Kirjoittaja Aihe: Langennut evankeliumin palvelija  (Luettu 7360 kertaa)

Poissa papi

  • Viestejä: 42
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #15 : 15.10.20 - klo:21:23 »
Kyllähän useimmissa seurakunnissa on tapana, että jos hairahtanut vastuunkantaja tekee parannuksen ja se voidaan todentaa tavalla tai toisella, niin hän saa palata vastuuseen. Riipuen tehtävästä, hän voi pudota vastuun kannossa alemmalle so. turvallisemmalle tasolle ja sitten kun kasvua havaitaan, voidaan vastuuta palauttaa enemmän. Mutta jos pastorille tulee avioero, niin pastorin valtakirja otetaan pois ja hän ei saa toimeaan jatkaa. Hän on "hyllyllä" odottamassa sitä päätöstä, jonka muut vastuulliset (seurakunnasta riipuen) antavat tutkittuaan tapauksen eroon syylisen. Jos sitten todetaan, että toinen osapuoli on ottanut eron ilman tämän toisen syyllisyyttä, on tämä pastori vapaa jatkamaan työtään. Muuten ei saa koskaan jatkaa ainakaan niissä puitteissa.

Anton

  • Vieras
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #16 : 18.10.20 - klo:00:48 »
Laitan tähän samaan ketjuun aihetta liippaavan kysymyksen, jota olen miettinyt jo pidempään. Tunnen muutamia uskovia, jotka ovat aikoinaan tulleet uskoon päihdemaailmasta yms vaikeista tilanteista. Ollessaan jonkin aikaa uskossa, he ovat langenneet takaisin entiseen elämään. Kyse ei siis ole saarnaajista, vaan ihan tavallisista uskovista.

Mitä mieltä olette kylvämisen ja niittämisen laista tällaisen uskovan kohdalla? Jos hän haluaa palata takaisin lankeemuksestaan, niin täytyykö hänen sen jälkeen vielä niittää lankeemuksensa aiheuttamaa hedelmää? Ja kai kysymystä voisi ajatella ihan kenen tahansa uskovan kohdalla, joka voi joskus langeta vääryyteen.

Olen kuullut kahta erilaista opetusta. Toisen mukaan kylvämisen ja niittämisen lakia ei voi mikään kumota, eli joudumme aina niittämään sen mitä olemme kylväneet, vaikka tekisimmekin parannuksen ja saisimme armon palata uskoon.

Toisen opetuksen mukaan joudumme niittämään väärien tekojemme seurausta vain eläessämme lankeemuksen tilassa, mutta tehdessämme parannuksen Herra armahtaa ja kääntää kohtalomme täysin niin, että anteeksi annetuista synneistä ei tarvitse enää sen jälkeen niittää.

Erityisesti eräälle mielessäni olevalle henkilölle tämä tuntuu olevan asia, joka vaikuttaa häneen lannistavasti ja jollain tavalla estää kokemasta armoa uudestaan.

Poissa papi

  • Viestejä: 42
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #17 : 18.10.20 - klo:16:37 »
Paljonhan on mielipiteitä. Niillä on helpointa, jotka uskovat #kerran uskossa = aina uskossa# oppiin. He voivat tehdä uskoon tulonsa jälkeen mitä tahansa ja silti pääsevät taivaaseen. Maanpäälliset seuraamukset ovat mitä ovat. Tähän uskoo huomattava osa jenkkiläisistä ja suomalaisistakin. Minä ei usko ja voin sen raamatulla perustella. Ei siitä nyt enempää.

Itse uskon niin, että jos jumalaton tulee uskoon tai langennut uskova tekee parannuksen, niin kaikki synnit on pois pyyhitty. Niitä ei Jumala muista. Mutta jos juopolla on maksakirroosi tai toisella vankeustuomio, niin tietysti näitä saa kärsiä uskosta riippumatta. Tai jos joku on ollut pitkään pornon suurkuluttaja, voi sen seurauksena jatkua vielä pitkäänkin taistelu vääristyneiden seksuaali käytäntöjen kanssa. Juopolla ja pornon käyttäjällä voi olle niihin kiusausta pitkin elämää. Ja lankeemuksia voi tulla. Siinä on synnin seurausta kyllin.

