Merkittävintä hengellisessä elämässäsi?

[Taisto]

Merkittävin asia minulle on ollut sama kuin monelle muulle.
Ei kylläkään yhtenä voimakkaana kokemuksena tiettynä hetkenä,
vaan vähitellen tai portaittain tapahtuvana silmien avautumisena.
Tai pitäisikö sanoa: ymmärryksen avautumisena.

Tätä ymmärryksen avautumista on tapahtunut monesti
kahden asian kautta: on ensinnäkin joutunut lyömään päätään seinään,
saanut huomata sen ettei olekaan niin hyvä kuin on luullut,
ja sen ettei itse pääsekään joistakin synneistä eroon.
Ja toinen puoli asiaa on ollut se, että on saanut ymmärrystä ja apua
toisten uskovien kautta: keskusteluissa, ja myös kirjoitusten / kirjojen
kautta. On päässyt toisten avustuksella armon kokemiseen.

Me saatamme olla toisillemme tärkeämpiä kuin tiedämmekään...

Tämä tie, jossa "minä itse" vähenee ja Jumalan armon merkitys kasvaa,
on niin hieno tie että siitä en luopuisi mistään hinnasta.

[Paulus]

Merkittävin asia minulle on ollut sama kuin monelle muulle.
Ei kylläkään yhtenä voimakkaana kokemuksena tiettynä hetkenä,
vaan vähitellen tai portaittain tapahtuvana silmien avautumisena.
Tai pitäisikö sanoa: ymmärryksen avautumisena.

Tätä ymmärryksen avautumista on tapahtunut monesti
kahden asian kautta: on ensinnäkin joutunut lyömään päätään seinään,
saanut huomata sen ettei olekaan niin hyvä kuin on luullut,
ja sen ettei itse pääsekään joistakin synneistä eroon.
Ja toinen puoli asiaa on ollut se, että on saanut ymmärrystä ja apua
toisten uskovien kautta: keskusteluissa, ja myös kirjoitusten / kirjojen
kautta. On päässyt toisten avustuksella armon kokemiseen.

Me saatamme olla toisillemme tärkeämpiä kuin tiedämmekään...

Tämä tie, jossa "minä itse" vähenee ja Jumalan armon merkitys kasvaa,
on niin hieno tie että siitä en luopuisi mistään hinnasta.

Myös minun kokemukseni vastaa tismalleen tuota edelläsanottua.

[Pökkelö]

Vasta kokemuksen kautta monet asiat avautuvat meille.
Meidän ajattelumme on uskon tien alussa, niin sidottua vajavaiseen ihmisymmärrrykseen, ettei Jumalan totuudet pääse avautumaan.
Kokemuksen ja Pyhän Hengen työn kautta alamme pikku hiljaa ymmärtämään Jumalan suuria salaisuuksia.

Oma viisaus ja voima riisutaan. Paljastuu raadollinen totuus itsestä.
En minä pyhity paremmaksi, vaan yhä syvemmin näen syntini, koko hirvittävän turmeluksen, joka pala palalta minulle paljastuu.
Ja mitä syvemmin näen toivottoman tilani, Aadamin lankeemuksen perillisenä. Sitä enemmän tarvitsen Jeesuksen Kristuksen kautta saatavaa Armoa.
Hänessä me olemme lunastetut tuosta turmeluksesta. Vain Hänessä.

Niilo Tuomenoksan kirjaa "Kristukseen sidottuja" luen kolmatta kertaa. Ensimmäisen kerran, joitakin vuosia sitten, siellä jotkut kohdat tökkäsi "vanhaan aatuun" saaden sen kiristelemään hampaitaan. Nyt se puhuttelee syvällisemmin. Juuri noin se on minunkin elämässäni.
Itsessäni heikkoa, ja tuon heikkouden ja kelvottomuuden kautta vain Kristus voi saada tilaa, kun omavoimainen minä joutuu väistymään häveten.

[Paulus]

Niilo Tuomenoksan kirjaa "Kristukseen sidottuja" luen kolmatta kertaa. Ensimmäisen kerran, joitakin vuosia sitten, siellä jotkut kohdat tökkäsi "vanhaan aatuun" saaden sen kiristelemään hampaitaan. Nyt se puhuttelee syvällisemmin. Juuri noin se on minunkin elämässäni.
Itsessäni heikkoa, ja tuon heikkouden ja kelvottomuuden kautta vain Kristus voi saada tilaa, kun omavoimainen minä joutuu väistymään häveten.

Mielenkiintoista, että samat kokemukset vaikuttavat sitä, että samat kirjat tulevat hyllyihin. Pitänee ottaa jälleen kerran luettavaksi tuo Kristukseen sidottuja. Taidan olla tästä porukasta ainoa, jolla on ollut tilaisuus kuulla Tuomenoksaa "livenä". En muista enää aihetta, mutta jotenkin jykevää se julistus oli.

