Yritän vastata tähän vaikka lähtökohtani on melko subjektiivinen, joten en uskalla yleistää, kerron vain oman kokemukseni,minkä toki olen kertonut aiemmin.
Jo vuosia sitten, joskus 2000 luvun alussa,jotain 2004 tai 2005 olin lukemassa 2.Korinttolaiskirjeen 5. lukua. Jae 10 teki minuun sillä hetkellä hyvin voimakkaan vaikutuksen.
Kun luin sitä, ikäänkuin "näin" Jeesuksen valtaistuimellaan ja itse siis oli. hänen edessään.
Hänen olemuksensa huokui hiljaisuutta ja nöyryyttä. Se oli niinkuin tosi iso vastakohta: valtaistuimella, mutta syvän nöyrä ja hiljainen olemus.
Se oli hyvin vahva henkilökohtainen kokemus minulle, ja tajusin, että siinä valossa oli todella helppo nähdä kaikki oma "metelöinti", joka lähtee omasta vähemmän nöyrästä ja hiljaisesta olemuksesta. Oli todella helppo nähdä siinä valossa mikä on pimeyttä ja syntiä minussa ja tajusin että se tulee hyvin helposti esille eri tilanteissa ja että ne asiat ovat juuri sellaisia mitkä on hyvä tuoda valkeuteen Herran eteen ja tunnustaa ne.
Omat lähtökohdat ovat niin erilaisia kuin Herran. Ja kaikki omasta lähtökohdasta suoritetut päätelmät ovat enemmän tai vähemmän väärin.Eivätkä kestä Herran edessä.
Siinä ei todellakaan ollut kyse käskyistä ja kielloista vaan ihan jostain muusta.
Tuo jäi minulle jotenkin "päälle" sen suhteen miten näen synnin itsessäni.