Kirjoittaja Aihe: Uskoontulo, todistuksia ym.  (Luettu 5770 kertaa)

Jees-mies

  • Vieras
Uskoontulo, todistuksia ym.
« : 03.09.19 - klo:20:22 »
Tällaista ketjua toivottiin. Tänne voi kirjoittaa todistuksia uskoontulostaan tai muusta mitä sydämellä on.

Poissa rupattelija

  • Viestejä: 629
Vs: Uskoontulo, todistuksia ym.
« Vastaus #1 : 03.09.19 - klo:21:54 »
Uskoontuloni:

Ensin mummoni luona tehtiin lihapata suuressa kattilassa. Kysyin äidiltä, mitä mummo tekee. Äiti vastasi, että mummo tekee ruokaa. Kysyin, mitä siellä kattilassa on, mutta vastaus jäi minulle epäselväksi. Uteliaisuuteni heräsi kuumasti, niin hain tuolin ja työnsin tuolin lähelle sähköliesintä, missä mummo seisoi ja nousin kiipeillen tuolille ja siten nousin seisomaan tuolilla ja kurkin, mitä kattilassa on. Katsoin ihmetellen tuota ja kysyin, mikä se on. Minulle vastasi, mutta se oli epäselvää minulle. Kun olin tuossa iässäni, niin en ymmärtänyt vastausta.

Mietin ihmetellen ja ajattelin, mahtaako mummo pelleillä?! Hymyilin mummolle, koska luulin mummoa pelleilevän, siksi hymyilin hänelle. Myöhemmin minua käskettiin tulemaan syömään. Menin istumaan ruokapöydän äärelle. Edessäni oli tyhjä syvä lautanen. Siten kaadettiin kattilasta lautaselle ruokaa. Minä katsoin ihmetellen sitä ruokaa. Kysyin äidiltä, mitä tuo on? Äiti vastasi, mutta vastaus oli epäselvää, koska tuossa iässäni en vielä ymmärtänyt.

Katsoin ihmetellen, että lautasella kellui peruna- ja porkkapalat, lihapalat ja mustapippurit. Kaikki kellui. En ole koskaan nähnyt kelluvaa ruokaa, kuin vain kiinteää ruokaa. Tuijotin ihmetellen sitä kelluvaa ruokaa. Siten minua käskettiin syömään. Katsoin uudelleen sitä ruokaa, mutta tuijotin ihmetellen sitä. Siten juolahti mieleeni, että mummo taitaa pelleillä ja hymyilin mummolle. Siten äiti sanoi minulle, mikä sai minua murtumaan. Äiti sanoi näin: Jeesus on vihainen, jos en syö.

Mietin ihmetellen, kuka Jeesus on ja miksi Jeesus on vihainen? Onko Jeesus julma, siksi on vihainen? Ajattelin, että tämä maailma on kaunis ja hyvä. Ajattelin, että olen onnekas, että sain syntyä tänne maailmaan. Mietin äidin sanoja, mitä äiti tarkoittaa. Mieleeni juolahti, hallitseeko Jeesus maailman ja tulee tuhoamaan maailman? Mietin, kuuleeko Jeesus minua, jos sanon tämän hänelle suoraan? Sanoin Jeesukselle vain ajatuksellani; tämä on väärin. Tämä on väärin. Väärin, väärin väärin

Yhtäkkiä minulle tuli näky, ensimmäinen näky ollessani uskosta osattomana tilana. Se kesti jonkin verran. Näin oman sisäisen ihmisen maailmaa. Näin, että se alkoi halkeilla. Yritin estää, ettei rikkoutuisi. Näin, että se alkoi mennä sirpaleiksi maan tasalle. Siten murruin itse täysin. Iloinen hymy katosi kasvoiltani ja tuli sijalle taakka hartioilleni. Olin jotain 5-8 vuotias lapsi. Istuin pää kallistuneena ja ruoka jäi syömättä ja seisoi yhä. Myöhemmin otettiin se ruoka pois.

Yhtenä aamuna olin menossa kouluun ja istuin pakulla. Yhtäkkiä Jumala ilmaantui. Minä menin hämilleni ja katsoin tarkistaakseni muita minun ikäisiä koulukavereita, näkevätkö he Jumalan, kuten minä. En vain tuossa iässäni vielä tajunnut, että näin Jumalan hengen silmin, en fyysisin silmin. Mietin, kuka hän on. Siten katsoin luokanavustajaa, sinä hetkellä Jumala puhui minulle; hän on oikea henkilö vastaamaan.

