Jeesuksen oppi

[crystalvoice]

"Siksi, rakkaani, niin kuin olette aina olleet kuuliaisia, ei vain minun läsnä ollessani vaan vielä enemmän nyt, kun olen poissa,
ahkeroikaa peläten ja vavisten oman pelastuksenne hyväksi.
Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi."
(Fil. 2: 12-13)

Ihmisen pitää siis rukoilla Jumalalta oman tahtonsa mukautumista Jumalan tahtoon.

Paavali korostaa em. kohdassa myös kuuliaisuutta ja pelolla ja vavisten ahkerointia, jotta pelastuisi.
Jumala ei siis väkisin taivuta Häneen uskovan tahtoa oman tahtonsa mukaiseksi,
vaan siinä tarvitaan ihmisen omaa rukousta,
anomista ja ahkeraa kilvoitusta.

Lainaamasi tekstisi koskee niitä, jotka ovat uudestisyntyneitä. Useat niistä, jotka ajattelevat, ettei ihmisellä ole vapaata tahtoa ennen uudestisyntymistä, eivät kuitenkaan ajattele, että uudestisyntyneellä ei olisi lainkaan vapaata tahtoa Jumalan edessä (esim. Augustinus ja Luther). Augustinuksen mukaan ihminen ennen uudestisyntymisen ihmettä ei voi olla tekemättä syntiä (vapaata tahtoa Jumalan edessä ei siis uudestisyntymättömällä hänen mukaan ole), mutta uudestisyntynyt puolestaan voi olla tekemättä syntiä, ja se syntiä tekemättömyys ei ole Jumalan yksinvaikutusta aina ja joka tilanteessa. Sen näkemyksen voi nähdä mielestäni olevan sopusoinnussa Paavalin kanssa (mitä tulee esim. lainaamaasi tekstikohtaan epistolasta).

Mainitsin Augustinuksen, koska hänen vaikutus Lutheriin ja koko uskonpuhdistukseen on ollut valtava. Useat uskonpuhdistuksen perilliset lukevat Raamattua augustinolaisten silmälasien värittämänä, vaikka eivät Augustinusta olisi koskaan lukeneetkaan.

[sandia]

Olen samaa mielta kalvinistisesta tulkinnasta. Itse en nae velvollisuudekseni "ymmartaa" jotain tulkintaa, koska se on inhimillisen ajattelun tuote.

[crystalvoice]

Olen samaa mielta kalvinistisesta tulkinnasta. Itse en nae velvollisuudekseni "ymmartaa" jotain tulkintaa, koska se on inhimillisen ajattelun tuote.

Ajatteletko, että se mitä sinä ihmisen tahdosta ja pelastuksesta ajattelet Raamatun valossa, ei ole inhimillisen ajattelun tuotetta tai tulkintaa lainkaan kaikesta siitä, mitä Raamatusta aiheeseen liittyen voit löytää ja miten sen kokonaisuutena hahmotat, kun taas esim. kalvinistinen oppi on inhimillistä tulkintaa? Vai jätätkö jotkut tähän aihepiiriin liittyvät asiat avoimiksi tai jumalallisiksi salaisuuksiksi, joista et halua tehdä sisäisesti ristiriidatonta näkemystä? Uskon, että useimmat kalvinistit, luterilaiset, katolilaiset ja muut uskovat tai teologit ovat olleet tosissaan, kun ovat argumentoineet tai perustelleet tulkintojaan Raamattuun nojautuen, ja uskon, etteivät he ole ajatelleet, että näkemyksensä ovat vain inhimillisen ajattelun tuotteita.

[Stiina]

   Taas meni jotenkin yli hilseen. Olen näemmä pitänyt itseäni filosofisempana kuin todella olenkaan, tosin minulla on jo ikää ja muistinmenetystä.
Ilmeisesti tämä koko kysymys "vapaasta tahdosta".  On erilailla ymmärretty ja lähtökohta Jumalan kaikkivaltiuteen ja rakkauteen maailmaa ja ihmiskuntaa kohtaan on erilailla ymmärretty.

