Minä olen nyt
tavanut ja avannut
Roomalaiskirjeen luvun 12
jokaisen jakeen omalta osaltani.
Tässä yhteenveto:
Tuossa luvussa avainsana
- ja tyrmäävä sellainen on -
UHRI.
Vanhan liiton puolella
törmäämme jatkuvasti tuohon Sanaan.
Ja hän laskekoon kätensä
polttouhriteuraan pään päälle;
niin se on oleva otollinen
ja tuottava hänelle sovituksen.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja rinnastaa Jeesuksen polttouhriksi,
joka oli poltettava ulkopuolella leirin.
Polttouhri heprean kielessä tulee verbistä,
joka tarkoittaa nousemista.
Vanhan liiton aikana
polttouhrin savu nousi ylös.
Mutta Uuden liiton kertakaikkinen uhri
meni itse ylös Jumalan luo.
Nyt meidän ei enää tarvitse
uhrata tullaksemme sovitetuiksi,
vaan vain ottaa vastaan sovitus
- antaa sovittaa itsemme.
Mutta nyt, kun Paavali
on ensin kirjoittanut
kolme lukua pitkän katkelman
Israelin kohtaloista,
hän kehottaa Uuden liiton uskovia
antamaan itsensä
eläväksi, pyhäksi
Jumalalle otolliseksi UHRIKSI.
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.
Tuo järjellinen (logiken)
on eräässä vanhassa
ruotsinkielisessä käännöksessä
käännetty hengelliseksi jumalanpalvelukseksi.
Se voidaan ehkä ymmärtää esimerkiksi siksi tehtäväksi,
mitä Sanan palvelija tekee (Sana=Logos).
Eli meidän pakanoiden
ei enää tarvitse uhrata
Mooseksen lain mukaisia uhreja,
kun Jeesus on näiden uhrilakienkin täyttymys.
onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu
Eli tuon kertakaikkisen sovituksen
me saamme ottaa vastaan.
Ja mitään sen enempää
emme voi pelastuksemme eteen tehdä.
Se on siinä.
Mutta sitten sen jälkeen,
kun olemme armosta pelastetut,
meillä on etuoikeus antaa itsemme
eläväksi ja pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi,
mikä siis merkitsee
antautumista Jumalan palvelukseen.
Ja tämä taas voi merkitä ahjoa
- kastetta tulessa.
Johannes Kastaja kastoi ihmisiä
vedessä parannukseen,
mutta puhui tämän lisäksi
paitsi kastamisesta Pyhässä Hengessä,
myös kastamisesta Tulessa
ja kuvaili tuota kastetta tulessa puhdistamiseksi:
Minä kastan teidät vedellä parannukseen,
mutta se, joka minun jäljessäni tulee,
on minua väkevämpi,
jonka kenkiäkään
minä en ole kelvollinen kantamaan;
hän kastaa teidät
Pyhällä Hengellä ja tulella.
Hänellä on viskimensä kädessään,
ja hän puhdistaa puimatanterensa
ja kokoaa nisunsa aittaan,
mutta ruumenet hän polttaa
sammumattomassa tulessa.
Nuo ruumenet ovat
nisunjyvään liittyviä akanoita ja roskia,
joista jyvä irrotetaan puimalla.
Kysymyksessä ei siis ole valhevehnä eli luste.
Meidät upotetaan ahdistuksiin.
Kuonat palavat pois.
Meillä ei enää ole muuta kuin Kristus.
Olemme kuin
Sadrak, Meesak ja Abed-Nego tulisessa pätsissä.
Kaste tulessa liittyy meidän puhdistamiseemme
jaloa käyttöä varten.
Mitä kovemmassa tulessa saviastia on ollut,
sitä jalompaan käyttöön se on valmistettu.
Siis kun tarkastelemme
Roomalaiskirjeen lukua 12,
niin olemme tosi kovan paikan edessä.
Meidän ei ole pakko,
mutta meillä on etuoikeus
antaa itsemme UHRIksi.
Roomalaiskirje
on osoitettu ...
kaikille Roomassa oleville
Jumalan rakkaille,
kutsutuille pyhille
... siis
pyhille.