Yritin kerätä rohkeuttani voidakseni kysyä häneltä ja nousin ja kävelin häntä kohtaan, mutta rohkeuteni petti ja jätin sen väliin ja peräännyin. Seuraavana aamuna Jumala taas ilmaantui ja menin taas hämilleni ja siten katsoin tarkistaakseni, näkevätkö he koulukaverit Jumalan myös? Ihmettelin, miksi he eivät nähneet häntä, kuin minä. Siten katsoin luokanavustajaa, niin sinä hetkellä Jumala taas sanoi samaa juttua; hän on oikea henkilö vastaamaan. Yritin kerätä rohkeuteni ja nousin, mutta se petti ja jätin sen väliin ja peräännyin. Se jatkui kaikki aamut ja viikot ja ehkä myös kuukaudet.

Siten yhtenä aamuna kauhistuneena tajusin, jos en tee, varmaan Jumala taas illmaantuu minulle. Yritin kovasti kerätä rohkeuteni ja nousin penkiltä ja kävelin luokanavustajaa kohtaan, mutta rohkeuteni taas petti ja peräännyin, siten äkisti juolahti mieleen, varmaan huomenna Jumala taas ilmaantuu, minun on pakko tehdä tämän nyt. Kävelin hitaasti ja vapisin pelosta lähestyen luokanavustajaa. Jäin seisomaan hänen kylkeä päin. Hän kääntyi katsomaan minua ja kysyi ihmetellen, mitä minä täällä?

Ensimmäinen kysymykseni oli: onko Jeesus paha mies? Hän hämmästyi ja ihmetteli kysymystäni ja alkoi kertoa minulle, kuka Jeesus on. Huomasin, miten hän rauhallinen ja tyyni on. Niin uskalsin kysyä lisää. Meni monta päivää, kunnes tajusin, etten kysynyt siitä, miten tulla uskoon. Menin kysymään siitä. Hän sanoi, että voin itse tehdä vapaamuotoisesti. Niin siitä alkaen annoin elämäni Jeesukselle. Olin jotain 9-vuotias. Minulta otettiin taakka pois ja hymy tuli takaisin kasvoilleni.

Myöhemmin kummisetäni, joka oli luterilainen pappi, oli huolissaan minusta ja tilastani, että hänen mielestään olen matkalla kadotukseen ja päätti tilata minulle hengelliset sarjakuvalehdet, joissa Jeesus esiintyy piirroksilla kuvilla. Minä yritin ymmärtää, mitä siinä kuva tarkoittaa. Pyysin äitiä selittämään, mitä siinä kuvassa tarkoittaa. Äiti ei viitsinyt auttaa mitään. Yritin kovasti lukea puhekuplat, missä tekstit oli ja yritin ymmärtää, mutta se ei auennut minulle mitään, niin jätin lukematta.

Minulle tuli jatkuvasti ne lehdet. Äiti huomasi, että jätin lukematta ne lehdet.  Äiti soitti kummisedälleni, niin lehtien tilaus loppui. Myöhemmin, kun olin 15-vuotias. Hommasin itsenäisesti itselleni ensimmäisen Raamatun. Jossain rannalla minä avasin Raamatun ekan kerran ja heti sain ymmärrettyä, mitä Raamattu tarkoittaa. Tunsin, miten sain konkreettisesti yhteyden Herraan.

Myöhemmin, kun olin juuri aikuistumassa, niin yhtenä kesäpäivänä kävelin mäen päällä, yhtäkkiä Jumala pysäytti minua Hänen kysymyksellä: tahdotko sinä olla uskossa?. Ihmettelin Hänen kysymystä. Pohdittuani menneisyydestäni ja tapahtumista ja Jumalan hyvyydestä muistellen vastasin Jumalalle: kyllä, tahdon. Jälkeenpäin aloin ymmärtää, että minun oli aika siirtyä lapsen tasosta syvempään Raamatun tuntemiseen, jonka ohessa Jumala opettaa minua henkilökohtaisesti.

