Kirjoittaja Aihe: Mietteitä  (Luettu 1654 kertaa)

Poissa Soltero

  • Viestejä: 1821
Vs: Mietteitä
« Vastaus #15 : 13.08.18 - klo:16:58 »
Tuosta tuli mieleeni tämä raamatunkohta:

"Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
 sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme."
(Ap.t. 17: 26-28)

Minäkin elän ja liikun ja olen aivan oikeasti vain Herrassa ja Hänen varassaan.
Jeesus on vähintään yhtä välttämätön kuin leipä ja happi.

Riippuvuuteni Hänestä on selvästi lisääntynyt.
Hän ei anna ainoastaan hiukan lisää syötävää, elintilaa ja hengitysilmaa,
vaan aivan kaikki on Hänen hallinnassaan.
Hän ei silmäile minua vain hetkellisesti, kun rukoilen ja luen Raamattua,
vaan olen koko ajan ja kokonaan Hänen laupiaiden silmiensä edessä.

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 5569
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mietteitä
« Vastaus #16 : 13.08.18 - klo:20:28 »
Oon ollut jo aika pitkään siinä luulossa että mussa on uskovana jotain vikaa. Tuo tunne on tullut joka kerta siinä vaiheessa, kun olen lukenut Jeesuksen ristinkuolemasta. Monta kertaa oon lukenut mitä hän joutui kärsimään ennen kuolemaansa. Kipuja, piinaa ja pilkkaa. Ja joka kerta mulle on tullut syyllinen ja huonommuuden tunne. Oon ajatellut että mussa on vikaa, kun en pysty ymmärtämään täysin kuinka suuren uhrauksen Jeesus teki. Oon ymmärtänyt lukemani, mutta se ei ole herättänyt mitään tunteita mussa.

Olen tullut siihen tulokseen, että meissä kaikissa on sama vika. Tunteet tulevat ja tunteet menevät. Pääasia on, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti täysin riippumatta meidän tunteistamme.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Andromeda

  • Viestejä: 33
Vs: Mietteitä
« Vastaus #17 : 14.08.18 - klo:10:55 »
Olen niin kiitollinen siitä, että Herra ei hylkää ja Pyhä Henki jaksaa opettaa tällaistakin jästipäätä kuin minä. Kun yritän liittää Raamatun opetuksia omaan elämääni niin huomaan miten uskontieni on pelkkää jatkuvaa kompurointia. Ilman Jeesuksen sovitustyötä ja hänen rakkauttaan olisin tuhoon tuomittu, sillä en voi mitenkään olla täydellinen uskova. Monta kertaa joka päivä huomaan tekeväni toisin kuin Raamatussa opetetaan. Teen paljon virheitä jo ihan ajatustasolla. Joskus huomaan olevani kateellinen jostakin, tai salaa ylpeä siitä että minä oon tehnyt jotakin joka on onnistunut tosi hyvin. Ja miten helppoa onkaan tuntea paheksuntaa toisen ihmisen käytöksen tai elämäntavan vuoksi. Puhumattakaan siitä, että onnistuisin pitämään kieleni kurissa.

Mutta ehkä se on vain hyvä asia että omassatunnossani on piikki jokaikisenä päivänä. Se korostaa ja muistuttaa siitä, että olen pelastettu pelkästään armosta. En pysty ikinä ansaitsemaan sitä omilla teoillani. Tietoisuus tästä saa hyvin nöyrälle mielelle ja tuntemaan kiitollisuutta siitä että Jumala veti minua luokseen ja sain pyytää Jeesuksen elämääni. Ja kun ajattelee miten vajavainen ihmislapsi olen, niin kiitollisuus vain kasvaa. Kiitollisuus siitä, että vaikka miten kompuroinkin, Jeesus ei hylkää. Hän on vierelläni joka hetki.