Tämä pyhyys perustuu
Jumalan täytettyyn työhön.
me olemme pyhitetyt
Jeesuksen Kristuksen
ruumiin uhrilla
kerta kaikkiaan
Eli meidän ei ole pakko tehdä
uskoviksi tultuamme
yhtään mitään erityistä.
Mutta nyt Paavali
Raamattupiiriaiheessamme
kehottaa meitä
antamaan
ruumiimme Jumalan palvelemiseen.
Eli Jeesuksen
kertakaikkisen UHRIn tähden
me olemme pelastetut.
Siis Jumalan Karitsan veri
puhdistaa meidät jatkuvasti.
Tätä symboloi Vanhan liiton eläinuhrit.
Mutta toinen asia on se,
että me voimme erottaa itsemme
Hänen palvelukseensa.
Joskus nämä kaksi asiaa
sotketaan keskenään
todella pahasti.
Ja silloin menevät
villat ja pellavat sekaisin.
Nimittäin jotkut uskovatkin luulevat,
että meidän kutsumustehtävämme
on taistella koko elämämme
syntiä vastaan.
Mutta ei meitä ole kutsuttu
kilparadalle ollenkaan sitä varten.
Syntiongelma hoidettiin Golgatalla.
Meidät on kutsuttu erottautumaan
Herran palvelemiseen siinä tehtävässä,
jonka Hän itsekullekin antaa.
Ja uskollisuus tässä tehtävässä palkitaan.
Meitä ei palkita siitä tehtävästä,
minkä Jeesus on jo tehnyt Golgatalla.
Me olemme Hänen voittopalkintonsa.
Mutta mekin voimme
Nisunjyvän tiellä
saada voittopalkinnon.
Ja silloin me emme jää yksin.
Meitä vastassa on taivaassa
iso joukko ihmisiä,
jotka tulevat ja sanovat,
että Sinä olit palvelemassa siellä,
missä minä löysin Pelastuksen.
Siis kysymys antautumisesta
Jumalan palvelukseen.
Biblia puhuu
toimellisesta jumalanpalveluksesta:
Niin neuvon minä teitä,
rakkaat veljet,
Jumalan sydämellisen laupiuden kautta,
että te antaisitte
teidän ruumiinne
eläväksi, pyhäksi
ja Jumalalle otolliseksi uhriksi,
joka on teidän toimellinen jumalanpalveluksenne
Siis Paavali
neuvoo näin toimimaan.
Paavali neuvoo meitä
Jumalan armahtavan/sydämellisen
laupeuden kautta.
Tuo alkutekstin sana
viittaa Jumalan säälivään luonteeseen.
Tuon herkemmin
ei Pyhä Henki olisi enää
voinut Paavalia johdattaa
lähestymään asiaa.
Kirjaim
Neuvon siis teitä veljet
kautta säälivän Jumalan ...
Yksin armosta me
tulimme Jumalan tykö,
kun Hänen Rakkautensa
veti meitä luokseen
sellaisella lämmöllä,
ettemme voineet vastustaa.
Ja nyt tuo sama
ja yhä yhtä Rakastava Jumala
kutsuu lastaan palvelustehtävään.
Ja siinä vaiheessa
meidän sisimmässämme
syntyy etsintä.
Kaipaus juuri siihen
löytämiseen,
jonka Paavali tuo esiin.
Älkääkä mukautuko
tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Tässä vaiheessa
voi pallo pompata korkealle.
Ja niin Paavali jatkaa:
Sillä sen armon kautta,
mikä minulle on annettu,
minä sanon teille jokaiselle,
ettei tule ajatella itsestänsä enempää,
kuin ajatella sopii,
vaan ajatella kohtuullisesti,
sen uskonmäärän mukaan,
minkä Jumala on kullekin suonut.
Jumala haluaa johdattaa
meidät itse kunkin
juuri siihen tehtävään,
joka on meitä varten.
Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa
on monta jäsentä,
mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.
Uhri on siis meidän
toimellinen Jumalanpalveluksemme.
Toinen vaihtoehto on,
että emme anna
itseämme uhriksi,
vaan mukaudumme
tämän maailmanajan mukaan.
