Kirjoittaja Aihe: Yleinen raamatunlukuketju  (Luettu 18491 kertaa)

Poissa NanoK

  • Viestejä: 318
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #30 : 28.07.21 - klo:09:39 »
Luin pitkästä aikaa valitusvirsiä "satunnaisotannalla", sormi osui aukaisemaan Raamatun siitä kohdalta ja mietin että miksi olen vältellyt niin paljon tiettyjä Raamatun kirjoituksia ja keskittynyt vain Uuteen Testamenttiin ja Psalmeihin. Tosin täytyy myöntää että niidenkin suhteen Raamatun luku on ollut todella hajamielistä ja kaikinpuolin heikkoa viimeaikoina. (luen ennen nukkumaan menoa ja olen aika väsynyt silloin)

Toisessa luvussa surtiin "maahan asti painuneina" Israelin luopumusta. Jae 14: "Profeettasi ovat sinulle nähneet petollisia, äiteliä näkyjä. Eivät he ole paljastaneet sinulle sinun syntiäsi, niin että olisivat kääntäneet sinun kohtalosi, vaan ovat nähneet sinulle petollisia, eksyttäväisiä ennustuksia."

Synnintunto nousee totuuden tuntemisesta, mutta kun totuuden tunto katoaa niin kaikenlaiset eksytykset ja paatuminen ottaa sijaa.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #31 : 28.07.21 - klo:12:21 »
Peukutan!  Hyvä!

(Ennen Raamatun lukua on hyvä rukoilla avautumista, vaikka Jumala avaa ilman rukoustakin.)

Poissa NanoK

  • Viestejä: 318
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #32 : 15.08.21 - klo:21:16 »
Näin on Stiina. Ja pitäisi varata aikaa, rauhaa ja vireyttä siihen lukemiseen. Lukea riittävästi, keskittyneesti ja ajatuksella, ja antaa sen puhutella.

Luin taas satunnaisotannalla, koska en osannut päättää mitä lukisin. Ja kirja avautui Danielin kohdalta, siinä oli kertomus Sadrakista, Mesakista ja Abednegosta jotka heitettiin tuliseen pätsiin. Miehet selvisivät vahingoittumattomina ja heidän kanssaan oli vielä neljäs, joka oli "näöltään niinkuin Jumalan poika". Olen aina ajatellut että minäkin haluan tuollaisen uskon. Ehkä elämän ahdistukset ja koettelemukset voisivat olla eräänlainen tulinen uuni, joka polttaa mutta ei vahingoita hengiltä, koska on se usko ja se nejäs mies niissä liekeissä. Kun ajattelee taaksepäin tiettyjä vaiheita elämässä, en tiedä miten olisin selvinnyt ilman uskon tuomaa toivoa? tuli olisi kyllä kuluttanut.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #33 : 21.10.21 - klo:11:58 »
Lue Raamattua:  Valitut kohdat:

21.10.2021

2. Kor. 9:2–11
2 Tiedänhän teidän halukkuutenne. Olen kehunut teitä sen vuoksi makedonialaisille ja kertonut, että Akhaiassa asia on hoidettu jo viime vuonna. Teidän intonne on saanut täälläkin useimmat liikkeelle. 3 Lähetän nyt veljet matkaan varmistaakseni, etten ole turhaan kehunut teitä tässä asiassa vaan että te olette valmiita, niin kuin olen sanonut. 4 Joutuisihan meidän luottamuksemme häpeään, teistä itsestänne puhumattakaan, jos sinne tulisi joitakin makedonialaisia minun kanssani ja he tapaisivat teidät valmistautumattomina. 5 Siksi pidin välttämättömänä kehottaa näitä veljiä lähtemään teidän luoksenne ennen meitä ja järjestämään lupaamanne lahjan etukäteen kuntoon, niin että se olisi valmiina ja olisi runsas eikä kitsas. 6 Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. 7 Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. 8 Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. 9 Onhan kirjoitettu: -- Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen hyvyytensä kestää ikuisesti. 10 Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. 11 Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.

Room. 13:11–14:4
11 Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. 12 Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. 13 Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. 14 Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan. 14:1 Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. 2 Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. 3 Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. 4 Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu -- vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.

