Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.

[Korpima]

Naomi Wolf kirjoittaa blogitekstissään näkymättömistä voimista ja vaikutuksista. "Metaphysical Energies: The Last Taboo? Is It Time to Speak About the Things We Cannot See?" (https://naomiwolf.substack.com/p/metaphysical-energies-the-last-taboo)

Tämä on mielestäni siinä mielessä hyvä huomio, että länsimaisen nykykulttuurin tuotteina ihmisten vallitseva maailmankuva on usein aika rationaalinen/tieteellinen, vaikka esimerkiksi kristinuskoon kuuluvat selvänä osana todellisuuden hengelliset osat ja "komponentit". Näkymätön, yliluonnollinen todellisuus.

On siis tarpeen tehdä eräänlaista yhdistelyä, ettei päädy alihengellisyyteen tai ylihengellisyyteen, vaan sopivaan, tasapainoiseen hengellisyyteen.

Aivan kuten kaikki muut kulttuurit - paitsi meidän - uskovat aikasykleihin, joilla on erilaisia ominaisuuksia, myös kaikilla muilla kulttuureilla paitsi meidän kulttuurillamme on pitkälle kehittynyt vuoropuhelu positiivisista ja negatiivisista energioista ja entiteeteistä, jotka ovat täällä kanssamme tällä planeetalla. Meidän, nykyajan länsimaissa, ei kuitenkaan ole tarkoitus nimetä eikä siksi havaita mitään näistä.

Näitä positiivisia entiteettejä, joita esiintyy kaikissa muissa kulttuureissa, voidaan kutsua enkeleiksi, oppaiksi, arkkienkeleiksi tai jumalallisiksi olennoiksi. Positiivisia energioita korkeammista positiivisista maailmoista kutsutaan siunauksiksi tai pyhyyden tiloiksi; positiiviset energiat voivat olla jossakin paikassa - kuten pyhäkössä - tai niitä voidaan säilyttää talismanissa tai amuletissa, kuten mezuzassa tai Fatiman kädessä, tai ne voidaan välittää henkilölle, kuten kasteessa, tai pyhäinjäännösten tai pyhän veden avulla. [OMA HUOMIO: myös kristitty Pyhän Hengen temppelinä.]

Negatiivisia olentoja ja negatiivisia energioita kuvataan kaikissa muissa kulttuureissa paitsi meidän kulttuurissamme yhtä monimutkaisella diskurssilla ja niillä on yhtä monimutkainen ikonografia; islamissa ne ovat paholaisia tai djinnejä, kapinallisia henkiä, Saksassa kaksoisolentoja, Irlannissa bansheeita tai Japanissa "nälkäisiä aaveita". Paikat voivat olla negatiivisten entiteettien riivaamia. Ihmiset voivat olla riivattuja. Intiassa negatiivisia värähtelyjä pidetään nykyään niin itsestäänselvyytenä, että niitä koskevia neuvoja on päivittäin ilmestyvissä sanomalehdissä. [https://timesofindia.indiatimes.com/life-style/health-fitness/de-stress/5-powerful-tips-to-get-rid-of-the-negative-energy-attached-to-you/photostory/75082932.cms?picid=75083021].

Meille modernissa lännessä on kuitenkin opetettu, että monoteismin tulo pyyhkäisi pois kaiken käsityksen negatiivisista entiteeteistä länsimaisesta sivilisaatiostamme tai teki niistä kesyjä ja hallittavia.

Mutta heprealainen Raamattu osoittaa itse asiassa, että tämä prosessi oli dynaaminen taistelu.

Vanha testamentti, kuten olen oppinut lukemalla Geneven Raamattua ja Chabad.orgin hepreaa, ei kuvaa pakanallisia "jumalia", "jumalankuvia", joita vastaan JHWH hyökkäsi, hyödyttömiksi tai elottomiksi tai elottomiksi, vaikka niin ne kuvattiin minulle väärin niissä versioissa näistä tarinoista, joita minulle opetettiin väärin heprealaisessa koulussa.

Ei, hepreankielisessä tekstissä (ja Geneven Raamatussa) niitä kuvataan pikemminkin niin, että ne välittävät todellisia omia voimiaan, mutta myös sellaisia voimia, jotka ovat pahoja ja vaarallisia.

