Puimatanner

Puimatanner => Seurakunta => Aiheen aloitti: Anton - 07.10.20 - klo:16:39

Otsikko: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 07.10.20 - klo:16:39
Miten tulisi suhtautua evankeliumin palvelijaan, joka on langennut johonkin sellaiseen rikkomukseen jonka vuoksi on täytynyt astua alas palvelutehtävästä?

Jos mietitään heitä ihan vain uskovina, niin tietysti meidän tulee hyväksyä heidät yhteyteen jos ja kun he ovat tehneet parannuksen. Mutta palvelutehtävissä toimiville evankeliumin palvelijoille annetaan Raamatussa selkeästi erilaiset ja paljon korkeammat vaatimukset (esim kirjeissä Timoteukselle ja Tiitukselle nämä löytyvät).

Jos mietitään vaikkapa aviorikoksen tai taloudellisen petoksen tehnyttä palvelijaa, niin voiko sellainen mielestänne enää olla palvelutehtävässä? Ja jos voi, niin kuinka pitkä aika paranuksen teosta täytyisi kulua ennenkuin voi aloittaa uudestaan?

Oletetaan tässä, että kyse on alunperin vilpittömistä palvelijoista jotka ovat jossain vaiheessa palvelutehtävässään olemista hairahtuneet (tiedän että vilpittömyyttä voidaan useassa tapauksessa epäillä alusta alkaen, mutta se on hieman toinen keskustelun aihe).
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 07.10.20 - klo:17:03
En tiedä uskallanko edes arvaamaan miten pitäisi suhtautua.
Mutta ajattelisin, että EI pitäisi suhtautua hyssyttelemällä, ummistamalla silmät ja olemalla kuin mitään sellaista ei olisi tapahtunut.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 07.10.20 - klo:17:45
En tiedä uskallanko edes arvaamaan miten pitäisi suhtautua.

Miten sinä henkilökohtaisesti suhtautuisit, jos sellainen palvelija jota pidät arvokkaana ja jonka opetuksista olet ammentanut, lankeaisi johonkin sellaiseen ja astuisi alas? Voisitko alkaa ammentamaan hänen opetuksia uudestaan, jos hän olisi vuoden sivussa? Tai viisi vuotta? Kymmenen vuotta? Vai palautuisiko luottamus koskaan?
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 07.10.20 - klo:19:54
Eräs syvästi kunnioittamani saarnaaja osoittautui nuorten miesten viettelijäksi.
En kuuntelisi häntä enää opettajana. Epäilen ettei ole koskaan jäänyt edes kiinni.

En osaa sanoa mitään yleistä.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Paulus - 07.10.20 - klo:20:02
En tiedä uskallanko edes arvaamaan miten pitäisi suhtautua.

Miten sinä henkilökohtaisesti suhtautuisit, jos sellainen palvelija jota pidät arvokkaana ja jonka opetuksista olet ammentanut, lankeaisi johonkin sellaiseen ja astuisi alas? Voisitko alkaa ammentamaan hänen opetuksia uudestaan, jos hän olisi vuoden sivussa? Tai viisi vuotta? Kymmenen vuotta? Vai palautuisiko luottamus koskaan?

Tuli mieleen kaksi tapaa lähestyä tätä asiaa.

Ajattelen Pietaria, joka kielsi tuntevansa Jeesusta, sanotaan että hän sanoi sen sadatellen. Eri evankeliumit kertovat tästä hieman eri tavoin. Ja vähän aikaisemmin Pietari oli ollut niin varma, ettei koskaan kiellä Mestariaan. Ja mitä Jeesus teki Pietarille? Hän antoi kaiken anteeksi ja teki Pietarista yhden tukipylvään Jumalan seurakuntaan.

Toinen tapa lähestyä tätä kysymystä olisi se, että ajattelen itse syyllistyväni johonkin erittäin tuomittavaan asiaan. Ajattelenko, että tehtyäni parannuksen kaikki suhtautuvat minuun niinkuin en olisi koskaan hairahtunut?

Omasta puolestani en ole voinut suhtautua hairahtuneeseen veljeen Jeesuksen tavoin, vaan veljen lankeemuksesta on tullut häpeätahra, joka saattaa  vaikuttaa sekä minun että veljen loppuelämään. Ja näyttää siltä, että en voi tälle asialle mitään, vaikka kuinka yritän unohtaa veljen hairahduksen.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 07.10.20 - klo:20:44
Antonin kysymys taisi viitata henkilöön jota on pitänyt hengellisenä opettajana tai johtajana.
Monista ns. langenneista sanan opettajista näkyy jo kauan aikaa heidän "lankeamistaan" epärehellisyyttä.
Se lankeaminen lähemmin tarkasteltuna saattaa osoittautua kiinni jäämisenä jostain mitä on jo kestänyt kauemmin, ja mikä ei ole sen koomin häirinnyt tätä kunnioitettua opettajaa. Eli silloin ei ole vielä mitään takeita siitä että tämä ottaisi vastuun tekemisistään. Helposti sotketaan kiinni jääminen ja lankeaminen.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 07.10.20 - klo:22:05
Joo tarkoitin nimenomaan seurakunnassa toiminutta henkilöä. Pietarin tapaus evankeliumeissa, ja yleensäkin tapahtumat ennen Pyhän Hengen vuodatusta ja seurakunnan rakentumista sellaiseksi kuin Jumala oli sen tarkoittanut palvelutehtävineen yms, ovat mielestäni eri asia. Niistä voidaan kyllä katsoa miten tulee suhtautua toisiimme veljinä ja sisarina. Mutta seurakunnan toiminnan suhteen on katsottava Apostolien tekoja sekä apostolisia kirjeitä, koska silloin Jumala vasta muotoili seurakunnan Hänen suunnitelmansa mukaisesti.

Raamatussa tuodaan tosi suoraan ja selkeästi ilmi, miten tiukat vaatimukset seurakunnassa palvelemisen suhteen Jumalalla on. Joten jokainen joka lähtee täyttämään kutsumustaan seurakunnan palvelijana, tulee erittäin hyvin tietää vaatimukset. Seurakunnan palvelijoiden tulee olla äärimmäisen luotettavia, ja luottamukseen tulee tosi iso särö jos lankeaa räikeään syntiin.

Varsinkin tilanteessa jota Sandia kuvailet, jossa synti on jatkunut pidempään ja tulee ilmi henkilön jäädessä kiinni, on tosi vaikea voittaa luottamusta takaisin. Tai peräti mahdotonta? Koska jatkossa on aina epäilyksen varjo, että jos hän onnistui salaamaan aiemminkin, niin miksi ei tekisi niin jatkossakin.

Mutta yksittäisistä lankeemuksista Raamatusta tulee mieleen Daavidin ja Mooseksen kertomukset, jossa Jumala ei sallinut heidän jatkaa palvelutehtävässä ainakaan siinä määrin kuin aiemmin oli tarkoitus. Mooses ei saanut viedä kansaa luvattuun maahan, eikä Daavid saanut rakentaa temppeliä.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: rupattelija - 08.10.20 - klo:08:49

David Wilkerson on saarnannut sitä samantapaista aihetta mutta on sanonut asiaa toisin. Olen ollut mukana kuuntelemassa hänen saarnaa siellä Helsingissä. Että hänen mukaan Jumala käyttää langennutta palvelijaa edelleen. Olen tässä asiassa täysin neutraali ja halusin vain tuoda esiin Wilkersonin asian.



Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 08.10.20 - klo:12:44

David Wilkerson on saarnannut sitä samantapaista aihetta mutta on sanonut asiaa toisin. Olen ollut mukana kuuntelemassa hänen saarnaa siellä Helsingissä. Että hänen mukaan Jumala käyttää langennutta palvelijaa edelleen. Olen tässä asiassa täysin neutraali ja halusin vain tuoda esiin Wilkersonin asian.

Muistatko missä puheessa tai puheissa? Löytyisikö linkkiä? Olisi kiinnostavaa kuulla nuo puheet.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: rupattelija - 08.10.20 - klo:13:37

David Wilkerson on saarnannut sitä samantapaista aihetta mutta on sanonut asiaa toisin. Olen ollut mukana kuuntelemassa hänen saarnaa siellä Helsingissä. Että hänen mukaan Jumala käyttää langennutta palvelijaa edelleen. Olen tässä asiassa täysin neutraali ja halusin vain tuoda esiin Wilkersonin asian.

Muistatko missä puheessa tai puheissa? Löytyisikö linkkiä? Olisi kiinnostavaa kuulla nuo puheet.