Pyhittäjä Hilarion Suuri (+ 371)
Luuk. 6:17–23
Siihen aikaan 17 Jeesus laskeutui vuorelta yhdessä apostoliensa kanssa ja pysähtyi tasaiselle paikalle. Siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja paljon kansaa kaikkialta Juudeasta, Jerusalemista ja rannikolta Tyroksen ja Sidonin seudulta. 18 Kaikki he olivat tulleet kuulemaan Jeesusta ja hakemaan parannusta tauteihinsa. Myös saastaisten henkien vaivaamat tulivat terveiksi. 19 Jokainen yritti väentungoksessa päästä koskettamaan häntä, sillä hänestä lähti voimaa, joka paransi kaikki. 20 Jeesus katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi:     "Autuaita olette te köyhät,     sillä teidän on Jumalan valtakunta.     21 Autuaita te, jotka nyt olette nälissänne: teidät ravitaan. Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa. 22 "Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. 23 Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri.

21.10.2021
Luuk. 9:49–56
Siihen aikaan eräs opetuslapsista tuli Jeesuksen luo ja sanoi: 49 "Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei seuraa sinua meidän joukossamme." 50 Mutta Jeesus vastasi: "Älkää estäkö. Joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne." 51 Kun Jeesuksen taivaaseenottamisen aika oli lähenemässä, hän suuntasi kulkunsa Jerusalemia kohti. 52 Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa. 53 Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. 54 Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: "Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät niin kuin Eliakin teki?" 55 Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia ja sanoi: "Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. 56 Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan." Yhdessä he jatkoivat matkaa toiseen kylään.

https://www.hos.fi/paivan-sana/

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #34 : 28.10.21 - klo:11:58 »
Avoimet ovet: Kirkon oppi - Mihin sitä tarvitaan vai tarvitaanko mihinkään? 28.10 klo 10.45, Lauri Vartiainen

Kuuntelin tuon juuri äsken 55 min. Oli olikein selkeä ja vakuuttava. Voin hyvillä mielin suositella kaikille. Peukutan joka kohtaa luennossa!  Ehkä vielä voi katsoa tänään uusittuna https://sro.fi/tv tai löytää sen myöhemmin muualta.


Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #35 : 18.11.21 - klo:14:39 »
Herättääkö allaoleva Raamatun kohta teissä huomioita lopunajan merkkinä myös, vaikka varmaan aina ovat ihmiset tuollaisia olleet?
Erityisesti minusta kuitenkin nykyisin ovat tuollaisia oman edun metsästäjiä. Evankeliumi on siirtynyt yhä runsaammassa määrin älykköjen ja lahjakkaiden omaisuudeksi, niin että oikeasti sairaille, keskinkertaisille ja puhumattakaan heikkolahjaisista ei armoa anneta, vaan pitää "pärjätä" omillaan jne.

"Filippiläisille 2:21 Raamattu 1938 (FINPR) sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on."