Aabrahamin aikana ja aina Mooseksen aikaan asti teksti paljastaa, että ihmiset pitivät itsestään selvänä, että taikurit pystyivät tekemään taikoja (tosin taikoja, jotka eivät olleet yhtä voimakkaita kuin JHWH:n taikuus);

"Mutta sitten farao kutsui viisaita ja velhoja - Egyptin taikureita - ja hekin tekivät samaa okkulttisilla harjoituksillaan. Jokainen heitti sauvansa maahan, ja siitä tuli käärme. Mutta Aaronin sauva nielaisi heidän sauvansa." (2. Moos. 7:11-12 HCSB).

Hepreankielisen Raamatun teksti tekee hämmästyttävän selväksi (vaikka myöhemmissä virheellisissä englanninkielisissä käännöksissä se ei olekaan niin yksinkertaista), että oikeat teot sovittavat ihmiset moraaliseen maailmankaikkeuteen ja että vanhurskauden tekoihin ryhtyminen on eräänlaista teknologiaa, joka saa taivaasta siunauksia ja yltäkylläisyyttä; ja että rikollisuus, väkivalta, seksuaalinen moraalittomuus ja viha asettavat ihmiset ristiriitaan jumalallisten lakien kanssa ja että juuri tämä - eikä rankaisevan, irrationaalisen Jumalan pikkumaisuus - vetää väistämättä kriisin, kaaoksen ja tuhon - kirouksen vaikutukset - näihin yksilöihin ja yhteisöihin.

Miksi tämä johdanto? Koska mielestäni on aika rikkoa tabu, joka estää puhumasta positiivisista ja negatiivisista energioista tässä maailmassa. Miksi? Koska uskon, että näiden voimien ilmaantuminen päivänvaloon - eksistentiaalisen, kosmisen hyvän ja pahan välinen taistelu, mekanistisen, aineellisen ja poliittisen tason ylittävien voimien välinen kaksintaistelu - on aikamme taistelu.

Meidän on parasta oppia näkemään nämä energiat uudelleen, nimetä ne uudelleen, jos aiomme selviytyä. (Suom. deepl.com.)

Wolf on perehtynyt ja kirjoittanut viime aikoina esimerkiksi koronapandemiasta ja on suhtautunut koko asiaan hyvin kriittisesti (esim. rokotehaitat, mitä Pfizerin dokumenteista löytyy?). Hän on muistaakseni myös lainannut Raamattua sen yhteydessä jossakin kirjoituksessa. Wikipediassa hänet määritellään reippaalla otteella salaliittoteoreetikoksi - ja myös feministiksi.

Ja tässäkin yhteydessä voi kysyä, miten pitkälle voi tai kannattaa mennä ja miten hengellinen ulottuvuus toimii: kuka on vastuussa mistäkin ja millä tasolla? Kuka koordinoi ja miten?

Miten tehdä tilanteista ja tapahtumista tai kulttuurin vaikutteista (esim. Jonathan Cahnin kirjaan Return of Gods viitattiin kommenteissa) oikea diagnoosi, kun kyse on kuitenkin näkymättömästä todellisuudesta? Itse tunnen itseni aika tönköksi tuntijaksi, eikä näkemykseni ole mikään yhtenäinen tai varma.

[Korpima]

Edellisestä tuli vielä mieleeni, että evankeliumeissahan pahojen henkien karkottamisella on myös aika iso osuus, vaikka sitä ei nykymaailmassa noteerata erityisesti (en itsekään aina huomioi erityisemmin).

Jeesus siis karkottaa pahoja henkiä, esim. olen UT:ssa menossa Markuksen evankeliumissa, jossa (1:39) "hän... karkotti pahoja henkiä" ja (3:11) ""Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne heittäytyivät hänen eteensä ja huusivat 'Sinä olet Jumalan poika!'"

Meno on siis varsin hengellistä.

Ehkä länsimaisen kulttuurin jälkikristillistä perintöä on vielä, että pahojen henkien karkottamiselle ei ole suurta tarvetta? Kaikki on ollut rauhallisen kristillistä, niin erityistä vastakkainasettelua hengellisen pahan kanssa ei ole tarvittu.