Siis sopeudumme siihen,
miten elämä yleensä järjestetään.
Hankimme hyvän koulutuksen.
Ahkeroiden etenemme työuralla.
Perustamme perheen.
Rakennamme omakotitalon.
Istutamme ison puutarhan.
Hankimme perheelle vapaa-ajan asunnon.
Harrastamme hienoja ja terveellisiä asioita.
Huolehdimme asioista vanhuuden varalle.
Toinen vaihtoehto on,
että mukaudumme eli sopeudumme
johonkin ihan muuhun.
Emme pelastakaan tätä elämäämme
eli emme uhraakaan
kättemme työtä
hyvän elämän eteen
vaan Jumalan palvelemiseen.
Jeesus kutsui suuren
kansan keskeltä
tusinan verran miehiä
seuraamaan itseään eli miestä,
jolla ei ollut mihin päänsä kallistaisi.
Ja niin tuo tusina
jätti kaiken ja lähti seuraamaan Jeesusta.
Ja yksi suurisuu kerran kysyikin sitten:
Katso,
me olemme luopuneet kaikesta
ja seuranneet sinua;
mitä me siitä saamme?
Ja Jeesus vastasi:
jokainen,
joka on luopunut taloista
tai veljistä tai sisarista
tai isästä tai äidistä
tai lapsista
tai pelloista
minun nimeni tähden,
on saava monin verroin takaisin
ja perivä iankaikkisen elämän
Uhri on siis hyvä elämä,
jonka voisimme pelastaa,
mutta jonka Jeesuksen tähden kadotamme.
Tähän mennessä
olen lainannut
neljää ensimmäistä jaetta
Raamattupiiriaiheessamme
eli Roomalaiskirjeen luvusta 12.
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.
Älkääkä mukautuko
tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Sillä sen armon kautta,
mikä minulle on annettu,
minä sanon teille jokaiselle,
ettei tule ajatella itsestänsä enempää,
kuin ajatella sopii,
vaan ajatella kohtuullisesti,
sen uskonmäärän mukaan,
minkä Jumala on kullekin suonut.
Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa
on monta jäsentä,
mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä
Paavali neuvoo
Jumalan sääliä tuntien
Rooman pyhiä
antamaan itsensä
Jumalan palvelukseen.
Ja tätä varten
Jumala on suonut
itse kullekin jonkin määrän uskoa.
Jatkoteksti kertoo sitten
muista avuista,
joita voimme hyödyntää
palvelustehtävässämme
sen mukaan kuin meille on
Jumalan armoa/suosiota suotu.
niin me,
vaikka meitä on monta,
olemme yksi ruumis Kristuksessa,
mutta itsekukin olemme
toistemme jäseniä;
ja meillä on erilaisia armolahjoja
sen armon mukaan,
mikä meille on annettu;
jos jollakin on profetoimisen lahja,
käyttäköön sitä sen mukaan,
kuin hänellä uskoa on;
Jos virka,
pitäköön virastaan vaarin;
jos joku opettaa,
olkoon uskollinen opettamisessaan;
jos kehoittaa,
niin kehoittamisessaan;
joka antaa,
antakoon vakaasta sydämestä;
joka on johtaja,
johtakoon toimellisesti;
joka laupeutta harjoittaa,
tehköön sen iloiten.
Oli palvelustehtävämme
mikä tahansa,
niin olkaamme siinä uskollisia.
Paavali on neuvonut
meitä antamaan itsemme
Jumalan palvelukseen
siten kuin Jumala
on meitä itsekutakin varustanut
uskolla ja lahjoillaan.
Palvelutehtävän onnistuminen
on kuitenkin mahdotonta,
jos emme tee
- mitä sitten teemmekin -
Jumalan pyyteettömästä
Agape-Rakkaudesta käsin.
Olkoon rakkaus vilpitön,
kammokaa pahaa,
riippukaa hyvässä kiinni.
Olkaa veljellisessä rakkaudessa
helläsydämiset toisianne kohtaan;
toinen toisenne kunnioittamisessa
kilpailkaa keskenänne.
