Kirjoittaja Aihe: Ajatuksia  (Luettu 11438 kertaa)

Poissa rupattelija

  • Viestejä: 629
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #15 : 28.08.19 - klo:15:57 »

Amen, Soltero.  :)

Muistelin joskus itse minun aikani, jolloin sellaiset uskovat, jotka olivat täynnä Pyhää Henkeä, ymmärsivät minua ongelmitta kieliongelmastani huolimatta ja keskustelu heidän kanssa oli ihmeellistä ja antoisaa. Ja keskustelu johti yksimielisyyteen Kristuksessa. Kaipaan yhä sitä aikaa.  :'(

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #16 : 28.08.19 - klo:16:07 »
Olet kertonut kieliongelmastasi, mutta minulle asia ei ole lainkaan auennut. Jos voisit kertoa, mistä on kysymys, niin se voisi ehkä parantaa toistemme ymmärtämistä. Mutta jos asia on arka, niin anna olla.  :)
« Viimeksi muokattu: 28.08.19 - klo:19:06 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #17 : 28.08.19 - klo:17:22 »


Lainaus käyttäjältä: Sortelo
Alamaisuuden erottaminen nöyristelystä eli nöyrän näyttelemisestä ei ole helppoa.

Mitä tarkoitat näyttelemisellä ja miksi näytellään?
Esim. työpaikoissa, joissa on selvät esimies-alainen-suhteet,
alaisten on toteltava esimiestä.
Vaikka totteleminen ei olisi helppoa tai kivaa, on silti esitettävä kuuliaista alaista.
Selän takana sitten jupistaan.

Näyttelemistä esiintyy muissakin ihmissuhteissa,
kun ihminen mielistelytarkoituksessa
esittää kunnioittavansa toisen tahtoa, mielipiteitä, osaamista tms.
Todellisuudessa kyse ei ole kunnioituksesta,
vaan halusta saada itselleen hyötyä.

Varmaan eräs suurimmista kompastuskivistä minunkin tapauksessani
on vaikeus kunnioittaa niitäkin ihmisiä, jotka eivät mielestäni ansaitse sitä.
Siinä tarvittaisiin paljon nöyryyttä.
On helppoa olla sopuisa, taipuisa ja alistuvakin, jos se ei vaadi minkäänlaista uhrautumista.
Mutta paljon vaikeampaa on tosissaan asettaa toisen tarpeet ja tahdon omiensa edelle,
eli suostua alamaisuuteen.
Tällaistahan nykyajan arvomaailmaan ei edes kuulu,
vaan minä ja minun oikeuteni kuuluu aina tuoda esiin ja
vaatia itselleen kaikkea hyvää ja toisten arvostusta.
Raamattu opettaa silti aivan eri tavalla.

Tuosta ihmisten kunnioittamisesta.
Se on sellainen kaksipiippuinen juttu minulla. Toisaalta koen syvästi, ihan aidosti, että näen jokaisen ihmisen yhtä arvokkaana ja kunnioitusta ansaitsevana. Sen suhteen uskallan sanoa, että todella kunnioitan jokaista ihmistä yhtä paljon. Ilman tuota näkökulmaa en kykenisi itse asiassa tekemään työtäni.
Eli mulla on vankkumaton käsitys ihmisen arvosta. Olen jotenkin miettinyt mistä olen sen saanut. Kyllä se varmaan lähtee mun uskosta ja Jumalan sanasta. Luulisin.

Ikävä kyllä se sitten toimi ihan niin hyvin, kun joku astuu mun varpaille tavalla mikä ärsyttää minua.

Mutta yllämainitusta näkökannasta on kylläkin sitten melko helppo nähdä, miten rikon ihmistä ja tämän Luojaa vastaan.

Raamattu opettaa olemaan alamainen toinen toisellemme.
Taitaa olla efesolaiskirjeessä.