Kummisetäni sairastui pahanlaatuiseen suolistosyöpään. Menin äidin kanssa katsomaan häntä sairaalassa. Hän katsoi minua ja tuli surulliseksi. Minä ajattelin itsekseni; hän suree sairauden vuoksi. Siten huomasin ison ja paksun kirkkoraamatun, joka oli yöpöydän päällä. Niin otin sen käsiini ja istahdin ja avasin sen ja luin tutkien käännöstä. En osannut arvata, mitä kummisedälle tuli. Nousin katseellani häntä kohtaan ja huomasin, että hänen kasvoihin vaihtui suuri helpotus ja ilahtui kovasti nähdessään minun lukevani Raamattua.

Ehkä hän saa tietää vasta taivaassa, että Jumala ehti jo ensin ilmaantua minulle ennen häntä.

No olen syntynyt ei-uskovaiseen perheeseen. En ole koskaan kuullut evankeliumia, enkä ole ollut tietoinen siitä, että Jumala on olemassa, enkä ole tuntenut Jeesusta, niin minulle Jumala ilmaantui kaikki aamut. Jumala oli hyvin maltillinen ja johdatti minua uskovan luokanavustajan luo ja hänen kautta tulin uskoon.

« Viimeksi muokattu: 04.09.19 - klo:09:34 kirjoittanut rupattelija »

Poissa Lemmikki

  • Viestejä: 364
Vs: Uskoontulo, todistuksia ym.
« Vastaus #2 : 04.09.19 - klo:10:56 »
Yksinkertaiset ovat viisaampia kuin koulutetut koska he ymmärtävät Jumalan puheen.  😊
Vain Jumala ymmärtää kaiken.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6764
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Uskoontulo, todistuksia ym.
« Vastaus #3 : 04.09.19 - klo:11:59 »
Olen jo toisaalla kertonut uskoontulostani 62 vuotta sitten (vastaus 19):
http://puimatanner.net/index.php?topic=576.msg30777#msg30777
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 908
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Uskoontulo, todistuksia ym.
« Vastaus #4 : 04.09.19 - klo:20:37 »
Huomasin että minäkin olen joskus kirjoittanut uskoontulokokemuksestani. Tässä linkki siihen jos joku haluaa lukea http://puimatanner.net/index.php?topic=43.msg39913#msg39913

"Eikö minun sanani ole niin kuin tuli, sanoo Herra, ja niin kuin vasara, joka kallion murtaa"
Jer. 23:29.

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 908
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Uskoontulo, todistuksia ym.
« Vastaus #5 : 04.09.19 - klo:22:12 »
Yksinkertaiset ovat viisaampia kuin koulutetut koska he ymmärtävät Jumalan puheen.  😊

Enpä tuohon kaikilta osin aamenta sano, mutta elämän koulussa olemme jokainen koko matkamme ajan. Olikos se Koskenniemi joka runoili koulutiestä tällä tavoin

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Ah, enkö ma hautahan asti
myös koululainen lie?

Poissa Lemmikki

  • Viestejä: 364
Vs: Uskoontulo, todistuksia ym.
« Vastaus #6 : 05.09.19 - klo:12:12 »
Yksinkertaiset ovat viisaampia kuin koulutetut koska he ymmärtävät Jumalan puheen.  😊

Enpä tuohon kaikilta osin aamenta sano, mutta elämän koulussa olemme jokainen koko matkamme ajan. Olikos se Koskenniemi joka runoili koulutiestä tällä tavoin

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Ah, enkö ma hautahan asti
myös koululainen lie?


 ;D

Niin, ja se oli Jeesus joka sanoi asiasta näin :
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Vain Jumala ymmärtää kaiken.

Poissa Tosikko

  • Viestejä: 639
Vs: Uskoontulo, todistuksia ym.
« Vastaus #7 : 07.09.19 - klo:10:27 »
Voimme luottaa kasteen armoon.

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 908
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Uskoontulo, todistuksia ym.
« Vastaus #8 : 15.10.19 - klo:17:00 »
Voimme luottaa kasteen armoon.

Tuollaista ei taida Raamattu opettaa, mutta kylläkin, että uskomalla Herraan Jeesukseen tulemme vanhurskaiksi. No joo, tekstisi nosti mieleeni sananlaskuista kohdan, miksihän?

"Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!" san.10:13.
Uudessa kirkkoraamatussa leppoisammin tuo loppuosa: "...tyhmyrin selässä soikoon keppi!". Autsh  :'(

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 908
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Uskoontulo, todistuksia ym.
« Vastaus #9 : 17.10.19 - klo:15:58 »
Raamattu opettaa, että uskoontuloamme seuraa vainoa ja vastustusta, jos tahdomme elää "jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa" (2.Tim. 3:12). Laitan tähän erään runon joka puhutteli minua ja lohduttaa sinua, jos olet tullut väärin ymmärretyksi seurakunnassa tai vaikkapa naapurustossasi.

http://www.jukkavirtanen.com/425676366/6827326/posting/jumalan-kello-käy

Poissa Korpima

  • Viestejä: 1083
Vs: Uskoontulo, todistuksia ym.
« Vastaus #10 : 16.05.23 - klo:16:15 »
Maailmankuva merkitsee ihmiselle paljon: mihin uskoo ja mitä pitää totena? Ala-asteen lopulla muistan etäisesti lajitelleeni joulupukin ja Jeesuksen samaan kasaan, enkä pitänyt kumpiakaan enää totena. Uskonto ei ollut minulle mitenkään merkityksellistä: en perehtynyt siihen, enkä nähnyt sitä tarpeellisena tai ajatuksia herättävänä. Näin jatkui edelleen rippikoulunkin aikana: uskoa ei ollut syntynyt, eivätkä asiat kolahtaneet. Kävin rippikoulun kun se piti käydä, jonkinlaisena velvollisuutena ja perinteenä, tuskin olisin osannut juurikaan perustella asiaa. Perheessäni uskonasioista ei juurikaan puhuttu.

Olen ollut jonkin verran kiinnostunut lukioikäisestä asti psykologiasta ja siihen liittyvistä kysymyksistä. Tähän liittyy myös fyysinen antropologia, jonka eräänlainen erikoislaatuinen sovellutus tuli vastaan erään blogin ja keskustelufoorumin muodossa. Näihin ajatuksiin liittyi ihmisten neurologian ja persoonallisuuden piirteiden vastaavuus ulkoisten piirteiden (ulkonäön) kanssa. Toisin sanoen fysiognomia, jolla on kallonmittauksineen jonkinlaista historiaakin ja jota on tieteellisesti tutkittu jonkin verran nykyaikanakin.

Tämän lisäksi aihepiiriin liittyy jungilainen persoonallisuuspsykologia ja siitä johdetun MBTI-järjestelmän soveltaminen ihmisten lokeroitiin ja ”lukemiseen”. Joka tapauksessa olin kiinnostunut aiheesta, mutta vielä tässä vaiheessa hengelliset kysymykset eivät vielä olleet mitenkään ajankohtaisia. Perehdyttyäni erään new age -tyylisen hahmon uskomuksiin ja kirjoituksiin sekä videoihin avautui kuitenkin näköala ja mahdollisuus, että maailmassa on hengellisiäkin vaikutuksia ja agendoja, jotka eivät selvästikään ole hyviä tai puhtaita. Tämä tapahtui oivalluksena ja monen eri asian summana.

Materialistille tässä oli jo itsessään suuri järkytys ja maailmankuvallinen muutos: miten maailma nyt toimii? Henkien (ja mitä ne edes ovat?) kanssa kommunikointi new age -mielessä (tai vielä pahemmassa) ei selvästikään automaattisesti johda hyvään, vaan lähinnä epämoraalisuuteen, negatiivisten ja pahojen vaikutteiden kanavoimiseen maailmaan. En kuitenkaan itse ollut harjoittanut moista, mutta tuntui selvältä että vaikutteet voivat olla hyvinkin huonoja. Tulee mieleen keskustelufoorumikommentti, jonka mukaan eräs henkilö oli alkanut muistuttaa demonia.