Kotimaa-lehdessä oli äskettäin juttu (maksumuurin takana tosin) otsikolla "Jeesuksen nimessä, lähtekää!" – Luterilaisetkin kaipaavat Suomessa yhä useammin pahojen henkien karkotusta". Vapaasti luettavassa pääkirjoituksessa käsitellään myös eksorkismia: https://www.kotimaa.fi/artikkeli/paakirjoitus-pahojen-henkien-haatoa-harjoitetaan-nykyisin-monissa-kirkoissa-ymmartaako-eksorkisti-ihmismielta/

En itse oikein tiedä, miten asiaan pitäisi suhtautua ja toimia, tietoni ovat aika vähäiset. Olen silti rukoillut vasta uskoontultuani näilläkin linjoilla ja yrittänyt selvittää hengellistä maailmaa. Mutta myönnän etten oikein tiennyt, mitä tein. No, onneksi Jumala tietää ja hänellä on valta. Nykyään on siis enemmänkin rauha ja luottamus Jumalaan, joka tietää näkymättömät hengelliset asiat.

[sandia]

Ajattelen, että Raamattua lukiessa saa tasapainoisen ihmiskäsityksen.
UT myös selvästi opettaa, että ihminen joka ei ole uskossa on hengellisesti kuollut. Sinänsä sekin on siis hengellinen tila.
Aatami ja Eeva joutuivat pahan hengen vaikutuksen alaiseksi siinä vaiheessa, kun kuuntelivat jotain muuta loogista selitystä kuin sen minkä olivat saaneet Jumalalta.
Kun he sitten kuuntelivat pahan hengen tarjoamia valheita ja toimivat sen mukaan, he joutuivat tuomion alaiseksi, minkä seurauksena on kuolema.

Tämän ajan ihminen on yhtä haavoittuvainen, eksyvä, eksynyt hengellisesti kuin aina ennenkin.
Kun valitsen vihata jotain ihmistä, kun valitse halveksia toista ihmistä, kun käännän ajatukseni Jumalan sanan totuuksista muuanne alan mennä enemmän hengelliseen pimeyteen.

Johannes kirjoittaa kirjeessään, että joka vihaa on pimeydessä eikä tiedä mihin menee.

Ihminen ei voi paeta oman elämänsä valintojen seurauksia.

Nykyihminen kamppailee kaiken sen kanssa minkä kanssa kaikki sukupolvet ovat kamppailleet: kuolevaisuus, elämän arvaamattomuus, sairaudet, petetyksi tuleminen, pettäminen, yksinäisyys, masennus, ahdistus ovat totisinta totta tänäkin aikana.

Raamatun mukaan ainoastaan Jumalan puoleen kääntyminen ja Jumalan sanan edessä nöyrtyminen johtaa lopulta rauhaan, tasapainoon.

Luin tuon Kotimaa lehden pääkirjoituksen. Minusta se on hieman ylimielisesti ja pinnallisesti kirjoitettu mielipide.
Mikä lie ollut motiivina kirjoittaa.
Keitä ovat ne luterilaiset Suomessa jotka haluavat alkaa ajaa riivaajia ulos?

[Korpima]

Keitä ovat ne luterilaiset Suomessa jotka haluavat alkaa ajaa riivaajia ulos?

Taitaa liittyä uuteen Ettei tarvitse pelätä -kirjaan, jonka yksi arvostelu on täällä: https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/avoin-puhe-henkivalloista-voi-auttaa-paasemaan-pahasta/

Pahojen henkien karkotus on noussut kuin tyhjiöstä puheenaiheeksi luterilaisessa kirkossa. Sytykkeen keskustelulle on antanut pääkaupunkiseudulla työskentelevä pappi Lea Kujanpää. Hän kertoo törmänneensä seurakuntapapin työssä henkivaltojen kiusaamien ihmisten avunpyyntöihin.

[...] ”Meillä on loppujen lopuksi aika vähän Raamatun antamaa tietoa henkimaailmasta”, Kujanpää toteaa kirjassaan. Hän on tässä enemmän kuin oikeassa.

[...] Kokonaiskuvaksi muodostuu vääjäämättä päätelmä, että henkivalloista tai persoonallisesta Pahasta puhumien on useimpien evankelisluterilaisen seurakuntien piirissä tabu. Ilmiöistä ja kokemuksista pääsääntöisesti vaietaan. Voidaankin kysyä, miksi kirkko vaikenee ja mistä syystä etenkin piispat ovat täysin hiljaa. Lopputulemana voi tämän kirjan perusteella todeta, että kirkko on kadottanut sanomastaan niin henkivalloista kuin ylipäätään helvetistä kertomisen. Jos näin on, se ei enää auta ihmistä pääsemään pahasta.

