Kirjoittaja Aihe: Linkkejä  (Luettu 12186 kertaa)

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 643
Vs: Linkkejä
« Vastaus #180 : 22.06.22 - klo:19:46 »
En ole helluntailainen, Stiinalle vastauksena.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Linkkejä
« Vastaus #182 : 04.07.22 - klo:22:46 »
 :)
http://kristitynfoorumi.fi/evankpuol.pdf

Tässä on pitkästi mutta hyvin selostettu, mitä oikea uskoa on. Peukutan lämpimästi.

Poissa Opo

  • Viestejä: 345
Vs: Linkkejä
« Vastaus #183 : 05.07.22 - klo:14:32 »
Taivaan valtakunta: asiat halki-puhetta. Käypä lukaisemassa.
https://www.kotimaa.fi/blogit/vahajylkka-iltasanomissa/

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Linkkejä
« Vastaus #184 : 05.07.22 - klo:22:25 »
Kävin. Semmoista se on ja muissakin, mutta jotkut löytävät sen terveellisen ja oikean vapauden Gal.kirjeen mukaan, mutta eivät kaikki. Itse en ole niin "vahva", että kestäisi itsetuntoni noissa piireissä, joita on milloin missäkin.
Toinen äärilaita on yhtä paha ja vahingollinen = selvän synnin siunaaminen jne.

Ei ole helppoa löytää paikkaansa!  :(

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Linkkejä
« Vastaus #185 : 05.07.22 - klo:23:44 »
:)
http://kristitynfoorumi.fi/evankpuol.pdf

Tässä on pitkästi mutta hyvin selostettu, mitä oikea uskoa on. Peukutan lämpimästi.

Yhä luotan, että Totuuden Henki kykenee ohjaamaan kunkin uskovan oikeaan uskoon. Ja toisaalta sellaista ihmistä ei ole joka ei JONKUN kirkollisen/seurakunnallisen ryhmän perinteihin tietämättäänkin samastuva.

Poissa pax

  • Viestejä: 1666
Vs: Linkkejä
« Vastaus #186 : 06.07.22 - klo:07:32 »
Minun mielestäni on erittäin vakava vääristymä kun totuutena pidetään että vain lestadiolaisen antama synninpäästöä on pätevä. Ja erikoiseksi vielä tekee sen kun ovat osa luterilaista kirkkoa.
« Viimeksi muokattu: 06.07.22 - klo:08:03 kirjoittanut pax »

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Linkkejä
« Vastaus #187 : 06.07.22 - klo:10:02 »
Eräässä radiopuheessa lestadiolainen puhuja sanoi, että "emme ole herätysliike, vaan olemme Jumalan valtakunta". Siinäpä se. Vain Jumalan valtakuntaan kuuluvat pelastuvat, vain he voivat antaa synninpäästön.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Linkkejä
« Vastaus #188 : 06.07.22 - klo:13:03 »
Ymmärrän, mutta en ole koskaan pystynyt uskomaan tuota asiaa, että näin olisi oikea tapa. Varsinkin, koska Luther oli ihan eri linjoilla noissa asioissa.
Lestadiolaisissa on oikeasti paljon vikaa ja syntiä ja historia kertoo, että ovat erimielisyyksissään yksi pahimpia suuntia jakaantuen ja riidellen yms.
Kirkko evlut. ei ole sellainen, joka ollenkaan potkii ketään ulos. Sellaisesta on hyötyäkin, mutta pääasiassa haittaa.
On hassua ja käsittämätöntä, että "lestat" haluavat kuulua kirkkoon ja aiheuttavat siellä välillä hämminkiä. Nykyisin kait pysyvät lähinnä omissa seuroissaan eivätkä tule enää palveluksiin niin kuin vielä keski-iässäni. Mari Leppänen piispa on liberaali ja pidetty, mutta taustaltaan lestadiolainen ja sielläkin pääpiirteissään hyväksytty ja ihailtu. Ihminen on ihminen, vaikka voissa paistaisi ja tarvitsee yksin Jeesuksen ansion, joka kaikille on tarkoitettu "karvoihin" katsomatta.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Linkkejä
« Vastaus #189 : 09.07.22 - klo:12:04 »
Myönnän, että aika hyvää opetusta armolahjoista, vaikka käytäntö on usein (lähes aina) toista ja väärää:

https://www.hengenuudistus.fi/armolahjat

Poissa pax

  • Viestejä: 1666
Vs: Linkkejä
« Vastaus #190 : 09.07.22 - klo:12:20 »
Mitä kokemuksia sinulla Stiina on armolahjoista?