Kaikissa näissä seuraamuksissa voi Jumala autaa, eheyttää, parantaa ja vaikuttaa tuomioiden lyhentymistäkin. Mutta ei ole automaatiota tai kaavaa, jonka mukaa kaikki aina toimii. Usein jää syyllisyyden tunto ja ahdistus tms.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #18 : 18.10.20 - klo:17:26 »
Olen kuullut kahta erilaista opetusta. Toisen mukaan kylvämisen ja niittämisen lakia ei voi mikään kumota, eli joudumme aina niittämään sen mitä olemme kylväneet, vaikka tekisimmekin parannuksen ja saisimme armon palata uskoon.

Toisen opetuksen mukaan joudumme niittämään väärien tekojemme seurausta vain eläessämme lankeemuksen tilassa, mutta tehdessämme parannuksen Herra armahtaa ja kääntää kohtalomme täysin niin, että anteeksi annetuista synneistä ei tarvitse enää sen jälkeen niittää.

Käsitykseni mukaan kylvämisen ja niittämisen laki toimii kahdella alueella, hengellisellä ja maallisella. Jos taivumme todelliseen parannukseen, niin kyllä meidät armahdetaan Jumalan edessä ihan oikeasti. Mutta ajallisia seurauksia sillä ei aina vältetä riippuen tietenkin siitä, mitä olemme kylväneet.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Anton

  • Vieras
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #19 : 18.10.20 - klo:17:35 »
Luin Joelin kirjaa, josta olen kuullut joskus opetusta aiheesta.

Ensimmäisessä luvussa kerrotaan synnistä ja sen seurauksesta:

9 Pois on otettu ruokauhri ja juomauhri Herran huoneesta. Papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, murehtivat.
10 Hävitetty on pelto, maa murehtii; sillä vilja on hävitetty, viinistä on tullut kato, öljy on kuivunut.


Toisessa luvussa kerrotaan kutsusta parannukseen:

12 Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.
13 Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa.
14 Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, teidän Jumalallenne.


Ja tämän jälkeen kerrotaan parannuksen seurauksesta:

18 Niin Herra kiivaili maansa puolesta ja sääli kansaansa.
19 Ja Herra vastasi ja sanoi kansalleen: Katso, minä lähetän teille viljaa, viiniä ja öljyä, niin että te tulette niistä ravituiksi. Enkä minä anna enää häväistä teitä pakanain seassa.
20 Ja mikä pohjoisesta tulee, sen minä karkoitan teistä kauas ja syöksen sen kuivaan ja autioon maahan, sen alkupään Idänmereen ja sen loppupään Länsimereen. Ja siitä nousee löyhkä, nousee katku. Sillä suuria se on yrittänyt.
21 Älä pelkää, maa. Iloitse ja riemuitse, sillä Herra on tehnyt suuria.
22 Älkää peljätkö, metsän eläimet, sillä erämaan laitumet viheriöivät, sillä puu kantaa hedelmänsä, viikunapuu ja viiniköynnös antavat voimansa.
23 Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan.
24 Ja puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurna-altaat pursuvat viiniä ja öljyä.
25 Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan.
26 Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.
27 Ja te tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä. Ja minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.


Tuossa on kyllä lueteltu aika häkellyttävät siunaukset. Eikä sanaakaan synnin seurausten niittämisestä.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #20 : 18.10.20 - klo:17:59 »
Paljonhan on mielipiteitä. Niillä on helpointa, jotka uskovat #kerran uskossa = aina uskossa# oppiin. He voivat tehdä uskoon tulonsa jälkeen mitä tahansa ja silti pääsevät taivaaseen. Maanpäälliset seuraamukset ovat mitä ovat. Tähän uskoo huomattava osa jenkkiläisistä ja suomalaisistakin. Minä ei usko ja voin sen raamatulla perustella. Ei siitä nyt enempää.

Itse uskon niin, että jos jumalaton tulee uskoon tai langennut uskova tekee parannuksen, niin kaikki synnit on pois pyyhitty. Niitä ei Jumala muista. Mutta jos juopolla on maksakirroosi tai toisella vankeustuomio, niin tietysti näitä saa kärsiä uskosta riippumatta. Tai jos joku on ollut pitkään pornon suurkuluttaja, voi sen seurauksena jatkua vielä pitkäänkin taistelu vääristyneiden seksuaali käytäntöjen kanssa. Juopolla ja pornon käyttäjällä voi olle niihin kiusausta pitkin elämää. Ja lankeemuksia voi tulla. Siinä on synnin seurausta kyllin.