Se taitaa olla joskus ehkä vuonna 2001 tai 2004. En tarkalleen muista. Muistaakseni siellä on sanonut että kaikki David Wilkersonin puheet eli saarnat menee ääninauhuriin ja siten äänikasetteja myydään aulassa, jos halutaan kuunnella ja sitä voi ostaa.  ::) Siten aulassa olen nähnyt että ne myydään. Muistan pitkän jonon, jonka olen siellä aulassa nähnyt. :o Ei ole ilmainen linkki, jos ymmärrän oikein. Valitettavasti minusta ei ole apua.





Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 08.10.20 - klo:14:17
Kiitos Rupattelija. Youtubesta löytyykin Wilkersonin puheita Helsingissä vuodelta 2001, täytyypä kuunnella.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 08.10.20 - klo:16:40
Wilkersonin puhe aiheesta löytyi ja kuuntelin sen:

https://www.youtube.com/watch?v=VLMUqtJdq1U

Hän kertoo siinä naisesta, joka pelastui huumekoukusta. Nainen perusti miehensä kanssa kristillisen keskuksen narkomaaneille. Palveltuaan vuosia siinä, nainen lankesi alkoholiin ja ajautui täysin rappiolle ryyppäämään ja pelehtimään vieraiden miesten kanssa. Lopulta hän palasi miehensä luokse, ja Wilkerson auttoi heitä. Nainen koki uudistumisen uskossa, ja palasi takaisin miehensä rinnalle palvelemaan narkomaaneja perustamassaan keskuksessa, ja palveli siinä uskollisesti kuolemaansa saakka.

Mielenkiintoinen puhe ja sopi tähän aiheeseen kyllä. Wilkerson ei tosin kertonut, kuinka kauan naisella kesti uudistumisen jälkeen ennenkuin hän palasi palvelemaan.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 08.10.20 - klo:18:11
Tuossa elämänkohtalossa Kristuksen rakkaus näyttäytyy kauniilla tavalla. Mutta se on edellyttänyt sen, että puoliso nöyrtyy antamaan anteeksi ja toinen nöyrtyy ottamaan vastuun omista vääristä valinnoistaan.

Narkomaanien palvelu ei ole aivan sama kuin seurakunnan johtajuus tai opettaja oleminen.
Narkomaanien palvelussa tuo jopa "auttaa" siten, että voi vieläkin helpommin samastua heidän tilanteisiinsa.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 08.10.20 - klo:19:19
Narkomaanien palvelu ei ole aivan sama kuin seurakunnan johtajuus tai opettaja oleminen.
Narkomaanien palvelussa tuo jopa "auttaa" siten, että voi vieläkin helpommin samastua heidän tilanteisiinsa.

Kyse on kuitenkin hengellisestä palvelemisesta ja tietystä johtoasemasta. Mutta olet varmaan oikeassa siinä, että seurakunnan kaitsijana toimiminen tai Sanan palvelijana toimiminen seurakunnassa lienee kuitenkin eri asia.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 08.10.20 - klo:19:33
Hengellisessa johtajavastuussa oleva, joka on langennut ehkä ilmaisee paljon itsestään, jos odottaa, edellyttää tai jopa vaatii, että häneen pitää luottaa koska hän on katunut tms. Minusta se heijastaa ajattelua minkä varaan en laittaisi luottamusta.

Tervettä johtajuutta voisi ajatella esiintyvän henkilössä, joka vapaaehtoisesti luopuu roolistaan hengellisenä johtajana.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: papi - 15.10.20 - klo:21:23
Kyllähän useimmissa seurakunnissa on tapana, että jos hairahtanut vastuunkantaja tekee parannuksen ja se voidaan todentaa tavalla tai toisella, niin hän saa palata vastuuseen. Riipuen tehtävästä, hän voi pudota vastuun kannossa alemmalle so. turvallisemmalle tasolle ja sitten kun kasvua havaitaan, voidaan vastuuta palauttaa enemmän. Mutta jos pastorille tulee avioero, niin pastorin valtakirja otetaan pois ja hän ei saa toimeaan jatkaa. Hän on "hyllyllä" odottamassa sitä päätöstä, jonka muut vastuulliset (seurakunnasta riipuen) antavat tutkittuaan tapauksen eroon syylisen. Jos sitten todetaan, että toinen osapuoli on ottanut eron ilman tämän toisen syyllisyyttä, on tämä pastori vapaa jatkamaan työtään. Muuten ei saa koskaan jatkaa ainakaan niissä puitteissa.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 18.10.20 - klo:00:48
Laitan tähän samaan ketjuun aihetta liippaavan kysymyksen, jota olen miettinyt jo pidempään. Tunnen muutamia uskovia, jotka ovat aikoinaan tulleet uskoon päihdemaailmasta yms vaikeista tilanteista. Ollessaan jonkin aikaa uskossa, he ovat langenneet takaisin entiseen elämään. Kyse ei siis ole saarnaajista, vaan ihan tavallisista uskovista.

Mitä mieltä olette kylvämisen ja niittämisen laista tällaisen uskovan kohdalla? Jos hän haluaa palata takaisin lankeemuksestaan, niin täytyykö hänen sen jälkeen vielä niittää lankeemuksensa aiheuttamaa hedelmää? Ja kai kysymystä voisi ajatella ihan kenen tahansa uskovan kohdalla, joka voi joskus langeta vääryyteen.

Olen kuullut kahta erilaista opetusta. Toisen mukaan kylvämisen ja niittämisen lakia ei voi mikään kumota, eli joudumme aina niittämään sen mitä olemme kylväneet, vaikka tekisimmekin parannuksen ja saisimme armon palata uskoon.

Toisen opetuksen mukaan joudumme niittämään väärien tekojemme seurausta vain eläessämme lankeemuksen tilassa, mutta tehdessämme parannuksen Herra armahtaa ja kääntää kohtalomme täysin niin, että anteeksi annetuista synneistä ei tarvitse enää sen jälkeen niittää.

Erityisesti eräälle mielessäni olevalle henkilölle tämä tuntuu olevan asia, joka vaikuttaa häneen lannistavasti ja jollain tavalla estää kokemasta armoa uudestaan.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: papi - 18.10.20 - klo:16:37
Paljonhan on mielipiteitä. Niillä on helpointa, jotka uskovat #kerran uskossa = aina uskossa# oppiin. He voivat tehdä uskoon tulonsa jälkeen mitä tahansa ja silti pääsevät taivaaseen. Maanpäälliset seuraamukset ovat mitä ovat. Tähän uskoo huomattava osa jenkkiläisistä ja suomalaisistakin. Minä ei usko ja voin sen raamatulla perustella. Ei siitä nyt enempää.

Itse uskon niin, että jos jumalaton tulee uskoon tai langennut uskova tekee parannuksen, niin kaikki synnit on pois pyyhitty. Niitä ei Jumala muista. Mutta jos juopolla on maksakirroosi tai toisella vankeustuomio, niin tietysti näitä saa kärsiä uskosta riippumatta. Tai jos joku on ollut pitkään pornon suurkuluttaja, voi sen seurauksena jatkua vielä pitkäänkin taistelu vääristyneiden seksuaali käytäntöjen kanssa. Juopolla ja pornon käyttäjällä voi olle niihin kiusausta pitkin elämää. Ja lankeemuksia voi tulla. Siinä on synnin seurausta kyllin.

Kaikissa näissä seuraamuksissa voi Jumala autaa, eheyttää, parantaa ja vaikuttaa tuomioiden lyhentymistäkin. Mutta ei ole automaatiota tai kaavaa, jonka mukaa kaikki aina toimii. Usein jää syyllisyyden tunto ja ahdistus tms.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Paulus - 18.10.20 - klo:17:26
Olen kuullut kahta erilaista opetusta. Toisen mukaan kylvämisen ja niittämisen lakia ei voi mikään kumota, eli joudumme aina niittämään sen mitä olemme kylväneet, vaikka tekisimmekin parannuksen ja saisimme armon palata uskoon.

Toisen opetuksen mukaan joudumme niittämään väärien tekojemme seurausta vain eläessämme lankeemuksen tilassa, mutta tehdessämme parannuksen Herra armahtaa ja kääntää kohtalomme täysin niin, että anteeksi annetuista synneistä ei tarvitse enää sen jälkeen niittää.

Käsitykseni mukaan kylvämisen ja niittämisen laki toimii kahdella alueella, hengellisellä ja maallisella. Jos taivumme todelliseen parannukseen, niin kyllä meidät armahdetaan Jumalan edessä ihan oikeasti. Mutta ajallisia seurauksia sillä ei aina vältetä riippuen tietenkin siitä, mitä olemme kylväneet.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 18.10.20 - klo:17:35
Luin Joelin kirjaa, josta olen kuullut joskus opetusta aiheesta.

