Kirjoittaja Aihe: Galatalaiskirje  (Luettu 618 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6253
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Galatalaiskirje
« Vastaus #45 : 30.05.21 - klo:20:10 »
Uskooni ja siitä ja sen kohteesta muille kertomiseen liittyy aina jonkin verran itsekeskeisyyttä ja omahyväisyyttä, myös pyyteellisyyttä.
En ole vielä saanut uutta henkeä ja ruumista, vaan elän
uudestisyntyneen henkeni lisäksi lihallisessa ja syntisessä ruumiissa,
jossa sielullisuus ja hengellisyys taistelevat.
Mutta Pyhä Henki saa aikaan koko hengellisyyteni,
joten minun ei tarvitse itse puristaa mistään hengellisiä, henkisiä
tai tunteellisia kokemuksia tai hurskasta elämää.
Elän sen armon varassa, jossa minut on jo kauan sitten kertakaikkisesti
vanhurskautettu Jeesuksen uhrityön perusteella.

Aivan kuin kirjoittaisit minun kokemuksiani ja tuntemuksiani. Kiitos siitä!   :) :) :)
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Galatalaiskirje
« Vastaus #46 : 30.05.21 - klo:22:27 »
Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. 1 Kor. 1:20-25.

Kohta jatkuu:

Lainaus
26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
31 että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".

Ei ole rationaalista perustaa ylpeillä jostain saavutuksesta, jos ylpeilyn perusteena ei ole hyvin perusteltua ajatusta vapaasta tahdosta, jonka tietynlaisesta käyttämisestä ihminen on ansainnut kiitosta ja ylistystä. Sama ihminen olisi voinut käyttää siis tahtoaan toisin, jolloin hän ei olisi ansainnut kiitosta ja ylistystä, vaan mahdollisesti jopa moitteita.

Jos todellisuudessa vapaata tahtoa ei ole, vaan ihminen on syyn ja seurauksen lain alainen siinä missä moninaiset eläimet ja muu luonto, ylistys ja moite tällaisessa todellisuudessa perustuvat harhoihin, koska kaikki tapahtuu deterministisesti, eivätkä ihmiset siksi olisi voineet toimia toisin kuin ovat toimineet eikä inhimillisessä mielessä parhainkaan ole laittanut henkiolentona kausaaliketjun alkupäässä ennen kaikkea ajassa ja tilassa tapahtumista vapaana kausaliteetista todellisuuttamme toimimaan niin, että se aiheutti jossain vaiheessa myös hänen inhimillisessä mielessä ylistettävät tekonsa.

Yllä näkyvän Paavalin kirjeen tekstikohdan kanssa näyttää olevan sopusoinnussa ajatus siitä, ettei ihmisellä ole vapaata tahtoa ainakaan pelastukseen myötävaikuttavassa mielessä. Jos pelastettava kerskailee omasta tahdostaan suhteessa pelastukseensa, se on yhtä lailla hallusinaatiota kuin jos joku ylpeilee (ansaitusti itsensä monia muita ihmisiä paremmaksi korottamisen merkityksessä) itsestään tai inhimillisistä hyvää tekevistä saavutuksistaan deterministisessä todellisuudessa. (Johdonmukaisessa mielessä pitäisi mielestäni olla deterministisessä todellisuudessa vain kiitollinen siitä, että yksi ja sama todellisuus jossain kohtaa toimii biologisille olennoille vähemmän kärsimystä tuottavasti kuin toisissa kohdissa.)

P.S. Sana hallusinaatio tässä yhteydessä merkityksessä perusteeton käsitys ja siihen liittyvä tunne.
« Viimeksi muokattu: 30.05.21 - klo:22:42 kirjoittanut crystalvoice »

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Galatalaiskirje
« Vastaus #47 : 30.05.21 - klo:23:39 »
(Johdonmukaisessa mielessä pitäisi mielestäni olla deterministisessä todellisuudessa vain kiitollinen siitä, että yksi ja sama todellisuus jossain kohtaa toimii biologisille olennoille vähemmän kärsimystä tuottavasti kuin toisissa kohdissa.)


Seuraava vain ei-niin-olennaisena jatkona siihen, mitä yllä kirjoitin.