Tuossa puhutaan
tarkkaan ottaen
teeskentelemättömästä Rakkaudesta.
Ja kaikkia kohtaan.
Siis elämästä maailman keskellä.
Sitten Paavali tarkentaa
uskovien keskinäiseen suhteeseen.
Ei taida sekään aina olla
niin helläsydämistä kuin luulisi
sisarusten kesken olevan.
Älkää harrastuksessanne olko veltot;
olkaa hengessä palavat;
palvelkaa Herraa.
Veltto viittaa viivyttelemiseen.
Tuohon olen syyllistynyt usein.
Olen kokenut Jumalan kehottavan
johonkin, mutta olen viivytellyt.
Kun sen sijaan minun olisi
pitänyt olla Hengessä palava
tai voisi sanoa jopa innosta kiehuva
ja suorittaa saamani palvelutehtävä heti.
Siis tuo harrastukseksi
käännetty sana
tarkoittaa oikeastaan intoa,
siis kiirehtivää tai rientävää
toimintaa
eikä suinkaan mitään harrastelua.
Olkaa toivossa iloiset,
ahdistuksessa kärsivälliset,
rukouksessa kestävät.
Tuossa on eväät
Paavalin ajan
vainotulle seurakunnalle
mutta aivan yhtä lailla
tämän ajan seurakunnalle.
Olen suorastaan ihmeissäni
seurannut tämän hetken
ehkä kuuluisinta
suomalaista uskovaa,
kuinka hän ahdistuksen keskellä
on toivossa iloinen.
Alkutekstin ilmaisu,
joka on oikein käännetty toivoksi,
perustautuu juuri siihen tosiasiaan,
että maailmassa meillä on ahdistus.
Mutta me odotamme uutta tulevaksi.
Meillä on siis tulevaisuus ja toivo.
Ja nyt tänä päivänä
ilomme perustuu tuohon toivoon,
mutta se edellyttää uskovilta
kärsivällisyyttä ahdistuksissa
ja kestäväisyyttä rukouksessa.
Tulisten hiilien tekstiyhteys
osoittaa mielestäni selvästi sen,
että tuossa katkelmassa
Paavali nimenomaan opettaa
tekemään hyvää lähimmäisille.
Ehkä kontekstin loppusuora alkaa kohdasta:
Olkoon rakkaus vilpitön
Siis Paavali luettelee asioita,
jotka ovat vilpitöntä Rakkautta.
Siunatkaa vainoojianne,
siunatkaa, älkääkä kirotko.
Eli tuo vilpitön Rakkaus kohdistuu kaikkiin ihmisiin.
Me tuomme heidän elämäänsä Siunauksen.
Paras mahdollinen siunaus
niiden elämään,
jotka meitä vainoavat,
on se,
että he tulevat
meidän Rakkauden tekojen kautta
tuntemaan Jeesuksen,
joka on Jumalan Rakkaus.
jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä,
jos hänellä on jano, juota häntä,
sillä näin tehden sinä kokoat
tulisia hiiliä hänen päänsä päälle
Tuo on Siunauksemme huippukohta.
Jos tuossa puhuttaisiin jostain tuomion tulisista hiilistä,
niin silloinhan me olisimmekin olleet
juonimassa kirousta eikä siunausta,
kun hyvää teimme heille.
Jos vihamiehelläsi on nälkä,
anna hänelle leipää syödä,
ja jos hänellä on jano,
anna hänelle vettä juoda.
Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä
hänen päänsä päälle,
ja Herra sen sinulle palkitsee.
Sananlaskujen kirjan teksti,
jota Paavali lainaa,
siis osoittaa selvästi,
että teemme jotain
aidosti hyvää ja siunauksellista.
Jotain, mistä Herra palkitsee meidät.
Se, mitä nuo hiilet siis saavat aikaan,
on jotain aitoa
konkreettista hyvää ja lämpöä.
Kun aloittelin opiskelua
eräässä oppilaitoksessa,
niin tuli eteen määrätyt
lämmitysmenetelmät.
Opettaja aloitti aika kaukaa
ja kirjoitti liitutauluun:
Koksikori
... jatkuu ...