Ensimmäisessä luvussa kerrotaan synnistä ja sen seurauksesta:

9 Pois on otettu ruokauhri ja juomauhri Herran huoneesta. Papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, murehtivat.
10 Hävitetty on pelto, maa murehtii; sillä vilja on hävitetty, viinistä on tullut kato, öljy on kuivunut.


Toisessa luvussa kerrotaan kutsusta parannukseen:

12 Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.
13 Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa.
14 Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, teidän Jumalallenne.


Ja tämän jälkeen kerrotaan parannuksen seurauksesta:

18 Niin Herra kiivaili maansa puolesta ja sääli kansaansa.
19 Ja Herra vastasi ja sanoi kansalleen: Katso, minä lähetän teille viljaa, viiniä ja öljyä, niin että te tulette niistä ravituiksi. Enkä minä anna enää häväistä teitä pakanain seassa.
20 Ja mikä pohjoisesta tulee, sen minä karkoitan teistä kauas ja syöksen sen kuivaan ja autioon maahan, sen alkupään Idänmereen ja sen loppupään Länsimereen. Ja siitä nousee löyhkä, nousee katku. Sillä suuria se on yrittänyt.
21 Älä pelkää, maa. Iloitse ja riemuitse, sillä Herra on tehnyt suuria.
22 Älkää peljätkö, metsän eläimet, sillä erämaan laitumet viheriöivät, sillä puu kantaa hedelmänsä, viikunapuu ja viiniköynnös antavat voimansa.
23 Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan.
24 Ja puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurna-altaat pursuvat viiniä ja öljyä.
25 Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan.
26 Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.
27 Ja te tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä. Ja minä olen Herra, teidän Jumalanne, eikä toista ole. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.


Tuossa on kyllä lueteltu aika häkellyttävät siunaukset. Eikä sanaakaan synnin seurausten niittämisestä.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 18.10.20 - klo:17:59
Paljonhan on mielipiteitä. Niillä on helpointa, jotka uskovat #kerran uskossa = aina uskossa# oppiin. He voivat tehdä uskoon tulonsa jälkeen mitä tahansa ja silti pääsevät taivaaseen. Maanpäälliset seuraamukset ovat mitä ovat. Tähän uskoo huomattava osa jenkkiläisistä ja suomalaisistakin. Minä ei usko ja voin sen raamatulla perustella. Ei siitä nyt enempää.

Itse uskon niin, että jos jumalaton tulee uskoon tai langennut uskova tekee parannuksen, niin kaikki synnit on pois pyyhitty. Niitä ei Jumala muista. Mutta jos juopolla on maksakirroosi tai toisella vankeustuomio, niin tietysti näitä saa kärsiä uskosta riippumatta. Tai jos joku on ollut pitkään pornon suurkuluttaja, voi sen seurauksena jatkua vielä pitkäänkin taistelu vääristyneiden seksuaali käytäntöjen kanssa. Juopolla ja pornon käyttäjällä voi olle niihin kiusausta pitkin elämää. Ja lankeemuksia voi tulla. Siinä on synnin seurausta kyllin.

Kaikissa näissä seuraamuksissa voi Jumala autaa, eheyttää, parantaa ja vaikuttaa tuomioiden lyhentymistäkin. Mutta ei ole automaatiota tai kaavaa, jonka mukaa kaikki aina toimii. Usein jää syyllisyyden tunto ja ahdistus tms.

Juu uskoontulo ei kovin usein vapauta siitä, että on alettava siitä eteenpäin tosi rehellisesti tekemään työtä oman itsensä kanssa siten että tajuaa miten pielessä oma ajatusmaailma on ollut. Varmaan Herra voi jo heti uskoontullessa valoittaa paljonkin ihmisen sisällä asuvaa pimeyttä ja siten tuoda asioita päivänvaloon. Mutta vaikka itse en ole sillai rypenyt synnissä ennen uskoontuloa, silti huomaan, että mm. ajatukseni avioliitosta pysyivät tasan tarkkaan hyvin maallisina uskoon tulon jälkeen vuosikausia. Pidin itseäni täysin Raamatullisena uskovana, mutta oli siis alueita mitä Pyhä Henki ei ollut vielä alkanut valoittaa mulle ja olin sokea niissä asioissa.
Viha omassa elämässä on kanssa varmaan usein sellainen, että se saattaa jäädä pimentoon uskoon tullessa. Herra ei tee meille väkivaltaa vaan valoittaa totuutta sitä myöten miten kykenemme ottamaan sitä vastaan. Tuli mieleen Jeesuksen sanan: paljon minulla on teissä tuomittavaa...

Siis tää: Paljon on minulla teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa; mutta hän, joka on minut lähettänyt, on totinen, ja minkä minä olen kuullut häneltä, sen minä puhun maailman kuulla."


Hän kai puhui vain sen minkä koki Isän tahtovan hänen puhua.

Jännä juttu, pohdin tätä paljon eilen illalla erään henkilön kohdalla. Yritin uskoa eräästä henkilöstä, että hän on monella tapaa paljon "edistyneempi" ottaessaan vastuuta itsestään kuin hän näyttää olevan.. Ja päällä on ikäänkuin hieno porsliinikerros mikä aluksi antaa aihetta ajatella, että asiat ovat hyvin.

Liittyy työhöni joten on ollut pakko pohtia tuota, jopa ahdistuneisuuteen asti, kun oli hämmentynyt tilanteesta. Viime yönä Herra avasi jutun Sanansa kautta ihmeellisesti ja koin että Herra niinkuin asetti minut siihen paikkaan elämässäni asian suhteen ja TIEDÄN että hän tulee varustamaan minut kaikella mitä tarvitsen.

Herra avasi sydämeni asiasta Matteus 8: 23-34 kohdan kautta.

Olen kuitenkin vapaaehtoisesti siinä tilanteessa, joten jos ei onnistu, voin antaa asian muiden hoidettavaksi. Joten saan rauhassa katsella näenkö tuon lupauksen toteutuvan asian suhteen.

Voi rukoilla, että voisin palvella erästä henkilöä Hengessä ja Totuudessa.

Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 20.10.20 - klo:15:28
Anteeksi kun laitoin tuon työhön liittyvän ongelman tuohon, mutta papin viesti oli kuin ote siitä tilanteesta, joten se ikäänkuin vahvisti omaa ajattelua. Asiaa on viety eteenpäin ja parempi suunnitelma tilanteessa on jo osaksi tehty. Olin vain ajatellut että tilanne sujuu ikäänkuin luonnollisesti, mutta piti ottaa erikseen pöydälle.

Herra sanoi mulle, että lopeta urputtaminen ja ryhdy töihin. ;D

Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Soltero - 20.10.20 - klo:16:28
Olin ollut kauan uskossa siinä vaiheessa,
kun alkoholisoiduin lähes rappioasteelle.
Prosessi kesti tietysti vuosia, mutta missään vaiheessa en luopunut uskostani.
Jumala ei siis päästänyt minusta rakkaudessaan irti,
koska Hän oli aikanaan minut kutsunut ja olin vastannut kutsuun myöntävästi.

Hänen armonsahan on vastikkeetonta, eikä sitä voi ansaita,
vaikka vaeltaisi miten nuhteettomasti.
Lankeemukset eivät myöskään kumoa Jeesuksen verellään ansaitsemaa armoa.

Mutta Herra näytti minulle pyhyytensä, vanhurskautensa ja kiivautensa.
Hän asetti vaaran merkit niille rajoille, joiden ylittäminen olisi ollut anteeksiantamatonta Pyhän Hengen pilkkaa.
Sain välillä ankaraa kasvatusta, vitsaa ja keppiä, henkisesti, hengellisesti, sosiaalisesti ja ruumiillisesti.
Kaikkein pahimpien paikkojen yli Herra tosin kantoi minut, joskus puoliväkisin,
koska potkin vastaan.
Se on suurinta mahdollista rakkautta.

Synnillä on seurauksensa.
Vuosia jatkunut viinan, korvikkeiden ja muiden aineiden käyttö jätti tietysti jälkensä.
Nyt 20 raitttiin AA-laisen vuoden jälkeen monet haavat ja muut vammat,
sielulliset ja fyysiset, ovat joko parantuneet tai arpeutuneet vähemmän haittaaviksi.
Mutta paljon on jäänyt jäljelle sellaista, jonka kautta Herra aivan ilmeisesti pitää minua hereillä ja muistuttaa ajoittain ankarastikin siitä,
mitä aikanaan oikeasti tapahtui ja mistä Hän tempaisi minut pois.

Kun saan jossain muodossa kovankin muistutuksen,
saan myös tiedon siitä, että Hän ei kiusaa minua eikä halua pahaa.
Jumala parantaa, ojentaa, huoltaa ja hoitaa johdonmukaisesti, jotta minäkin pääsen joskus perille Hänen Taivaaseensa.