Kiitollisuus ei välttämättä edellytä, että on oltava joku persoona, jolle ollaan kiitollisia. Moni on sanonut olevan luonnolle kiitollinen siitä, että sitä tai tätä on tapahtunut (ikään kuin luonto ottaisi kiitollisuudenosoituksen vastaan sen ymmärtäen). Toisaalta samat ihmiset ovat varmasti halunneet vapautua luonnosta tai kironneet sen, jos ovat joutuneet äärimmäisiin luonnon aiheuttamiin tuskatiloihin. Luonnonpalvonta on mielestäni kauhistuttavaa, koska palvonta ei johdonmukaisessa mielessä voi mielestäni kohdistua vain siihen osaan luontoa, joka tuottaa tuskasta vapaita ilahduttavia asioita "luonnonpalvojille". Jos joku oikeasti palvoisi luontoa, hänen tulisi olla valmis kokemaan kaikkien aikojen eläinten ja ihmisten kaikki hirvittävät luonnon aiheuttamat tuskatilat ja niitä kokiessaan ja sen jälkeen oleva kykenevä toteamaan, että luonto on ylistettävä kokonaisuus.

Toisaalta kiitollisuus tietyllä tavalla tuntuu oudolta, jos kiitollisuus kohdistuu vain persoonattomaan deterministiseen todellisuuteen, joka kaiken lisäksi on tuottanut ja tuottaa enemmän kärsimystä kuin iloa tai hyvää oloa luonnossa (myös ihmisluonnossa, sillä krooninen tuska on yleistä, mutta kroonista iloa on turha etsiä). Jos determinismiin uskova deisti uskoo siihen, että henkiolento on laittanut deterministisen todellisuuden liikkeelle ajan alussa, hän voi olla kiitollinen deistiselle jumaluudelle, mutta se on tuskin vastaanotettua kiitollisuutta, koska deistinen jumaluus ei ole kiinnostunut tarkkaamaan ihmisiä ja eläimiä.
« Viimeksi muokattu: 30.05.21 - klo:23:46 kirjoittanut crystalvoice »

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Galatalaiskirje
« Vastaus #48 : 31.05.21 - klo:12:00 »
Jumala on siis saarnauttanut hullutuksen. Siksi on vaikea ymmärtää, että tämä parantumaton alkoholistikin päässee perille pelastukseen ehkäpä ensimmäisten joukossa. Maailman ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja maailman viimeiset tulevat ensimmäisiksi, kun heillä ei ole mitään omaa ansiota, jolla sotkea sovituksen.

Liittyen ajatukseesi siitä, että puliukko pelastuu ehkä ensimmäisten joukossa, kun hänellä ei ole vaaraa sotkea omaa ansiota sovitukseen (tai vaara on kohdallaan pienempi). Sisältääkö ajatuksesi sen, että jos ihminen sekoittaa jotain omaa ansiota (omaa nöyryyttä, uskonlujuutta tai hurskautta muodossa tai toisessa) uskoonsa, hän on kadotettu?

Ihminen ei voi itse varmuudella tietää introspektiivisesti, ovatko hänen omat motiivinsa puhtaat tai täysin epäitsekkäät esim. auttaessaan muita. Voisiko mielestäsi tämän kykenemättömyyden tietää itse omien motiivejansa mahdollista epäitsekkyyttä soveltaa uskomiseen? Vai voiko uskova mielestäsi tietää introspektiivisesti varmuudella, että hänen uskonsa on täysin vapaa oman ansion tai kunnian ajatuksesta? Jos ei voi tietää varmuudella, silloin kukaan uskova ei voi varmuudella tietää, onko hänen uskonsa pelastavaa uskoa, jos uskon pitää siis olla täysin vapaa oman ansion tai kunnian ajatuksesta ollakseen pelastavaa uskoa.

Jos Room. 4:5 tulkitaan siten, että kyse on vanhurskauden hyväksi lukemisesta itsessään ansiottomalle ja syntiselle jumalattomalle, silloin ihmisen uskomisessa mukana oleva oman ansiollisuuden ajatus ei voi merkitä käsittääkseni sitä, että se usko ei pelastaisi, sikäli kuin ihminen uskoo, että myös se synti annetaan anteeksi.