Onhan hyvä edes muistaa jotenkin tämänkin elämänalueen olemassaolo, vaikka tietysti ei siihen toivoisi törmäävänsä. Tosin aika vaikeaa olisi kai vastata yksin Raamatun perusteella, mitä tehdä eri tilanteissa, paitsi rukoilla Jeesusta (en tiedä onko papeilla mitään lisäkoulutusta tähän).

Joka tapauksessa Raamattu muuttuu aika vaikeaksi ymmärtää, jos henkien olemassaolo unohdetaan täysin:

Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. (https://raamattu.fi/raamattu/KR92/EPH.6/Kirje-efesolaisille-6)

Onneksi tämän taistelun voi käydä evankeliumin ja Kristuksen voiton suojasta. Aseina mm. evankeliumi ja rukous.

[Korpima]

Ajattelen, että Raamattua lukiessa saa tasapainoisen ihmiskäsityksen.

Juu, synti on aika olennainen ja hyödyllinen käsite ihmiselämään, kuten joskus jossain toisessa viestissä sanoit.

Toki ehkä vielä tärkeämpää on Jumala-käsitys: VT:n pyhä ja voimallinen Jumala valtaistuimellaan  ja UT:n Jeesus Kristus ristillä avaavat Jumalasta hieman erilaisia puolia. Tai näin näkisin itse, tai siltä se ainakin tällä hetkellä tuntuu.

Jumala on läsnä sekä taivaassa, siis toisessa näkymättömässä todellisuudessa, että täällä langenneessa näkyvässä maailmassa (Kristus lihassa n. 2000 vuotta sitten, Pyhä Henki nykyisin).

Samoin Raamatusta saa myös hyödyllisen ja toden kuvan siitä, että luomakuntaan mahtuu muitakin hengellisiä toimijoita kuin ihmiset ja Jumala (enkelit, henkivallat). Monenlaista vaikutetta on todellisuudessa - ei tule niin yllätyksenä.

Tämän ajan ihminen on yhtä haavoittuvainen, eksyvä, eksynyt hengellisesti kuin aina ennenkin.
Kun valitsen vihata jotain ihmistä, kun valitse halveksia toista ihmistä, kun käännän ajatukseni Jumalan sanan totuuksista muuanne alan mennä enemmän hengelliseen pimeyteen.

Kadonneiden lampaiden määrä tuntuu tilastollisestikin vain lisääntyvän. Tuosta vihasta - tai pikemminkin ärsyyntymisestä - on itsellänikin jo kokemusta esimerkiksi tältä päivältä. Ja ellei pidä varaansa, niin negatiivisuus kyllä voisi vain lisääntyä. En ainakaan itse ole erityisen rakkaudentäyteinen ihmistyyppi.

Nykyihminen kamppailee kaiken sen kanssa minkä kanssa kaikki sukupolvet ovat kamppailleet: kuolevaisuus, elämän arvaamattomuus, sairaudet, petetyksi tuleminen, pettäminen, yksinäisyys, masennus, ahdistus ovat totisinta totta tänäkin aikana.

Olen välillä lukenut naistenlehtiä ja niissä on ainakin se hyvä puoli, että elämän ja ihmissuhteiden moninaisuus tulevat esille. Oma lähestymistapani on enemmänkin ehkä vähän teknisempi tai palikka-ajattelullinen, mutta onhan elämässä kaikenlaista. Toiset ihmiset ja ihmissuhteet ovat iso osa elämää, miehillekin.

Raamatun mukaan ainoastaan Jumalan puoleen kääntyminen ja Jumalan sanan edessä nöyrtyminen johtaa lopulta rauhaan, tasapainoon.

Tavallaan on rauhoittavaa, että Jumalan edessä ei tarvitse esittää mitään - syntinen on syntinen, vaikkakin armahdettu. Ja kun synnit on anteeksiannettu, niin ne on. Ihmisluonto on lihan puolesta raadollista ja synnin kanssa kamppailua on riittämiin itse kullakin. Turhan mahtipontisuuden ja egoilun voi jättää pois, vaikka sekin välillä nostaa päätään.

