Kirjoittaja Aihe: Ajatus psalmista 119  (Luettu 1228 kertaa)

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Ajatus psalmista 119
« : 14.12.21 - klo:14:06 »
Aloin lukea psalmia 119 ja yksi teema pomppasi mieleeni ja sydämeeni.

Koko psalmi on ikäänkuin rukousta, että ihminen oppisi Jumalan sanaa.

Jakeet 7 ja 8:
7. Minä kiitän sinua vilpittömällä sydämellä, kun opin sinun vanhurskautesi oikeudet.
8. Minä noudatan sinun käskyjäsi, älä minua peräti hylkää.

Eli halua ja kaipuuta oppia Jumalan sanaa ja oppia ikänkuin Hänen teitään.

Ihmisen pitää opetella sitä ja etsiä, koska olemme itsessämme vieraantuneet Jumalasta ja ajattelemme "ihmisen tavoin".

Lisää:
18. Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä.
19. Minä olen muukalainen maan päällä; älä salaa minulta käskyjäsi.
20. Minun sieluni hiukeaa ikävöidessäni alati sinun oikeuksiasi.


Olen sokea ja kaipaan Jumalalta sanaa, että tietäisin miten elää ja mistä elämässä on kyse.

Eli se on todella sydämen tason juttu.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Ajatus psalmista 119
« Vastaus #1 : 14.12.21 - klo:14:13 »
Jatkan vähän.
 
10. Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi.

Eli sielussa on tuollainen etsintä, kaipuu Jumalan puoleen ja ihminen on tietoinen, että on mahdllista eksyä pois Jumalan sanansta.

Ainakin minulla on vielä tuo sama, vaikka olen uskossa vuosikymmenet.