Tulin juuri ehtoolliskokouksesta.
Siellä lauloimme mm. tuon mainitun Golgatan veressä voima on.
Tai siis inun laulamiseni on ölähtely ja mylväisyjä.
Mutta kun kaikki muut (miten se oikein on mahdollista?) aina laulavat edessä, takana, vasemmalla
ja oikealla kovilla, raikuvilla luonnollisesi absoluttisen musiikkorvallisilla äänillään
kaikki laulut (tuskin koskaan kirjaan vilkaistenkaan), uskallan minäkin
välillä örähtää kerran tai kaksi.
Se ei kai voi kuulua minnekään.
Useimmiten liikutan vain alahuulta ilman ääntelyä.
Juu, hieno ehtoollistilaisuus hengellisesti.
Alasaliin mahtuu n. arviolta 50 kädellistä. Aivan täynnä aina.
Ja lopuksi kahvi ja pulla.