(Tämä teksti ei tietysti oikein kuulu tähän, koska en ole koskaan ollut minkäänlainen toimihenkilö tai muuten esillä seurakunnissa. 
Kirjoitin silti.)

Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: papi - 20.10.20 - klo:21:42
Nyt en oikein ymmärrä: Soltero kirjoitti "Tämä teksti ei tietysti oikein kuulu tähän, koska en ole koskaan ollut minkäänlainen toimihenkilö tai muuten esillä seurakunnissa. "  Eikö täällä voi kirjoittaa kuka vaan, olematta seurakunnassa jotain. Luulen että voi. Tarkoitit Soltero varmaan jotain muuta, vai?
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Soltero - 20.10.20 - klo:22:29
Nyt en oikein ymmärrä: Soltero kirjoitti "Tämä teksti ei tietysti oikein kuulu tähän, koska en ole koskaan ollut minkäänlainen toimihenkilö tai muuten esillä seurakunnissa. "  Eikö täällä voi kirjoittaa kuka vaan, olematta seurakunnassa jotain. Luulen että voi. Tarkoitit Soltero varmaan jotain muuta, vai?
Ajattelin vain aikaisempien kirjoitusten pohjalta, että ehkä haluttiin enemmän keskustella synteihin langenneista seurakuntien työntekijöistä yms.,
jollainen siis en ole.
"Evankeliumin palvelijalla" tarkoitetaan kai usein juuri saarnaajaa, paimenta yms.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: papi - 21.10.20 - klo:11:30
Nyt en oikein ymmärrä: Soltero kirjoitti "Tämä teksti ei tietysti oikein kuulu tähän, koska en ole koskaan ollut minkäänlainen toimihenkilö tai muuten esillä seurakunnissa. "  Eikö täällä voi kirjoittaa kuka vaan, olematta seurakunnassa jotain. Luulen että voi. Tarkoitit Soltero varmaan jotain muuta, vai?
Ajattelin vain aikaisempien kirjoitusten pohjalta, että ehkä haluttiin enemmän keskustella synteihin langenneista seurakuntien työntekijöistä yms.,
jollainen siis en ole.
"Evankeliumin palvelijalla" tarkoitetaan kai usein juuri saarnaajaa, paimenta yms.

OK. Jotain tälläistä arvelinkin. Foorumeilla kirjoittelu on vähän vaikeaa, kun juttu joskus hajoaa alkuperäisestä aiheesta. Ja vielä kun aina pitäisi kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi. Nyt siis pitää palata alkuperäiseen aiheeseen, ettei joku taas lisää tähän mun juttuun mitään kommenttia.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Soltero - 21.10.20 - klo:15:46
Monet Jumalan Raamatussa antamat ohjeet ja määräykset on varmaankin tarkoitettu ihmisten ja yhteisöjen suojelemiseksi.
Tiukat vaatimukset seurakuntien paimenten ja palvelijoiden suhteen ja
ohjeet siitä, miten tulee suhtautua julkisyntisiin seurakuntalaisiin,
perustuvat osaltaan siihen, että Jumala tuntee luotunsa.

Hän tietää, millaista sekaannusta aiheuttaa, jos juoppo pastori tai seksuaalisesti hillitön seurakunnan jäsen saavat jatkaa tekemisiään
kenenkään puuttumatta asiaan.
Koska ihminen menettää helposti maineensa ja uskottavuutensa huonon elämän takia, kaikkea ei pidä katsoa läpi sormien.
Vaikka Jumala antaa katuvalle ja parannuksen tekijälle anteeksi,
sitä eivät ihmiset monesti tee.

On inhimillistä, että julkiset lankeemukset aiheuttavat epäluuloisuutta ja piilohalveksuntaa.
Tämä voi olla yksi syy siihen, miksi Jumala edellyttää puhtautta ja rehellisyyttä mm. seurakuntatyöntekijöiltä,
ja kehottaa joissakin tapauksissa jopa seurakunnasta erottamiseen tavallisenkin jäsenen tapauksessa.
Jumala opastaa armahtaen sekä langennutta että hänen yhteisöään.
Näistä asioista on opetusta esim. 1. Timoteuskirjeen 3. ja 5. luvuissa ja Tiitus 1.:ssä.


Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 22.10.20 - klo:00:07
Alunperin kysyin tässä ketjussa asiasta lähinnä saarnaajien yms julkisempien hahmojen näkökulmasta. Mutta keskustelun edetessä pohdin myös kenen tahansa uskovan kannalta asiaa, kylvämisen ja niittämisen suhteen. Ehkä olisi pitänyt aloittaa uusi keskustelu siitä aiheesta.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 22.10.20 - klo:04:41
Normaalioloissa keskustelu rönsyilee. Minun mielestäni se on luonnollista.  Voihan sitä taas palata alkuperäiseen aiheeseen ja sillä tavalla pitää ketju aiheessaan.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 22.10.20 - klo:15:02
Naimisissa oleva ystäväni tunnusti minulle tehneensä aviorikoksen. Hän on tunnustanut asian vain puolisolleen ja muutamalle läheiselle ystävälleen. Hänen puolisonsa antoi anteeksi ja avioliitto jatkuu. Vaikuttaa myös siltä, että tuo tapahtuma ei juuri mitenkään paina ystäväni mieltä. Ulospäin hänen elämästään ei huomaa mitenkään, että on tapahtunut noin suuri lankeemus. Hän kirjoittelee sosiaaliseen mediaan positiivisia ja iloisia päivityksiä, ja jakaa paljon ajatuksia sekä kokemuksia uskonelämään liittyen.

Tietysti se on hienoa asia, jos selviää lankeemuksista ilman että joutuu hirveisiin syyllisyyden myrskyihin. Mutta tapahtumat tietävänä minua hämmentää hieman, miten kevyen oloisesti hän pystyy asian ottamaan. Kuvittelisin, että aviorikoksen tasoinen lankeemus aiheuttaisi väkisinkin edes jonkinlaisen havaittavan kriisin.

Onkohan ystäväni jonkinlaisessa paatumuksessa, vai paljastaakohan tämä sen että mulla itselläni ei ole tarpeeksi syvä ymmärrys armosta?
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 22.10.20 - klo:16:42
Kirjoitan tän ikäänkuin irrallisena edellisestä viestistä.
Minusta on iso ero siinä tunnustaako joku aviorikoksen tai minkä muun rikoksen tahansa ilman että on joutunut kiinni.

Ihminen tuppaa näyttämään katuvalta kun on jäänyt kiinni, mutta usein se on pelkkää häpeää ja katumusta sille että ei salannut tekoaa paremmin. Paras tapa yrittää päästä siitä pälkähästä on esiintyä niinkuin katuisi tekoaan ja jossain määrin varmaan katumusta tapahtuukin. Mutta usein se ei ole riittävä siihen, että ihminen ottaa koko vastuun teosta ja hyväksyy kaikki ne seuraamukset mitä siitä tulee. Kuten vaikka luottamuksen menetys.

Mun mielestä tuosta näyttäisi usein olevan kyse näiden hengellisten julkkisten touhuissa. Yllättävän nopeasti on tapahtunut "uudistuminen " ja kaiken pitäisi olla hyvin. Itselläni on lähinnä tuossa mielessä se Lakelandin kaveri, taisi olla alunperin Kanadasta, ellen väärin muista. Vaimo taisi siinä sivussa vaihtua,mutta se on ilmeisesti pikkujuttu.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Soltero - 22.10.20 - klo:16:53
On tosiaan eroa siinä, mitä Jumala antaa langenneelle anteeksi
ja mitä toiset ihmiset antavat.
Kun uskova tunnistaa ja tunnustaa syntinsä, katuu rehellisesti ja vastaanottaa Jumalan armahduksen, hänen syntinsä on kertakaikkisesti pyyhitty pois.
Niitä ei enää ole.

Mutta ainakin julkisynneillä on silti yhteisölliset seurauksensa.
Ihmisten ymmärrys on aina pinnallista ja anteeksiantavuus ehdolllista.
Siksi määritellään, millainen käytös on langenneelle sopivaa ja
arvioidaan, osoittaako hän riittävää julkista katumusta ja kärsimystä.