Kristillinen uskon ulottuvuus tuo toivon ja merkityksen elämään, kaikki ei ole vain satunnaisia atomeja.

[sandia]

Hyviä ajatuksia.
Palaan hyvin usein Efesolaiskirjeen 2. luvun alkuun. Se jatkuvasti tekee minuun syvän vaikutuksen.

Siis tämä kohta:
a Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
3. joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;

Tuo kuvaa niin selvästi mitä ihminen itsessään, ilman Jumalaa on.
Ja siinä on tuo ulottuvuus, että paholainen tekee työtään "tottelemattomuuden lapsissa", joita kaikki itsessämme olemme.

Ja se että Paavali sitten sanoaa, että Jumala on tehnyt meidät eläviksi.

Eli kun tästä valosta arvioin Kotimaan pääkirjoitusta minkä olit laittanut ja mihin viittasin, jään miettimään vieläkin enemmän, mitä tämä kirjoittaja itse asiassa ajoi takaa.

On myönnettävä, että ajattelen, että hänen motiivinsa on yksinkertaisesti saada kristinusko näyttämään naurettavalta.
Ehkä tuossa on jonkun verran salaliittoajatusta puoleltani, mutta otan sen riskin.

USAssa joku koulu bannasi Raamatun sen väkivaltaisuuden takia.
Eilen joku "viisas" netissä "varoitti kristinuskosta ja islamilaisuudesta"

Eli näytän mielesssäni muodostavan olettamuksen, että mediassa on käynnissä systemaattinen kristinuskon alasajaminen.

[Magda-sisko]

Eli näytän mielesssäni muodostavan olettamuksen, että mediassa on käynnissä systemaattinen kristinuskon alasajaminen.

Et ole ainoa tuon olettamuksen muodostaja. Tässä yksi lisää.

[sandia]

Korpima laittoi vastauksessaan tämän linkin https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/avoin-puhe-henkivalloista-voi-auttaa-paasemaan-pahasta/

Olin sitä ennen ollut hyvinkin kriittinen Kotimaan pääkirjoitukseen asiasta.

Kummassakin artikkelissa henkivallat nähdään ikäänkuin kummajaisena.
Tuo kirja-arvostelu ei ainakaan viittaa mielestäni Raamatun ihmiskäsitykseen.

Ajattelen, että jos ihminen on joutunut hengellisen pimeyden selvien ilmentymien kohteeksi, on tärkeä että hän kuulee evankeliumin ensisijaisesti.

Kuten mainitsin, Raamatun mukaan ihminen ei voi kehittää itselleen sellaista olotilaa missä hengelliset asiat olisivat todellisuuden ulkopuolella.

Jobin kärsimyksen takana oli kosminen taistelu Jumalan ja sielunvihollisen välillä.
Jumala tietysti voitti.
Aatami ja Eeva menivät helppoon vihollisen valheiden johdattamana.
Efesolaiskirje osoittaa tämän todellisuuden: Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
3. joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;

[Korpima]

Niin, raamatullisestihan on ymmärtääkseni kaksi puolta: langennut ihmiskunta on ikään kuin oletuksena tai "vakiona" paholaisen hallintavallan alla, olkoon sitten kysymys mistä muusta uskonnosta kuin kristinuskosta tahansa tai sen puutteesta.

Tästä tilasta voi pelastua Jumalan lapseksi kristinuskon avulla. Tällöin tehdään ero vanhaan ja muihin henkiin. Uskonto ja kristityn elämä on nimenomaan hengellistä toimintaa.

Tosin itse en oikein tiedä tarkkaan näistä nimityksistä, mikä on esimerkiksi ero henkivallan ja enkelin (hyvä tai pahan) välillä? Onko hyviä ja pahoja henkivaltoja, siis Jumalalle tai paholaiselle kuuliaisia? En siis ole perehtynyt, eikä sillä ehkä ole merkitystäkään, kunhan usko Jeesukseen on kirkastunut. "Kaikkea on." Kysymyshän on kuitenkin useimmiten näkymättömästä toiminnasta, eikä aina voi tietää ihmisenä mikä johtuu mistäkin.