Ihmisen taipumukselta etsiä omaa kunniaa tai statusta viedään täydellisellä tavalla pohja alta pois sellaisessa pessimistisessä ajattelussa, jossa ihmisen (peri)syntisyys on niin radikaalia, ettei muuta mahdollisuutta ole kuin yksin armosta pelastuminen.

Eri asia sitten on, että ihmiset toimivat vastoin vakaumuksiaan tai älyllisiä näkemyksiään. Luther ainakin taatusti korotti itsensä useiden toisella tavalla uskovien yläpuolelle, vaikka mitä ilmeisimmin uskoi siihen, että ihminen pelastuu täysin yksin armosta, eikä siksi voi kerskata mistään itsessään olevasta eikä voi korottaa itseään muiden yläpuolelle hengellisessä mielessä. Siitä ajatuksesta, että Luther korotti itsensä monien muiden toisella tavalla uskovien yläpuolelle, on vaikea välttyä, kun lukee joitain kirjoituksiaan. Deterministi puolestaan voi vihasta hehkuen ja suorastaan huutamalla vaatia hyvin kovaa, pitkäkestoista ja kiduttavaa rangaistusta jollekulle, vaikka determinismistä käsin se ei ole oikeutettua tai rationaalista.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 356
Vs: Galatalaiskirje
« Vastaus #49 : 31.05.21 - klo:12:08 »
Edelleen mielenkiintoista! Samaistun moneen teistä "kokemuksissani".
Yksinkertaisena, tavallisena möttösenä minun on helpompi ottaa Lahja Kristuksesta vastaan kuin sinun esim. Crystalvoice. En askartele mustavalkoisesti "vapaan tahdon" kanssa. Jumala on monissa maallisissa asioissa antanut minulle vapaata tahtoa ja monissa ei. On siis luomiskysymys ja toisille on annettu enemmän kuin toisille, josta voisi olla kateellinen, jos ei pitäisi sitä syntinä. Eli nuo keskustelemasi asiat ovat minulle syntiä, josta pyrin pois, vaikka en pysty niistä koskaan täydelliseksi tässä ajassa tulemaan, eikä kukaan muukaan, toiset kuitenkin paremmin kuin toiset.
Huono ei voi kunniaa ottaa. Ylpeys ja kunnianotto itselleen on myös siis syntiä, josta on pyrittävä eroon, vaikka ei pääsekään ainakaan ajatuksissaan. Ihminen on sellainen eikä voi sille muuta kuin saada anteeksi Sovituksen takia. Mitään muuta tietä eikä vapaata tahtoa siis voi eikä ole. On turhaa pohdintaa ja ruokkii myös ylpeyttä.  (Saa keskustella, se on hyväksi.)

”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.  Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” (Ef.3).

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Galatalaiskirje
« Vastaus #50 : 31.05.21 - klo:16:24 »
Itsensä huonoksi kokeva ei ota itselleen kunniaa silloin, kun kokee itsensä huonoksi tai arvottomaksi tai mitään hyvää ansaitsemattomaksi.

Kristinuskossa "huonojen" ei nähdäkseni kuitenkaan tarvitse esim. seuraavien Uuden testamentin kohtien valossa kokea vähäisintäkään alamittaisuutta suhteessa useisiin ihmisiin. "Huonon" status ja valta nousee huimasti, kun hän tuomitsee tämän maailman ihmisiä.

Lainaus
"Ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette maailman, niin ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita?" (1 Kor. 6:2)

"Huono" tai maailmassa heikko saa kunnian, mutta "viisaat" ja "väkevät" joutuvat häpeään eli alhaisempaan asemaan suhteessa "huonoon" tai "halpasukuiseen".

Lainaus
"Sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään." (1 Kor. 1:27)

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Galatalaiskirje
« Vastaus #51 : 31.05.21 - klo:17:32 »
Itsensä huonoksi kokeva ei ota itselleen kunniaa silloin, kun kokee itsensä huonoksi tai arvottomaksi tai mitään hyvää ansaitsemattomaksi.

