Kirjoittaja Aihe: Seurakunnan hyvinvointi  (Luettu 3359 kertaa)

Letsa

  • Vieras
Seurakunnan hyvinvointi
« : 27.11.21 - klo:19:50 »
Katsotaan, syntyykö tästä keskustelua. Uutta testamenttia lukiessa seurakunnan merkitys näyttäisi olevan keskeinen uskoville. Nimenomaan uskovien konkreettisena yhteytenä ja muutenkin rakentumisen ja kasvun kannalta. Sen pitäisi olla jokaiselle myös kuin koti, jossa saa tukea esirukouksen ja muun "hoivan" kautta, voi löytää palveluspaikkansa, saada opetusta, sekä antaa omastaan myös toisille.

Totean vielä, mikä on kaikkien nähtävissä, että Raamatun tarkoittama tilanne seurakunnan suhteen ei ole vallitsevana tällä hetkellä. Olen itsekin sivussa ja tyytymätön tilanteeseeni. En tiedä sitten, ovatko nykyseurakuntien johtohenkilöt tyytyväisiä seurakuntiensa tilaan ja ovatko seurakuntansa heidän mielestään hyvinvoivia.

Ehkä päällimmäisin kysymys mielessäni on, että miksi on niin paljon uskovia, jotka eivät ole lainkaan uskovien yhteydessä, siten että saisivat opetusta paimenilta, ja olisivat palveluspaikallaan seurakuntalähtöisesti. Ja muutenkin lampaina lampaiden joukossa paikallisseurakunnan keskellä. Itse siis kyselen tätä myös itseltäni.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Seurakunnan hyvinvointi
« Vastaus #1 : 27.11.21 - klo:20:08 »
Mainitsit saman teeman jossain aikaisemmassa ketjussa ja jäin silloinkin miettimään sitä. Ollaan todella kaukana tuosta tilanteessa.
Uskoon tultuani minulla oli sellainen paikka. Ja myös täällä olin noin 12 vuotta säännöllisessä yhteydessä yhteen rukousryhmään, missä tuo viikoittainen hengellinen yhteys, toinen toisensa tukeminen ja Jumalan sanan oppiminen oli mahdollista.

Mutta on ollut ja yhä on pitkiä aikoja, jolloin ei tiedä mihin kuulun enkä jaksa yrittää vetää roolia siten että näytän täyttävän tuon odotuksen, jos en koe sitä paikkaa turvallisena.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Seurakunnan hyvinvointi
« Vastaus #2 : 27.11.21 - klo:21:34 »
Ehkä päällimmäisin kysymys mielessäni on, että miksi on niin paljon uskovia, jotka eivät ole lainkaan uskovien yhteydessä, siten että saisivat opetusta paimenilta, ja olisivat palveluspaikallaan seurakuntalähtöisesti. Ja muutenkin lampaina lampaiden joukossa paikallisseurakunnan keskellä.
Millainen olisi mielestäsi hyvä seurakunnan kokoontuminen? Nythän ne ovat mielestäni melko '"askeettisia", jos niin voi sanoa: kärjistetysti sanoen kerran viikossa mennään kokoukseen, kuunnellaan puheita ja lauletaan - ja sitten lähdetään kotiin. Siinäkö kaikki? Mihin jäi uskovien yksilötasoinen yhteys, keskinäinen juttelu (jos sallitaan näin epähengellinen ilmaisu), jne.?