. Luterilainen ei erota täällä ajassa, pelastuvia ja kadotukseen joutuvia niin selvästi kuin muut. Kastamattomat omasta syystään sitä ovat kyllä meillekin.
- kaikki ovat kutsutut Jeesuksessa Kristuksessa ja Jumala antaa kutsutuille kyvyn ottaa Hänet uskossa vastaan tai kieltäytyä. Se on perimmältään salaisuus, miksi kaikki eivät huoli ja usko, kun se on lahja.
- lahjaluonteeseen kuuluu, ettei siihen tarvita mitään varsinaista vapaata tahtoa. Jumala on Kaikkivaltias.
- Jumala ei ole paha salliessaan kauhean pahuuden ihmisten kesken kirotussa maailmassamme. Syntiinlankeemuksen seuraukset ovat näkyvänä vielä maailmassa, vaikka olemme lunastetut ja kirous on poissa Jeesuksen Kristuksen tähden.
- Lahja kuuluu kaikille eikä kukaan voi kerskata Jumalan edessä siitä mitä on ja mihin pystyy. Se on oikein ja tasapuolista. Teot eivät siis vaikuta. Omaa ansiota ei enää tunneta. Jumala lahjoittaa tulevaisuuden ja toivon kaikille kärsiville ja suurille syntisille yksin Jeesuksessa K.
- luterilainen Olof ja Axel Valen-Sendstad osaavat hyvin selittää tämä myös kansantajuisesti ja hakea Raamatunlauseet. Kirja Olof Valen-Sendstad "Unelma vapaasta tahdosta" on minusta erinomainen ja kansantajuinen, suosittelen lämpimästi lainaamaan jostakin.
- Jumala ei ole luvannut muuttaa tätä maailmaa eikä "lihaamme" vaan myös uudestisyntyneet ylhäältä -kristityt voivat ajassa tulla rikoksen yms. pahuuden kohteeksi ja kristittyjä "teurastetaan" niin kuin tiedämme ja tehtiin jo alkuseurakunnan aikana. Kaikki tämä kuuluu tämän maailman ajan kärsimyksiin yms. Silti Jumala ei ole paha vaikka vapaalla tahdollaan voisi muuttaa ja auttaa kaikessa, joskus niin tekeekin tilapäisesti, koska muutenhan hän itse mitätöisi Jeesuksen uhrin, mitä Hän ei siis ole koskaan luvannut tehdä eikä säilyttää tätä maailmaa eikä muuttaa "lihaa".
- Tottakai se joka on kokenut Augustinuksen ja Lutherin ja Paavalin opetukset oikeiksi, katsoo niiden silmälasien läpi asioita ja Raamattua. Sehän on luonnon laki eikä mikään vapaa tahto, höh!
- Uskomme että uskomme on Jumalan vaikuttamaa ja siksi Pyhää ja oikein, eikä tarvita mitään varsinaista vapaata tahtoa. Kiitämme Häntä Lahjasta sidotun ratkaisuvaltamme avulla, minä olemme luotuisuudessa saaneet.
- Kuitenkin meillä on Jumalan antama vastuu tekemisistämme sun muista valinnoista, joihin pystymme ja kykenemme, voidaksemme elää tässä maailmanajassa. Robotteja emme tietenkään ole. Emmekä ymmärrä kaikkea, emmekä pysty kaikkeen. On ihmisarvoisia, jotka eivät pysty mihinkään, heillä on silti Kristuksessa J. tulevaisuuden toivo "Taivaassa".
- (homokin voi pelastua, jos turvautuu syntisenä J. K.:n ansioon, vaikka ei pystyisi  luopumaan synnistään. Mutta syntiähän mm. se homoileminen on.)
- Kaikki pyörii nykyisin siis Pääasiasta lähtien ja muu on eksytystä.

