Nyt jäin kyydistä kokonaan. Tarkoittaako "hienotunteisuushäpeä" sitä että häpeää olla hienotunteinen??
En oikein itsekään tiedä/muista, mistä tuo tulee tarkemmin. Itse suhtaudun termiin vähän kuin omana käsitteenään, jota lähellä on kai häveliäisyys.
**
Lisäys: lueskelin tuota gradua (PDF) (s. 66) ja siinä oli kohta: " Hänen mukaansa terveessä uskonnollisessa yhteisössä sallitaan omaan toimintaan liittyvä huumori, mutta vaaran merkki on, jos yhteisön johtajat eivät kestä itseensä kohdistuvaa pilantekoa."
Tästä tuli mieleen, että itsekin otan hengelliset asiat vakavasti, mutta tämä omassa päässä hieman "vuotaa" siihen, että ottaa kaiken maailmassa ja oman itsensäkin kovin vakavasti. Eli en nyt ihan haudanvakavasti, mutta omaan itseen ja mokailuun voisi suhtautua leppoisammin, lempeämmin ja humoristisemminkin.
Toisaalta kun taas Jumala tuomitsee viimeisellä tuomiolla, helvetti on uhkana ja Saatana ahdistaa, niin rupeaahan sitä vähän ahdistamaan taas. Eli tervehenkinen uskonnollinen suhtautuminen ei ole itselleni ihan helppoa, stressiä pukkaa vähän kaikesta.
Lihavoitin tuossa kohdat mihin teki mieli kommentoida.
Kaikissa asioissa on niin monta eri puolta. Kun luin tuon, ensimmäisenä tuli mieleeni ammattiini liittyvät esitelmöijät. Kun he viljelevät huumoria, se on tavallaan oman fiksuuden ja nerokkuuden esittelyä eli itsekehua sillai käänteisellä tavalla. Olen kuullut hengellistenkin puhujien joskus käyttävän tuota. Pidän itse huumorista kovin paljon. Olen sanonut että otan huumorin hyvin vakavasti.
Mutta tuo kuvaamani itseään esittelevä huumori on mielestäni mautonta. Tai se menee liian pitkälle . Ilmeisesti nauttivat yleisön huvittuneisuudesta.
Jos se osataan tehdä sopivasta, se on ihan kiva, mutta harva pystyy siihen, että se ei kuulosta omakehulta.
Mutta pääkommentti tuossa viestissäsi oli, että hengellinen ihminen voi ottaa itsensä liian vakavasti. Ja varmaan siinä tapauksessa hieman paeta siihen jos ei oikein muuta tiedä.
Mutta Jumalan sana on hyvä ottaa erittäin vakavasti.
Olen pohtinut huumoria joskus ekaluokkalaisesta asti. Muistan lukeneeni Aku Ankka sarjakuvalehdestä tarinin,missä Taavi ankka tuurasi jotakuta, ehkä Aku Ankkaa sudepentujen johtajana ja vei sudenpennut luontoretkelle metsään. Ei oikein tiennyt mitä sanoa heille, joten luki sudenpentujohtajien ohjekirjasta: neuvo sudenpentuja huomioimaan floora ja fauna.
Sudenpennut sitten kysyivät Taavi Ankalta, että mitä floora ja fauna ovat.
Taavi ei tiennyt vastausta joten kaivoi jotain ohjekirjasta ja löysi kohdan vastasi sudenpennuille: "Älkää häiritkö johtajaa".
Eli Taavi Ankka pakeni sääntöihin kun ei muuta osannut.
MIetin tuota joskus 9 vuotiaana ja minusta se oli huvittavaa.