Kaikissa näissä seuraamuksissa voi Jumala autaa, eheyttää, parantaa ja vaikuttaa tuomioiden lyhentymistäkin. Mutta ei ole automaatiota tai kaavaa, jonka mukaa kaikki aina toimii. Usein jää syyllisyyden tunto ja ahdistus tms.

Juu uskoontulo ei kovin usein vapauta siitä, että on alettava siitä eteenpäin tosi rehellisesti tekemään työtä oman itsensä kanssa siten että tajuaa miten pielessä oma ajatusmaailma on ollut. Varmaan Herra voi jo heti uskoontullessa valoittaa paljonkin ihmisen sisällä asuvaa pimeyttä ja siten tuoda asioita päivänvaloon. Mutta vaikka itse en ole sillai rypenyt synnissä ennen uskoontuloa, silti huomaan, että mm. ajatukseni avioliitosta pysyivät tasan tarkkaan hyvin maallisina uskoon tulon jälkeen vuosikausia. Pidin itseäni täysin Raamatullisena uskovana, mutta oli siis alueita mitä Pyhä Henki ei ollut vielä alkanut valoittaa mulle ja olin sokea niissä asioissa.
Viha omassa elämässä on kanssa varmaan usein sellainen, että se saattaa jäädä pimentoon uskoon tullessa. Herra ei tee meille väkivaltaa vaan valoittaa totuutta sitä myöten miten kykenemme ottamaan sitä vastaan. Tuli mieleen Jeesuksen sanan: paljon minulla on teissä tuomittavaa...

Siis tää: Paljon on minulla teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa; mutta hän, joka on minut lähettänyt, on totinen, ja minkä minä olen kuullut häneltä, sen minä puhun maailman kuulla."


Hän kai puhui vain sen minkä koki Isän tahtovan hänen puhua.

Jännä juttu, pohdin tätä paljon eilen illalla erään henkilön kohdalla. Yritin uskoa eräästä henkilöstä, että hän on monella tapaa paljon "edistyneempi" ottaessaan vastuuta itsestään kuin hän näyttää olevan.. Ja päällä on ikäänkuin hieno porsliinikerros mikä aluksi antaa aihetta ajatella, että asiat ovat hyvin.

Liittyy työhöni joten on ollut pakko pohtia tuota, jopa ahdistuneisuuteen asti, kun oli hämmentynyt tilanteesta. Viime yönä Herra avasi jutun Sanansa kautta ihmeellisesti ja koin että Herra niinkuin asetti minut siihen paikkaan elämässäni asian suhteen ja TIEDÄN että hän tulee varustamaan minut kaikella mitä tarvitsen.

Herra avasi sydämeni asiasta Matteus 8: 23-34 kohdan kautta.

Olen kuitenkin vapaaehtoisesti siinä tilanteessa, joten jos ei onnistu, voin antaa asian muiden hoidettavaksi. Joten saan rauhassa katsella näenkö tuon lupauksen toteutuvan asian suhteen.

Voi rukoilla, että voisin palvella erästä henkilöä Hengessä ja Totuudessa.

« Viimeksi muokattu: 18.10.20 - klo:22:22 kirjoittanut sandia »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #21 : 20.10.20 - klo:15:28 »
Anteeksi kun laitoin tuon työhön liittyvän ongelman tuohon, mutta papin viesti oli kuin ote siitä tilanteesta, joten se ikäänkuin vahvisti omaa ajattelua. Asiaa on viety eteenpäin ja parempi suunnitelma tilanteessa on jo osaksi tehty. Olin vain ajatellut että tilanne sujuu ikäänkuin luonnollisesti, mutta piti ottaa erikseen pöydälle.

Herra sanoi mulle, että lopeta urputtaminen ja ryhdy töihin. ;D

« Viimeksi muokattu: 20.10.20 - klo:15:40 kirjoittanut sandia »

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #22 : 20.10.20 - klo:16:28 »
Olin ollut kauan uskossa siinä vaiheessa,
kun alkoholisoiduin lähes rappioasteelle.
Prosessi kesti tietysti vuosia, mutta missään vaiheessa en luopunut uskostani.
Jumala ei siis päästänyt minusta rakkaudessaan irti,
koska Hän oli aikanaan minut kutsunut ja olin vastannut kutsuun myöntävästi.