Efesolaiskirje 2:8-9 FB38
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
FB38: Kirkkoraamattu 1933/38

[crystalvoice]

Luterilaisissa tunnustuskirjoissa kannatetaan yksinkertaista predestinaatiota (erotuksena kalvinistisesta kaksinkertaisesta predestinaatiosta) ja monergismia tai Jumalan yksinvaikuttavuutta pelastavan uskon syntymisessä. Tässä luterilaisessa soteriologisessa mallissa ei jää sijaa ihmisen vapaalle tahdolle. Tätä teologista mallia ei ole mielestäni sen helpompaa kuin kalvinististakaan harmonisoida niiden raamatunkohtien kanssa, joissa sanotaan, että Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan. Jos "kaikki"-sanaa ei ota kirjaimellisesti, vaan tulkitsee sen esim. tarkoittavan kaikenlaisia ihmisiä, silloin ristiriitaa ei ole, mutta alkuteksti ei anna tukea sille tulkinnalle.

[Stiina]

Niinpä!  Kyllä minäkin vielä aika ajoin mietin kuumeisestikin näitä kysymyksiä, joihin ei ole vastausta. Ne kai kuuluvat matkaamme, vaikka ovat niin rasittavia, kun kaikki ajattelevat erilailla omalla tavallaan, vaikka on yhteinen Raamattu. Vastaukset tulevat sitten perillä, eivätkä ole täällä pelastuskysymyksiä, niin kuin se syntien anteeksisaaminen jo ajassa on.

Yksi lohdutus on, että Jumalalla ei ole siis kopiota, vaan persoonallisuuksia. Siksi meidänkin tulee suvaita toisinajattelijoita, koska Jumala valvoo ja tietää kaiken. Selvät harhaopit tulee luonnollisesti torjua jo Raamatunkin mukaan.

[sandia]

Olen samaa mielta kalvinistisesta tulkinnasta. Itse en nae velvollisuudekseni "ymmartaa" jotain tulkintaa, koska se on inhimillisen ajattelun tuote.

Ajatteletko, että se mitä sinä ihmisen tahdosta ja pelastuksesta ajattelet Raamatun valossa, ei ole inhimillisen ajattelun tuotetta tai tulkintaa lainkaan kaikesta siitä, mitä Raamatusta aiheeseen liittyen voit löytää ja miten sen kokonaisuutena hahmotat, kun taas esim. kalvinistinen oppi on inhimillistä tulkintaa? Vai jätätkö jotkut tähän aihepiiriin liittyvät asiat avoimiksi tai jumalallisiksi salaisuuksiksi, joista et halua tehdä sisäisesti ristiriidatonta näkemystä? Uskon, että useimmat kalvinistit, luterilaiset, katolilaiset ja muut uskovat tai teologit ovat olleet tosissaan, kun ovat argumentoineet tai perustelleet tulkintojaan Raamattuun nojautuen, ja uskon, etteivät he ole ajatelleet, että näkemyksensä ovat vain inhimillisen ajattelun tuotteita.

En ajattele että minun tulkintani on 100% oikea, jos sitä tuossa alussa kysyt.
Ajattelen että jos en huomaa saavani Raamatusta tyhjentävää vastausta siitä mekaniikasta, millä ihminen uudestisyntyy, hyväksyn sen inhimillisenä rajallisuutenani. Tulkintaani on puolestaan se, että Raamattu ei edes anna kaikesta tyhjentäviä vastauksia ihmiselle. Miksi, se on taas Jumalan asia, itse en tiedä syytä siihen.

Olen samaa mieltä ajatuksen kanssa, että kalvinistinen tulkinta lähenee älyllistä "hurmahenkisyyttä" siinä suhteessa, että heidän perustelunsa "rajoitetulle lunastukselle" on se, että EI OLISI MITÄÄN JÄRKEÄ siinä että jos Jumala valitsi vain toiset pelastukseen, ja SILTI Jeesus olisi kuollut KAIKKIEN puolesta.

Eli siis tuossa johtopäätöksessä on tausta-ajatuksena se, että Jumalan pelastussuunnitelma pitää olla ihmisjärjelle looginen juttu. Ja sitten etsitään tulkinta mikä täyttää ihmisen loogisuuden vaatimukset.

[sandia]

Tämä perustuu omakohtaiseen kokemukseeni erään pastorin kanssa keskustellessa sen jälkeen, kun olin todennut, että olin "eksynyt" seurakuntaan, mikä opettaa ns. 5. pisteen kalvinismia. Eli kun pyysin häneltä tarkennusta siitä mihin hän teologiansa perustaa, hän levitti kätensä ja sanoi, että eihän siinä olisi JÄRKEÄ, että Jeesus olisi kuollut kaikkien puolesta, vaikka vain harvat on valittu pelastukseen.