[Mice]

Merkittävin asia minulle on ollut sama kuin monelle muulle.
Ei kylläkään yhtenä voimakkaana kokemuksena tiettynä hetkenä,
vaan vähitellen tai portaittain tapahtuvana silmien avautumisena.
Tai pitäisikö sanoa: ymmärryksen avautumisena.

Tätä ymmärryksen avautumista on tapahtunut monesti
kahden asian kautta: on ensinnäkin joutunut lyömään päätään seinään,
saanut huomata sen ettei olekaan niin hyvä kuin on luullut,
ja sen ettei itse pääsekään joistakin synneistä eroon.
Ja toinen puoli asiaa on ollut se, että on saanut ymmärrystä ja apua
toisten uskovien kautta: keskusteluissa, ja myös kirjoitusten / kirjojen
kautta. On päässyt toisten avustuksella armon kokemiseen.

Me saatamme olla toisillemme tärkeämpiä kuin tiedämmekään...

Tämä tie, jossa "minä itse" vähenee ja Jumalan armon merkitys kasvaa,
on niin hieno tie että siitä en luopuisi mistään hinnasta.

Erittäin osuva kirjoitus!
Oma erehtyminen ja toiset ihmiset, sekä Jumalan armo niiden kautta.

Nautin myös siitä, että käytettiin sanaa "ymmärrys". Ymmärrys ei nimittäin ole sama asia kuin järjen päätelmät.

[Pökkelö]

Tuo Tuomenoksan kirja on muuten uudelleenjulkaistu aivan lähiaikona, jos joku muukin siihen haluaa tutustua.

Olisi todella mielenkiintoista, jos olisi saanut kuulla hänen julistustaan. William Uotista olen muutaman puheen kaseteilta saannut kuulla.
Erkki Leminen teki näistä kirjan ; "Kaksi vaeltajaa". Helppo ei olut näidenkään veljien tie. Kuuman ahjon ja monen mankelin kautta he kulkivat.
Ja niissä kipeissä elämänkokemuksissa kaikki ihmiskeskeinen haihattelu katosi, jäi vain Kristus.

[Taisto]

Erittäin osuva kirjoitus!
Oma erehtyminen ja toiset ihmiset, sekä Jumalan armo niiden kautta.

Nautin myös siitä, että käytettiin sanaa "ymmärrys". Ymmärrys ei nimittäin ole sama asia kuin järjen päätelmät.

Kiitos hyvästä palautteesta

Ymmärryksen etsimisestä puhutaan Sanassa, mutta en tiedä olenko sitä edes osannut
etsiä niinkuin ehkä pitäisi... mutta olen kai jotakin löytänyt siitä huolimatta.

Järjen päätelmistäkin Sana kertoo, mutta jokseenkin eri sävyyn.

[sininen]

Uskoontulon jälkeen merkittävin ahaa-elämys oli tämä: ymmärsin perinpohjaisesti, että elämä on kallisarvoinen lahja ja se on käytettävä hyvään. En siis voisi koskaan riistää itseltäni henkeä. Toinen vahva ajatus on se, että meillä kaikilla todellakin on suojelusenkeli. (kerran elämäni aikana kohtalokas teko oli vaarallisen lähellä.)

[Paulus]

Me saatamme olla toisillemme tärkeämpiä kuin tiedämmekään...

Tämä tie, jossa "minä itse" vähenee ja Jumalan armon merkitys kasvaa,
on niin hieno tie että siitä en luopuisi mistään hinnasta.

Tässä on Taistolta niin hienoa tekstiä, että se on nostettava taas pintaan.

[Oloneuvos]

Me saatamme olla toisillemme tärkeämpiä kuin tiedämmekään...

Tämä tie, jossa "minä itse" vähenee ja Jumalan armon merkitys kasvaa,
on niin hieno tie että siitä en luopuisi mistään hinnasta.

Tässä on Taistolta niin hienoa tekstiä, että se on nostettava taas pintaan.

Kyllä vain! Tältä palstalta löytyy vanhemmista(kin) kirjoituksista varsinaisia helmiä joita on ilo lukea. Missä Jumalan tarjoama totinen armo Jeesuksessa Kristuksessa alkaa kirkastumaan syntiselle sydämelle, siellä ihminen on saanut ja saa juoda elävän veden lähteestä. Sen jälkeen hakatuista kaivoista tarjottu vesi ei enää tyydytä.

[Paulus]

Tältä palstalta löytyy vanhemmista(kin) kirjoituksista varsinaisia helmiä joita on ilo lukea.