Letsa

  • Vieras
Vs: Seurakunnan hyvinvointi
« Vastaus #3 : 27.11.21 - klo:23:25 »
Ehkä päällimmäisin kysymys mielessäni on, että miksi on niin paljon uskovia, jotka eivät ole lainkaan uskovien yhteydessä, siten että saisivat opetusta paimenilta, ja olisivat palveluspaikallaan seurakuntalähtöisesti. Ja muutenkin lampaina lampaiden joukossa paikallisseurakunnan keskellä.
Millainen olisi mielestäsi hyvä seurakunnan kokoontuminen? Nythän ne ovat mielestäni melko '"askeettisia", jos niin voi sanoa: kärjistetysti sanoen kerran viikossa mennään kokoukseen, kuunnellaan puheita ja lauletaan - ja sitten lähdetään kotiin. Siinäkö kaikki? Mihin jäi uskovien yksilötasoinen yhteys, keskinäinen juttelu (jos sallitaan näin epähengellinen ilmaisu), jne.?
En osaa vastata kysymykseesi. Jotakin ajatusta heitin aloitukseen sekä seurakunnan johdon että muiden jäsenten kannalta. Sitä mietin aloitusta tehdessä, että mistä seurakunnan hyvinvointi koostuu. Ei taida olla ihan yhdellä lauseella vastattu. Mutta tätä voidaan pohdiskella.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Seurakunnan hyvinvointi
« Vastaus #4 : 28.11.21 - klo:13:30 »
Toivon muiden pohtimista.
Sanon vain, että tärkeintä olisi (Ydinasian jälkeen) juuri tuo Sandian mainitsema turvallisuus, ettei käy hullusti ja huonosti. Yleensä luterilaisessa ei käy, mutta karismaattisissa lähes poikkeuksetta, jos ei tunne omakseen sellaista "menoa".
Luterilaisessakin voi nykyisin (yhteiskristillisyys) joutua yllättäen esille painostettavaksi, rahastettavaksi tai tekemään sellaista, mitä ei yhtään osaa/halua, ja sen mukana halveksituksi, pilkatuksi sekä syyllistetyksi, alistetuksi jne. (Rukoillaan ilman pyytämistä, että toinen muuttuisi... Sellainen on pahinta henkistä väkivaltaa, ja uhrin tekisi mieli antaa nyrkistä, kun ei muuta voi/osaa. Huh sentään!)
Pappien taidot eivät riitä mitenkään hallitsemaan tällaisia tilanteita. Rajat täytyisi olla vähintään ja mielellään ei yllätyksiä, koska niitä ei yleensä luterilaisuudesta odota.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Seurakunnan hyvinvointi
« Vastaus #5 : 28.11.21 - klo:15:40 »
Uudessa Testamentissa lienee varmaan kaikki ongelmat mainittu, mitkä tekevät seurakunnnan elämän vaikeaksi.
Eli mitään ihanteellista kuvaa uskovista ja seurakunnista ei sieltä saa.  Ainoastaan aivan seurakunnan alussa kaikki kuulosti täydelliseltä. Tosin silloin oltiin vainon alla ja se varmaan myös yhdisti uskovia.

Korinttolaiskirje antaa kaikkea muuta kuin sopusointuisen kuvan seurakunnasta. Jaakobin kirjeessä Jaakob varoittaa että älkää nyt sentään syökö toinen tosianne, kun niin näykitte.
Jaakob myös varoittaa katkerasta kateudesta ja riidanhalusta. Ja myös siitä, että liian moni pyrkii esiintymään opettajana.
Jaakobin kirjeessä puhutaan myös siitä, että toisia seurakuntalaisia arvostetaan enemmän kuin toisia.

Jaakob myös varoittaa uskovia toinen toisensa panettelusta.

Tuon lisäksi Paavali varoittaa seurakuntaan hiipineistä valheveljistä, jotka hyväksikäyttävät seurakuntalaisia/seurakuntaa omiin haluihinsa.
« Viimeksi muokattu: 28.11.21 - klo:16:02 kirjoittanut sandia »

Letsa

  • Vieras
Vs: Seurakunnan hyvinvointi
« Vastaus #6 : 28.11.21 - klo:16:46 »
Jos lie seurakunnan johtajat niitä avainhenkilöitä tässä. Olisin mieltä, että heillä on suuri vastuu. Raamatussa sanotaankin, että seurakunnan kaitsijan toimeen pyrkijä hakee jaloon virkaan. Ja seurakunta on todella Kristuksen ruumis ja tästä näkökulmasta ainakin mulle tulee olo, että kaikki johtajatkin seurakunnassa ovat paimentolaisia, armosta asetettuja.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Seurakunnan hyvinvointi
« Vastaus #7 : 28.11.21 - klo:18:20 »
Niin, kyllä johtajuus on tärkeä juttu ihmisryhmässä. Ja sellaisenaan todella vastuullinen paikka.
Hesekielin kirjassa on paljon aiheesta asiaa.