[crystalvoice]

Tämä perustuu omakohtaiseen kokemukseeni erään pastorin kanssa keskustellessa sen jälkeen, kun olin todennut, että olin "eksynyt" seurakuntaan, mikä opettaa ns. 5. pisteen kalvinismia. Eli kun pyysin häneltä tarkennusta siitä mihin hän teologiansa perustaa, hän levitti kätensä ja sanoi, että eihän siinä olisi JÄRKEÄ, että Jeesus olisi kuollut kaikkien puolesta, vaikka vain harvat on valittu pelastukseen.

Voi hyvin olla, että esim. kyseiselle kalvinistille ei ole mahdollista säilyttää itsestään kuvaa järkevänä ihmisenä, jos hän hyväksyisi johdonmukaisen ajattelun valossa ristiriitaisen tai järjenvastaisen opin. Jos hän olisi ollut toisenlainen ja toisenlaisen, selvästi järjenvastaisena pitämänsä mutta kuitenkin uskomansa opin edustajana sanonut, että hän mielellään uskoo hulluuteen ja sisäisesti ristiriitaiseen opetukseen, jossa ei ole mitään järkeä, silloin hän ei välittäisi siitä, minkälaisen kuvan hän antaa itsestään muille, ja silloin olisi syytä kysyä, miksi hän uskoo järjenvastaiseen. Yleensä ihmiset välttävät antamasta itsestään muille sellaista kuvaa, joka saa "kahelimaisen" värityksen.

Käsittääkseni vapaan tahdon kieltävä ja kaksinkertaista predestinaatiota opettava kalvinismi on siinä suhteessa auttamatta ristiriitainen tai järjenvastainen sisäisesti, että se edellyttää ihmisten olevan syyllisiä Jumalan edessä, vaikka teologisessa mallissaan ihmisillä ei ole vapaata tahtoa Jumalan edessä eikä siitä syystä järjen valossa vastuullisuutta siitä, mitä valitsevat ja tekevät.

Jos hengellisessä todellisuudessa uskon kohteen tai sisällön ei tarvitsisi millään tavalla olla sopusoinnussa ihmisjärjen kanssa tai se voisi olla itsensä kanssa ristiriidassa, niin silloin voisi uskoa ja opettaa, että esim. ihminen on niellyt joskus elävän valaan, Jumala on syntynyt aivastuksesta, tai esim. että Jumala yksin ilman ihmisen myötävaikutusta vaikuttaa uskon, uskossa säilymisen ja lopullisen pelastuksen ja tahtoo kaikkien pelastuvan, mutta ei pelasta läheskään kaikkia.

[Stiina]