Kristinuskossa "huonojen" ei nähdäkseni kuitenkaan tarvitse esim. seuraavien Uuden testamentin kohtien valossa kokea vähäisintäkään alamittaisuutta suhteessa useisiin ihmisiin. "Huonon" status ja valta nousee huimasti, kun hän tuomitsee tämän maailman ihmisiä.

Lainaus
"Ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette maailman, niin ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita?" (1 Kor. 6:2)

"Huono" tai maailmassa heikko saa kunnian, mutta "viisaat" ja "väkevät" joutuvat häpeään eli alhaisempaan asemaan suhteessa "huonoon" tai "halpasukuiseen".

Lainaus
"Sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään." (1 Kor. 1:27)

Seuraavaa kohtaa on myös mahdoton ymmärtää irrallaan ajatuksesta ihmisen statuksesta tai hänen asemasta "statushierarkiassa" suhteessa muihin ihmisiin:
 
Lainaus
"Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi." (Mark. 10:31)

Jos ensimmäisten joukkoon pääsemisessä ei olisi kerrassaan mitään merkitystä kristinuskossa, kävisi mielestäni oudoksi sanoman vastaanottajille sen painottaminen, että Jumalan edessä on ensimmäiset ja viimeiset, vaikkakin jopa päinvastaisessa mielessä kuin inhimillisessä ajattelussa.

Siihen seikkaan, että motivoiko tai innostaako uskovia ajatus siitä, että he pelastuessaan Raamatun mukaan tulevat olemaan monien muiden ihmisten yläpuolella "kunniassa" (Joh. 5:44), ei varmaankaan voi antaa vastausta tiedustelematta asiasta itse kultakin, sillä uskovat ovat erilaisia.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 3910
Vs: Galatalaiskirje
« Vastaus #52 : 31.05.21 - klo:18:39 »
Koskapa aloituksessa mainittiin ilo, mistä galatalaiskirjeessä puhutaan, on kai hyvä myös todeta, että samaisessa Galatalaiskirjeessa on kuvan hengen hedelmästä, missä on ilo on myö mainittu.

22. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Galatalaiskirje
« Vastaus #53 : 31.05.21 - klo:23:06 »
Monet viljelevät fraasia "mikä ei tapa, vahvistaa". Ajatus tulee alun perin Nietzschelta. Englanninkielisestä käännöksestä:

Lainaus
From the military school of life. — What does not kill me makes me stronger.

(A Nietzsche Reader. 1977, 281)

Nietzschen yltiöoptimistinen ajatus on kenen tahansa helposti kumottavissa. Hänen oma elämäntragediansa myös kumosi ajatuksensa.

Kristinuskossa kristityllä on kuitenkin nähdäkseni perusteet tietyssä mielessä "nietzschelaiseen" yltiöoptimismiin, koska kärsimys voidaan uskon kautta kääntää voitoksi tai vahvuudeksi. Jopa kuolema voidaan kääntää voitoksi. Siksi on ainakin kristilliseen opetukseen perustuvan ajatuksen tasolla syytä optimismiin hirvittävimmissäkin kärsimyksissä. Esim. seuraavat raamatunkohdat antavat tukea tämänkaltaiselle optimismille.

"Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina". Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 8:35-39)

"Voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot. On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen." (Hepr. 11:34b-35)

"Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." (2 Kor. 12:9)

"Ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti." (2 Kor. 4:17)

Jne.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 3910
Vs: Galatalaiskirje
« Vastaus #54 : 31.05.21 - klo:23:36 »
Näin näkisin asian, mikäli ymmärsin oikein. Kristinuskossa mielestäni itse asiassa vain ollaan realistisia sen suhteen miten heikko ihminen lopultakin on. Sen hyväksyminen sitten antaa tilaa Jumalan avulle. Heikkous sinänsä ei ole hyvä, vaan rehellisyys tilastamme.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 356
Vs: Galatalaiskirje
« Vastaus #55 : 01.06.21 - klo:11:49 »
Kun katsoo maailmaan ja ihmiseen ei voi välttyä tulemasta kyynikoksi ja nihilistiksi niin kuin Nietzsche!
Joka uskoo oikein, kestää kuolemassa ja kärsimyksessä, vaikkei valittamatta ja kärsimättä. 
Luvattu tulevaisuus antaa "voiman sisäisesti".  Mikään "liha" ei tule kestämään loppujen lopuksi, sen joutuu hyväksymään. Siksi "kannattaa" etsiä Jumalan valtakuntaa,vaikka se ei aina läheskään anna maallista menestystä, eikä "sielun" pelastusta, mutta hengen antaa ja ruumiin ylösnousemisen + sielun.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 356
Vs: Galatalaiskirje
« Vastaus #56 : 05.06.21 - klo:13:41 »
Galatalaiskirje ja Roomalaiskirje kannattaa osata. Laitan tähän nyt mallia ojennukseksikin, kun on ollut aiheesta muutenkin puhetta.

