Kirjoittaja Aihe: Kirkossa tänään...  (Luettu 1149 kertaa)

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 643
Vs: Kirkossa tänään...
« Vastaus #15 : 02.11.22 - klo:07:48 »
Miksihän sandian seurakunnan pastori oli mieltä, ettei kukaan tykkää muutoksesta? Muuttuminen on kuitenkin perusolotila ja -prosessi uskovilla, Jeesuksen seuraajilla. Tulee mieleen rukouslaulujakin, joissa on tämä teema, että saisin armon taipua ja muuttua.

Siitä ei tosiaan ole kyse, että pyhitykseen pyrkiminen (Raamatun ilmaisu) olisi peruste Jumalalle kelpaamiselle, koska vain Kristuksessa jo olevat voivat pyhittyä armon kautta. Kaikki käskyt ja kehotukset saattavat vaikuttaa vaatimuksilta ja ne on helppo sellaisina saarnata (en viittaa sandian linkittämään), ellei kärkenä kaikessa julisteta, mihin kaikki muuttuminen ja pyhitys perustuu ja mikä on uskovan asema Jeesuksen seuraajana.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Kirkossa tänään...
« Vastaus #16 : 02.11.22 - klo:13:04 »
En minäkään ajattele että omien ajattelukuvioiden muuttaminen on ihmiselle luonteenomaista. Melko kankeasti kyseenalaistan ja arvioin omia lähestystapoja ja siksi varmaan teen helposti samoja valintoja, vaikka jokin muu lähestysmistapa olisi viisaampi. Jonkinlainen seinä usein pitää tulla vastaan ennenkuin muutos tulee ideana mieleen.

Yksi räikeä esimerkki tästä on mielestäni Ilmestyskirjan kirje laodikealaisille:

"Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. 18 Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet. 19 Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi! 20 Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

21 "Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.


Ja siksi kai meitä juuri varoitetaan vain lukemasta Jumalan sanaa ja jatkamalla samaa rataa ottamatta varteen mitä luemme.
« Viimeksi muokattu: 02.11.22 - klo:13:14 kirjoittanut sandia »

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 643
Vs: Kirkossa tänään...
« Vastaus #17 : 02.11.22 - klo:13:45 »
Ok, katson asiaa toisesta näkökulmasta, eli siitä, kun Jumalan sana on jo osoittanut muuttumisen alueen/alueet ja näkymät saattavat olla masentavat. Tätä koitin tuoda esiin edellisessä postauksessa.

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 643
Vs: Kirkossa tänään...
« Vastaus #18 : 02.11.22 - klo:13:56 »
Ja muutenkin uskovana eläminen Jumalan yhteydessä on jatkuvaa muutosprosessissa elämistä. Näin olen ymmärtänyt ja myös kokenut. Se on sellainen lähtökohta-ajattelu ja asenne, että ollaan kovin keskeneräisiä ja Jumalan suuri armo on jo kohdannut, sekä kasvattaa koko elämän ajan. Kun sanasta avautuu muuttumisen alueita, samalla Pyhä Henki on läsnä. Mutta en varmaan osaa sanoa tästä enempää enkä paremmin. :)

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Kirkossa tänään...
« Vastaus #19 : 03.11.22 - klo:00:47 »
Ok, katson asiaa toisesta näkökulmasta, eli siitä, kun Jumalan sana on jo osoittanut muuttumisen alueen/alueet ja näkymät saattavat olla masentavat. Tätä koitin tuoda esiin edellisessä postauksessa.

Ihmiset kokevat tietty asiat eri tavoin, mutta pohdin millä tavalla Jumalan sanan totuuden voi kokea masentavana. En osaa kuvitella sellaista tilannetta.
Kun olen masentavassa tilanteessa, olen se itse jollain tavalla aiheuttanut tai ainakin reagoinut jotenkin sellaisella tavalla, että en ole osannut antaa itselleni toivoa siinä tilanteessa.

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 643
Vs: Kirkossa tänään...
« Vastaus #20 : 03.11.22 - klo:06:52 »
Ok, katson asiaa toisesta näkökulmasta, eli siitä, kun Jumalan sana on jo osoittanut muuttumisen alueen/alueet ja näkymät saattavat olla masentavat. Tätä koitin tuoda esiin edellisessä postauksessa.