Mielenkiintoista! Näin erilailla sielullisuus ihmistä askarruttaa. Minun luonteelleni kalvinismi olisi kauhea asia. Toisille ylpeyden ja toisille epätoivon paikka. Kyllä kaksinkertainen predestinaatio on harhaoppia, jo sen epäoikeudenmukaisuuden takia. Kyllä oikea Jumala on oikeudenmukainen ja kutsuu kaikkia ihmisarvoisia Raamatun selvän lupauksen mukaan.  Lähetyskäsky myös todistaa tästä. Ennalta on kerrottu, että kaikki eivät usko ja kristityt joutuvat paljon kärsimään myös uskonsa vuoksi jne. Minkäänlainen (inhim. ihana) "mennarius" ei kuulu oikeaan kristinuskoon eikä toisen yläpuolelle asettuminen ihmisarvossa (syntiä). (Maallisesti kyllä on arvokkaampia ja aikaansaavempia ihmisä joka lähtöön, niin kuin kaikki ovat huomanneet. Kiitos taas Kristuksen, että huonoilla on yhtäläiset mahikset pelastua, usein jopa paremmat.
Teologit saisivat puida vielä tätä kalvinismia, kyllä se minulle näyttää todellakin ilkeältä ja lut. verraten harhaopilta enemmän kuin katolisuus, jossa tehdään "tekoja", mutta monet joutuvat viimeistään kuolinvuoteellaan nöyrtymään luterilaisittain.
Kyllä sen luterilaisen logiigankin saa järjestykseen. Jumala on kuitenkin salattu tuomiopäivään saakka, yksin Raamattu vastaa kysymyksiin ja Raamatun opin mukaan eläminen armosta. Oikeassaoleminen ei ole se ydinasia, vaan Jeesuksen puolestamme täytetty työ. Se voi armosta pelastaa harhaoppisiakin, joita Henki saa johdattaa Kristukseen. Pääasia on se Lutherin saama oivallus Paavalin opista. Ei hän olisi tahtonut mitään luterilaista kirkkokuntaa, mutta historia meni niin kuin meni ja tulevaisuuden tietää yksin Jumala. Täällä vain "ennustetaan" ja arvellaan suuntaa.
Raamattuhan selvästi kertoo, että viimeiset päivät ovat vaikeita uskoa ja jopa kaikki luopuvat. Miksi sallitaan, se on hämärää. Kaikkivaltias voi siis antaa tarvittaessa valinnanvapautta ihmisille, ilman että olisi sitä vapaata tahtoa. Samoinhan annettiin vapaus langeta syntiin ja edelleen tehdä vapaasti syntiä (rajat on jossain näkymättömissä kyllä), mutta nähdäkseni tämä vapaus ei ole vapaata tahtoa, niille ei ole vaan selvää erottavaa käsitystä; rakkaus sanallekin on vaikea erottaa käsitteitä, mutta vähän helpompi sentään.

[crystalvoice]

Valinnan vapaus kristillisesti järkevällä tavalla määriteltynä ei tarkoita nähdäkseni sitä, että ihminen ei olisi perimänsä, kasvatuksensa, ympäristönsä ja tiedostamattomansa vaikutuksen alainen tai että ne eivät vaikuttaisi valintojaan tai valinnoissaan koskaan ratkaisevalla tavalla. On jonkinlainen loikkaus väittää, että jos on olemassa Jumala ja ihminen ei ole vain materiaa tai redusoitavissa materiaaliselle tasolle, ihmisellä ei voi olla edellä mainituista tekijöistä riippumatonta valinnan vapautta missään elämänsä vaiheessa. Tämänkaltainen valinnan vapaus jää tietenkin uskon asiaksi tai sellaiseksi, jota on mahdotonta tieteellisesti verifioida.

On toisaalta nähdäkseni niin, ettei siitäkään, että ihminen olisi pelkkää henkeä eikä siksi materiaaliseen todellisuuteen liittyvän kausaliteetin alainen, seuraisi ilman muuta tai itsestään selvästi, että valinnat olisivat henkiselle olennolle vapaita siinä mielessä, ettei sen henkisen olennon luodut ja valintoihin motivoivat ominaisuudet vaikuttaisi henkisen olennon valintoihin aiheuttavasti.

Jos aivan kaikelle luodussa todellisuudessa tapahtuvalle muutokselle on syy tai aiheuttaja (valinta on myös muutos), valinnallekin on syy tai aiheuttaja, joka myöskin vaatii aiheuttajan ja niin edespäin (tai takaisinpäin) hamaan maailman alkuun asti. Jos jollekin muutokselle luodussa todellisuudessa ei olisi syytä, se olisi aiheuttamaton syy tai aiheuttaja, mistään riippumaton aiheuttaja. Jos ihmisellä on aineeseen redusoitumaton ulottuvuus, joka ei ole riippuvainen mistään perinnöllisestä tekijästä, kasvatuksesta, kokemuksista tai luoduista ominaisuuksista (jotka tietenkään eivät voi olla ihmisen itsensä itselleen aiheuttamia, sillä ihminen ei ole itsensä luoja), silloin se voisi ehkä olla täysin aiheuttamaton aiheuttaja, jos ei olisi riippuvainen Jumalankaan vaikutuksesta. En usko tällaisen vapaan tahdon olemassaoloon.

Kompatibilisteillakin on "vapaa tahto", mutta se on samanaikaisesti determinoitu tahto. Heidän "vapaan tahdon" määritelmänsä on siis sangen erilainen kuin vapaa tahto yleensä määritellään. Einsteinkin oli kompatiblisti. Hän sanoi: "Voit tehdä, mitä tahdot, mutta et voi tahtoa, mitä tahdot."

