Pitäisi hieman huolellisemmin vielä tarkata niiden 3 ystävän puheita ja Jobin vastauksia niihin. Mutta jännä miten tulee esille sama teema kuin siinä PTSD hoidon koulutuksessa missä olen, tai olen lähes suorittanut sen loppuun. En ihan. Kun jotain traumaattista kokee, tulee päälle tosi helposti ajattelu, että joku teki jotain väärin, kun tässä näin kävi. Jobin ystävät olivat sitä mieltä, Job oli jossain sittenkin mokannut. Job puolestaan syytti Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta,koskapa ei kyennyt itsestään löytämään syy-seuraussuhdetta tapahtumiin. Koska jossainhan sen syyn piti olla.
Mutta pääasia on, että jokin jossain mokasi ja siksi tää tapahtui mulle. Jos syyttää itseään, tulee helposti häpeän tunteita ja syyllisyyttä. Jos puolestaan ajattelee että jokin ulkopuolinen voima aikaansai tän kaiken, niin helposti menee luottamus oman itsen ulkopuolisia elementtejä kohtaan. Usein tietty nuo molemmat ajattelut ovat isossa sotkuisessa vyyhdessä, ja ihminen voi kokea häpeää, suuttumusta, pettymystä, kykenemättömyyttä luottaa yleisesti.
Jobin kirjassa tarjottu ajattelumalli pahan kohdatessa on kummalliÖsta kyllä samansuuntainen kuin mitä ihmiset ovat hoksanneet traumapotilaiden kohdalla. Eli tilanteen hyväksyminen, rohkeus tuntea ne aidot surun, pettymyksen ym. tunteet sellaisena kuin ne tulee. Jobin ystäviä tuli tuon kriisin jälkeen LOHDUTTAMAAN häntä siinä surullisessa tilanteessa. Elämällä oli mahdollisuus jatkua.¨Kaikesta huolimatta.
Kaikki veljet ja sisaret ja entiset ystävät tulivat Jobin luo ja aterioivat hänen talossaan. He rohkaisivat häntä ja osoittivat hänelle myötätuntoa kaikkien niiden onnettomuuksien vuoksi, joiden Herra oli antanut kohdata häntä. Jokainen toi lahjanaan yhden kesitan verran hopeaa ja yhden kultaisen renkaan. Job 42:11