Valtavasta maailmankuvallisesta järkytyksestä ja henkimaailman olemassaoloon uskomisesta selvittyäni päädyin siis kuitenkin selvästi oivaltamaan, että kaikki henget eivät selvästikään ole hyvästä. Pahuus on totta, mutta myös hyvyys - maailmassa eläjälle kontrastin ja kaksijakoisuuden tajuaminen oli suuri muutos. Maailmassa on hengellinen puoli ja henget voivat vaikuttaa asioihin. Mutta mieleen palautui kristinusko, Jeesus ja Raamattu – täältä voisi löytyä hyvyyttä, valoa ja puhtautta, joka ei ahdistaisi pahuudellaan ja pimeydellään. Jos henkimaailmassa on pahaa, niin oletettavasti on myös hyvää. Samoin pelkän fysikaalisen tai materialistisen maailmanselityksen rajat ylitettyäni Jumalan eli Luojan olemassaolon kävi luontevaksi: järkevä ja perusteltu yliluonnollinen maailmankuva täsmentyi hiljalleen. Joskin täytyy myöntää, että ylihengellisyyskin oli vaarana, samoin oletus että hengellisessä mielessä aivan mitä tahansa voi tapahtua milloin vain ja uhkia on kaikkialla. Rauhan ja luottamuksen löytämisessä kesti aikaa.

Pyrin perehtymään kristinuskoon ja Raamatun opetuksiin: kävin esimerkiksi kahdella Alfa-kurssilla, joista oli apua perusasioihin tutustumisessa. Raamatun koko opetukseen perehtyminen ja sen sisäistäminen on huomattavasti pitempikestoinen projekti, mutta jotakin voi silti ymmärtää varsin nopeastikin. Samoin kirkkokuntien erot mietityttivät, mutta en nähnyt tarvetta vaihtaa pois evankelisluterilaisesta kirkosta (en ollut kuitenkaan koskaan eronnut kirkosta, vaikka uskoa ei ollut).

Luin myös joitakin hyödyllisiä hengellistä maailmankuvaa rakentavia kristillisiä kirjoja. Taustalla ja omassa ajatteluprosessissa olennaista on ollut se, että maailman ja henkimaailman heittelyssä Jumalaan ja Jumalan voimaan voi luottaa, eikä maailma eri osineen ja vaikutuksineen ole niin uhkaava tai kaoottinen kuin miltä se joskus vaikutti. Entisen materialistin totuttelu Jumalan ja henkimaailman olemassaoloon on kuitenkin kestänyt pitkään ja ollut täynnä ajattelua ja käytäntöjen miettimistä sekä oman syntisyyden ja elämän miettimistä. Henkimaailmassa ja Jumalalle kaikki tekosi ja toimesi ovat jatkuvasti näkyvissä, mikä myös aiheutti stressiä. Yksityisyys oli mennyttä. Mielenterveys ja jaksaminen on ollut välillä koetteilla. ”Metafyysinen mullistus” on siis ollut käynnissä pääni sisällä, enkä tiedä miksi omalla kohdallani muutos on ollut välillä hyvin vaikeata, sekavaa ja pitkäkestoista. Ehkä tämäkin johtuu persoonallisuudestani tai henkilökohtaisista piirteistäni tai taipumuksistani? Onneksi kuitenkin tuntuu siltä, että monien kohdalla uskoon voi tulla helpostikin ja iloisesti ilman suurta stressiä tai vuosikausien muutosta.

Kehitys perusmaterialistista ja ”tieteellisestä maailmankuvasta” kristityksi ja terveeseen yliluonnolliseen maailmankuvaan on nyt kestänyt omalla kohdallani yhdeksisen vuotta, joskin alku oli vauhdikasta, järkyttävää ja pelottavaakin. Hiljalleen hengellisiin asioihin on tietyssä mielessä tottunut, eivätkä ne enää ahdista tai aiheuta jatkuvia suuria paineita samalla tavoin kuin välillä aiemmin. Jeesus Kristus ja evankeliumi on keskeistä, mutta selväksi on myös tullut että uskonto ja teologia on varsin abstraktia ja teknistä ajattelua, joskin se ei onneksi ole kaikissa yksityiskohdissaan kaikkein olennaisinta. Vähemmälläkin teologialla voi pelastua ja uskoa. Jeesus Kristus on jumalallinen persoona, minä olen jonkinlainen ihmispersoona ja muut ihmisetkin ovat persoonia. Voimme olla kommunikaatiosuhteissa ja vuorovaikutussuhteissa toistemme kanssa Jumalan luomistöinä, lapsina ja Pyhä Hengen temppeleinä, vaikka aivojen ja neuronien tuottamat teologiset ja muutkin ajatukset ovat (omassa tapauksessani) välillä mitä sattuu. Usko ja maailmankuva on kuitenkin pysyvämpää laatua kuin satunnaiset aivojen tuotteet ja onneksi omaa itseä voi rajatusti ohjata parempaan suuntaan – tai esimerkiksi rukoilla johdatusta. Ihmisen rajoittuneisuus ja syntisyys tulee esille, kun omia ajatuksiaan tai toimintaansa vertaa täydellisyyteen, mutta onneksi Jumala on armollinen.

