Rukouksen voimaan uskovat he, jotka ovat riippuvaisia Jumalasta. Eivät tule toimeen ilman Häntä. Uskoisin, että jokainen uskovainen on tällainen, ainakin sen jälkeen, kun Jumala on armossaan sen kullekin valaissut. Siitä seuraa, että jokainen ateria ja vesilasillinen, vaatekappale ja koti ym. ovat Jumalan hyvyyttä ja lahjaa. Saati vapaus elää ja olla.
Kun tulee tilanteita, että näitäkään ei kaikkia ole riittävällä tavalla, sama usko toimii silloinkin. Ehkä minulla kuitenkin on vielä opittavaa Paavalilta, joka oli oppinut tyytymään kaikenlaisiin oloihin. Elämä on kasvua ja siinä voidaan olla tukena toinen toisellemme, mikä Jumalan armosta toteutuukin arjessa, myös seurakunnan keskellä eritoten.