Joskus kirkkaana hetkenä tulee mieleen, että koska alamaisuus kelpasi Jeesukselle, niin kyllä sen pitäisi kelvata minullekin.
« Viimeksi muokattu: 28.08.19 - klo:17:29 kirjoittanut sandia »

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #18 : 28.08.19 - klo:17:55 »
Niin se on.
On helppoa ja hauskaa kunnioittaa, rakastaa ja olla nöyrä niiden ihmisten
parissa, jotka kunnioittavat ja rakastavat minua ja ovat nöyriä minulle.
Mutta tilanne muuttuu, kun joku ilkeilee minulle, menee henkilökohtaisuuksiin,
leuhkii erinomaisuudellaan  ja halveksii minua.
Juuri tuollaista henkilöä minun kuitenkin olisi rakastettava ja arvostettava,
koska Jeesuskin teki niin maan päällä ollessaan.

Vielä vaikeampaa minun on pyyteettömästi kunnioittaa ihmistä,
joka vie minut pois omalta mukavuusalueeltani.
Hän osaa iskeä heikoimpiin kohtiini, ottaa turhat luuloni pois ja
paljastaa epäonnistumiseni elämässä.
Hän horjuttaa selvänäköisyydellään ja viisaudellaan omanarvontuntoani ja
turvallisuuttani.

Jos hän on kaiken lisäksi uskova, en kovin helposti ota hänen sanojaan tai toimintaansa
jumalallisena viisautena, vaan loukkaannun, hermostun ja alan selittää ja
puolustautua.
Ja silloin teen taas syntiä.

Vaadin kunnioitusta ja arvonantoa toisilta ja edellytän, että he katsovat läpi sormien
minun mahdollisia heikkouksiani.
Mutta toisilta odotan virheettömyyttä ja nöyryyttä.
Voin kunnioittaa ja rakastaa, mutta vain ehdollisesti ja ikään kuin palkkiona
siitä, että ensin minulle osoitetaan riittävästi rakkautta ja hyväksyntää.

Olen siis syntinen, mutta onneksi armahdettu ja parannusta tekevä.


Poissa rupattelija

  • Viestejä: 629
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #19 : 28.08.19 - klo:19:01 »

No tänään pitkällä pyöräilylenkillä se näytteleminen toi mieleeni ja aloin muistella, että helluntaiseurakunnassa on muutamaa kertaa opettanut samaa opetusta naamioista ja siitä, että uskovat teeskentelevät ollakseen muka ystävällisiä ja käyttävät naamioita esittämällä muka ystävällisiä toisille. Muistan vielä, että siellä seurakunnassa on opettanut, että Jumala tulee riisuttamaan uskovilta naamiot pois. Se on varmaan teille tuttu opetus.

Mutta se on outo ja vieras käsitys minulle.  ??? Samoin näytteleminen.  ::)

Anteeksi kieliongelmastani!
« Viimeksi muokattu: 28.08.19 - klo:19:12 kirjoittanut rupattelija »

Poissa rupattelija

  • Viestejä: 629
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #20 : 28.08.19 - klo:19:04 »

Entä alistuvaisuus? Eikö se ole eri asia, kuin alamaisuus? Mielipiteitä?


Poissa rupattelija

  • Viestejä: 629
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #21 : 28.08.19 - klo:19:05 »
Olet kertonut kieliongelmastasi, mutta minulle asia ei ole lainkaan auennut. Jos voisit kertoa, mistä on kysymys, niin se voisi ehkä parantaa toistemme ymmärtämistä. Mutta jos asia on arka, niin anna olla.  :)

Anteeksi, en huomannut...  Siis että olen kieliongelmainen? Sopiiko, että annan olla?  :) Anteeksi!  :)

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 908
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #22 : 28.08.19 - klo:22:01 »

Entä alistuvaisuus? Eikö se ole eri asia, kuin alamaisuus? Mielipiteitä?

En jaksa nyt tutkia sanakirjoista sanojen merkitysvivahteita, mutta voisin ajatella näin, että alamaisuuteen ei sisälly pakkoa vaan oma halu olla jollekin alamainen. Siihen sisältyy tahtoelämän vapaehtoisuutta. Jeesus kasvoi vanhemmilleen alamaisena (Luuk. 2:51). Minä haluan olla alamainen Jeesukselle, koska "Hän on arvollinen saamaan kunnioitukseni ja palvontani".

Alistuvaisuuteen voisi liittyä pakkoa alistajan puolelta. Esimerkiksi Babylonia alisti Juudan kansan pakkosiirtolaisuuteen ja siihen oli pakosti tyytyminen. Jos ei ollutkaan mielessään alamainen niin oli syytä näytellä olevansa, niin selviytyi helpommalla.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #23 : 28.08.19 - klo:22:23 »

Entä alistuvaisuus? Eikö se ole eri asia, kuin alamaisuus? Mielipiteitä?

