Minusta tämä on hieman ongelmallinen näkökulma siinä mielessä, että ainakin itseäni kiusaa vastakkaisen sukupuolen himo, joka ilmenee esim. unissa välillä. Ja toki media ja oikeat ihmisetkin välillä haittaavat. Tämä on kuitenkin tavallaan biologisesti aikaan saatua ja osa luomakuntaa, joskin osa saattaa olla omaa syntielämää. Kuningas Daavid ja Batsheban kylpeminen tulee mieleen, joka sitten johti monien valintojen kautta huonoihin seurauksiin.
Syntisiä impulsseja siis varmasti voi tulla biologisen olemuksemmekin takia ("vanha Aatami"), joskin voisi toivoa että pyhimmät pyhimykset ovat päässeet näistä täysin yli kilvoittelulla ja Pyhä Hengen avulla. Mutta aikaa se varmaankin voi viedä vuosikymmeniä ja hormonitoiminnan laantuminenkin ehkä auttaa vanhemmiten.
Toki mediavalinnoilla voi asiaa auttaa, mutta syntinen luonto jää silti jäljelle, ellei se muutu. Enkä tiedä, miten "edistyneitä" keskimääräiset kristityt ovat ja mikä on mahdollista ja realistista - tai miten pyhityksen prosessi etenee. Ehkä jos tietäisi paljon ihmisiä tai olisi lukenut paljon kirjalllisuutta tietäisi paremmin.
Mutta oma näkemykseni on, että pää on kristitylläkin täynnä ajatuksia ja impulsseja, mutta niiden huonoimpien mukaan ei tietysti pidä toimia -- vielä parempi jos pyhittyisi siten, että kaikki ajatukset olisivat Jumalan tahdon mukaisia, mutta tästä olen hyvin, hyvin kaukana. Toivottavasti sellaista mielen uudistumista tapahtuu täälläkin.
Joosef oli vetreä ja viriili nuorimies kun Potifarin muija sitä vikitteli. Hänen ratkaisunsa ei ollut mielen hallintakikka vaan yksinkertaisesti hän juoksi tilanteesta pois, pihalle, metsään ja hevon kuuseen. Daavid olisi myös voinut tehdä saman, mutta hän valitsi järkeilyn jolloin himo sai aikaa pesiytyä, munia, hautoa ja kuoriutua. Mitä vahvempi on jokin henkilökohtainen helmasynti tai heikkous, sitä rajumpia suojaliikkeitä on tehtävä.
Ilmestyskirjan porttoideologia, jonka alkumusiikkia muuten nautimme tämän viemärikulttuurimme kautta, on niin voimakas että neuvoksi sanotaa: lähtekää ulos siitä, älkääkä saastaiseen koskeko ettette tulisi sen synneistä osalliseksi.
Raamattu antaa selviä neuvoja kuinka mielen uudistuksen kautta uskova pyhittyy. Ja siihen liittyy mm. konkreettinen ajatusten suuntaaminen siihen mikä on pyhää, hyvää, suloista, puhdasta, tervettä ja niin edelleen. Ja tämän saman totuuden negaationa sitten: älä... varo ettet... pidä itsesi puhtaana... armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa...
Usein toistellaan argumenttina dikotomista ajattelua jossa, jos ei saavuta Jumalan tasoista pyhyyttä tässä ja nyt, ei kannata tehdä mitään. Usein tähän väistöliikkeeseen liittyy sanat kaikki me olemme... jokainen on... kukaan ei...
Mitähän tuommoiset itsestäänselvyydet auttaa. No ne ainakin auttaa uskovaa, joka haluaa väistää Raamatun konkretian ja tehdä siitä jotain lämpöistä tunnehunajaa. 'jeesus on lämmin viltti joka tekee elämästä mukavaa ja leppoisaa'
Heprealaiskirje jopa töräyttää heprealaiskirjeellä lukijaansa päähän hakkaamalla sanoilla aivan kovasti ja kylmäävästi:
"Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,"
Tämä viesti ei ollut niinkään vastaus korpimalle vaan viestin aikaansaamaa omaa ajatusvirtaa.