Toki tuossa pahojen henkien ulosajamisessa ja henkien vaikutuksen miettimisessä elämään ja ihmisen käyttäytymiseen on se "ylihengellistämisen" vaara. Tai että psykologisen tason ilmiöitä sanotaan hengellisiksi. Tai että jokin ongelma olisi hengellistä laatua, vaikkei olisikaan.

Tässä varmasti tarvitaan harkintaa ja hyvää arviointikykyä, ettei sotketa ihmisiä tai aiheuteta mielenterveyden ongelmia. Nämä ilmiöthän ovat kuitenkin helposti aika pelottavia ja ne voidaan kokea hallitsemattomiksi osaksi todellisuutta, jolloin usko Jeesukseen ja Jumalan kaikkivaltiuteen auttaa.

Mutta toisaalta onhan realismia, että maailma eli luomakunta on (myös) hengellinen paikka ja henkiä oletettavasti täynnä: Pyhä Henki, paholainen, enkelit, henkivallat. Tähän ei auta kuin tottua ja luottaa viime kädessä Jumalan voimaan ja rukoukseen. Optimistisestihan tämä tuottaa realistisen ja toden käsityksen maailmasta, ei mitään huuhaata: henget ovat totta, ja ne vaikuttavat maailmassa ihmisten ohella. Jumalakin on henki, Pyhä Henki on henki, kristitty on Pyhän Hengen temppeli.

Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. (Johannes 4:24.) https://raamattu.fi/raamattu/KR92/JHN.4/Johannes-4

Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä.(Jaakobin kirje 4:7.) https://raamattu.fi/raamattu/KR92/JAS.4/Jaakobin-kirje-4

[Korpima]

Katselin juuri äsken Veli-Pekka Joki-Erkkilän opetuksen Jumalan pyhyydestä. (https://www.youtube.com/watch?v=n7StVveRRzU, n. 40 min.) Tuntui hyödylliseltä itselleni. Pyhyyden yhteys elämään oli hyödyllinen löytö/muistutus.

Tuohon edelliseen viestiin jatkona tämä Jumalan pyhyyden näkökulma ja muistaminen voisi tuoda enemmän perspektiiviä kaikenlaisten muiden hengellisten ilmiöiden (pahuudenkin) kohtaamiseen.

Siis siinä mielessä, että nimenomaan pyhän Jumalan pelko on hyvin tervettä (ei esim. ylenmääräinen pahojen henkien pelko tai niihin keskittyminen, varovaisuus lienee järkevää). Jumalan voima on valtavan, käsittämättömän paljon suurempi kuin Paholaisen tai minkä tahansa muiden henkivaltojen metkut. Paholainen ja henkivallatkin ovat vain luotuja olentoja, joskin varmasti voimallisempia kuin ihminen, jolloin niitä ei kannata vastustaa omilla ihmislihaksilla, vaan tuoda asiat Jeesukselle.

Huomio: huomasin, että tuohon ylle laitoin Raamattu-sitaatin, jossa juuri näin kehotetaan tekemään, siis vastustamaan Paholaista (itse)... Ööö, eli en nyt oikein tiedä (huono neuvomaan), mutta eiköhän Jeesustakin voi rukoilla, jos ahdistaa.

Tuli ehkä tämä Juudaksen kirjeen (1:9) kohta mieleen:

Ei edes ylienkeli Mikael, kiistellessään Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa, rohjennut herjata eikä tuomita tätä, vaan sanoi: »Nuhdelkoon Herra sinua!»  https://raamattu.fi/raamattu/KR92/JUD.1/Juudaksen-kirje-1

Kaikki todellakin on lopulta Jumalan käsissä, ja hän on luvannut toivorikkaan tulevaisuuden, vaikka hengellistä vastustusta ja muita vaikeuksia voikin tulla.

[sandia]

Vastaan Korpiman yhteen kysymykseen. Mikäli olen oppinut oikein, kun Lucifer lankesi ylpeyteen ja siis kapinoi Jumalaa vastaan, sen kanssa lankesi osa muistakin enkeleistä. Se on Raamatussa jossakin. Olisikohan Hesekielin kirjassa.
Sen seurakunnan pastori jossa olen käynyt kävi läpi Luukkaan evankeliumia, ja siellä oli kohta missä Jeesus käsi riivaajahenkiä lähtemään ihmisestä ja Jeesus antoi niille luvan mennä sikoihin.  Hän taisi opettaa juuri tuolla tavalla siitä mitä riivaajahenget ovat. Siis langenneita enkeleitä.