Huomaan jossakin määrin kuitenkin vielä arastelevani julkisesti kristityksi tunnustautumista siinä mielessä, että se voi sisältää odotuksia, joihin ei voi aina täysin vastata. Kristityiltä kenties odotetaan täydellistä moraalia ja teologiaa, suorastaan pyhimysmäistä toimintaa ja asennetta, kun taas sisäinen ja ulkoinen kokemus on epätäydellisen ja syntisen ihmisen. Samoin todistaminen on vaativaa siinä mielessä, että kristillisen maailmankuvan tiivistäminen nopeasti ja uskon sanoittaminen ei ole aivan helppoa. Jumala, henki, Kristus, synti, risti... Miten kommunikoida selkeästi syvällisiä, vaikeitakin ajatuksia ja mistä tietää toisen ajatukset, avoimuuden ja lähtötiedot? Nyt yhdeksän vuoden jälkeen voi jo olla vaikea muistaa, missä tietämyksen tilassa uskontoon lainkaan perehtymätön voi olla.

Onnellista on lopulta se, että kaikki on lopulta korkeammassa kädessä – ja se todellakin on olemassa: vastuuta on omasta tontistaan ja toimistaan, mutta aivan kaikkeen ei voi vaikuttaa. Matka tietynlaisesta ihmiskeskeisyydestä kristuskeskeisyyteen on silti varmasti vielä hyvin pitkä, jos se edes näiden aikojen tallaajalle on ylipäätään mahdollista. Olen kuitenkin huomannut hengellisten asioiden pohtimisen ja omilla sanoilla sanallistamisen hyödylliseksi oman ymmärryksen ja tiedon sisäistämisen kannalta, vaikka sitten varsin perustasolla. Hengellinen maailmankuva ja näkemys Jumalan todellisuudesta voi rakentua ja kehittyä pikkuhiljaa toivottavasti edelleen. Oppimista on paljon.

Toivon näköala, rakkauden keskeisyys ja ikuinen elämä ovat suuria muutoksia verrattuna aiempaan, kun elämän näki loppuvan fyysiseen kuolemaan, eikä millään ollut niin suurta väliä. Niiden ja monien muidenkin hengellisten asioiden sisäistämisessä on varmasti vielä työtä.
« Viimeksi muokattu: 16.05.23 - klo:16:35 kirjoittanut Korpima »

Poissa pax

  • Viestejä: 1621
Vs: Uskoontulo, todistuksia ym.
« Vastaus #11 : 16.05.23 - klo:21:33 »
Minulla Jumalan yhteyteen ajoi voimakas synnintunto, tarve kokea selkeä uskoontulo ja tietoisuus siitä että olen saanut kaikki syntini anteeksi ja voin turvallisin ja hyvillä mielin elää elämääni eteenpäin.
Olin ollut uskossa jonkin aikaa ja sitten sain voimakkaan kokemuksen kun Pyhä Henki kosketti ja sain kielilläpuhuminen armolahjan.
Elämä tuntui näiden kokemusten jälkeen juhlalta.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6246
Vs: Uskoontulo, todistuksia ym.
« Vastaus #12 : 16.05.23 - klo:23:32 »
Korpima, kiitos perusteellisesta kertomuksestasi niistä vaiheista mitä kautta tulit uskoon!   :)

Näin ulkopuolisen silmin asia näytti hyvin loogiselta,  vaikka todella uskon, että kaikkeen läpikäymääsi on sisältynyt paljon sisäistä mullistusta. Jäin miettimään, että oletko tuon kaiken käynyt yksin läpi, vai oletko törmännyt tavalla tai toisella ihmisiin, joiden kautta olet saanut tukea tai ikäänkuin apua kokemuksissasi?