"Kristuksen nöyryys
21Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, 2
niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli. 3 Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. 4 Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. 5 Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
6 Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaanolla Jumalan vertainen 7 vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, 8 hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
ristinkuolemaan asti. 9 Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen,kaikkia muita nimiä korkeamman.
10 Jeesuksen nimeä kunnioittaeon kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, 11 ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:
»Jeesus Kristus on Herra.»
Jumalan lapset maailmassa
12 Siksi, rakkaat ystävät, niin kuin olette aina totelleet minua, kun olen ollut luonanne, totelkaa vielä enemmän nyt, kun olen poissa: tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. 13 Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. 14 Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, 15
jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, 16 kun pidätte esillä elämän sanaa, ja minä voin Kristuksen tulemisen päivänä ylpeillä siitä, että en ole turhan vuoksi ponnistellut ja nähnyt vaivaa. 17 Vaikka minun, kun toimitan teidän uskonne uhripalvelusta, olisi lopuksi uhrattava henkeni, minä iloitsen ja riemuitsen kaikkien teidän kanssanne. 18 Iloitkaa ja riemuitkaa tekin samalla tavoin minun kanssani.
Timoteus ja Epafroditos
19 Herraan Jeesukseen luottaen toivon voivani pian lähettää Timoteuksen luoksenne. Saanhan sitten itsekin rohkeutta, kun kuulen miten asiat siellä ovat. 20 Minulla ei ole ketään hänen vertaistaan, joka yhtä vilpittömästi huolehtisi teidän parhaastanne, 21
sillä kaikki ovat kiinnostuneita vain omasta edustaan eivätkä Jeesuksen Kristuksen asiasta.
22Mutta Timoteuksen luotettavuuden te tunnette: yhdessä minun kanssani hän on uurastanut evankeliumin hyväksi kuin poika isänsä rinnalla. 23 Toivon siis voivani lähettää hänet matkaan heti kun saan tietää, miten minun itseni käy. 24 Herraan luottaen uskon, että pääsen itsekin pian tulemaan luoksenne. 25 Nyt minun kuitenkin täytyy lähettää teidän luoksenne veljemme Epafroditos, työ- ja taistelutoverini. Hän on myös teidän lähettinne, joka tuli palvelemaan minua ollessani avun tarpeessa, 26 ja hän on ikävöinyt teitä kaikkia ja ollut huolissaan siitä, että te olette kuulleet hänen sairastuneen. 27 Sairas hän todella oli, aivan kuolemaisillaan, mutta Jumala armahti häntä, eikä vain häntä vaan myös minua, etten saisi uutta surua entisten lisäksi. 28 Olen sitäkin innokkaampi lähettämään hänet takaisin, jotta te saisitte ilon nähdä hänet jälleen ja että itsekin voisin olla huolettomampi. 29 Ottakaa siis hänet Herran palvelijana iloiten vastaan ja kunnioittakaa hänen kaltaisiaan! 30 Hänhän oli Kristuksen työn vuoksi vähällä kuolla, kun vaaransi henkensä auttaakseen minua siinä, missä te ette voineet..."

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #36 : 21.11.21 - klo:15:39 »
 :) Kas tässäpä suosikki Raamatun kohtani, joka auttoi ahdingossa, vaikka en rinnallakulkijaa saanutkaan, niin monta hartauskirjaa ja Jumalan lohduttavan puheen Raamatun lehdiltä yms.
Tänään su kannattaa kuunnella yle1 radio Jumalanpalvelus ja myöskin Raamattubuffet SKL erityisesti!

Te olette kyljillänne ja hartioillanne sysineet heikkoja, te olette puskeneet niitä sarvillanne, kunnes olette saaneet ajetuksi ne laumasta. Mutta minä pelastan lampaani, eivätkä ne enää ole teidän armoillanne. Minä pidän siitä huolen, että oikeus toteutuu lampaiden kesken. Hes. 34:21–22.

Yhä useampi tippuu ihmiskeskeisestä uskonyhteisöstä kipeään arkeen. On jouduttu pettymään suuriin lupauksiin. Näkyvillä ratkaisuilla todellisuutta mittaava uskonnollisuus ei osoittaudukaan aidoksi. Usko ei vapauttanutkaan elämän arjesta, jossa kohdataan sairautta ja vaikeuksia. Jossa huomataan oma syntisyys samanlaiseksi kuin toistenkin. Pettymys on syvä kun selviää, että puhdasta, harmonista ja ongelmatonta yhteisöä ei ole olemassakaan. Näistä vesistä selviäminen edellyttää paljon armon sanaa ja lähimmäisenrakkautta. Tarvitaan myös Raamatun lupausten, lain ja evankeliumin, uudelleen ymmärtämistä. Pettynyt tarvitsee kanssakulkijaksi rinnalleen kokeneen kristityn, joka saattelee raittiille lähteille. Paikkaan, jossa uudet hennot armon taimet saavat kasvaa rauhassa ja suojassa.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #37 : 21.11.21 - klo:18:31 »
Yhä useampi tippuu ihmiskeskeisestä uskonyhteisöstä kipeään arkeen. On jouduttu pettymään suuriin lupauksiin. Näkyvillä ratkaisuilla todellisuutta mittaava uskonnollisuus ei osoittaudukaan aidoksi. Usko ei vapauttanutkaan elämän arjesta, jossa kohdataan sairautta ja vaikeuksia. Jossa huomataan oma syntisyys samanlaiseksi kuin toistenkin. Pettymys on syvä kun selviää, että puhdasta, harmonista ja ongelmatonta yhteisöä ei ole olemassakaan. Näistä vesistä selviäminen edellyttää paljon armon sanaa ja lähimmäisenrakkautta. Tarvitaan myös Raamatun lupausten, lain ja evankeliumin, uudelleen ymmärtämistä.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
Tuo on varsin hyvää tekstiä...