Hänen armonsahan on vastikkeetonta, eikä sitä voi ansaita,
vaikka vaeltaisi miten nuhteettomasti.
Lankeemukset eivät myöskään kumoa Jeesuksen verellään ansaitsemaa armoa.

Mutta Herra näytti minulle pyhyytensä, vanhurskautensa ja kiivautensa.
Hän asetti vaaran merkit niille rajoille, joiden ylittäminen olisi ollut anteeksiantamatonta Pyhän Hengen pilkkaa.
Sain välillä ankaraa kasvatusta, vitsaa ja keppiä, henkisesti, hengellisesti, sosiaalisesti ja ruumiillisesti.
Kaikkein pahimpien paikkojen yli Herra tosin kantoi minut, joskus puoliväkisin,
koska potkin vastaan.
Se on suurinta mahdollista rakkautta.

Synnillä on seurauksensa.
Vuosia jatkunut viinan, korvikkeiden ja muiden aineiden käyttö jätti tietysti jälkensä.
Nyt 20 raitttiin AA-laisen vuoden jälkeen monet haavat ja muut vammat,
sielulliset ja fyysiset, ovat joko parantuneet tai arpeutuneet vähemmän haittaaviksi.
Mutta paljon on jäänyt jäljelle sellaista, jonka kautta Herra aivan ilmeisesti pitää minua hereillä ja muistuttaa ajoittain ankarastikin siitä,
mitä aikanaan oikeasti tapahtui ja mistä Hän tempaisi minut pois.

Kun saan jossain muodossa kovankin muistutuksen,
saan myös tiedon siitä, että Hän ei kiusaa minua eikä halua pahaa.
Jumala parantaa, ojentaa, huoltaa ja hoitaa johdonmukaisesti, jotta minäkin pääsen joskus perille Hänen Taivaaseensa.

(Tämä teksti ei tietysti oikein kuulu tähän, koska en ole koskaan ollut minkäänlainen toimihenkilö tai muuten esillä seurakunnissa. 
Kirjoitin silti.)


Poissa papi

  • Viestejä: 42
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #23 : 20.10.20 - klo:21:42 »
Nyt en oikein ymmärrä: Soltero kirjoitti "Tämä teksti ei tietysti oikein kuulu tähän, koska en ole koskaan ollut minkäänlainen toimihenkilö tai muuten esillä seurakunnissa. "  Eikö täällä voi kirjoittaa kuka vaan, olematta seurakunnassa jotain. Luulen että voi. Tarkoitit Soltero varmaan jotain muuta, vai?

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #24 : 20.10.20 - klo:22:29 »
Nyt en oikein ymmärrä: Soltero kirjoitti "Tämä teksti ei tietysti oikein kuulu tähän, koska en ole koskaan ollut minkäänlainen toimihenkilö tai muuten esillä seurakunnissa. "  Eikö täällä voi kirjoittaa kuka vaan, olematta seurakunnassa jotain. Luulen että voi. Tarkoitit Soltero varmaan jotain muuta, vai?
Ajattelin vain aikaisempien kirjoitusten pohjalta, että ehkä haluttiin enemmän keskustella synteihin langenneista seurakuntien työntekijöistä yms.,
jollainen siis en ole.
"Evankeliumin palvelijalla" tarkoitetaan kai usein juuri saarnaajaa, paimenta yms.

Poissa papi

  • Viestejä: 42
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #25 : 21.10.20 - klo:11:30 »
Nyt en oikein ymmärrä: Soltero kirjoitti "Tämä teksti ei tietysti oikein kuulu tähän, koska en ole koskaan ollut minkäänlainen toimihenkilö tai muuten esillä seurakunnissa. "  Eikö täällä voi kirjoittaa kuka vaan, olematta seurakunnassa jotain. Luulen että voi. Tarkoitit Soltero varmaan jotain muuta, vai?
Ajattelin vain aikaisempien kirjoitusten pohjalta, että ehkä haluttiin enemmän keskustella synteihin langenneista seurakuntien työntekijöistä yms.,
jollainen siis en ole.
"Evankeliumin palvelijalla" tarkoitetaan kai usein juuri saarnaajaa, paimenta yms.