En jaksa nyt tutkia sanakirjoista sanojen merkitysvivahteita, mutta voisin ajatella näin, että alamaisuuteen ei sisälly pakkoa vaan oma halu olla jollekin alamainen. Siihen sisältyy tahtoelämän vapaehtoisuutta. Jeesus kasvoi vanhemmilleen alamaisena (Luuk. 2:51). Minä haluan olla alamainen Jeesukselle, koska "Hän on arvollinen saamaan kunnioitukseni ja palvontani".

Alistuvaisuuteen voisi liittyä pakkoa alistajan puolelta. Esimerkiksi Babylonia alisti Juudan kansan pakkosiirtolaisuuteen ja siihen oli pakosti tyytyminen. Jos ei ollutkaan mielessään alamainen niin oli syytä näytellä olevansa, niin selviytyi helpommalla.
Minulla on täsmälleen vastakkainen käsitys näistä sanoista.

Alamaisuus on asema, johon on joutunut tai hakeutunut.
Alamainen on ylemmässä asemassa olevan vallan alla.
Työelämässä alamaisia kutsutaan alaisiksi.

Alistuvaisuus eli alistuvuus taas on luonteenpiirre tai mielentila,
joka muuttuu ja jota voi itse muuttaa.
Rehellinen alistuminen perustuu nöyryyteen.

Näitä (vanhanaikaisia) termejä tosin käytetään molemmissa merkityksissä,
mutta omassa mielessäni erotan ne em. tavalla toisistaan.

Alamaisen on helpompi elää, jos hän suostuu asemaansa
eli alistuu vapaaehtoisesti.

Alamaisen aseman voi myös omaksua:

"Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa." (Ef. 5:21)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #24 : 28.08.19 - klo:22:26 »
Olet kertonut kieliongelmastasi, mutta minulle asia ei ole lainkaan auennut. Jos voisit kertoa, mistä on kysymys, niin se voisi ehkä parantaa toistemme ymmärtämistä. Mutta jos asia on arka, niin anna olla.  :)

Anteeksi, en huomannut...  Siis että olen kieliongelmainen? Sopiiko, että annan olla?  :) Anteeksi!  :)

Ok. Sopii hyvin.  :) :) :)
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa rupattelija

  • Viestejä: 629
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #25 : 29.08.19 - klo:08:05 »

Entä alistuvaisuus? Eikö se ole eri asia, kuin alamaisuus? Mielipiteitä?

En jaksa nyt tutkia sanakirjoista sanojen merkitysvivahteita, mutta voisin ajatella näin, että alamaisuuteen ei sisälly pakkoa vaan oma halu olla jollekin alamainen. Siihen sisältyy tahtoelämän vapaehtoisuutta. Jeesus kasvoi vanhemmilleen alamaisena (Luuk. 2:51). Minä haluan olla alamainen Jeesukselle, koska "Hän on arvollinen saamaan kunnioitukseni ja palvontani".

Alistuvaisuuteen voisi liittyä pakkoa alistajan puolelta. Esimerkiksi Babylonia alisti Juudan kansan pakkosiirtolaisuuteen ja siihen oli pakosti tyytyminen. Jos ei ollutkaan mielessään alamainen niin oli syytä näytellä olevansa, niin selviytyi helpommalla.

Voisitko kertoa lisää alistavasta Babyloniasta? Se on hyvä ja esimerkki opetus koskien seurakunnan alamaisuutta. Ja myös tärkeä opetus.


Poissa rupattelija

  • Viestejä: 629
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #26 : 29.08.19 - klo:08:09 »
Minulla on täsmälleen vastakkainen käsitys näistä sanoista.

Alamaisuus on asema, johon on joutunut tai hakeutunut.
Alamainen on ylemmässä asemassa olevan vallan alla.
Työelämässä alamaisia kutsutaan alaisiksi.

Alistuvaisuus eli alistuvuus taas on luonteenpiirre tai mielentila,
joka muuttuu ja jota voi itse muuttaa.
Rehellinen alistuminen perustuu nöyryyteen.