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Linkkejä
« Vastaus #191 : 09.07.22 - klo:12:47 »
 :) Hyvä Pax!  Pahoittelen, että on aihe jota vältän (Sopimus Jumalani kanssa hlökohtaisesti).

On ihan pakko laittaa tämä linkki vielä tähän kerrassaan  :-* !

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/katekismusko-tunkkainen/

(Vapaasuuntaisten on terveellistä saada jostain vielä luettavaksi, varoitukseksi kirja
Evan Roberts and Jessie Penn-Lewis: "Pyhien sota"!
Kirja on itsessään aika karismaattinen, joten kaikki eivät sitä arvosta. Minä ihme kyllä arvostan muutamin kysymysmerkein, johon ei ole vastausta. Ainakin on lukemisen arvoinen  ;D .)



Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Linkkejä
« Vastaus #192 : 09.07.22 - klo:17:56 »
Stiina, huomaan, että sinulla on erilainen lähestysmistapa uskoon siinä mielessä, että viittaat hyvin paljon eri ihmisten kirjoituksiin.

Itse luovuin siitä 1990 luvun loppupuolella.

Olin siihen mennessä Raamatun ohella tutkinut lukuisia eri kirjoja ja opetuksia vuodesta 1975, jolloin tulin uskoon.
Ensimmäinen hengellinen kirja oli Niilo Tuomenoksan (sukunimi ehkä väärin kirjoitettu?) kirja,minkä löysin Ristiinan kirjastosta. Onneksi! Se auttoi minua löytämään armon ja ohjaamaan rauhaan.

Sen jälkeen lähinnä luin Uuden Tien kustantamia opetuskirjoja uskon perusteista, kuuntelin Matti Väisäsen raamattutunteja ja oman seurakunnan opetuksia. Itse asiassa luin hyvin paljon hengellisiä kirjoja ja paljon hyvää löysin kirjastoista.

Pauluksen täällä lähiaikoina mainitsema kirja Uskosta Uskoon oli sellainen minkä kautta tulin opetetuksi Paavalin opetuksesta hyvin seikkaperäisesti. Sekin on Uuden Tien kustantama. Minulla on se täällä USAssa mukana.

Ai joo ja luin hirveän määrän vanhojen herätysliikkeiden perustajien elämänkertoja. Niitä oli kaksi opusta, muistaakseni nekin oli Uuden Tien kustantamia.

Tietty myös Kallis Hunajan Pisara oli erittäin tärkeä.

Parikymppisenä aloin lukea enemmän karismaattisia kirjoja. Koska Jumala oli antanut minulle ILMAN mitään karismaattista vaikutusta hyvin elävän kokemuksen hänen syvästä ehdottomasta rakkaudestaan minua kohtaan ja huomasin sen todella muuttavani persoonaani positiivisemmaksi, iloisemmaksi.

Muistan tajunneeni, että on hyväksyttävää olla iloinen. ;D ;D

Se oli järisyttävä kokemus ja koin sen ja opin sen ihan yksin tajuttuani mitä on ehdoton rakkaus.

Pari vuotta tuon jälkeen aloin lukea karismaattisia kirjoja, mitkä yllätys, yllätys, oli lähes kaikki ei-suomalaisia.
Jonkin verran pidin niistä, mutta silti niistä jäi hämmentynyt olo ja aloin pikkuhiljaa näkemään,että niiden teemana oli että kun ihminen osaa olla oikein "hengellinen" ja ylistää sun muuta, SE SAA JUMALAN TOIMIMAAN.

Sielun/henkeni ei hyväksynyt tuota, koin sen vieraaksi, enkä Pyhästä Hengestä lähtöisin olevaksi.

Ja sitten, kun Herra salli minun kohdata niin tuskallisen tilanteen, että se vei todella jalat alta minulta noin seuraavaksi 15 vuodeksi, revin kaikki karismaattiset kirjat ja pidin niitä roskana.

Sitten kun Herra nosti minut parannuksen kautta siitä pimeydestä, mihin pettymykseni Herraan oli johtanut minut, yritin taas olla avoin kristillisille kirjoille.
Ja jouduin kalvinismin pyörteisiin, kun he sanoivat että HE TIETÄVÄT MITEN MINUN PITÄÄ OIKEASTI USKOA.

Samalla tuli jotain muuta vaikutetta jostain karismaattisesta suunnasta Netmissionin keskusteluiden yms. kautta, kun oli juuri saanut netin.

Sitten tuli loppu.
Päätin, että nyt riitti ihmisten kuunteleminen.