OK. Jotain tälläistä arvelinkin. Foorumeilla kirjoittelu on vähän vaikeaa, kun juttu joskus hajoaa alkuperäisestä aiheesta. Ja vielä kun aina pitäisi kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi. Nyt siis pitää palata alkuperäiseen aiheeseen, ettei joku taas lisää tähän mun juttuun mitään kommenttia.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #26 : 21.10.20 - klo:15:46 »
Monet Jumalan Raamatussa antamat ohjeet ja määräykset on varmaankin tarkoitettu ihmisten ja yhteisöjen suojelemiseksi.
Tiukat vaatimukset seurakuntien paimenten ja palvelijoiden suhteen ja
ohjeet siitä, miten tulee suhtautua julkisyntisiin seurakuntalaisiin,
perustuvat osaltaan siihen, että Jumala tuntee luotunsa.

Hän tietää, millaista sekaannusta aiheuttaa, jos juoppo pastori tai seksuaalisesti hillitön seurakunnan jäsen saavat jatkaa tekemisiään
kenenkään puuttumatta asiaan.
Koska ihminen menettää helposti maineensa ja uskottavuutensa huonon elämän takia, kaikkea ei pidä katsoa läpi sormien.
Vaikka Jumala antaa katuvalle ja parannuksen tekijälle anteeksi,
sitä eivät ihmiset monesti tee.

On inhimillistä, että julkiset lankeemukset aiheuttavat epäluuloisuutta ja piilohalveksuntaa.
Tämä voi olla yksi syy siihen, miksi Jumala edellyttää puhtautta ja rehellisyyttä mm. seurakuntatyöntekijöiltä,
ja kehottaa joissakin tapauksissa jopa seurakunnasta erottamiseen tavallisenkin jäsenen tapauksessa.
Jumala opastaa armahtaen sekä langennutta että hänen yhteisöään.
Näistä asioista on opetusta esim. 1. Timoteuskirjeen 3. ja 5. luvuissa ja Tiitus 1.:ssä.



Anton

  • Vieras
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #27 : 22.10.20 - klo:00:07 »
Alunperin kysyin tässä ketjussa asiasta lähinnä saarnaajien yms julkisempien hahmojen näkökulmasta. Mutta keskustelun edetessä pohdin myös kenen tahansa uskovan kannalta asiaa, kylvämisen ja niittämisen suhteen. Ehkä olisi pitänyt aloittaa uusi keskustelu siitä aiheesta.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #28 : 22.10.20 - klo:04:41 »
Normaalioloissa keskustelu rönsyilee. Minun mielestäni se on luonnollista.  Voihan sitä taas palata alkuperäiseen aiheeseen ja sillä tavalla pitää ketju aiheessaan.

Anton

  • Vieras
Vs: Langennut evankeliumin palvelija
« Vastaus #29 : 22.10.20 - klo:15:02 »
Naimisissa oleva ystäväni tunnusti minulle tehneensä aviorikoksen. Hän on tunnustanut asian vain puolisolleen ja muutamalle läheiselle ystävälleen. Hänen puolisonsa antoi anteeksi ja avioliitto jatkuu. Vaikuttaa myös siltä, että tuo tapahtuma ei juuri mitenkään paina ystäväni mieltä. Ulospäin hänen elämästään ei huomaa mitenkään, että on tapahtunut noin suuri lankeemus. Hän kirjoittelee sosiaaliseen mediaan positiivisia ja iloisia päivityksiä, ja jakaa paljon ajatuksia sekä kokemuksia uskonelämään liittyen.

Tietysti se on hienoa asia, jos selviää lankeemuksista ilman että joutuu hirveisiin syyllisyyden myrskyihin. Mutta tapahtumat tietävänä minua hämmentää hieman, miten kevyen oloisesti hän pystyy asian ottamaan. Kuvittelisin, että aviorikoksen tasoinen lankeemus aiheuttaisi väkisinkin edes jonkinlaisen havaittavan kriisin.

Onkohan ystäväni jonkinlaisessa paatumuksessa, vai paljastaakohan tämä sen että mulla itselläni ei ole tarpeeksi syvä ymmärrys armosta?