Vihjeeksi itse kullekin, että kannattaa lukea vanhoja kirjoituksia silloin, kun uusia ei jostain syystä tule. Itse ainakin teen niin melkein päivittäin ja saan sieltä paljon ravintoa. Suosittelen käytäntöä lämpimästi muillekin.

[Oloneuvos]

Tältä palstalta löytyy vanhemmista(kin) kirjoituksista varsinaisia helmiä joita on ilo lukea.

Vihjeeksi itse kullekin, että kannattaa lukea vanhoja kirjoituksia silloin, kun uusia ei jostain syystä tule. Itse ainakin teen niin melkein päivittäin ja saan sieltä paljon ravintoa. Suosittelen käytäntöä lämpimästi muillekin.

Samoilla linjoilla siis ollaan, mutta on Sulla hassunkurisen isot korvat tuossa avatar-kuvassa. Korvien tulisi olla enämpi pystyssä jotta kuuleekin paremmin. Havaintoesimerkiksi laitan alle kuvan, joka kertoo omien korvieni asennosta... huomaathan, että minä olen tarkkaavaisesti kuulolla eikä korvani suinkaan muistuta kiitoon lähtevän lentokoneen siipiä.

[Oloneuvos]

En tiedä, voimmeko avautua näin julkisesti, mutta jos se on mahdollista, niin avaan keskustelun siitä, mikä on ollut meille itsekullekin merkittävin hengellinen tapahtuma sitten uskoontulon. Mietin, kirjoitanko "kokemus", mutta päädyin käyttämään sanaa "tapahtuma". Siis millä tapahtumalla on ollut ratkaiseva vaikutus koko hengellisyyteesi ja kristinuskon ymmärtämiseesi?

Ryhdyin oikein pohtimaan -pintaa syvemmältä- tuota tekemääsi kysymystä. Ilmeisesti en kykene nimeämään mitään yksittäistä tapahtumaa 'yli muiden' vaan tämä saamani pelastus ja evankeliumin sisältö ovat kirkastuneet monien tapahtumien ja kokemusten kautta yhä syvällisemmin itselleni. On kyllä ollut sellaisia 'kirkastusvuoren hetkiä' jolloin olen elänyt yli ymmärryksen käyvällä tavalla todeksi Jeesuksen lupauksen sanat "Minä teissä ja te Minussa".

Olen oppinut matkaa tehdessäni, ettei kaikkien hengellisten kokemusten kertominen ymmärrettävällä tavalla onnistu vaikka kuinka yrittäisi. On toki kokemuksia, jotka yhdistävät ja lujittavat meitä toisiimme -olemmehan saaneet kaikki juoda samaa Henkeä- mutta sitten on itse kullakin (ei ehkä usein, mutta joskus sentään) niitä sanomattoman kalliita privattihetkiä Jeesuksen kanssa siellä "viheriäisillä niityillä ja virvoittavien vetten tykönä" joita emme osaa kanssamatkaajillemmekaan kuvailla.

Jos voisin ilmituoda, uskoisitte!
Voi, jospa sanoiks saisin, mitä näin.
Mut kuinka selostaisin, uskoisitte,
jos ei Hän itse saavu selittäin.
--Oswald Chambers--

[witness]

Evankeliumi on äärettömän yksinkertainen, mutta monelle täysin käsittämätön. Mielestäni jokaisen on kohdattava jossain vaiheessa oma pilallemenemisensä ennenkuin kaikki oma uskonnollisuus menettää merkityksensä.

Lukitsen tämän. 

[crystalvoice]

Evankeliumi on äärettömän yksinkertainen, mutta monelle täysin käsittämätön. Mielestäni jokaisen on kohdattava jossain vaiheessa oma pilallemenemisensä ennenkuin kaikki oma uskonnollisuus menettää merkityksensä.

Lukitsen tämän. 

Koska moni jo uskoon tullut ja niin muodoin myös uudestisyntynyt ihminen voi allekirjoittaa omasta kokemuksestaan käsin sen, minkä esim. Paulus on kokenut, niin miten määrittelisitte tarkalleen ottaen "uuden luomuksen" (2 Kor. 5:17)? Miten ilmenee "uusi luomus", jos uskovakin eli siis uudestisyntynyt ihminen on "pilalle mennyt"? Onko uudestisyntymisen merkki lähinnä vain siinä, että ihminen, joka ei ennen uskonut, uudestisynnyttyään uskoo siihen, että Jumala on syntiselle armollinen? Eikö toisaalta esim. Ef. 2:1-3 anna ymmärtää, että uudestisyntynyt ihminen ei ole enää "tottelemattomuuden lapsi"? Jos näin, kuinka uudestisyntynyt voisi olla "pilalle mennyt"? Kuinka aikuisen oikeasti uudestisyntynyt ihminen voisi olla aikuisen oikeasti pilalle mennyt?