Mielenkiintoista oli kertomasi, että koska jotenkin tiedostit ei niin hyvän henkimaailman olemassaolon, sitä kautta toisaalta hoksasit, että jo on olemassa paha henkimaailma, niin on on oltava myös hyvä henkimaailma.  Tuollaisissa käänteissä ajatuksissasi jotenkin ajattelin, että Jumala oli siinä mukana ja johti sinua hyvyyteensä.

Tulin uskoon kesällä ennen lukioon menoa tai oikeastaan vasta jo koulun alettua, syyskuussa. Tulin uskoon rankan henkisen kriisin kautta. Alkukesällä heräsin valtavaan ahdistukseen keskellä yötä enkä tiennyt mitä se oli. Pelko siitä jäi päälle ja olin ahdistunut koko kesän ja varmaan masentunutkin, kun en tiennyt miten siitä ahdistuksesta pääsen vapaaksi. Mutta sitä kautta Herra murti jotain minussa ja koin vahvan sisäisen kehotuksen alkaa ottaa Jumala vakavasti. Se niinkuin ajoi minua etsimään Jumalaan. Ostin Raamatun  ja aloin lukea sitä ja etsin sieltä tapaa päästä ahdistuksesta vapaaksi. Muistan kun mummini sanoi minulle sinä kesänä: "Jumala kutsuu sinua". Oli valtava helpotus, että joku sanoi sen ääneen.  Perheeni ei ollut uskossa, mutta ilmeisesti mummilla oli hengellinen elämä.

Sitten syyskuussa eräässä nuorten ev. lut. tilaisuudessa lopulta murruin täysin enkä enää pyristellyt vastaan. Rukolin erään tytön kanssa ja tiesin että olin silloin uudestisyntynyt. Siitä ei ollut enää sellaista epäilyä kuin ennen jolloin olin samalla haronut vastaan enkä halunnut täysin nöyrtyä Jumalan edessä. Hän ei antanut rauhaa ennenkuin tein sen.  :)

Minäkin ajattelen, että uskoon tulo on valtava mullistus ajattelumaailmassa, jos on ollut ikäänkuin vieraantunut uskosta täysin sitä ennen. Ja se on opettelua ihan loppuun asti kunnes olemme Jeesuksen seurassa iankaikkisuudessa.
« Viimeksi muokattu: 16.05.23 - klo:23:46 kirjoittanut sandia »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6246
Vs: Uskoontulo, todistuksia ym.
« Vastaus #13 : 16.05.23 - klo:23:54 »
Tuon kokemuksen kautta 16 vuotiaana ensimmäistä kertaa tiedostin, että on olemassa ahdistus ja masennut. Sinä kesänä kun ei ollut vielä selvyyttä itselläni olenko uskossa vai en, kävin Mikkelin kirjaston lukusalissa lukemassa aikakausilehtiä missä niinä aikoina saattoi kysyä mielenterveysammattilaiselta apua eri tilanteisiin. Luin ihmisten kysymyksiä ja heidän saamiaan vastauksia ja vertasin niitä siihen kokemukseeni mitä itse kävin läpi ahdituksen kanssa, kun en todellakaan tiennyt mistä oli kyse.

Kuten sanoin, ahdistus  ja sen seurauksena jonkinlainen masennut häipyivät sitten syksyn ja talven aikana lukion eka luokalla kun aloin päästä hieman enemmän sisälle uskonelämään.

Se oli selvästi Jumalan tapa vetää minut itselleen.
Mutta se myös sitten vaikutti ammatinvalintaani. Valmistuin siis kliiniseksi psykologiksi Helsingin yliopistosta.

Mutta sekin oli pitkä prosessi kunnes kykenin sen valinnan tekemään. Aluksi menin opisekelemaan englantia ja halusin tulla lukion kielten opettajaksi. Vaihdoin sitten opiskelualaani parin vuoden sisällä.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6764
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Uskoontulo, todistuksia ym.
« Vastaus #14 : 17.05.23 - klo:10:14 »
Tätä aihetta on käsitelty monessa ketjussa, joita kannattaa lukea useampaankin kertaan. Esim. tästä löytyy lukemisen arvoista: http://puimatanner.net/index.php?topic=298.msg43878#msg43878
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell