Kirjoittaja Aihe: Roomalaiskirje 12  (Luettu 7521 kertaa)

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #30 : 28.09.21 - klo:11:30 »
 :D Todellakin!

Kummassakin tapauksessa (ainainen synnintunto, ylenmääräinen Evankeliumin ilo) on omat ojansa ja allikkonsa, mutta väitän että tasapainoisessa, oikeassa kristillisyydessä toista ei ole ilman toista ja "kilvoittelu", hyvät teot ovat tarpeen, mutta ei itse pelastukseen (,mutta uskossa pysymiseen ja hedelmän näkymiseen). Raamatun kehotuksia hyvään elämään ei tule missään tapauksessa hylätä. Tuomiovalta kuitenkaan ei meille kuulu ja ojentamisessa (joka jossain määrin kuuluu) tulee olla varovainen ja varma monestakin syystä.

Letsa

  • Vieras
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #31 : 29.09.21 - klo:20:55 »
Jumalan pyhyyden tunnossa tai läsnäolossa, miten vaan, syntisyys tulee vääjäämättä esiin tavalla, joka ainakin minua kauhistuttaa. Tuo kauhistuminen liittyy nimenomaisesti siihen kokemukseen, kuinka paljon olenkaan rikkonut Isän Jumalan puhtaasti rakastavaa sydäntä vastaan. MUTTA Jumalan armo on ylenpalttinen siinä, missä synti on suureksi tullut. Siksi tämänkaltainen, varsin totuudellinen syntisyyden kokeminen on normaali tila itselleni. En tarkoita, että jokapäiväinen. Jos Sandia viittaa viestiini puhuessaan raskaasta synnintunnosta, sellainen se olisi ilman vielä moninverroin suurempaa armontuntoa. Suuri armo pyyhkii pois kaiken syyllisyyden, eikä epätoivo saa sijaa.

Edellä on puhuttu muuttumisesta ja siitä, että vanhan kuolemaa seuraa aina myös uuden esiintuloa. Ajattelen niin, että syntisyyden kokemisen kautta Jumalan Henki johtaa parannukseen ja muuttumiseen. Jumalan edessä asioiden valkeuteen tulemisella on tässä suurikin merkitys. Asiat on käsiteltävä, toiset asiat vaativat enemmän läpikäyntiä, toiset vähemmän. Koen, että tähän prosessointiin liittyy vahvasti myös eheytyminen.


Letsa

  • Vieras
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #32 : 29.09.21 - klo:21:24 »
Stiina kirjoittaa edellä synnintunnon ja armontunnon tasapainosta. Siitä minustakin on kyse, kaikessa uskonkokemisessa. Mutta koska Jumalan armo ja rakkaus ovat niin monin verroin suuremmat kuin mikään synnin pimeys, päällimmäisenä uskovalla on pelastuksen ilo ja myös ilo siitä, että saa seurata itse Totuutta ja Elämää, maailman Valkeutta.

Paavali kirjoittaa muuttumisesta, että se tapahtuu kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän ymmärtäisin liittyvän siihen, että tie valkenee valkenemistaan. Moni vertaakin uskovan tietä vuoritiehen, joka ylöspäin mentäessä kapenee kapenemistaan, mutta näkymät kirkastuvat ja laajenevat kaiken aikaa.

Mielestäni syntisyyden mässäilyllä ei edetä mihinkään. Pääasia on, että vaelletaan totuudessa. Uskon niin, että kun Totuuden Henki ohjaa tässä vaelluksessa, silloin mennään aina armo edellä, koska Pyhä Henki on myös armon Henki ja kirkastaa Kristusta, joka tuli tähtemme synniksi.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #33 : 30.09.21 - klo:11:31 »
 :-* Oiken hyvät kirjoitukset erit. Letsa!  Erittäin tyytyväinen olen ja komppaan.  :D

Letsa

  • Vieras
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #34 : 01.10.21 - klo:17:46 »
Stiina :D hyvä juttu. Meitä on niin moneksi. Välillä ymmärrämme toisiamme jopa hyvin, toisinaan taas, ei niin millään. Kovasti olisi roomalaisjirjeessäkin pohdittavaa.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #35 : 02.10.21 - klo:14:12 »
 :-*

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #36 : 02.10.21 - klo:16:13 »
En ole aivan samoilla linjoilla. Katson elämää ehkä enemmän arjen kannalta.
Armon ja synnin tunto yhä pyörii omien KOKEMUSTEN ympärillä mielestäni.

Koen asian niin, että kun ajatukseni ovat Jumalan sydämen vastaisia, minulla on vapaus joko oikeuttaa ne tai tehdä parannus ja katsoa mitä Jumala asiasta sanoo.
Suurin osa syntiä on luonnollisesti kohdistettu tavalla tai toisella toisia ihmisiä vastaan.
Herran ei ole kovinkaan vaikea osoittaa milloin ajatukseni ovat vaikkapa ylikriittisiä ja tuomitsevia ja tiedän että en toimin Herran sydämen mukaisesti, koska hänen sydämensä on nöyrä ja hiljainen.

En tuossa vaihessa ala vaikeroimaan omaa syntisyyttäni sinänsä vaan tajuan että minulle osoitetaan toinen tie, siis armollisuuteen toista ihmistä kohtaan. Tiedän että jo siinä vaiheessa ole mitä todennäköisimmin rikkonut Jumalan lakia kohtaan ajatuksin, sanoin, asentein ja/tai teoin.