Siunausta päiväänne, rakkaat uskonsisaret ja -veljet  :)!
Jumalan armo on sillan ja veden välissä
-Augustinus

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 5569
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mietteitä
« Vastaus #18 : 14.08.18 - klo:11:56 »
Andromeda. Tuo kompurointi tulee jatkumaan, jos elinpäivä on, ainakin seuraavat 60 vuotta. Kokemusta on.  :(
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Andromeda

  • Viestejä: 33
Vs: Mietteitä
« Vastaus #19 : 14.08.18 - klo:12:57 »
Paulus; oikeassa olet  :). Kompurointia läpi elämän. Mutta niinhän Jeesus varoittaakin jo etukäteen että ahdas ja kivinen on uskovan tie, ei tässä pääse vasta asfaltoitua moottoritietä leveästi kulkemaan  ;D.
Jumalan armo on sillan ja veden välissä
-Augustinus

Poissa Andromeda

  • Viestejä: 33
Vs: Mietteitä
« Vastaus #20 : 01.09.18 - klo:20:52 »
Tänään ajeltiin pääkaupunkiseudulle, itse istuin matkustajan paikalla. Yhdessä kohtaa matkaa kävi hauska juttu, joka oikeasti pisti ajattelemaan kuinka paljon käytän aikaani Jumalan kanssa.

Moottoritiellä tuli vastaan kyltti jossa iso P, kuusi ja retkipöydän kuva sekä nuoli tulossa olevalle erkanemiskaistalle. Kyltin vieressä ei ollut puita eikä pensaita, vaan pitkälle horisonttiin jatkuva peltoaukeama. Koska puita ei ollut näköesteenä, niin näytti siltä kuin nuoli olisi osoittanut suoraan taivaalle. Aivan kuin merkki olisi kertonut "Levähdyspaikka Jumalan luona". Tämä pisti minut ajattelemaan asiaa todella paljon. Omatunto kolkutti aika lailla. On hyvä ajatus pysähtyä kesken ajomatkan, verrytellä jalkoja ja samalla vaikka pyytää siunausta turvalliselle ajomatkalle. Miksiköhän en ole itse koskaan ajatellut, että voisin siinäkin tilanteessa viettää aikaa Jumalan kanssa? Samalla tuli mietittyä myös sitä, että liian vähän vietän aikaa myös henkisellä levähdyspaikalla. Vaikka olisi työkiireitä tai kotitöitä, niin voisin silti käyttää henkistä parkkipaikkaa, ja rukoilla kiireenkin keskellä. Töitä tehdessä, tiskatessa tai siivotessa, voisin kyllä samalla kertoilla asioitani Jumalalle, mutta jostain syystä en ole tehnyt niin. Olen rukoillut vain silloin, kun olen keskittynyt tekemään pelkästään sitä, rukoilua. Kuitenkin pystyisin rukoilemaan pitkin päivää, ajatuksissani.

Tuon liikennemerkin näkeminen avasi silmiä kyllä paljon. Opetti mikä on oikeasti tärkeää; aika Isän kanssa. Tästä opetuksessa tuli valtavan siunattu olo! Että minä, pieni kompuroiva kristitty, saan opetusta Jumalalta, vaikken sitä ansaitse. Miten valtavasti Isä minua rakastaa, että jaksaa ja haluaa opettaa minua, uudelleen ja uudelleen. Ja vaikken voi tehdä mitään mikä riittäisi Isälle kiitokseksi, hän silti tahtoo pitää minut lähellään, opettaa, neuvoa ja nuhdella. Hän haluaa antaa vaikken sitä omilla ansioillani koskaan ansaitse. Hänelle riittää että tahdon pysyä hänen lähellään, riippua hänessä kiinni. Olen niin kiitollinen hänen tästäkin opetuksestaan. Tuli jotenkin niin mahdottoman rakastettu olo  :). Onko teille muille tullut vastaan opetuksia jotka ovat saaneet silmät avautumaan ja käytöksen muuttumaan? Siunattua loppuiltaa teille kaikille!
Jumalan armo on sillan ja veden välissä
-Augustinus

Poissa Taisto

  • Viestejä: 1854
Vs: Mietteitä
« Vastaus #21 : 02.03.19 - klo:19:40 »
Mitä Jumala tekee puutarhurina:

Joh 15:1-2
"Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.
Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän."