Ja uskon kyllä,kun ihmiset Suomessakin kiinnostuvat erilaisista hengellisyyden muodoista, he saattavat joutua tekemisiin pimeyden henkivaltojen kanssa. On melko tavallista että he kertovat sellaisista kokemuksista.
Ja jos sitten lähdetään etsimään apua luterilaisesta kirkosta, joka on suureksi osaksi luopunut Jumalan sanasta, en ole ihan varma miten siinä käy.

[Korpima]

Eli näytän mielesssäni muodostavan olettamuksen, että mediassa on käynnissä systemaattinen kristinuskon alasajaminen.

Varmaan näinkin voi nähdä. Toimittajien kuplissa ei varmaan useinkaan usko ole läsnä.

Toisaalta tänään huomasin, että Ylellä oli peräti kaksi henkilökuvaa, joissa oli esillä pappi ja kirjailija sekä evankelista/vankityötä tekevä.

Tapio Koivukari,  https://yle.fi/a/74-20035958,  "Kirjailija Tapio Koivukari keksi omasta päästään monta pappia, sitten hänestä itsestään tuli sellainen 64-vuotiaana"

Nina Åström, https://yle.fi/a/74-20036852, "400 keikkaa vankiloissa ovat opettaneet Nina Åströmille, että ihmisyys on kaikkialla sama: ”Jokainen haluaa tulla rakastetuksi ja nähdyksi”"

[sandia]

Kivoja tarinoita linkeissä.

Heh, huomasin kuvan, missä kaksi naista olivat laittaneet kasvonsa vankilassa sellin avoimen luukun kohdalle.
Kun minä tein niin, luutnantti ja kaksi vartijaa vetäisivät minut pois siitä ja neuvoivat seisomaan luukun vieressä, ei suoraan sen edessä, eikä ainakaan kasvot juuri luukun kohdalla.

Sieltä voi tulle mm. ulosteet naamalle.

Juu tuo kristinuskon ulosajamisajatus tuli täällä mieleeni kolmen hyvin negatiivisen uutisoinnin seurauksena, koska ne uutiset sattuivat hyvin lähellä toisiaan.
Vähän kuin uutisointi Trumpista heti kun hänestä tuli presidentti. Näytettiin kuva missä siirtolaisviranomaiset olivat jonkun asunnon ovella uhkaavan näköisinä. Ei millään olisi voinut olla Trumpin aikaansaama tilanne, koska tuskin oli astunut virkaan. Taisi olla virkaanastujaisia seuraavana aamuna.

Tiedostin silloin, mitä tuleman pitää mediassa.
Kun nyt siis näin useamman hyvin voimakkaan negatiivisen kannanoton kristinuskoon, tuli mieleen, että käyttävät sama strategiaa saamaan kristinuskon näyttäytymään hyvin negatiivisessa valossa.

Kuten se, että joku koulu oli bannannut Raamatun sen väkivaltaisen sopimattoman sisällön takia.

[Korpima]

Bruce Charlton kommentoi Jeesuksen persoonallisuutta muutama päivä sitten blogikirjoituksessa The character of Jesus in the Fourth Gospel (https://charltonteaching.blogspot.com/2023/06/the-character-of-jesus-in-fourth-gospel.html).

Tämä on aika mielenkiintoinen aihe: miten näkee Jeesuksen persoonan ja käyttäytymisen? Varmastikin tällainen olisi ihmisten joukossa aika uniikkia; puheenparsi ja kerronta ei ole jokapäiväistä. Toisaalta Jeesuksen rooli on evankeliumeissa kai lähinnä rabbin eli opettajan, joka käyttää vertauksia ja muita keinoja saada viesti perille.  Toisaalta on myös mm. profetiaa ja vastaavaa. Rabbien joukossa hänellä toki oli uniikki auktoriteetti, joka huomattiin.

En tiedä, miten esim. VT:n profeetat käyttäytyivät ja heidät nähtiin arkielämässä. Jeesukseenhan lisäksi yhdistyvät voimateot (parantaminen, henkien pois ajaminen) ja esim. viittaukset että hän tulee takaisin enkelien kanssa, joita ei tavallinen ihminen sano (ellei ole päästään sekaisin, kuten C. S. Lewis esitti yhdeksi vaihtoehdoksi. Muut olivat "Lunatic, Liar, or Lord", sekaisin, valehtelija tai Herra - tai "Mad, Bad, or God" eli hullu, paha tai Jumala.)