Jumala tietysti tietää nämä synnin seuraukset,
jotka langenneen on kohdattava.
Mutta vaarana on, että lankeemuksesta nousseen uskovan paheksujat syyllistyvät
tekopyhyyteen ("minä en ole sentään noin suuri syntinen"),
kostonhaluun ("tuo ei ole vielä kärsinyt tarpeeksi") ja kateuteen ("noin huono ei saisi olla onnellinen").
Nämäkin ovat synnin seurauksia, mutta jonkun alkuperäisen synninteon ei silti pitäisi päästä tuottamaan toisissa uudenlaisia syntejä,
joista farisealaisuus on yleinen.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 22.10.20 - klo:16:59
Tuosta tunnustamisen ja katumisen erosta vielä. Ihmisellä on myös taipumus tunnustaa vain se osa stoorista mistä on jäänyt kiinni. Stoorissa voi olla vielä paljon pimennossa, mutta koskapa kukaan ei näytä tietävän siitä, niin tunnustaa vain sen mistä on jäänyt kiinni. Silloin on kyse valehtelusta ja ihmisten pimittämisestä.

Kirjoitan tätä siis lähinnä teon tekijän perspektiivistä. Eiväthän muut edes tiedä mitä oikeesti on tapahtunut.

Ajattelen, että käyttäytyminen on paljolti ihmisen luonteen ilmentymistä. Eli jos tuollainen luonne sattuu olemaan seurakunnan vastuutehtävässä, niin saattaa olla, että sen ihmisen valitseminen ei ollut hyvä idea.

Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 22.10.20 - klo:22:13
Ajattelin edellisessä viestissä kertomaani asiaa lähinnä siltä kannalta, miten itse olen suhtautunut ja toiminut jos olen kokenut lankeamisia. Minulla ne saavat aikaan tietynlaisen pysähtymisen ja itsetutkiskelun.

Koen usein, että lankeemukset ovat paljastaneet itselleni jonkin "aukon" oman hengellisen elämäni "muurissa", ja jos vain jatkaisin kevyesti matkaa, voisi se aukko jäädä korjaamatta. Suhtaudun tällä tavalla sinällään pienemmissäkin asioissa, siksi mun on vaikea kuvitella että aviorikoksen kaltainen järkyttävä lankeemus ohitetaan kevyesti ja jatketaan elämää kuten aiemmin.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 22.10.20 - klo:22:25
Ajattelin edellisessä viestissä kertomaani asiaa lähinnä siltä kannalta, miten itse olen suhtautunut ja toiminut jos olen kokenut lankeamisia. Minulla ne saavat aikaan tietynlaisen pysähtymisen ja itsetutkiskelun.

Koen usein, että lankeemukset ovat paljastaneet itselleni jonkin "aukon" oman hengellisen elämäni "muurissa", ja jos vain jatkaisin kevyesti matkaa, voisi se aukko jäädä korjaamatta. Suhtaudun tällä tavalla sinällään pienemmissäkin asioissa, siksi mun on vaikea kuvitella että aviorikoksen kaltainen järkyttävä lankeemus ohitetaan kevyesti ja jatketaan elämää kuten aiemmin.

Joo luulisi noin olevan.
Minun ystävälläni oli vastaava tilanne. Minäkin ihmettelen miten nopeasti he " palautuivat " siitä.

Tosin toisesta ei voi tietää mitä itsekseen käyvät läpi. Vaikka en näkisikään sitä päältä.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Soltero - 22.10.20 - klo:23:18
Ajattelin edellisessä viestissä kertomaani asiaa lähinnä siltä kannalta, miten itse olen suhtautunut ja toiminut jos olen kokenut lankeamisia. Minulla ne saavat aikaan tietynlaisen pysähtymisen ja itsetutkiskelun.

Koen usein, että lankeemukset ovat paljastaneet itselleni jonkin "aukon" oman hengellisen elämäni "muurissa", ja jos vain jatkaisin kevyesti matkaa, voisi se aukko jäädä korjaamatta. Suhtaudun tällä tavalla sinällään pienemmissäkin asioissa, siksi mun on vaikea kuvitella että aviorikoksen kaltainen järkyttävä lankeemus ohitetaan kevyesti ja jatketaan elämää kuten aiemmin.

Joo luulisi noin olevan.
Minun ystävälläni oli vastaava tilanne. Minäkin ihmettelen miten nopeasti he " palautuivat " siitä.

Tosin toisesta ei voi tietää mitä itsekseen käyvät läpi. Vaikka en näkisikään sitä päältä.
Ajatteletko siis, että ystäväsi pääsi liian helpolla?
Että hän palautui sopimattoman nopeasti?
Hänen olisi kuulunut kärsiä paljon enemmän huonoutensa seurauksista?

Me ihmiset lausumme helposti tuomioita,
koska asetamme itsemme ja oman hyvyytemme raja-arvoksi, jota kukaan ei saa alittaa.
Jos joku epäonnistuu enemmän kuin minä, hän on hyvin paha ja ansainnut tuskalliset seuraukset.
Minulle sen sijaan kuuluu armahdus.

Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 22.10.20 - klo:23:35
Ajattelin edellisessä viestissä kertomaani asiaa lähinnä siltä kannalta, miten itse olen suhtautunut ja toiminut jos olen kokenut lankeamisia. Minulla ne saavat aikaan tietynlaisen pysähtymisen ja itsetutkiskelun.

Koen usein, että lankeemukset ovat paljastaneet itselleni jonkin "aukon" oman hengellisen elämäni "muurissa", ja jos vain jatkaisin kevyesti matkaa, voisi se aukko jäädä korjaamatta. Suhtaudun tällä tavalla sinällään pienemmissäkin asioissa, siksi mun on vaikea kuvitella että aviorikoksen kaltainen järkyttävä lankeemus ohitetaan kevyesti ja jatketaan elämää kuten aiemmin.

Joo luulisi noin olevan.
Minun ystävälläni oli vastaava tilanne. Minäkin ihmettelen miten nopeasti he " palautuivat " siitä.

Tosin toisesta ei voi tietää mitä itsekseen käyvät läpi. Vaikka en näkisikään sitä päältä.
Ajatteletko siis, että ystäväsi pääsi liian helpolla?
Että hän palautui sopimattoman nopeasti?
Hänen olisi kuulunut kärsiä paljon enemmän huonoutensa seurauksista?

Me ihmiset lausumme helposti tuomioita,
koska asetamme itsemme ja oman hyvyytemme raja-arvoksi, jota kukaan ei saa alittaa.
Jos joku epäonnistuu enemmän kuin minä, hän on hyvin paha ja ansainnut tuskalliset seuraukset.
Minulle sen sijaan kuuluu armahdus.

Siis kumpaa tarkoitat liian helpolla pääsemisestä? Sitä joka oli uskoton vain tämän aviopuolisoa?

Itse olin viittä vailla langeta uskottomuuteen ja paljastin koko surkean tilani miehelleni.
Se suru ja epätoivo mitä kävin samoihin aikoihin läpi kesti pari vuotta, samoin se että ensin kykenin taipumukseni täysin tuomitsemaan synniksi ja ainoastaan sitä kautta sain armon ja rauhan.
En soisi sellaista sekasortoa kellekään. Mutta en todellakaan nopeasti "palautunut" siitä elämäntilanteesta.

Olin huolissani ystävästäni koska näytti että he "palautuivat" niin nopeasti. EN ollut huolissani siitä joka oli uskoton vaan ystävästäni jonka puoliso oli ollut uskoton.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Soltero - 23.10.20 - klo:00:19
Ai jaa, ymmärsin että ihmettelit uskottoman nopeaa palautumista,
mutta puhuitkin hänen puolisostaan.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 23.10.20 - klo:00:33
Minulla ei ollut ollenkaan ajatusta tuomitsemisesta tai rankaisemisesta, vaan aito huoli siitä että onkohan tämä henkilö ollenkaan pysähtynyt Herran eteen asian kanssa. Eli onko ylipäätään mahdollista, että niin raskaasta asiasta voi päästä ihan tuosta noin vaan yli ja eteenpäin? Vai onko hän jollain tavalla selitellyt tai vähätellyt asian itselleen, koska ei kestä totuutta. Silloin ei ole kyse armahduksesta, vaan paatumuksesta. Armahdus ja paatumus voivat periaatteessa ilmetä ulospäin aika saman näköisinä.

Lisäys: Ja tarkennan vielä, että en mieti ystäväni mahdollista paatumusta myöskään tuomitsemismielessä, vaan siksi koska välitän hänestä ja olen huolissani. Paatumus on hänelle itselleen tosi huono juttu.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 23.10.20 - klo:01:59
En mieltanyt Antonin kysymysta ollenkaan tuomitsemisena. En itsekaan myonna olleeni tuomitseva. Myonnan avoimesti tuntevani suuttumusta ystavani miesta kohtaan. Minua suututtaa etta han teki sellaisen tempun ystavalleni joka on ehka suloisin henkilo jonka tunnen.

Paljon kivempi kuin mm. mina.

