Raamattu ei itse asiassa puhu paljon onnellisuudesta. Tyytyväisyydestä enemmän.
Tyytyväisyys loistaa tästä ystävästämme. Hän ei niinkuin kapinoi mitään vastaan omassa elämässään.
102 vuotissynttärit menivät kivasti. Meitä oli kolme pariskuntaa, joista kaikki muut paitsi mieheni olivat Suomesta. Tulimme tänne kaikki vuonna 1987. Täysin sattumasta vain samana vuonna. Kaikilla oli oma syynsä. Yksi tuli opiskelemaan kemian tohtoriksi, toinen sai paikan teoreettisen fysiikan professorina. Ja minä tulin koska olin mennyt naimisiin. Kahdella muulla oli siis jo puoliso Suomesta.
Neljäs pariskunta oli syntymäpäiväsankarin poika, tohtori hänkin. Ja vaimonsa oli Argentiinasta tänne pakolaisena 70 luvulla tullut. Tohtori hänkin. Oli ollut poliittisena vankina kotimaassaan.
Mieheni oli järkännyt koko jutun. Hän teki kotona ison padan chilly con carne'a. Anne ystävämme teki pullat. Minä hankin töistä tullessa valmista kahvia.
En ole oikein hyvä kokki, mutta oon hyvä keittiöpiika. Eli hoidin sen homman.
Syntymäpäivänsankarin ajatus juoksi ihan samassa tahdissa kuin muidenkin, eikä osoittanut väsymyksen merkkejä kahden ja puolen tunnin juhlien jälkeen. Jäi yksin kotiin, kun lähdimme. On hänellä tosin apua joitakin tunteja lähes joka päivä. Ajaa itsensä kirkkoon viikoittain.