Oksan puhdistaminen: tarkoittaa ilmeisesti turhien rönsyjen pois leikkaamista.
Oletteko kokeneet, että Jumala on leikannut turhia rönsyjä pois? Jotakin, mikä on ollut omasta mielestä tärkeää, mutta ei Jumalan mielestä...

Poissa xyz

  • Viestejä: 93
Vs: Mietteitä
« Vastaus #22 : 04.03.19 - klo:11:33 »
Oletteko kokeneet, että Jumala on leikannut turhia rönsyjä pois? Jotakin, mikä on ollut omasta mielestä tärkeää, mutta ei Jumalan mielestä...

Turhana rönsynä ainakin minulla on OMA HENGELLISYYS.
« Viimeksi muokattu: 04.03.19 - klo:11:38 kirjoittanut xyz »

Paikalla Lemmikki

  • Viestejä: 354
Vs: Mietteitä
« Vastaus #23 : 08.05.19 - klo:11:19 »
Mitä Jumala tekee puutarhurina:

Joh 15:1-2
"Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.
Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän."

Oksan puhdistaminen: tarkoittaa ilmeisesti turhien rönsyjen pois leikkaamista.
Oletteko kokeneet, että Jumala on leikannut turhia rönsyjä pois? Jotakin, mikä on ollut omasta mielestä tärkeää, mutta ei Jumalan mielestä...

Minulla on koko ajan tunne ettei ole jäänyt mitään jäljelle kun turhat rönsyton leikattu pois. Miten sellainen ranka tekee mitään hedelmää ja lieneekö edes olemassa mitään hedelmää.  Joskus näin unessa pienen varvun jossa oli kaksi "mustikkaa", muuten ei yhtään lehtiä ja se seisoi keskellä lumista kylmää maisemaa. Se on kuin minä edelleen vuosien jälkeen.
Maailma on hirveä paikka ja täällä pitäisi vielä yrittää jotain hedelmiä tuottaa.   :-\
Ympärillä on pelkkää vihaa ja pahuuden valtaa ja pilkataan kaikkea hyvyyttö. Eivät ihmiset edes halua mitään hyvää.

Onko varvun "syy" että se joutuu olemaan kuolemanlaaksossa kylmässä pakkasessa? Muuttuuko ympäristö koskaan kevääksi?

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Mietteitä
« Vastaus #24 : 08.05.19 - klo:22:02 »
Välillä kun kuuntelee toisten uskovien juttuja, sitä alkaa miettimään olenkohan minä tarpeeksi hyvä uskova tai edes uskova ollenkaan, kun en koe juuri ollenkaan kompuroimista ja hedelmättömyyttä ja kylmyyttä ja kivistä tietä. Päinvastoin koen elämän antoisana ja näen jatkuvasti lupausten toteutuvan ja siunausten virtaavan minulle ja minun kauttani.

Olenkohan minä ymmärtänyt tämän asian ihan väärin? :)

Paikalla Lemmikki

  • Viestejä: 354
Vs: Mietteitä
« Vastaus #25 : 08.05.19 - klo:22:17 »
Et varmastikaan ole ymmärtänyt väärin. Meillä lienee vain erilaisia elämän vaiheita.
Toiset ovat muutenkin positiivisia luenteeltaan tai muuten vain hyvä elämä. Ei sun tarvii verrata itseäsi meihin vanhoihin ja väsyneisiin. 😊