Raamattu riittää. Yhä minulla on Kallis Hunajan Pisara, Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta, ja yksi tai kaksi muuta vanhaa pietististä norjalaista kirjaa.

Eli en lue enää ihmisten opetuksia.


Poissa Opo

  • Viestejä: 345
Vs: Linkkejä
« Vastaus #193 : 09.07.22 - klo:18:43 »
Samaa pelkistynyttä hengellistä kautta elän minäkin. Raamattu riittää. Jyvät jäävät jäljelle, kun tuuli vie akanat. Hyllyissä niitä luettuja kirjoja on, siinä missä osittain lukemattomiakin. Onneksi kuitenkin suurin osa on tullut kirjastosta mukaan ja päätynyt sinne takaisinkin. Viime keväänä ostin heidän poistomyynnistäänmjonkun aikaisemmin lukemani hengellisen kirjan, ja nyt sitä selatessani ihmettelin, mitä oikeastaan olin siitä joskus kostunut. Tarpeellisia on vähän, vain yksi ainoa. Sopii tähänkin.

Poissa Malakia

  • Viestejä: 313
Vs: Linkkejä
« Vastaus #194 : 09.07.22 - klo:19:38 »


Sen jälkeen lähinnä luin Uuden Tien kustantamia opetuskirjoja uskon perusteista, kuuntelin Matti Väisäsen raamattutunteja ja oman seurakunnan opetuksia. Itse asiassa luin hyvin paljon hengellisiä kirjoja ja paljon hyvää löysin kirjastoista.



Pari vuotta tuon jälkeen aloin lukea karismaattisia kirjoja, mitkä yllätys, yllätys, oli lähes kaikki ei-suomalaisia.
Jonkin verran pidin niistä, mutta silti niistä jäi hämmentynyt olo ja aloin pikkuhiljaa näkemään,että niiden teemana oli että kun ihminen osaa olla oikein "hengellinen" ja ylistää sun muuta, SE SAA JUMALAN TOIMIMAAN.

Sielun/henkeni ei hyväksynyt tuota, koin sen vieraaksi, enkä Pyhästä Hengestä lähtöisin olevaksi.

Ja sitten, kun Herra salli minun kohdata niin tuskallisen tilanteen, että se vei todella jalat alta minulta noin seuraavaksi 15 vuodeksi, revin kaikki karismaattiset kirjat ja pidin niitä roskana.


Ja jouduin kalvinismin pyörteisiin, kun he sanoivat että HE TIETÄVÄT MITEN MINUN PITÄÄ OIKEASTI USKOA.


Raamattu riittää.

Eli en lue enää ihmisten opetuksia.


Hyvin kiteytit tuntosi ja kokemuksesi, pitkä on ollut tiesi. Itse arvostan myös Matti Väisäsen kirjoja, erityisesti kahta ; Pyhä Kaste Raamatussa sekä Pyhä Kaste kirkossa,ne olen säilyttänyt kun on välillä tullut luovuttua monistakin opuksista.

Karismaatisuudesta tulee mieleen liian kovaääninen musiikki ja lippujen heiluttelu salissa/areenalla. Tosin jotkut ovat luonnostaan hyvin ulospäin suuntautuneita , ja eikä siinä mitään väärää ole, mutta itse ole "musiikkimiehiä" sen verran heikot laulunlahjat on Luoja meikäläiselle suonut.

Armolahjoista olen kyllä hyvinkin kiinnostunut, ja Jumala on kaksi eri kertaa kehoittanut rukoilemaan itselleni tiettyjä armolahjoja, jotain on tullut mutta vielä en ole kaikkia niitä itselleni saanut.

Pidän erityisesti unista ja näyistä, ja aina kyselen muutamalta ystävältäni onkon Jumala antanut unia.

Kirjoitan kaikki saamani unet mahdollisimman tarkasti muistiin, koska ne unohtaa yllättävän helposti.

Tuosta kalvinismista minulle tulee mieleen lestadiolaiset, joitakin kertoja ollut heidän tilaisuuksissaan uteliaisuuttani, ja tarkkailemassa "mitä ne oikein puuhaavat, ja opettavat". Itselläni oli todella aika kolkot tunnelmat, ja tunsin itsen ulkopuoliseksi heidän tilaisuuksissaan. Ja, tietenkin, pääsin vääntämään kahvihetkessä heidän kanssaan Kasteesta.

Ei heillä kyllä mikkään erikoinen Raamatun tuntemus ole, sen huomasin kun tuosta Kasteesta puhuttiin. Muutama vain sai suunsa auki, loput oli sivusta seuraajina. Tästä on ainakin 10 vuotta. Takaisin ei ole ollut hinkua.