Mutta ystavani mukaan kaikki on hyvin joten haluan usko sen.
Molemmat heista on rakkaita ystaviamme.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Soltero - 23.10.20 - klo:16:34
Joo, onhan aivan Raamatun mukaista puuttua asiaan, jos huomaa uskonveljen tai -sisaren elävän vastuuttomasti.
Se ei ole varmaan helppoa.

"Pitäkää varanne! Jos veljesi tekee syntiä, nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi."
(Luuk. 17:3)

"Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, jotta muutkin pelkäisivät."
(1. Tim. 5:20)
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: papi - 23.10.20 - klo:23:16
Näitä juttuja kun luen tulee mieleen vaimon jutut, hän on sellainen menneitten vatvoja. Vaikka ne ovat sellaisia pienempiä juttuja, mutta kun tulee jotain pientä kinaa jostain, niin eikös hän vedä siihen muistoja. Eli kun sinä silloinkin ja silloinkin teit sitä sun tätä. Minä taas kuittaan menneet helpommin pois ja keskityn tähän hetkeen. Luonteita on monia niinkuin tiedämme. On murheellista nähdä kun jotkut piehtaroivat jossain menneissä virheissään koko elämänsä, asiat jotka on jo anteeksi annettu kaikilta osapuolilta.

Miten Daavid teki kun oli tehnyt aviorikoksen naapurin eukon kanssa ja murhannut tämän miehen, vieläpä julkisesti.  Hän todella sydämmensä pohjasta katui ja tunnusti syntinsä Jumalalle. Hänellä oli vahva usko armahtavaan Jumalaan, joka antaa anteeksi katuvalle, eikä enään muista tämän syntejä. Jos Jumala antaa jotain anteeksi, Hän ei enään näe sitä, eli sitä ei enään ole Hänen muistissaan. Daavid olisi ansainnut kuoleman rangaistuksen Mooseksen lain mukaan, mutta Jumala armahti häntä. Jos meilläkin on vahva usko Jumalan armoon, niin tiedämme, ettei meidän ja Jumalan välillä ole enään mitään siinä suhteessa.
Daavid hoiti myös syntiensä seuraukset menemällä naimisiin Batseban kanssa. Mutta koska synti oli julkinen, sai Daavid karsittäväkseen julkisesti sen seuraukset, niinkuin voimme kukea raamatusta 2 Sam 11

Näin kai se menee meidänkin elämässä. Jumala antaa syntimme anteeksi, mutta seuraukset saamme kestää. Mutta Jumala ei enään myöhemmin ota asiaa puheeksi, koska se on pois pyyhitty.
Ei pannut Jumala Daavidia hyllylle, vaan hän sai jatkaa menestyksellä uraansa ja Jumala ylisti häntä myöhemmin kuuliaiseksi palveliakseen.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Soltero - 23.10.20 - klo:23:31
Näen asian samalla tavalla kuin Papi.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 24.10.20 - klo:00:44
Toisaalta Daavid oli kuningas, ei pappi. Mitenköhän oli pappien säännöt niinä aikoina?
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 24.10.20 - klo:13:59
Armon kokeminen ja uskominen on kyllä tärkeää. Ilman armoa ei itsetutkiskelu tai asioidensa käsittely voi onnistua, se menee vaan syyllistymiseksi ja itsensä ruoskimiseksi. Armon kautta on vain mahdollista käsitellä syntiensä taustalla olevia asioita, haavoja ja muita tekijöitä. Mutta jollain tavalla se käsittely tulisi kuitenkin usein tehdä, pelkkä armon kokeminen ei välttämättä auta saamaan elämää järjestykseen ja vaellusta suoraksi.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 24.10.20 - klo:15:30
Jos ei olisi armoa, olisi totaalinen tuomio. Ihminen elää joskus ikäänkuin olisi joku välimaasto noiden kahden välillä.
Siksi jos ei olisi armoa, olisimme täysin tuomittuja jokaikinen.

Voin hyvin ymmärtää myös mm. homoseksuaalisen synnin oikeuttamisen. Siis ikäänkuin ääriesimerkkinä, jos näin voi sanoa. Ihmisen lähtökohta on oikeutetut inhimilliset tarpeet, yleensä tunne-elämään tavalla tai toisella liittyvät tarpeet ja ihminen yrittää löytää vastauksen niihin. Ja jos se tapa minkä näkee siinä tilassa parhaaksi vaihtoehdoksi on syntiä, niin synti TUNTUU niin oikeutetulta. Eli silloin ihminen on metsässä elämänsä suhteen ainakin sen asian suhteen. Puhun siis taas omasta kokemuksesta enkä tuomiten toisia. Tosin en tarkoita että olisin ollut kiusauksessa homoseksuaalisuuteen, mutta otin sen esimerkiksi miten jokin synti voi tuntua oikeutetulta.

Synti on kyllä hassu juttu. Ihminen vakuuttuu synnin oikeutettavuudesta omassa tilassaan ja yrittää itse asiassa selittää itselleen että synti EI ole syntiä tietyissä erityistapauksissa. Se erityistapaus tuppaa olemaan minä itse.  Ei ihme että Jeesus muistuttaa Isä meidän rukouksessa, että tulee pyytää että Isä varjelisi kiusauksilta.

Entä miten erottaa "langenneen evankeliumin palvelijan" ja laittomuuden tekijän tekijän jonka Jeesus kieltää tuntemasta vaikka tämä olisi Jeesuksen nimessä toiminut? Ja milloin Jeesuksen neuvoa arvioida hedelmistä puuta tulee soveltaa? Se neuvoo muistaakseni myös koskee johtoasemissa olevia palvelijoita.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Soltero - 24.10.20 - klo:16:07
Toisen yksilön armon ja Hengen hedelmien esiintymistä on vaikeaa ja usein vaarallista arvioida.
On varmaankin hyvä silloin tällöin miettiä omaa elämäänsä ja sitä,
näkyykö siinä ns. hyviä hedelmiä.
Jos ei näy, asiaa on tietysti käsiteltävä avoimesti Herran edessä,
joka tietää kaiken.
Mutta lakihenkisyys ja tuomiomieli vaanii aina,
jos alkaa pohtia, onko joku toinen saavuttanut sopivan määrän riittävän hyviä Hengen hedelmiä.
Myöskin oman elämän hyvät hedelmät voivat olla melko salattuja.
Niitä on kyllä esitetty Raamatussa (Gal. 5:22),
mutta ne eivät aina ilmene samalla tavalla.

Jeesus opettaa Hengen hedelmistä hyvin rakkaudellisesti:

»Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri.
Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää,
mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista,
jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän.

Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut,
on puhdistanut teidät.
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.
Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.

»Minä olen viinipuu, te olette oksat.
Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää.
Ilman minua te ette saa aikaan mitään.
Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu.
Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.

»Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.
Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki,
että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani.
Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä.
Pysykää minun rakkaudessani."
(Joh. 15: 1-9)
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 24.10.20 - klo:16:15
Tarkoitatko että on meidän syy emme uskalla luottaa johonkin julistajaan sen jälkeen kun hän on langennut ja yhä on johtotehtävissä?
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Soltero - 24.10.20 - klo:16:32
Tarkoitatko että on meidän syy emme uskalla luottaa johonkin julistajaan sen jälkeen kun hän on langennut ja yhä on johtotehtävissä?
En tarkoita.  Siitä asiasta olen jo kirjoittanut edellä.
Unohdin taas, että tässä ketjussa keskustellaan vain seurakuntien langenneista johtohenkilöistä.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 24.10.20 - klo:16:42
Tarkoitatko että on meidän syy emme uskalla luottaa johonkin julistajaan sen jälkeen kun hän on langennut ja yhä on johtotehtävissä?
En tarkoita.  Siitä asiasta olen jo kirjoittanut edellä.
Unohdin taas, että tässä ketjussa keskustellaan vain seurakuntien langenneista johtohenkilöistä.

Ketjussa ei kirjoiteta vain seurakuntien langenneista johtohenkilöistä, mutta luulin että viestisi oli vastausta sen yläpuolella olevaan viestiini, missä kirjoitin melko paljon seurakuntien langenneista johtohenkilöistä. Sori mun virhe.

Eli jos vastaisin suoraan ALOITUKSEN kysymykseen, vastaukseni varmaan on, että en kykenisi luottamaan johtohenkilöön, joka ei enää täytä apostoli Paavalin kriteerejä seurakunnan johdossa olevasta henkilöstä: "nuhteeton".
Eli mielestäni siinä tilanteessa kaikkein vastuullisin seurakunnan johtohenkilö tekee hallinnollisen päätöksen itsensä suhteen ja poistaa itsensä siitä roolista. Jos taas jää siihen, ja siis ikäänkun edellyttää että hänen luotetaan, se lisää epäluottamustani.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 24.10.20 - klo:16:54
Toisen yksilön armon ja Hengen hedelmien esiintymistä on vaikeaa ja usein vaarallista arvioida.