Yksi harhaan vievä opetus on todellakin se, että uskova voisi vapautua kokonaan synnistä ja syyllisyydestä.  Mielestäni Erik Ewalds on sanonut hyvin: evankeliumi vapauttaa meidät syyllisyydestä -  ja vapauttaa syyllisyyteen. On helpottavaa ymmärtää, ettei meistä tule maan päällä täydellisiä, eikä tarvitsekaan. On aivan ok, että tunnemme milloin mitäkin syyllisyyyttä - koska olemme vajavaisia. Jeesus on jo sovittanut kaiken, se riittää.
« Viimeksi muokattu: 22.11.21 - klo:09:24 kirjoittanut Taisto »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #38 : 22.11.21 - klo:03:12 »
Jäin miettimään, että kenen lähimmäisen rakkauteen tuossa Taiston lainaamassa kirjoituksessa viitataan.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #39 : 22.11.21 - klo:13:01 »
 :) Taisto, olen samanmielinen!
 :) Sandia, koen että kaikki mikä tapauksessa auttaa ja jakaa tilanteessa. Ensinnä Raamattu, ystävä, sielunhoitaja, terapeutti, hartauskirja, kirja, oikea oppi, keskustelupalsta jne.

Varsinaisesti lähimmäinen on tietenkin aviopuoliso, ystävä, kuka tahansa apua tarvitseva, työtoveri jopa vihollinen Raamatun mukaan.

Vähäsarja tarkoittaa tuossa lähinnä rinnallakulkijaa, joka hoitaa haavoittunutta. Sitä minä en varsinaisesti siis saanut, mutta muualta useista tahoista todella paljon, vaikka mikään ei aluksi tuntunut riittävän. (35 vuotta on kulunut)

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #40 : 23.11.21 - klo:14:12 »
Niin tuossa se on kohta mitä mietin:

Lainaus
Yhä useampi tippuu ihmiskeskeisestä uskonyhteisöstä kipeään arkeen. On jouduttu pettymään suuriin lupauksiin. Näkyvillä ratkaisuilla todellisuutta mittaava uskonnollisuus ei osoittaudukaan aidoksi. Usko ei vapauttanutkaan elämän arjesta, jossa kohdataan sairautta ja vaikeuksia. Jossa huomataan oma syntisyys samanlaiseksi kuin toistenkin. Pettymys on syvä kun selviää, että puhdasta, harmonista ja ongelmatonta yhteisöä ei ole olemassakaan. Näistä vesistä selviäminen edellyttää paljon armon sanaa ja lähimmäisenrakkautta. Tarvitaan myös Raamatun lupausten, lain ja evankeliumin, uudelleen ymmärtämistä.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.

Ajattelin, että mitä jos ihminen ei kohtaa tätä lähimmäisen rakkautta?
Siksi mietin viitataanko tuossa tämän seurakuntaan pettyneen lähimmäisen rakkauteen toisia kohtaan, vai toisten lähimmäisten rakkautta tätä seurakuntaan pettynyttä kohtaan.

Mietin vaan, että mitä sitten jos sellaista lähimmäisen rakkautta ei löydy, varsinkin kun seurakuntaankin on jo pettynyt?

Mun on sanottava, että itse opin mitä rakkaus on suoraan Jumalalta, en ihmisiltä.

Siksi en voi myöskään syyllistää ketään, jos eivät osoita rakkautta. Koska en näe ihmisen kykenevän itsessään rakkauteen. Ja uskovallakin se jää vajavaikseksi, ja voin aina haavoittaa toista ihmistä tavalla tai toisella.

Tässä tuleekin se teema mistä kirjoitin, että käsityksen mukaan on olemassa vain YKSI rakkauden laji.

« Viimeksi muokattu: 23.11.21 - klo:14:18 kirjoittanut sandia »

Letsa

  • Vieras
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #41 : 23.11.21 - klo:16:40 »
Nyt ehkä tajusin, mitä sandia tarkoittaa, että on vain yksi rakkauden laji. Tarkoitatko, että kaiken rakkauden lähde on Jumalassa? Niin on, kyllä.

