Luterilaisuudessa ei ole tietty samalla lailla arvostettu "Jumalan ihmisiä" kuin katolisuudessa. Arvostan kyllä monia "pyhimyksiä", mutta en näe heitäkään lihansa puolesta pyhinä enkä synnittöminä. Mielestäni Paavalikin opettaa niin.
Paavalillakin oli synnin ja armon tunto, vaikka ei käännyttyään näkyvästi langennut, niin kuin esim. Pietari teki niin montakin kertaa, mutta sai uskonsa kautta paluun armoon.
Meiltäkin toivotaan, että itkisimme syntejämme niin kuin Pietari ja syntisten tavoin sydämestämme rakastaisimme sovittajaamme Jeesusta Kristusta niin kuin Raamatun syntinen nainen.
Kyllä luterilaisuudessakin on sydämestään Herralle lupautuneita ja siten näkevät hyvin syntinsä, esim. Niilo Tuomenoksa.
Lihan pyhyys ei ole tavoiteltavaa uskossamme, syntien poispaneminen kuitenkin on sekä lihan ristiinnaulitseminen = kuoleminen synnille niin kuin Paavali.
(Rehellinen näkee, että ei aina onnistu ja ne joilla on viisi leiviskää onnistuvat tietty helpommin kuin sellainen, jolla on vain yksi. Yhden leiviskän omaavan tulee sillä asioida eikä haudata maahan tietty. Yhden leiviskän omaava, joka voittaa itselleen sen toisen yhden eli uskon leiviskän, pelastuu, mutta ei saa ihailua maailmassa. Onko se silti hänen syynsä?)