Mitä tarkoitat vaarallisella? Minulla tulee sanasta "vaara" mieleen tämä Raamatun jae:

Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon (Snl 27:12)

Jos pitää sitä tuolla tavalla vaarallisena, eli että se on jotain jota tulee lähtökohtaisesti välttää, niin silloin olen kyllä eri mieltä. Raamatussa puhutaan paljon siitä, että meidän nimenomaan tulee arvioida (tutkia, valvoa, koetella) myös toisiamme.

Aistin että sinä ajat koko ajan enemmän takaa sitä, että ei tule tuomita toisia tai pitää heitä itseämme huonompana. Se pitää kyllä täysin paikkansa, mutta se ei sinällään liity arvioimiseen.

Arvioiminen tarkoittaa neutraalissa mielessä pelkästään tosiasioiden toteamista. Jos jonkun hedelmät eli käytännön teot ja puheet osoittavat hänen olevan sivussa Jumalan tahdosta, niin silloin voimme ja meidän tuleekin arvioida tilanne totuuden mukaisesti.

Se on sitten kokonaan toinen asia, mitä me sillä arviolla teemme. Jos käytämme sitä lyödäksemme toista ja korottaaksemme itseämme, teemme väärin. Mutta jos arvioinnin kautta pyrimme rakkaudesta ja vilpittömästä sydämestä auttamaan toista siihen vapauteen ja iloon, joka Jumalan tahdossa elämisestä hänelle seuraa, niin toimimme täysin oikein.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Soltero - 24.10.20 - klo:17:11
Tietysti tapauksissa, jossa toinen uskova (johtaja tai tavallinen ihminen),
tekee ilmeistä julkisyntiä, asiaan on Raamatun mukaan puututtava. 
Tästä kirjoitinkin eilen tässä ketjussa.
Mutta arveluttavaa ja jopa vaarallista on mielestäni ottaa joku erityistarkkailuun,
jos hän ei täytä minun omia kriteerejäni kunnon uskovaisesta.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 24.10.20 - klo:22:12
No tottahan toki on arvelluttavaa ottaa joku "erityistarkkailuun" jos hän ei täytä meidän "omia kriteerejä". En vain ymmärrä mistä tähän keskusteluun yhtäkkiä tuollaiset asiat otit esille. Kun tässä on kuitenkin puhuttu siitä toisten valvomisesta josta Raamatussa puhutaan, ja niistä teoista jotka Raamatun mukaan eivät kuulu uskovalle.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Soltero - 24.10.20 - klo:22:47
No tottahan toki on arvelluttavaa ottaa joku "erityistarkkailuun" jos hän ei täytä meidän "omia kriteerejä". En vain ymmärrä mistä tähän keskusteluun yhtäkkiä tuollaiset asiat otit esille. Kun tässä on kuitenkin puhuttu siitä toisten valvomisesta josta Raamatussa puhutaan, ja niistä teoista jotka Raamatun mukaan eivät kuulu uskovalle.
Voihan tätäkin asiaa tarkastella monesta eri näkökulmasta.
Kaikki ei ole mustavalkoista.
Tällaisilla keskustelupalstoilla ei voi estää sitä, että toisten puheenvuorojen lukeminen synnyttää mielleyhtymiä, jotka eivät ole mahdutettavissa samaan  putkeen.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 24.10.20 - klo:23:34
No tottahan toki on arvelluttavaa ottaa joku "erityistarkkailuun" jos hän ei täytä meidän "omia kriteerejä". En vain ymmärrä mistä tähän keskusteluun yhtäkkiä tuollaiset asiat otit esille. Kun tässä on kuitenkin puhuttu siitä toisten valvomisesta josta Raamatussa puhutaan, ja niistä teoista jotka Raamatun mukaan eivät kuulu uskovalle.
Voihan tätäkin asiaa tarkastella monesta eri näkökulmasta.
Kaikki ei ole mustavalkoista.
Tällaisilla keskustelupalstoilla ei voi estää sitä, että toisten puheenvuorojen lukeminen synnyttää mielleyhtymiä, jotka eivät ole mahdutettavissa samaan  putkeen.

Toki ajatukset voivat ja saavat lähteä rönsyilemään, ja on hyvä tarkastella eri näkökulmista. Ehkä silloin kannattaisi kuitenkin selkeästi ilmaista, että on tuomassa asiaan eri näkökulman. Kun sellaista mainintaa ei ollut, tuli vahvasti käsitys että mielestäsi sellainen arviointi jota esitin olisi vaarallista ja "erityistarkkailua" yms. Oletan että haluat kuitenkin, ettei toiset ymmärrä sinua väärin.

Oletko kuitenkin samaa mieltä siitä, että jollakin terveellä tavalla on hyvä arvioida myös toisten vaellusta? Jos olet, niin mitä ajattelet käytännössä sen olevan?
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Soltero - 25.10.20 - klo:00:10
Jonkinlaista toisen uskovan tarkkailua tarvitaan, jotta voi toteuttaa tarvittaessa tämän Raamatun kohdan:

"Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,
niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä,
se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta
ja peittää syntien paljouden."
(Jaak. 5: 19-20)
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 25.10.20 - klo:18:45
Niin. Toisten uskovien tarkkailun toisessa ääripäässä lienee täydellinen välinpitämättömyys toisesta ihmisestä. Ei sekään oikein kristilliseltä kuulosta.

Varmaan tosi vaikea taito oikealla tavalla ohjata toista uskovaista. Mutta olen tosin huomannut, että Herra voi käyttää myös eiuskovaa johtamaan totuuteen. Minulla kävi (myös) näin. Kun olin kovassa kiusauksessa, on pakko myöntää että jokaikinen palaute  huomauttaa että ideani EI OLE VIISAS oli tervetullut muistutus suoraan Jumalalta.

Siinä on tietty valinnan paikka. Joko ottaa palautteen vastaan tai ei.

Jumala lähetti aasin Bileamin suunnitelmat estämään.
Daavidin elämässä hän käytti Samuelia.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 25.10.20 - klo:18:54
Seurakunnan johtotehtävissä olevalle Paavalin ainakin asettaa ERITYISVAATIMUKSIA heidän elämänsä suhteen. Minusta se osoittaa että heidän on täytettävä tietyt kriteerit ja ne liittyvät tämän ulkonaiseen käyttäytymiseen.

jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
2. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3. ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,

Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.

Myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä,
9. vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.
10. Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Anton - 25.10.20 - klo:21:47
Toisten uskovien tarkkailun toisessa ääripäässä lienee täydellinen välinpitämättömyys toisesta ihmisestä. Ei sekään oikein kristilliseltä kuulosta.

Ymmärrän kyllä Solteron ajatuksia, ottaen huomioon että tosi paljon tapahtuu vikoilua ja kyräilyä. Ja usein se verhotaan kristilliseksi lähimmäisen valvomiseksi. Joissakin suljetuissa yhteisöissä se on saanut erittäin epäterveitä piirteitä, ja monilla asioihin syvemmin perehtymättömillä ne leimaavat koko kristillisyyttä (esimerkiksi jehovan todistajat, vaikka me toki tiedämme että he eivät ole todellisesti kristillinen yhteisö).

Mutta näkisin että meidän on hyvä pyrkiä katsomaan omien haavojen ja pettymystenkin läpi siihen, mitä Jumalan Sana sanoo. Mullakin on negatiivisia kokemuksia, mutta ymmärrän että silloin ihmiset ovat vaan toteuttaneet Sanan ohjeita omassa lihassaan. Se ei muuta kuitenkaan Jumalan tahtoa. Tiedostan että mulla on silti vastuu auttaa lähimmäisiä.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 26.10.20 - klo:16:28
Tietenkin me ihmiset osaamme vikoilun taidon, ja uskovilla se voi olla aikamoinen lyöntiase. Mutta ei se sentään ihan kaikkea sekään selitä. Koska jos  emme välitä toisistamme ollenkaan, ja yleensä välinpitämättömyyttä ei ole todellakaan vaikea löytää, niin sekin on yksi inhimilliseen kurjuuden syy.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Soltero - 27.10.20 - klo:15:22
Toistensa silmälläpito ja valvonta sopivat varmaan olosuhteisiin,
joissa ihmisillä on keskinäinen, rakkaudellinen ilmapiiri.
Molemminpuolinen luottamus tekee mahdolliseksi antaa ja ottaa vastaan
kielteisiäkin huomautuksia.
Tilanne on toinen, jos ihminen kokee olevansa sellaisten ihmisten
"lempeän ja hyvää tarkoittavan" tarkkailun kohteena,
joita hän tuntee vain vähän
tai joihin hän ei erityisemmin luota.