Ajattelen näistä rakkauden lajeista, jotka ovat myös kreikankielisessä Raamatussa, että Jumala on luonut ihmiseen nämä kyvyt, ja yleensä kyvyn rakastaa. Ihminen rakkaudenlajeineen on astia, Jumalan rakkauden välikappaleeksi tarkoitettu. Rakkauden lajit on sevitetty täällä, niistä ei enempää, mutta olipa rakkauden laji mikä tahansa, se on Jumalasta. Ja Jumala voi synnyttää ja enentää rakkauttaan ihmissydämessä.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #42 : 23.11.21 - klo:23:10 »
Niin. Silla tapaa ajattelen, kuten sanoit, että en usko ihmisen kykenevän rakkautteen synnin takia.
Romanttinen rakkaus voi muuttua vihaksi tai hylkäämiseksi.
Veljesrakkaus voi muuttua samalla tavalla aivan vastakohdakseen, jos vaikka tulee petetyksi ja suuttuu siitä. Tai kateus voi lopettaa veljesrakkauden kuten Kain'in ja Abelin tarina osoittaa.

Eli jos kutsuu rakkaudeksi jotain sellaista mikä voi muuttua vihaksi, halveksinnaksi, kateudeksi tilanteista riippuen, niin ajattelen että se ei ole koskaan rakkautta ollutkaan. Ja jos noita tuntemuksia ja ajatuksia on itsessäni, teen syntiä ja rikon Jumalan hyvyyttä ja rakkautta vastaan.

Kärsimys tulee siitä, että minua ympäröivät ihmisetkin ovat syntisiä. Jopa ne kaikki siellä seurakunnassa mihin olen pettynyt.  Ja jos katkeroidun ja kannan sisälläni suuttumusta heitä kohtaan, teen syntiä. Eikä sitä poista sydämestäni toisten ihmisen lähimmäisen rakkaus minua kohtaan.

Uskon että Jumala tarkoitti meidät rakastamaan, mutta synti on tehnyt sen mahdottomaksi.
Se että jotenkin sopu säilyy ihmisten kesken se on jo voitto.

Saattaa olla että henkilökohtaisten kokemusteni kautta olen tullut tähän päätelmään.
Minulla ei ole ollut yhden yhtä läheistä ihmissuhdetta mikä olisi ollut täysin turvallinen.

Kun taas Jumala on sallinut minun kokea rakkauttaa suoraan Hänen sydämeltään omaan olemukseeni.
Sitä kautta ymmärsin, siis kokemuksen kautta opin, että rakkaus on EHDOTON.
Sen kautta persoonanikin muuttui valoisammaksi ja sielun sai ikäänkuin levon ja turvallisuuden.

Mutta ihmisiin en luota.
Mutta tiedän että Jumala on tarkoittanut minut heijastamaan rakkautta sellaisena kuin hän sen meille näyttää.
En todellakaan täytä rakkauden ja hyvyyden mittaa. Mutta sydämessä on vakaumus, että siihen ihminen on tarkoitettu enkä mm. minulla ole minkäänlaista oikeutta halveksia, tuomita, vähätellä toista ihmistä. Ketään.
« Viimeksi muokattu: 23.11.21 - klo:23:18 kirjoittanut sandia »

Letsa

  • Vieras
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #43 : 24.11.21 - klo:07:05 »
Kyllä sandia, ymmärrettävää asiaa kirjoitat, mutta siis tuosta ei ymmärtääkseni ole ollut kyse. Ok

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Yleinen raamatunlukuketju
« Vastaus #44 : 24.11.21 - klo:11:56 »

Mutta ihmisiin en luota.
Tuo onkin paljon sanottu. Kun mietin asiaa, niin on todellakin paljon ihmisiä, joihin en aivan täysin voi luottaa. (Ja joitakin tai ehkä monia, joihin en juuri yhtään voi luottaa). Mutta olisiko niin, että keneenkään en voi luottaa? Tätä pitää miettiä. Kuinka paljon on kyse siitä, että omien negatiivisten kokemusteni vuoksi en luota joihinkin, vai olenko itse yksinkertaisesti liian yliherkkä? Ja millainen pitäisi olla sen johon voi täysin luottaa?

Ja: olenko itse sellainen, että minuun voi luottaa??