13
"Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
14
Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
15
Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä. 16
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
17
Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
18
Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
19
Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20
epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21
kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

22
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
23
Sellaista vastaan ei ole laki.
24
Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
25
Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. "


Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 3910
Vs: Galatalaiskirje
« Vastaus #57 : 08.06.21 - klo:16:47 »
Gal. 3:8 avautui minulle samalla tavalla siten tosi uudesti ja selvästi kuin jotku aikaisemmat kohdat mikä mainitsin.
Tässä on: "Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta,..."

Eli jo varmaan aikojen alussa Jumala oli päättänyt sovittaa ihmiskunnan itsensä kanssa. Eli Jumalan iankaikkinen rakkaus on niin selvästi nähtävissä tuossa. Uskon kautta siis meillä on todella pääsy takaisin Jumalan luo.

Ja silti niin helposti jossain alitajunassa häpeää omaa itseään ja epäilee Jumalan rakkautta omaa itseään kohtaan. Tuo siis mielestäni lähtee ihmisestä itsestään niinkuin synnyinlahjana.


Poissa Stiina

  • Viestejä: 356
Vs: Galatalaiskirje
« Vastaus #58 : 09.06.21 - klo:11:42 »
Olen iloinen, että galatalaiskirjeen 3. luku 8 erityisesti puhutteli Sinua, vaikka et tunne olevasi luterilainen. (Luterilaiset enemmänkin käyttävät  Galatalaiskirjettä Lutherin tavoin puolustamaan uskoaan "Yksin Uskosta, yksin Armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen tähden" -oppiaan.)

Laitan koko tärkeän Evankeliumin Gal. luku 3 myös tähän, helposti luettavaksi, vahvistaa uskoa.

LUKU 3
Ei laki vaan usko
1. Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna!
2. Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?
3. Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?
4. Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain.
5. Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?
6. Muistattehan Abrahamin: "Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."
7. Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko.
8. Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen.
9. Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi.
10. Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee."
11. On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää".
12. Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: "Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän."
13. Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun."
14. Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen.
Lupaus ja laki
15. Veljet, otan esimerkin tavallisesta elämästä. Ihmisenkään laatimaa vahvistettua testamenttia ei kukaan voi tehdä mitättömäksi, eikä siihen voi lisätä mitään.
16. Nyt on lupaukset annettu Abrahamille ja hänen jälkeläiselleen. - Tässä kohdassa ei sanota "jälkeläisille", mikä tarkoittaisi monia, vaan siinä puhutaan yhdestä: "sinun jälkeläisellesi", ja tämä on Kristus. -
17. Tarkoitan sitä, että neljäsataakolmekymmentä vuotta myöhempi laki ei voi kumota Jumalan aikoinaan vahvistamaa testamenttia ja tehdä hänen lupaustaan tyhjäksi.
18. Jos perinnön saaminen perustuisi lakiin, se ei enää perustuisikaan lupaukseen. Jumala on kuitenkin juuri lupauksellaan lahjoittanut perinnön Abrahamille.
Lain tarkoitus
19. Mikä sitten on lain tarkoitus? Se säädettiin perästäpäin osoittamaan rikkomukset, kunnes tulisi se jälkeläinen, jota lupaus koski. Lain luovuttivat enkelit välittäjää käyttäen.
20. Mutta välittäjää ei tarvita vain yhtä varten. Jumala on yksi.
21. Onko laki siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa? Ei toki! Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen.
22. Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen.
23. Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi.
24. Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta.
25. Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia.
26. Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.
27. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.
28. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.
29. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.