(tämäkin koskee lähinnä tavallisia ihmisiä- johtajiston vaatimukset ovat toiset)


Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 27.10.20 - klo:15:32
Siksi ihmettelen Jumalan hienovaraisuutta. Kun roikuin kuilun partaalla epätoivoissani kovassa kiusauksessa, Herra lähetti ihmisiä rukouspiiriin, joita en ollut ikinä edes tavannut, ja sain valtavan paljon varoituksia Pyhän Hengen vaikutuksesta. Oli jännää todeta, että ups, tuo näky tai ilmestys tai sana oli mulle. Korvat punaisina kuuntelin. Kiitos Herralle.

Erityisesti jäi mieleen yksi näky jossa juuri joku oli kuilun partaalla. :-\

Herra antoi myös minulle suoraan sanat sydämelle: let go.
Oon tainnut kertoa tuon jutun. Olin lentokoneessa menossa New Mexicoon työhön liittyvään konfferenssiin ja oli epätoivoinen ja syvästi surullinen, surin lähinnä sitä että yhteyteni Suomeen ovat höltymässä vanhempieni kuoleman jälkeen. Vanhempani olivat kuolleet pari kuukautta tuota ennen.

En tiennyt miten suunnistaa elämässäni silloin ja suru voi tehdä ihmisen ikäänkuin hulluksi joksikin aikaa. Kysyin Herralta siinä, että Herra mitä mä teen ja kuin salamana vastaus: LET GO.

Mä en ikinä unohda sitä. Olin täysin hölmistynyt että TÄH??
Se jotenkin kuulosti vapauttavalta, vaikka en oikein ymmärtänyt mitä se tarkoittaa.

Pyysin sitten Herraa antamaan varmistuksen että se LET GO oli Häneltä ja taas salamana vierelläni istuva nuori kaveri kaivoi jotain repustaan, laittoi jonkun kansion pienelle lentokoneen pöydällä. Olen hirveän utelias ihminen ja kurkkasin että mitähän se kaveri lukee.

Siinä oli joku sivun pituinen kirjoitelma ja aina säännöllisin välein ISOLLA sanat LET IT GO. ???

Sanoin että okei Herra uskon.

Sitten konfferenssin kirjapöydällä silmiini osui kirja LANGUAGE OF LETTING GO seuraavana päivänä!

Ostin sen ja se auttoi minua tosi paljon.

Vuoden sisällä tai jotain rukouspiiriin tuli joku mies jota en ollut ikinä tavannut. Hän sai viisauden sanat minulle tai jotain. Ja siinäkin oli " on vaikea luopua", it is difficult to LET GO.

Mutta tuota kautta sydämeni alkoi vapautua todella paljosta.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 27.10.20 - klo:15:49
Eli minulla ainakin kesti tosi kauan että sydämestä täysin lähti pois se kiusaus missä olin. Siksi en ihmettele Antonion viestejä siitä että voiko vaikkapa avioliitto uudistua tosi nopeasti jos joku on ollut uskoton.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Tosikko - 31.10.20 - klo:16:35
Kyllähän useimmissa seurakunnissa on tapana, että jos hairahtanut vastuunkantaja tekee parannuksen ja se voidaan todentaa tavalla tai toisella, niin hän saa palata vastuuseen. Riipuen tehtävästä, hän voi pudota vastuun kannossa alemmalle so. turvallisemmalle tasolle ja sitten kun kasvua havaitaan, voidaan vastuuta palauttaa enemmän. Mutta jos pastorille tulee avioero, niin pastorin valtakirja otetaan pois ja hän ei saa toimeaan jatkaa. Hän on "hyllyllä" odottamassa sitä päätöstä, jonka muut vastuulliset (seurakunnasta riipuen) antavat tutkittuaan tapauksen eroon syylisen. Jos sitten todetaan, että toinen osapuoli on ottanut eron ilman tämän toisen syyllisyyttä, on tämä pastori vapaa jatkamaan työtään. Muuten ei saa koskaan jatkaa ainakaan niissä puitteissa.

Jos pastori saa läpi tarinan, että se toinen osapuoli oli se syntinen tai langennut, niin avioerosta ei välttämättä ole pysyvää haittaa. Ja uudelleen avioituminen estää avoliiton synnissä elämisen. Jos seuraava puolison hengessä palava, niin osa kannattajista ei edes huomaa että Sirpa vaihtui Anaan.
Talousrikoskaan ei ole ongelma, jos tunnustaa oikeudessa.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: sandia - 31.10.20 - klo:17:00
Noin se näyttää menevän. Hyvä selitys vaan ja kaikki on hyvin.
Otsikko: Vs: Langennut evankeliumin palvelija
Kirjoitti: Stiina - 06.07.21 - klo:12:54
Tämä ihanuus ev.lut. sopinee tähän!   :D

Synnintunnustuksia
Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
Herra, kuule minun ääneni.
Tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.
Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit,
Herra, kuka silloin kestää?
Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi,
että me eläisimme sinun pelossasi.
Sen tähden, Jumala,
ole minulle armollinen hyvyydessäsi.
Pese minut puhtaaksi rikoksestani
ja anna lankeemukseni anteeksi.
Sinua vastaan olen rikkonut,
olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Käännä katseesi pois synneistäni
ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki.

(Virsikirjan jumalanpalvelusliitteessä nro 701)

-------------------

Taivaallinen Isä.
Sain kasteen sinun lapseksesi.
Sinä siirsit minut pimeydestä valoon,
kadotuksen alta taivaan perilliseksi.
En ole kuitenkaan elänyt niin kuin lapsellesi sopii.
En ole kuunnellut ääntäsi enkä totellut tahtoasi.
Jumala, armahda minua Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden.
Pese minut puhtaaksi ja anna kaikki syntini anteeksi.

(Virsikirjan jumalanpalvelusliitteessä nro 704)

-------------------

Armollinen Jumala.
Tunnustan edessäsi,
että synti on sitonut minut
enkä kykene vapauttamaan itseäni.
Olen rikkonut pyhää tahtoasi vastaan
ja torjunut käskyjesi siunauksen.
Sinä näet kaiken väärän,
senkin, mitä itse en näe.
Armahda minua Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden.

(Virsikirjan jumalanpalvelusliitteessä nro 705)

-------------------

Oi sinä kaikkein armollisin,
ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus.
Armahda minua, vaivaista syntistä,
ja katso puoleeni laupeutesi silmin,
niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut,
ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa
ja ryöväriin ristinpuulla.
Anna minulle pyhä armosi,
että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni,
niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin
ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi
taivaassa iankaikkisesti.

(Virsikirjan jumalanpalvelusliitteessä nro 706)

-------------------

Herra, minä tunnustan sinun totuutesi valossa,
että olen tehnyt syntiä ajatuksin ja sanoin,
teoin ja laiminlyönnein.
Minun tulisi rakastaa sinua,
Jumalani ja Vapahtajani, yli kaiken,
mutta olen rakastanut itseäni enemmän kuin sinua.
Sinä olet antanut minulle lähimmäisen,
että rakastaisin häntä niin kuin itseäni.
Olen kuitenkin ollut itsekäs
ja käteni on ollut hidas auttamaan.
Sen tähden käyn eteesi
ja tunnustan syntini ja syyllisyyteni.
Tuomitse minut, Jumala,
mutta älä hylkää minua.
Minulla ei ole mitään muuta pakopaikkaa,
kuin sinun sanomaton laupeutesi.

(Virsikirjan jumalanpalvelusliitteessä nro 707)

-------------------

Herra.
Sinä olet valo, mutta en ole katsonut sinua.
Sinä olet tie, mutta en ole seurannut sinua.
Sinä olet totuus, mutta en ole pysynyt sinussa.
Sinä olet elämä, mutta en ole tunnustanut sitä.
Sinä olet opastajani, mutta en ole totellut sinua.
Ja kuitenkin, Herra,
kun teen väärin ja turmelen elämääni,
olen onneton ja syytän sinua.
Herra, anna minulle anteeksi.
Tätä pyydän Jeesuksen Kristuksen,
Vapahtajani tähden.

(Virsikirjan jumalanpalvelusliitteessä nro 712)

-------------------

Tunnustamme edessäsi, pyhä Jumala,
että olemme tehneet syntiä
ajatuksin ja sanoin,
teoin ja laiminlyönnein.
Muista meitä laupeudessasi
ja anna meille Jeesuksen Kristuksen tähden anteeksi,
mitä olemme rikkoneet.

(Pieni rukoushetki)