Hyvää kirjoitusta rukouksesta. Itselläni on monesti vähän ristiriitaiset ajatukset rukouksesta; toisaalta pidän itseäni huonona rukoilijana, koska harvoin saan itseni oikein pysähtymään rukoukseen niin, että oikein harkitusti muotoilisin lauseita Jumalalle. Mutta toisaalta, minulla on hyvinkin voimakas tunne siitä, että keskusteluyhteys Jumalan kanssa on koko ajan auki. Kun on jokin ongelma, tiedän, mistä tulee minulle apu. Kun huomaan, että asiat selviävät, kiitos lähtee Jumalalle. Ja silloin, kun ei ole mitään erityistä tilannetta päällä, voi vain esim. kertoa havainnoistaan, kysyä kysymyksiä ym. Ja kaikki tapahtuu tietoisena Jumalan läsnäolosta ja siitä, että Hän kuuntelee ja vastaa. Välillä tietysti myös ikäänkuin unohtaa Jumalan ja höslää vain itse, kunnes havahtuu siihen ajatukseen, että mitä minä näitä nyt yksinäni tässä touhuan, kun Jumalakin on olemassa.