[crystalvoice]

Teologit saisivat puida vielä tätä kalvinismia, kyllä se minulle näyttää todellakin ilkeältä ja lut. verraten harhaopilta enemmän kuin katolisuus, jossa tehdään "tekoja", mutta monet joutuvat viimeistään kuolinvuoteellaan nöyrtymään luterilaisittain.

Philipp Melanchthon on yksi merkittävä luterilaisten tunnustuskirjojen kirjoittaja. Lainaus hänen omasta kirjastaan Ydinkohdat (Loci communes rerum theologicarum seu Hypotyposes theologicae), joka ei siis kuulu tunnustuskirjoihin:

"Raamattu opettaa, että kaikki tapahtuu välttämättömyyden pakosta. Vaikka sinusta inhimillisissä asioissa näyttää olevan satunnaisuutta, niin juuri tämä ihmisjärjen päätelmä on kumottava."

(Melanchthon: Ydinkohdat. 27, 1986.)

Oletko samaa mieltä kanssaan?

[sandia]

Tämä perustuu omakohtaiseen kokemukseeni erään pastorin kanssa keskustellessa sen jälkeen, kun olin todennut, että olin "eksynyt" seurakuntaan, mikä opettaa ns. 5. pisteen kalvinismia. Eli kun pyysin häneltä tarkennusta siitä mihin hän teologiansa perustaa, hän levitti kätensä ja sanoi, että eihän siinä olisi JÄRKEÄ, että Jeesus olisi kuollut kaikkien puolesta, vaikka vain harvat on valittu pelastukseen.

Voi hyvin olla, että esim. kyseiselle kalvinistille ei ole mahdollista säilyttää itsestään kuvaa järkevänä ihmisenä, jos hän hyväksyisi johdonmukaisen ajattelun valossa ristiriitaisen tai järjenvastaisen opin. Jos hän olisi ollut toisenlainen ja toisenlaisen, selvästi järjenvastaisena pitämänsä mutta kuitenkin uskomansa opin edustajana sanonut, että hän mielellään uskoo hulluuteen ja sisäisesti ristiriitaiseen opetukseen, jossa ei ole mitään järkeä, silloin hän ei välittäisi siitä, minkälaisen kuvan hän antaa itsestään muille, ja silloin olisi syytä kysyä, miksi hän uskoo järjenvastaiseen. Yleensä ihmiset välttävät antamasta itsestään muille sellaista kuvaa, joka saa "kahelimaisen" värityksen.

Käsittääkseni vapaan tahdon kieltävä ja kaksinkertaista predestinaatiota opettava kalvinismi on siinä suhteessa auttamatta ristiriitainen tai järjenvastainen sisäisesti, että se edellyttää ihmisten olevan syyllisiä Jumalan edessä, vaikka teologisessa mallissaan ihmisillä ei ole vapaata tahtoa Jumalan edessä eikä siitä syystä järjen valossa vastuullisuutta siitä, mitä valitsevat ja tekevät.

Jos hengellisessä todellisuudessa uskon kohteen tai sisällön ei tarvitsisi millään tavalla olla sopusoinnussa ihmisjärjen kanssa tai se voisi olla itsensä kanssa ristiriidassa, niin silloin voisi uskoa ja opettaa, että esim. ihminen on niellyt joskus elävän valaan, Jumala on syntynyt aivastuksesta, tai esim. että Jumala yksin ilman ihmisen myötävaikutusta vaikuttaa uskon, uskossa säilymisen ja lopullisen pelastuksen ja tahtoo kaikkien pelastuvan, mutta ei pelasta läheskään kaikkia.

Tämä pastori ei välttänyt antamasta itsestään "kahelia" kuvaa minulle. Mielestäni hänen lähtökohtansa, että hän omalla järjellään kykenee tyhjentävästi selittämään ne kohdat, mitkä ihmiselle näyttäyvät epäloogisena Raamatussa on kaheli.