Näistäkin keskustelunpätkistä käy ilmi, että Jeesus on arvoituksellinen, jopa oikukas. Hän ei vastaa suoriin kysymyksiin, vaan vastaa sen sijaan lisäkysymyksellä, "arvoituksella" tai "tarinalla".

Tämä yhdessä temppelissä tapahtuneen väkivaltaisen toiminnan kanssa kuvaa Jeesusta vastakkainasettelevana persoonana: hän on hyvin "päin naamaa" riippumatta siitä, kenen kanssa hän on juuri nyt tekemisissä. 

Mutta on toinenkin puoli: Jeesus profeettana. Nämä profeetalliset lausunnot aloitetaan usein sanoilla "Totisesti, totisesti, minä sanon teille...". [...]

Neljännen evankeliumin vaikutelma Jeesuksesta hahmona on todellakin hyvin silmiinpistävä!

Hän on häilyvä, arvaamaton, oikukas, peloton, vaikeasti lähestyttävä, suora, kiltti, ankara, empaattinen, hyvin älyllinen, yksinkertainen kuin lapsi - kukin niin kuin hän katsoo tilanteen vaativan.

(Tätä persoonallisuustyyppiä kuvaava sana klassis-keskiaikaisessa astrologisessa järjestelmässä on "Mercurial": CS Lewis kuvasi sitä kirjassaan The Discarded Image ja Michael Ward selitti sitä kirjassaan The Narnia Code.) [...]

Huomautus: Usein sanotaan, että Jeesus haluaa meidän tulevan enemmän hänen kaltaisikseen. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi käyttäytyä enemmän kuin Jeesus; ottaa mallia käyttäytymisestämme Jeesuksen käyttäytymisestä. En näe sitä, se olisi joka tapauksessa mahdotonta; enkä usko sen olevan totta. Jeesus haluaa, että uskomme ja seuraamme häntä - mutta ei varmastikaan sitä, että käyttäydymme kuin hän tai että meillä on hänen luonteensa kaltainen luonne. Kristinuskon ydin on ylösnousemus, joka on täysin hyvä ja ikuinen itsemme palauttaminen! Taivas on täynnä ainutlaatuisia hahmoja, joista jokainen tuo jotakin ainutlaatuista ja siten elintärkeää: sitä eivät asuta Jeesus-jäljennökset! (Mikä, jos se olisi totta, olisi tarpeetonta ja tekisi ikuisen elämän turhaksi.) (Suom DeepL.com.)

Jotenkin itse näen hieman vaikeana saada muodostettua ihmisistä selviä kuvia Raamatunkaan kerronnasta - enkä välttämättä edes tutuista ihmisistä arkielämässä. Ihmisten kuvaaminen, kuvailu ja "käyttäytymisen tunteminen/ennustaminen" ei ole ihan helppoa.

Millä sanoilla tai järjestelmillä kuvata ihmisiä? Jeesuksesta toki tekee vielä uniikimman hänen jumaluutensa: miten Jumalan synnitön persoona mahtuu - ja suhteutuu - rajalliseen ihmiseen? Voisi kuvitella että Jumalan persoona on laajempi ja monipuolisempi kuin pienen ihmisen, Jumalan ajatuksista näin Raamatussa ainakin on sanottu.

Ehkä Jumalalla on laajempi repertuaari vastata eri ihmisiin ja tilanteisiin eri lailla ja kuitenkin täydellisesti, kun ihminen on usein aika rajallinen ja urautunut omiin reaktioihinsa?

[sandia]

Ajattelin aikaisemmasta viestistäni mainita sen, että vaikka mainitsin Trumpin ja häneen kohdistuneen vääristyneen uutisoinnin, en ole Trump fani.
Tosin en ole hänen vastustajansakaan sinänsä.
Mutta alkoin ikävä kyllä seurata USAn politiikkaa ensimmäistä kertaa kun hänestä tuli ehdokas. Aluksi se tuntui painajaismaiselta, että hänestä tuli ehdokas. Nyt ajattelen hieman toisin.
Se siitä. En vain halua tulla nähdyksi Trumpistiksi.