita etukäteen siihen, että evankeliumi voi aueta. Evankeliumissa itsessään on uskoa synnyttävä voima. Usko tulee kuitenkin aina meidän ulkopuoleltamme, emmekä voi sitä itsestämme löytää.

"...minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni."

Onko usko siis ensinkään minun uskoani, vai onko se Pojan uskoa, joka minussa asuu? Kun Kristus saa tilaa minussa, niin hänen uskonsakin minussa kasvaa. Voisiko sen noin ajatella?
Uskoa ja Kristusta ei ainakaan voi käsitellä toisistaan erillisinä asioina, tai muuten emme puhu enää kristillisestä uskosta. Onhan Jeesus uskon alkaja ja täyttäjä.
Ihmisroska

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4393
  • Matkalla
Vs: Uskon vaikeus
« Vastaus #9 : 19.10.13 - klo:19:25 »
Itse ajattelen myös niin, että uskoa ei tarvita etukäteen siihen, että evankeliumi voi aueta. Evankeliumissa itsessään on uskoa synnyttävä voima. Usko tulee kuitenkin aina meidän ulkopuoleltamme, emmekä voi sitä itsestämme löytää.

Kun ateistit sanovat, että he eivät voi alkaa vain uskoa, he mielestäni siinä aivan oikeassa.
Se ei voi mennä niin, että vain päätän alkaa uskoa, että Jumala on ja sitten teen parannuksen.
Raamattu puhuu hapuilusta.

Uskovan kodin lapsi ehkä kasvaa uskoon kiinni siten, ettei ehkä ole selviä käännekohtia elämässä, eikä voi niin selvästi muistaa mikä tuli ensin ja mikä sitten.

Lydia

  • Vieras
Vs: Uskon vaikeus
« Vastaus #10 : 19.10.13 - klo:19:53 »
Uskon että Pyhä Henki synnyttää uskoa varsin Raamatun sanan kautta ja välityksellä ja se riittää aivan varmasti. Silti aina olen ihmetellyt Raamatun paikkoja jossa tulee esille..jos teillä olisi uskoa..ihan kuin paljon enemmän olisi ihan käden ulottuvilla jos olisi enemmän uskoa.

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4393
  • Matkalla
Vs: Uskon vaikeus
« Vastaus #11 : 19.10.13 - klo:20:58 »
Viisi kiveä Daavid otti ja uskoi, luotti tahi tiesi että osuu varmasti, ja Goljat oli poissa.
Goljatilla oli 4 veljeä.

Jättiläisiä oli estämässä pääsyä Luvattuun maahan.
(siis ennen uskoontuloa, tosin VT:ssä on useita suuria kokonaisuuksia, jossa yhden loppu voi olla toisen alku)
Jättiläisiä oli voitetettavana Jordanin yli menon jälkeen. Siellä oli voitettavana myös suuri joukko kuninkaita.

Se kokonaisuus, joka alkoi Joosuan johdolla, päättyy vasta Daavidin aikana.
Sen yhtenä isona teemana on pyhitys.

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4393
  • Matkalla
Vs: Uskon vaikeus
« Vastaus #12 : 19.10.13 - klo:21:17 »

Odotan innolla sinun tulkintaasi, tästä, Egyptistä luvattuun maahan ja sen kuninkaiden voittamista :)
Jos Saul olisi tuhonnut perin pohjin, vihollisen, ei  olisi lihassa / lihalla voimaa ???

1 Sam 15:
3 Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit."


Länsimaalaisittain on hyvä huomata, että kuninkaita oli 31. Juutalaisilla on toisenlainen kalenteri.

Amalekilaiset olivat vain yksi vihollisista.
Saul ei tuhonnut amalekilaisia, mutta tuhosi ne, joita ei saanut tuhota: gibeonilaiset

Ymmärtääkseni se liittyy tähän ketjun aiheeseen.
Gibeonilaiset saivat petoksensa jälkeen homman toimia halon hakkaajina ja veden kantajina.
Saul edustaa mm. tietynlaista uskonnollisuutta.
Hän rupesi tietyllä tavalla ylihengelliseksi kieltäessään gibeonilaisten olemassaolon - heidät, jotka jokaisen uskovan mukana kulkee vanhoissa rääsyissä kuivuneen leivän kanssa.




Hugo Boss

  • Vieras
Vs: Uskon vaikeus
« Vastaus #13 : 20.10.13 - klo:12:29 »
Jostain luin, että hepreankielessä ei olisi ollenkaan käsitettä epäusko.
Suomeksi käännettynä parempi sana olisi uskonpuute.

Näin ollen ihminen siis uskoo tai ei usko ja sitten se joka uskoo, voi kärsiä uskonpuutteesta.

Mark.9:24
Heti lapsen isä parahti: ‘Minä uskon! Auta minun epäuskoani!’”
vs.
“Minä uskon! Auta minua uskonpuutteessani!”
Henkilökohtaisesti oma uskoni on hiekalle rakennettua, ja jos rakennan uskoni ja pelastukseni vain oman uskoni varaan, niin niillä eväillä en kauaa aikaa pysyisi uskossa ja pelastuksessa. Mutta kun perustan uskoni kasteeseeni, niin en perusta pelastustani oman uskoni varaan, vaan Jumalan hyvän työn varaan, Jeesuksen Kristuksen tähden, uskon kautta. Kasteeseeni turvautuen saan elää syntisenä, armahdettuna ja lunastettuna sellaisena. :)

Sofiina

  • Vieras
Vs: Uskon vaikeus
« Vastaus #14 : 20.10.13 - klo:16:58 »
Kristityssä voivat elää rinnakkain usko ja epäusko.

Epäusko on inhimillisen lihan tuotos, järki, epäilys.
Sitten on "uskoa, jonka Jeesus vaikuttaa".
Tämä kulkee rinnalla, inhimillisen epäuskon kanssa.

Kumpaa uskoa Jumala sitten katsoo? Ihmisen lihan uskoa, joka ailahtelee, vai Kristuksen lahjavanhurskauden vaikuttamaa, "uskoa, jonka Jeesus vaikuttaa"?

Jumala tietenkin katsoo meissä sitä "uskoa, jonka Jeesus vaikuttaa", ettemme luulisi pelastuvamme omien tekojemme kautta. Tuhoon tuomittu on ihminen, joka luottaa itseensä Jumalan edessä. Vain Jeesus Kristus voi seistä kasvotusten Jumalan edessä. Ja me, Hänessä.

Tämä lohduttaa, lihan epäuskossa.