Letsa

  • Vieras
Vs: Seurakunnan hyvinvointi
« Vastaus #8 : 28.11.21 - klo:22:39 »
Laitoin Raamattua nyt tähän, koska näissä katkelmissa tulee esille ihmisen ongelmia. Valta voi nousta hattuun ja toiseksi se, että aletaan riitelemään. Lääkkeet ovat yksinkertaisia, mutta äärettömän vaikeita. Vaikeus on ihmisissä, luonnollisesti. Kysyvätkö uskovat johtajia myöten Jumalan edessä, missä voisi olla vika omalta osaltaan, että seurakunta on jotenkin alennustilassa, niin kuin itse asian koen. Olenko jääräpäinen riitapukari, ylpeä oikeassaolija. Mielistelenkö minä tai seurakunta maailmaa? Onko vaivanarvoista tavoitella tai kysellä Jumalan edessä tällaisia, rukoilla, että tutki minua, koettele sydämeni ja johtamani seurakunta? Ja jos veljelläni/sisarellani, naapuriseurakunnalla on minua tai omaa seurakuntaa vastaan, ainakin yrittäisin sopia hänen/heidän kanssaan.

Koen, että seurakunnalla on valtavan suuri potentiaali tässä maailmassa, koska Jeesus on sen Pää.

Pietarin kirjeestä:

Seurakunta ja sen kaitsijat

1 Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa -- minä, joka itsekin olen vanhin* ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: [Room. 8:17; Ilm. 1:9]
2 Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. [Joh. 21:15,16; Ap. t. 20:28; 1. Tim. 3:3; Tit. 1:7]
3 Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. [2. Kor. 1:24; Fil. 3:17; 1. Tim. 4:12]
4 Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu. [1. Kor. 9:25; 2. Tim. 4:8]
5 Samoin te, jotka olette nuorempia, tyytykää asemaanne vanhimpien alaisina. Ja te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. [Sananl. 3:34 | Jaak. 4:6]

Jaakobin kirjeestä:

1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.
5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Seurakunnan hyvinvointi
« Vastaus #9 : 29.11.21 - klo:07:50 »
Valta voi nousta hattuun ja toiseksi se, että aletaan riitelemään.
Kovin tutulta kuulostaa, yhdessä paikkakuntani seurakunnassa, jota jonkin verran tunnen.

Lainaus
Ja jos naapuriseurakunnalla on omaa seurakuntaa vastaan...
Niin ... oma seurakuntahan on paras ja oikeassa, miten siinä tapauksessa voidaan hyväksyä paikkakunnalla olevien toisten seurakuntien väärät opit?

Itse en kylläkään kuulu mihinkään kirkkokuntaan tai liikkeeseen. Teenkö siinä väärin?
« Viimeksi muokattu: 29.11.21 - klo:09:00 kirjoittanut Taisto »

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Seurakunnan hyvinvointi
« Vastaus #10 : 29.11.21 - klo:14:19 »
 :) Enpä pettynyt pohtimisiinne!

Kunpa kaikki tottelisivatkin Raamatun ohjeita omantuntonsa mukaan, niin ei mitään ongelmaa voisi olla, mutta mutta...
Jos työyhteisössä tai seurakunnassa on yksikin "narsisti/fariseus" ja saa tukijoita, niin ei voi välttää ongelmia. Ne valheveljet ovat tietty pääsyy, mutta ei siihen helpolla pysty. Työpaikoillakin aina välillä syytön ja uhri saa "potkut" ja syyllisen menestys sen kun jatkuu. Semmoinen on synnin maailmamme ja hyvin harva jaksaa uskoa, että kerran kaikki vielä tulee korjatuksi ja ilmi totuudessa. (2. Piet.kirje)
Ei tänä päivänä ole helppo löytää tuhansien suuntien joukosta omaa seurakuntaa ja on yksinäänkin mahdollista olla oikeassa, pelastavassa uskossa, mutta tietty ei suotavaa eikä helppoa sekään, paljolti myös luonnekysymys ja riski joka tapauksessa (omavanhurskaus ja itseriittoisuus). Ilman Raamattua ei ainakaan missään tapauksessa voi olla oikea uskova. (Ehkä perusevankeliumin Sana juuri ennen kuolemaa riittää myös, uskoakseni.)

Letsa

  • Vieras
Vs: Seurakunnan hyvinvointi
« Vastaus #11 : 29.11.21 - klo:19:00 »
Tuon alla olevan kun lukee, siitä avautuu jotain niin suurta, mitä Jumala on suunnitellut ja tarkoittanut seurakunnan olevan. Se ei tosiaankaan ole mikä tahansa yhteisö. En tiedä mitä sanoa, mutta innoittavaa tekstiä on, niin kuin on koko seurakuntateema.