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Mietteitä
« Vastaus #26 : 08.05.19 - klo:22:52 »
Kiitos Lemmikki :) Niin minäkin olen ajatellut. Se on hyvä että meitä on moneen lähtöön. Kaikenlaisia luonteita tarvitaan.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 1821
Vs: Mietteitä
« Vastaus #27 : 08.05.19 - klo:23:00 »
Minun elämäni on hyvin vaihtelevaa.
Päin vastoin kuin Jano en taatusti voi sanoa, että kokisin siunausten virtaavan jatkuvasti kauttani.
Joskus niin mahdollisesti tapahtuu, mutta usein huomaan aiheuttaneeni jollekulle mielipahaa ja jopa epäuskoa.
Onneksi rukoillen kulkevan kautta ei sentään kirous voi levitä.

Henkilökohtainen elämiseni ei ole jatkuvaa pyhittymistä, vaan paljon syntiä siihen mahtuu.
Silti hengellistä kasvua varmasti tapahtuu, koska uskon ja koen olevani Pyhän Hengen johdatuksessa.
Tämä johdatus ja kasvu on kuitenkin heikkouteni ja ailahtelevuuteni takia epätasaista, ja takapakkeja esiintyy.

Mutta Jeesus on uskollinen.
Usein rukoilen suorastaan ääneen: "Kiitos Herra, että kaikesta huolimatta saan riippua Sinussa ja Raamatun lupauksissa kiinni".
Nämä rukoukset ovat spontaaneja syntisen huokauksia Herran puoleen.
Toivo ja luottamus ovat Jumalan armollinen lahja,
eivätkä minun kasvuni tulosta.

Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Mietteitä
« Vastaus #28 : 08.05.19 - klo:23:15 »
Täytyy sen verran tarkentaa, että en tarkoittanut jatkuvasti siinä mielessä että ihan joka tuhannesosasekunti toisensa jälkeen. Vaan siinä mielessä kuin vaikkapa jatkuvasti hengitän. Hengitysten välissä voi olla pienen pieni tauko kun sitä ei hengitä. Mutta silti sitä jatkuvasti hengittää. Saattaa sitä joskus kokea pieniä epätoivon tai kurjuuden hetkiä, ja joskus pahoittaa toisten mielenkin. Mutta ei niihin mielestäni tarvitse jäädä vellomaan eikä niihin kiinnittää suhteettoman paljon huomiota. Aurinkoisena päivänäkin vieressäsi on varjo, mutta sinulla on lupa olla murehtimatta sitä ja vain nauttia valosta :)

Tiedän kyllä että tällaista asennetta pidetään monesti kevytmielisenä ja ajatellaan että uskovan pitää kokea huonoutta ja synnin taakkaa ja aina vaan tunnustaa sitä. Mutta minulle Jeesus on tullut nimenomaan vapauttamaan siitä taakasta. Muuttamaan murheen iloksi ja heikkouden voimaksi.

Paikalla Lemmikki

  • Viestejä: 354
Vs: Mietteitä
« Vastaus #29 : 09.05.19 - klo:09:55 »
Minulle on ongelma tuo näkökulman hallinta eli katselen nimenomaan sitä varjoa koko ajan ja vain ajoittain kykenen keskittymään auringon paisteeseen.
Mietin juuri äskettäin, että pitäisi oppia hieman enemmän itsekkyyttä ja itsekeskeisyyttä koska oma elämä on kuitenkin hyvin vaikka on köyhä niin maha on koko ajan täynnä. Mutta kun lukee uutisia niin näkee vain pahuutta eli keskittyy muiden tekemisiin ja kohtaloihin vaikka pitäisi keskittyä omaan elämään.
Päätin yrittää opetella itsekkyyttä ja päättäväisyyttä olla välittämättä muista koska jos he kerran rakastaa pahuutta niin se on heidän oikeutensa ja vapautensa tehdä niin.   :o   >:(    nniiihhh !!

Hengelliseltä kantilta rukoilen joka päivä että täältä pääsisi pois mutta ei vaan pääse  :-[   :'(