Hommat siinä vaiheessa voin vain mennä parempaan suuntaan. Tietty voi ne jatkua tuohon vanhaankin suuntaan.
Mutta tajuan että jos en tee parannusta, jotain aivan muuta kuin Kristuksen kaltaisuus ilmenee minusta ja joudun jossain vaiheessa Kristuksen tuomioistuimen eteen ja silloin tiedostan miten paljon tuhlasin aikaa eläessäni.

Näin siis ajattelen uskovana.

Letsa

  • Vieras
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #37 : 02.10.21 - klo:16:47 »
Kiitos Sandialle. Arjessa kaikki synnin- ja armontunto koetaan, ymmärtääkseni. En nyt keksi, mistä olisimme Sandian kirjoittamasta eri linjoilla. Ja Jumalan pyhyys, sen aistimista en osaa selittää, niinkuin en sitäkään, kun Pyhä Henki valtaa läsnäolollaan. Nämäkin kirjoittamani sanat ovat vain heikkoja yritelmiä kuvata sitä todellisuutta, mitä se on, kun Jumalan sana ja Henki pyhyydessään, kuin myös suuressa armossaan ovat läsnä siinä, kun ollaan Jumalan edessä sanaa lukiessa, rukouksessa, työssä, liikenteessä, kotona, lomalla, kirkossa...kaikkialla.

Elämänkokemuksemme on varmaankin hyvin erilainen sisäisen ihmisen puolesta. Siksi nyt saattaa tuntua siltä, että puhumme eri asioista, tai olemme eri aaltopituudella.

Letsa

  • Vieras
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #38 : 02.10.21 - klo:21:06 »
Jatkan tätä vähän tuosta kokemus-teemasta, jonka Sandia mainitsi. Tämä on siis omaa pohdiskelua.

On tietysti kokemus niin synnintunto kuin armontuntokin. Yhtälailla kuin on Jumalan rauhakin, jonka Jeesus lupaa omilleen, ja joka varjelee ajatuksemme Hänessä.

Näiden kokemusten lähde on vahvasti Jumalan sanaan ankkuroituna, se perustuu siihen, mitä Jumala sanoo sanassaan ja jonka Hän toteuttaa ihmisen elämässä. Meillä kullakin on sitten erilaiset sisäisen maailman tuntoaistit ja mitä ikinä ovatkaan, jollaisina ne ilmenevät eri yksilöissä.

Jumalan sana on totuus, Jeesus on Totuus ja Pyhä Henki on Totuuden Henki. Henki yhdessä Raamatun sanan kanssa  johdattaa kaikkeen totuuteen ihmisestä, siitä, mitä ihmisessä on, ja myös siitä, mikä on Jumalan vastaus Jeesuksessa tähän ihmisen tilanteeseen. Se, miten ihminen kokee nämä, prosessoidessaan ja läpikäydessään, on yksilöllistä.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #39 : 03.10.21 - klo:17:50 »
Niinpä. Tuon takia minun on vaikea keskustella hengellisistä asioista ikäänkuin teoriatasolla.

Letsa

  • Vieras
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #40 : 03.10.21 - klo:18:29 »
Niinpä. Tuon takia minun on vaikea keskustella hengellisistä asioista ikäänkuin teoriatasolla.
Meneekin mielenkiintoiseksi. En tiedosta, että keskustelisin teoriatasolla :D

Olen koko ajan keskustelevinani tosi käytännönläheisesti arjen tasolla. Varsinkin kun olen puhunut kokemuksista, jotka ovat seurausta siitä, mitä Jumalan sana ja Pyhä Henki saavat aikaan.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #41 : 03.10.21 - klo:18:49 »
Saattaa olla että ongelma on sitten vastaanottopuolella. ;D


Letsa

  • Vieras
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #42 : 03.10.21 - klo:18:57 »
Voidaan sopia, ettei ole ongelmaa, ollaan vaan erilaisia :D

Keskustelu onkin hyvä siinä mielessä, että ajan kanssa pääsee jyvälle toisten keskustelijoiden ajattelusta.


Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #43 : 03.10.21 - klo:19:15 »
Niin. Yleensä olen hyvin teoreettisesti ajatteleva, mutta jotenkin vieroksun ikäänkuin teologisia pohdintoja. Koska en ole vakuuttunut että siinä keskustellaan siitä, mitä Herra on avannut ihmissydämelle.

En viittaa sinuun, vaan kirjoitan tällä hetkellä yleisellä tasolla.

Ilman Pyhää Henkeä ihminen on täysin idiootti hengellisistä asioista, joten sellainen ihmisen looginen pohdinta hengellisiltä näyttävistä teemoista on mielestäni melko.............köyhää.
« Viimeksi muokattu: 03.10.21 - klo:19:24 kirjoittanut sandia »

Letsa

  • Vieras
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #44 : 03.10.21 - klo:19:49 »
Tässä vaiheessa olen ulkona, mihin Sandia kohdistat sanojasi. Kysytään nyt vaikka, olisiko esimerkkiä (tässä ketjussa?), joka mielestäsi olisi mainitsemaasi köyhää teologista pohdintaa?

Olen taipuvainen ajattelemaan yhä, että kyse on paremminkin siitä, että jotkut tekstit näyttäytyvät toisille esim. teoreettisina, ja toisille taas eivät. Enkä edes keksi syytä, miksi tännekään kirjoiteltaisiin teorioita, jotka ovat irrallaan arjen todellisuudesta.