Ef. 4
11 Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, [Room. 12:6-8; 1. Kor. 12:28]
12 varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. [Kol. 1:24; 2. Tim. 3:17]
13 Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, [Kol. 1:28]
14 silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. [1. Kor. 14:20; Hepr. 13:9]
15 Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. [Ef. 1:22; Kol. 1:18, Kol. 2:19]
16 Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Seurakunnan hyvinvointi
« Vastaus #12 : 29.11.21 - klo:19:03 »

Ei tänä päivänä ole helppo löytää tuhansien suuntien joukosta omaa seurakuntaa ja on yksinäänkin mahdollista olla oikeassa, pelastavassa uskossa, mutta tietty ei suotavaa eikä helppoa sekään
Ei välttämättä ole oltava täysin yksin, tunnen monia jotka eivät kuulu seurakuntiin, ja myös sellaisia jotka eivät kovin paljon anna merkitystä seurakunnille vaikka kuuluvatkin.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Seurakunnan hyvinvointi
« Vastaus #13 : 29.11.21 - klo:23:27 »
Vaikka olen ollut ikäänkuin irtolainen, Herra on silti AINA johtanut minua juuri siihen uskovien yhteyteen, mitä olen hengellisesti tarvinnut. Se on todellinen ihme, miten hän on käyttänyt omiaan eri käänteissä, ja löytänyt heidät vaikka kiven alta! Hän ilmeisestikin tietää missä hänen omansa ovat. :)

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Seurakunnan hyvinvointi
« Vastaus #14 : 30.11.21 - klo:13:28 »

Ef. 4
11 Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, [Room. 12:6-8; 1. Kor. 12:28]
12 varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. [Kol. 1:24; 2. Tim. 3:17]
13 Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, [Kol. 1:28]
14 silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. [1. Kor. 14:20; Hepr. 13:9]
15 Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. [Ef. 1:22; Kol. 1:18, Kol. 2:19]
16 Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.
Kyllä olisi ihmeellistä!  :D
Haluaisin tietää Letsasta vähän enemmän, kuin olen saanut tähän mennessä tietää. Mistä optimismi Jumalan tahdon täyttämiselle tai edes kyky?? Minun kokemukseni on ollut, että ei koskaan ole toteutunut näkyvästi pidemmän päälle edes kohtalaisesti ja aluksi meinaa jopa usko mennä, kun on omasta mielestään parhaansa yrittänyt ja aina itseensä mennyt.
Lopun ajalle on jopa ennustettu, että ei löydy välttämättä edes kohtuullista uskoa, kun on vaan ihminen ja pahuus sekä erimielisyys sen kun näyttää lisääntyvän. "Löytäneekö enää uskoa ollenkaan", Kysyy Jeesuskin kertoessaan lopunajasta. (Kun ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä? (Luuk.18:8)
Kauheisiin vaatimuksiin joutuu uskova, "kiltti" ihminen yrittäessään Jumalan tahtoa täyttää näissäkään asioissa. Luu kurkkuun vaan heti ja noustava toisten yläpuolelle koskemattomaksi, jos aikoo henkisesti terveenä "pulliaiset" ja "möttöset" säilyä. (Vahinko, ettei osaa kuitenkaan.)
Tuskin menen enää luottavaisesti mihinkään kokoontumisiin, vaikka sitä pyydänkin edelleen. Toivon saavani säilyttää hlökohtaisen uskoni kuitenkin ja nähdä ainakin lähimpieni "uskovan" myös maallistumisestaan huolimatta.
Onpa jopa väärin ja tyhmää antaa anteeksi jatkuvasti väärin opettaville ja pahoille käytännössä, vaikka niinkin voisi Raamattua tulkita. Ei itsessään syntinen pysty sitä sydämestään tekemään, ainoastaan ettei kosta ja laita kapuloita vihollisensa uskomisen tielle. Vain Jumala pystyy antamaan kaiken Kristuksessa anteeksi uskoville, ihmiselle se olisi luonnotonta tai valehtelua eikä Jeesusta olisi tarvittukaan. Laista tulee siis se synnintunto, mikä tarvitaan ja riittävä kyky, että pärjää jotenkin maailmassa. Eivät vainot ja marttyyrius ole mitään tavoiteltavia uskoa lisääviä asioita, vaan välttämättömiä tässä maailmassa toisten osana, mitä ei luonnollinen ihminen edes voi ymmärtää ja uskovakin kärsii niistä suuresti. Jos emme armosta Ylösnousemiseen usko, niin voi kurjuutta. (Toivottavasti ymmärrätte , mitä tarkoitan.)
"1.Kor 15:
14. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;

17. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne."


Kätketty ja salainen on Jumalan seurakunta!