Ihmiset kokevat tietty asiat eri tavoin, mutta pohdin millä tavalla Jumalan sanan totuuden voi kokea masentavana. En osaa kuvitella sellaista tilannetta.
Kun olen masentavassa tilanteessa, olen se itse jollain tavalla aiheuttanut tai ainakin reagoinut jotenkin sellaisella tavalla, että en ole osannut antaa itselleni toivoa siinä tilanteessa.
Kyllä, eri tavoin koetaan. Kaikki synti Jumalaa vastaan on hyvin rumaa, kun sen itsessään tajuaa, ja se aiheuttaa surua siitä, millainen on. Eivätkä ne fiiliksetkään ole kuin masentavia siinä tilanteessa.

Esimerkiksi laittamasi jakeet Laodikean seurakunnalle ovat sellaista totuutta, kun tällainen valvomattomuus valkenee, uskoisin että sitä vähintäänkin kauhistuu tilaansa.

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 643
Vs: Kirkossa tänään...
« Vastaus #21 : 04.11.22 - klo:21:07 »
Raamatun sana herättää minussa paljon monenlaisia tunteita, koen sen jos minkä, hyvin kokonaisvaltaisesti. Ei kai se ole tavatonta, että Jumalan sana herättää myös murhetta omasta tilasta/tilanteesta, ja yleensä kasvun alueista? Tähänhän Jumalan työ ei koskaan jää, sillä tällainen murhe johtaa aina parannukseen ja muutokseen. Ja iloon tästä muutoksesta, koska jotain tärkeää on opittu tai  "hitaaksi tekevä" asia on poissa. Mutta joo, Sandian näkökulma oli toisaalla.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Kirkossa tänään...
« Vastaus #22 : 04.11.22 - klo:23:01 »
Niin, en muista Raamatun sanan minua tehneen masentuneeksi. En ole varma olenko edes tullut surulliseksi.
Masennus ja suru voi olla päällä mutta muista syistä.
Ei tunne-elämän kokemuksia voi oikein vertailla.

Mulle Jumalan sanan avautuminen on aina kokemuksellsesti ollut helpotus. Päässyt ikäänkuin iso helpotuksen huokaisu kun vihdoin tajuan mistä on kyse, koska se tuo selvyyden johonkin hämmentävään tai jopa pimeään tilanteeseen.

Kun olin 90 luvun puolivälissä todella hämmentynyt, voimaton, peloissani, ahdistuksessa ja surullinen, rukoilin kerran keittiön lattialle polvillani yksin ollessa ja huusin Herralle että auta.
Herra vastasi hyvin pian ja koin selvästi, että hän ilmoitti minulle: "jos et tee parannusta vihastasi, joudut kärsimään näin loppuelämäsi".

Se oli selvää tekstiä.

Reaktioni oli: täh!!???
 ::)

Olin täysin mykistynyt ja ällikällä.
Pikkuhiljaa sitten aloin nähdä mistä on kyse..

Se selvitti elämäni, tosin se prosessi kesti melko kauan. Mutta tuosta se alkoi.
« Viimeksi muokattu: 05.11.22 - klo:02:36 kirjoittanut sandia »

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 643
Vs: Kirkossa tänään...
« Vastaus #23 : 05.11.22 - klo:10:49 »
Vertailla en tietysti halunnutkaan. Meitä on niin moneksi. Mutta kyllä, sanan avautumisen olen kokenut aina myönteisenä asiana, vaikka samanaikaisesti kokisinkin masentavia fiiliksiä. Joskus on ollut tilanteita, jolloin sanasta on avautunut tilanteeni koko totuus ja "koko pimeys", vaikka alunperin olen vienyt jo pimeänä kokemani tilanteen Jumalan eteen. Tällöinkin totuus on tehnyt vapaaksi ja selkeyttänyt sen, mistä on kyse. Itse asiassa nuo kokemukset ovat olleet aika tavanomaisia, kun katselen tätä monikymmenvuotista uskontaivaltani taaksepäin.

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 643
Vs: Kirkossa tänään...
« Vastaus #24 : 05.11.22 - klo:14:37 »
Myönnän, että olen yllättynyt, jos ketään täällä ei ole Jumalan edessä murehduttanut oma tila, kun Raamatun sana kaksiteräisenä miekkana on tuominnut sydämen ajatukset. Minua omalla kohdalla murehduttaa vielä lisää se, että tekemätöntä (esim. sanottuja sanoja) ei saa enää takaisin, eikä väärää asennetta jotakin ihmistä kohtaan, sen ilmituloa, voi perua.

Olen itkenyt omia syntejäni ja omaa toivottomuutta. Raamatun todistus ihmisen sydämestä, sen ajatuksista on tietysti tuonut "vertaistukea", mutta oman kelvottomuuden syvyys on musertavaa katsottavaa.