En ole joutunut karismaattisuuden kanssa henkilökohtaiseen kriisiin siten että olisin mennyt johonkin ylikarismaattiseen juttuun mukaan ja sitten pitänyt sieltä itseni kaivautua ulos, mutta tuo oli käydä minulle tämän seurakunnan opetuksen kanssa.

Olin yksin vieraassa maassa uskovana ilman uskovien tukea, ja sitten lähelle muutti tää seurakunta, missä oli johdonmukaista Raamatun opetusta sekä sunnuntaisaarnassa, että arki-illan raamattupiirissä. Jumala vahvisti minua sen Raamatun tutkimisen kautta ja puhui minulle suoraan ja johti minut tosi tarpeelliseen nöyrtymiseen Jumalan edessä, mikä sitten amerikkalaisittain ilmastuna taas kerran "saved my a...s"  itse asiassa koko elämässäni.
Mutta se oli ensisijaisesti tietysti Jumala, ei nää ihmiset.

Eli tuosta syystä luonnollisesti olin avoin vaikutteille mitä sieltä sain. Mutta pikkuhiljaa aloin tiedostaa, että siinä opetuksessa varsinkin saarnoissa ikäänkuin pyritään johonkin. Sillai pikkuhiljaa tiputetaan kalvinismin opetusta ja kesti jonkin aikaa, kunnes hahmotin asian. En ollut edes tiennyt että kalvinisteja enää oli. Koin painetta ottaa heidän opetuksensa todesta, ja tiedostin, että jos niin teen, joudun kieltämään paljon siitä mitä koin oppineeni suoraan Pyhän Hengen kautta sanasta aina uskon alkuajoista lähtien. Se oli hirveän repivä tunne ja itse asiassa ahdistuin siitä kovasti.

En tiennyt tehdä muuta joten huusin Herran puoleen, että auta, en tiedä mitä tehdä!

Tulin sitten johdatetuksi kysymyksen äärelle: kuinka uskova kalvinisti varmuudella tietää olevansa valittu heidän oman opetuksensa perusteella? Koin, että Herra antoi tuon minulle.

Eli oletan, että tuollaisessa tilanteessa on viisainta lähteä pohtimaan, miten heidän opetuksensa soveltuu heidän omaan elämäänsä. 

Ja uskon, että löysin LOOGISEN virheen heidän järkeilystään.

Ja tiedostin, että itse asiassa heillä on, yllätys, yllätys, ainoastaan heidän oma itsensä heidän oman opetuksensa mukaan, mihin perustaa pelastusvarmuus.  Se selvitti mieleni ja kieltäydyin ottamasta heidän opetuksensa vastaan.

Kauniisti ja kunnioittavasti kirjoitin kirjeen pastorille ja vaimolleen siitä, miten en koe voivana samastua heidän opetukseensa, vaikka arvostan heitä täysin uskovina siskoina ja veljinä.

Sillä seurauksella että pastori sittemmin sanoi minulle puhelimessa lähinnä taas amerikkalaisittain ilmastuna "go f...k youself" ja oli RAIVOISSAAN>

[Stiina]

"Raamattu opettaa, että kaikki tapahtuu välttämättömyyden pakosta. Vaikka sinusta inhimillisissä asioissa näyttää olevan satunnaisuutta, niin juuri tämä ihmisjärjen päätelmä on kumottava."

Odotin, että joku viisaampi olisi ottanut kantaa. Todennäköisesti tuo on totta, vaikka useimmiten näyttää todellakin vain sattumalta.
On olemassa uskontoja gnostilaislähtöisiä (useita) mitkä tähän rakentuvat ja kaikki heidän järjestelmänsä pitävät enemmän kuin puolet paikkansa. Kokemusta teosofiasta on nähty.

Mutta, mutta se ei johda uskomaan Jeesuksen K. vaan yleisuskonnollisuuteen; kaikki pääsevät taivaseen, "hyvillä" ja menestyvillä on etuoikeus, kurjat on kurjia taivaassakin, sovitusta ei siis tarvita jne.

