Lutherin mukaan ihmisellä ei ole hengellisissä asioissa tahdon vapautta. Luther ajattelee vapaan tahdon koostuvan kyvystä valita moraalisesti merkittävien vaihtoehtoisten mahdollisuuksien välillä. Vaikka ihmiset kykenevät Lutherin mukaan tekemään valintoja maallisissa asioissa, tämä ei kuitenkaan koske hengellisiä ja syvästi moraalisia asioita. Suhteessa Jumalaan vain Jumala itse voi olla aloitteellinen.
"Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa." 1. Kor. 2:20."
Mielestäni tuossakin vedotaan ihmisen suostumukseen. Ei Lutheria pidä nostaa kaikkitietävän asemaan, koska hän ei sitä ole.
Deterministinen ajattelu ei ole ristiriidassa sen kanssa, että käsketään tai kehotetaan, koska käskyt tai kehotukset toimivat monissa tapauksissa syinä tai aiheuttajina tai motiiveina käskyjen tai kehotusten vastaanottavien ihmisten toimintaan.
Sen sijaan on täysin järjenvastaista ajatella deterministisestä viitekehyksestä käsin, että ihminen olisi Jumalan edessä vastuussa siitä, mitä hän tekee. Yhteiskunnallisessa mielessä deterministi voi kannattaa sitä, että on vankilat niille, jotka rikkovat lakia, koska muutoin yhteiselämä tulisi mahdottomaksi, kun rikolliset toimisivat ilman mitään pidäkkeitä. Tällöin ei olisi kuitenkaan kyseessä rikollisten tuomitseminen moraalisesti syyttävässä mielessä, koska moraalinen vastuullisuus edellyttää vapaan tahdon, jonka käytöstä seuraa joko syyllisyys tai syyttömyys. Tällaista tahtoa deterministisessä mallissa ei ole. Determinismissä kaikki tapahtuu kausaliteetin varassa (ei ole syyttömiä syitä tai aiheuttamattomia aiheuttajia, vaan jokaisella syyllä tai aiheuttajalla on aiheuttajansa, joilla puolestaan myös aiheuttajansa ja niin edelleen hamaan universumin alkuun asti).