Jaakobin kirjeen kehotus "tuntekaa kurjuutenne, ilonne muuttukoon murheeksi", on kyllä toteutunut.

Tästä näkökulmasta kun katson, jossa joku sanoo, että ihminen ei tykkää muutoksesta, herättää kummastusta. Mutta en kuunnellut englanninkielistä saarnaa. Siinä on varmastikin toinen näkökulma, niinkuin tämän ketjun alkuperäinen ideakin ehkä oli.

Vaikka oma sydän juuri nyt odottaisikin muuttavaa voimaa, armo on käynyt oikeudesta ja syyttäjä on vaimennettu.


Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kirkossa tänään...
« Vastaus #25 : 05.11.22 - klo:14:53 »
Myönnän, että olen yllättynyt, jos ketään täällä ei ole Jumalan edessä murehduttanut oma tila, kun Raamatun sana kaksiteräisenä miekkana on tuominnut sydämen ajatukset.

Olen joskus vuosia sitten kertonut täällä omasta pilallemenemiskokemuksestani, joka vei siihen johtopäätökseen, että ellen pelastu armosta, en pelastu lainkaan.

Tämän kertominen aiheutti muistaakseni melkoista pahennusta.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa wiivi

  • Viestejä: 74
Vs: Kirkossa tänään...
« Vastaus #26 : 05.11.22 - klo:15:09 »
Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, palatkaa minun luokseni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Repäiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, palatkaa Herran, teidän Jumalanne, luo. Hän on armahtava ja laupias, pitkämielinen ja hyvin armollinen ja hän katuu pahaa.

(Jooel 2:12-13, Raamattu kansalle)

Poissa pax

  • Viestejä: 1663
Vs: Kirkossa tänään...
« Vastaus #27 : 05.11.22 - klo:15:20 »
Totta totisesti oma tila murehduttaa, eniten ehkä tekemättömät työt.

Poissa HelenaM

  • Viestejä: 643
Vs: Kirkossa tänään...
« Vastaus #28 : 05.11.22 - klo:16:26 »
Kiva kun kerroitte ajatuksianne ja kokemuksianne. Tuli mieleen, että voiko yleensäkään olla armontuntoa, jos ei ole kokenut synnintuntoa? Armontunnolla ymmärrän sellaista, kun esimerkiksi olen vaikka mielessäni arvostellut toista ihmistä (kauhea ajatuskin) ja tämä synti on murehduttanut mieleni. Tähän murheeseen Herran Henki tuo anteeksiannon lohdutuksen ja armon sanan Raamatun kautta.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Kirkossa tänään...
« Vastaus #29 : 05.11.22 - klo:16:42 »
Synnintuntoa olen tietenkin kokenut. Enhän muuten voisi tunnistaa sitä omassa elämässäni.

En ole vain kokenut tuota masentavana. Siksi sanoin,että en tietenkään voi sanoa, etteikö joku kokisi masennusta ja surua siinä tilanteessa.

Joskus joko täällä tai netmissionissa kirjoitin siitä miten tykkään oppia Raamatusta näkemään mitä Jumala tarkoittaa synnillä, ja sitä kautta voin tunnistaa sen omassa elämässä kun Pyhä Henki johtaa totuuteen.
Muistan saaneeni vastauksen, että pitääks aina siitä synnista puhua.

Muistan että en enää sen jälkeen uskaltanut jatkaa siitä teemasta, kun huomasin, että ilmeisesti jutuillani oli täysin vastakkainen vaikutus kuin mihin olin pyrkinyt

Toinen henkilökohtaisesti merkittävä kokemus minulla oli kerran, jo vuosia sitten, kun luin 2. korinttolaiskirjeestä: "Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa."

Jotenkin siinä hetkessä kun luin ja ajattelin tuota jaetta, sain ikäänkuin näyn Kristuksesta valtaistuimellaan. Hän oli hiljainen ja nöyrä luonteeltaan. Jotenkin tajusin miten Hän on niin vastakkainen ihmisen sielulle kun yritän päteä tavalla tai toisella toisten edessä, odottaen kunnioitusta yms. ja kritisoin toisia ihmisiä mistä lienenkin.

Se veti todella hiljaiseksi ja jäi jotenkin minulle pysyväksi mittapuuksi siitä mikä on Kristuksen mieli. Ja näin miten kaikki oma "sielun metelöinti" on niin Hänen mielensä vastaista.
« Viimeksi muokattu: 05.11.22 - klo:17:24 kirjoittanut sandia »