Jeesukseen K. on oikeasti paljon vaikeampi uskoa, mutta kenet Pyhä Henki on valaissut, sille ei enää oikein riitä toteennäytettykään henkimaailma, joka todella on olemassa, mutta voiko siihen luottaa? Onko pahan puolelta vai valkeuden enkeli, harvemmin Ristiinnaulittu kaikkine haavoineen; kädet, jalat, kylki? Oikeasti mahdottoman vaikeata. Ratkaisu tai valinta auttaa usein, vaikka en varsinainen ratkaisukristitty olekaan. Valinnan olen Teosofian ja Ristinuskon väliltä joutunut tekemään. Vahvistusta olen saanut, että valitsin oikein. Silti heikottaa usein. Pois en voi enää kääntyä, näillä mennään kävi miten kävi. Ihmeet eivät ole tae oikeasta uskosta.

Yksi ihmettelyn aihe on myös yhä laajeneva maailmankaikkeus. Mihin Jumala tarvitsee ääretöntä määrää planeettoja?

Sandialta mielenkiintoinen kokemus kalvinisteista. Eikö Sveitsi ole kalvinistinen ja hellarit ja vapaakirkolliset perinteisesti omaksuneet enemmän kalvinisteilta kuin luterilaisilta, paitsi Suomessa sekoitettu, mutta ovat "mennareita", siunauksen metsästäjiä, kuulevat / tottelevat ääniä, uskoen kykyynsä erottaa henget, liian varmoja uskostaan. En luottaisi.
Se yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden on ainoa, oikea Tie.

(Minulle Sandian tilanteessa olisi käynyt erilailla: ensin paapottu, sitten hylätty, ei olisi tarvinnut itse lähteä, kirottu olisi samoin.)

[crystalvoice]

Melanchthon on kirjassaan nähdäkseni samalla kannalla kuin Luther teoksessaan Sidottu ratkaisuvalta.

Sen väitteensä raamatulliseksi perustaksi, että kaikki tapahtuu välttämättömyyden pakosta, Melanchthon asettaa muun muassa seuraavat kohdat: 1 Kun. 12:15; San. 16:9 ja 20:24, Roomalaiskirjeen luvut 9 ja 11, ja esim. seuraavan kohdan:

"Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa." (Jer. 10:23)

Se mitä Melanchthon tässä alla sanoo synnin tekemisestä välttämättömyyden pakosta, on seikka, joka taatusti saa vastustusta myös monilta kristityiltä, mutta se on sopusoinnussa tietenkin sen ajatuksensa kanssa, että kaikki tapahtuu välttämättömyyden pakosta.

"Niin vanhat kuin uudemmatkin kirjoittajat ovat lähes täysin hämärtäneet tämän asian, koska he tulkitsivat Raamattua siten, että halusivat tulkinnan samalla tyydyttävän ihmisjärjen tekemiä johtopäätöksiä. Heidän mielestään ei näyttänyt kovin säädylliseltä opettaa ihmisen tekevän syntiä välttämättömyyden pakosta; oli muka julmaa syyttää tahtoa, ellei sen ollut mahdollista kääntyä paheesta hyveeseen. Näistä syistä nuo kirjoittajat ovat suoneet inhimillisille kyvyille enemmän valtaa kuin oli oikein, ja nähdessään Raamatun kaikkialla olevan järjen johtopäätöstä vastaan he ovat kummallisesti horjuneet kannassaan.

Vaikka kristillinen oppi tässä asiassa tyystin eroaa filosofiasta ja ihmisjärjestä, filosofia vähitellen hiipi kristinuskoon, ja omaksuttiin jumalaton oppi vapaasta ratkaisuvallasta."

(Melanchthon: Ydinkohdat. 23, 1986.)

Ainoastaan Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluvassa Siirakin kirjassa sanotaan selvästi, että ihmisellä on vapaa tahto, joka asiayhteydestä käsin tuskin voidaan tulkita kompatibilistiseksi "vapaaksi" tahdoksi:

"Hän teki alussa ihmisen ja jätti hänet hänen vapaan tahtonsa valtaan. Jos tahdot, sinä pidät käskyt; sinä olet uskollinen, jos se sinulle kelpaa." (Siir. 15:14-15)

Monille Augustinusta edeltäneille kirkkoisille ajatus vapaasta tahdosta oli keskeinen. Sitä perusteltiin ennen kaikkea filosofisesti.