Näitä (vanhanaikaisia) termejä tosin käytetään molemmissa merkityksissä,
mutta omassa mielessäni erotan ne em. tavalla toisistaan.

Alamaisen on helpompi elää, jos hän suostuu asemaansa
eli alistuu vapaaehtoisesti.

Alamaisen aseman voi myös omaksua:

"Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa." (Ef. 5:21)

Kiitos, Soltero. Kysyn, eikö voi sivuuttaa alistuvaisuuteen ja alamaisuuteen liittyviä opetuksia uskovien keskellä, avioliitossa ja seurakunnassa? Mitä tapahtuisi, jos ne kaikki mainitut asiat on sivuutettu pois?

Poissa rupattelija

  • Viestejä: 629
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #27 : 29.08.19 - klo:08:10 »


Kiitos, Paulus.  ;)

Poissa Lemmikki

  • Viestejä: 364
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #28 : 29.08.19 - klo:08:38 »
Alamaisuus toisiin ihmisiin nähden tarkoittaa ainakin sitä,
että asettaa toisten oikeudet omiensa edelle.
Se perustuu toisten kunnioittamiseen ja nöyrään asenteeseen heitä
kohtaan.

Jeesus alistui Isänsä tahtoon kuolemaan asti.
Hän antoi meille siinä esikuvan nöyryydestä paitsi Herraa myös
toisia ihmisiä kohtaan.
"...joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee."
(1. Piet. 2:23)

Alamaisuuden erottaminen nöyristelystä eli nöyrän näyttelemisestä ei ole helppoa.

Täällä voi tavata ihan bussijonossa ihmisiä, jotka alamaisesti antaa tummanruskeiden ihmisten ohittaa jonossa muut 10 asiakasta. Mutta kun valkoinen yrittää pitää paikkansa jonossa niin paljastuukin käärmemäistä vihamielisyyttä.

Sellainen nöyristely muistuttaa nuoleskelua ja osoittaa samalla julmuutta toistaosapuolta kohtaan. Yleistä suvaitsevaisten joukossa joita ei esim haittaa lapsiuhrit joita maahamme on tuotettu satamäärin. Vuodatettu viatonta verta kuten uutisissakin taisi olla muinoin tuhoutuneesta kulttuurista jossa uhrattiin lapsia.

Samoin tulee tämä kulttuuri tuhoutumaan viattoman veren tähden jota lienee vuodatettu jo 50? vuotta.

Onko tuollainen "nöyryys" mielestänne tuhoisaa, oikeaa vai neutraalia? Tai ehkä jopa rasismia?
Vain Jumala ymmärtää kaiken.

Poissa Lemmikki

  • Viestejä: 364
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #29 : 29.08.19 - klo:09:28 »
Mielenkiintoista keskustelua alamaisuudesta.
Kysyisin kuitenkin onko teillä oikeasti sellsisia ihmissuhteita joissa teitä itseänne arvostetaan?
Minun ongelmani on etten omista yhtään sellaista ihmissuhdetta. Eli ystävällisyyteni ja alamaisuuteni tulee tai on tulematta aina sellaisten seurassa joille itse olen aina halpa-arvoisempi.
Olen lähes koko ikäni ihmetellyt miksi en voi kenellekään olla edes "samanarvoinen" ja miksi heille on vaistomaisesti luonnollista refleksinomaista pitää minua halvempiarvoisena? Onko se geeneissä vai naamassa? Ei ole selvinnyt.

Huomaan sen erityisesti tilanteissa joissa minua pyydetään tekemään jotain. Tein sen sekuntiakaan miettimättä ja ihmettelin itsekin miksi palvelen näin automaatisesti kun toinen ei tule edes paikalle jos pyydän.   :-[

Minun on mentävä aina toisen luo jos haluan puhua sille. Se ei tule mun luo jos haluan puhua sille. Siis ihan kadulla jos kuljetaan. Pienistä asioista huomaa kuinka toinen on halpa-arvoisempi kuin toinen.

Se saattaa kuulostaa mitättömältä ongelmalta mutta jos te törmäisitte siihen kaikkien kohdalla vuosikymmeniä niin ehkä se teillekin osoittaisi ettette kuulu tähän maailmaan.
Vain Jumala ymmärtää kaiken.